Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Miehen kainalo ei ole edes vaihtoehto koska se on miesvauvan sanattoman toiveen toteuttamista. Kyllä miehen pitää pärjätä ilman parisuhdetta seuraavat kymmenen vuotta, se riitttää kun mies tuo rahaa talouteen.
Täällä sitä tosiaan aina hämmästyy miten naiset on seksuaalisuutensa kanssa täysin hukassa. Miestä ei päästetä metriä lähemmäksi ettei se vaan voisi haluta seksiä. Käsittämätöntä. Mä menen sinne kainaloon ja toivon sitä seksiäkin hyvin usein. Ehkä siksi meillä on edelleen kahdenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeenkin seksiä monta kertaa viikossa. Vauva-aikoina vähemmän, kerran-kaksi vkossa, johtuen siitä, että vauvojen päikkyaikaan mieheni oli töissä ja nukuttiin perhepedissä. Ajoittui viikonloppuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Aikamoisia sottapyttyjä olette, jos yhden ruokailun tai pyykkipäivän väliin jättäminen aiheuttaa vuoren. Ei aiheuta.
Yksi kerta kerrallaan, siitä ne vuoret syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?
Illalla niihin menisi pidemmän aikaa, koska siivoaisin keittiön ja hoitaisin ne tiskit. Ei tietenkään tuntia, mutta sen jälkeen siellä kainalossa ei enää ehdi olla sitä tuntia, ehkä vain puolituntia. Aamulla otan eri astiat (meillä on useampi lautanen ja kattila), jolloin aikaa menee vain astioiden koneeseen laittoon ja pintojen pyyhkimiseen ruokailun jälkeen, kuten muinakin aamuina. Astioita on muutama enemmän.
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Aikamoisia sottapyttyjä olette, jos yhden ruokailun tai pyykkipäivän väliin jättäminen aiheuttaa vuoren. Ei aiheuta.
Yksi kerta kerrallaan, siitä ne vuoret syntyy.
No ei toetenkään ole tarkoitus jättää kokonaan tekemättä. Vain myöhemmin. Jos mä jätän tänään koneellisen pesemättä, pesen huomenna kaksi. Olipas kauheeta, huh huh, mitenhän sitä jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Mitä muuta tuossa pitäisi olla taustalla mieltä painamassa :D vähemmästäkin uupuu ja vit tuuntuu, kun miehelle pitäisi olla kotiorjana ja seksiautomaattina eikä miestä kiinnosta laittaa tikkua ristiin. Ihan kiva, että käy töissä, mutta kävisihän hän ilman lastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Mitä muuta tuossa pitäisi olla taustalla mieltä painamassa :D vähemmästäkin uupuu ja vit tuuntuu, kun miehelle pitäisi olla kotiorjana ja seksiautomaattina eikä miestä kiinnosta laittaa tikkua ristiin. Ihan kiva, että käy töissä, mutta kävisihän hän ilman lastakin.
Itsehän sä olet sinne kotiin jäänyt. Ja seksiaitomaattina kuule aika moni nainen haluaakin olla, seksi on tärkeää ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on osaamista, suihinotto kestää 5 minuuttia. Eikä sitä tarvitse tehdä edes joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.
Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu ;D
Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.
Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?
Miehethän ei halua lapsia.
Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.
Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?
Ei muutakuin takaisin Y L I L A U D A L L E muiden I N C E L E I D E N kanssa uhoamaan...
Senku palaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?
Illalla niihin menisi pidemmän aikaa, koska siivoaisin keittiön ja hoitaisin ne tiskit. Ei tietenkään tuntia, mutta sen jälkeen siellä kainalossa ei enää ehdi olla sitä tuntia, ehkä vain puolituntia. Aamulla otan eri astiat (meillä on useampi lautanen ja kattila), jolloin aikaa menee vain astioiden koneeseen laittoon ja pintojen pyyhkimiseen ruokailun jälkeen, kuten muinakin aamuina. Astioita on muutama enemmän.
Sekö ei ole vaihtoehto, että mies hoitaisi edes osan noista hommista illalla? Pyyhkisi vaikka pöydät, kun sinä laitat likaiset astiat koneeseen tai päin vastoin?
Kuinka saatte tiskinkoneen täyttöön kulumaan tunnin?? Vaikka siihen lisäisi tyhjentämisen niin aika kova suoritus.
Vai meneekö se niin, että koneen pestessä tunnin voitte kertoa käyttäneenne tunnin aikaa kodinhoitoon?
1h tiskikone + 3h pyykkikone = 4h kodinhoitoa (vaikka koneet käy samaan aikaan)
Ei ihme että uuvutte, teidän vuorokautenne kestää helposti 53 tuntia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.
Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu ;D
Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.
Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?
Miehethän ei halua lapsia.
Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.
Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?
Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.
Mistä palstanarttu päättelet että ne ovat miehen kommentteja, ja tuolle "miehelle" olisi annettu mandaatti puhua toisten miesten puolesta?
Mietipä sitä, kun väität, että yhden yksittäisen naisen yksi yksittäinen kommentti koskeekin ihan kaikkia naisia ihan aina.
Missäs minä näin väitän?
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.
Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu ;D
Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.
Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?
Miehethän ei halua lapsia.
Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.
Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?
Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.
Mistä palstanarttu päättelet että ne ovat miehen kommentteja, ja tuolle "miehelle" olisi annettu mandaatti puhua toisten miesten puolesta?
Mietipä sitä, kun väität, että yhden yksittäisen naisen yksi yksittäinen kommentti koskeekin ihan kaikkia naisia ihan aina.
Missäs minä näin väitän?
Noin sadassa kommentissa olet ottanut lainauksen aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?
Illalla niihin menisi pidemmän aikaa, koska siivoaisin keittiön ja hoitaisin ne tiskit. Ei tietenkään tuntia, mutta sen jälkeen siellä kainalossa ei enää ehdi olla sitä tuntia, ehkä vain puolituntia. Aamulla otan eri astiat (meillä on useampi lautanen ja kattila), jolloin aikaa menee vain astioiden koneeseen laittoon ja pintojen pyyhkimiseen ruokailun jälkeen, kuten muinakin aamuina. Astioita on muutama enemmän.
Sekö ei ole vaihtoehto, että mies hoitaisi edes osan noista hommista illalla? Pyyhkisi vaikka pöydät, kun sinä laitat likaiset astiat koneeseen tai päin vastoin?
Toki ja usein näin onkin tai sit hän tekee sen mun nukutusvuoron aikana. Muta, jos hän haluaa levätä, hän saa sen kernaasti tehdä, sit mäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka saatte tiskinkoneen täyttöön kulumaan tunnin?? Vaikka siihen lisäisi tyhjentämisen niin aika kova suoritus.
Vai meneekö se niin, että koneen pestessä tunnin voitte kertoa käyttäneenne tunnin aikaa kodinhoitoon?
1h tiskikone + 3h pyykkikone = 4h kodinhoitoa (vaikka koneet käy samaan aikaan)
Ei ihme että uuvutte, teidän vuorokautenne kestää helposti 53 tuntia
Sitähän tässä olen itsekin ihmetellyt, kun yksi nainen väittää, että illalla hänellä menee siihen tunti, mutta aamulla kaksi minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.
Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu ;D
Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.
Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?
Miehethän ei halua lapsia.
Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.
Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?
Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.
Mistä palstanarttu päättelet että ne ovat miehen kommentteja, ja tuolle "miehelle" olisi annettu mandaatti puhua toisten miesten puolesta?
Mistä palstasika päättelee, että SINULLA on se mandaatti? Varsinainen ruskean reiän ritari täällä taas miesten kunniaa puolustamassa :D
En ole heittelemässä väitteitä että miehet sitä, miehet tätä joten en puhu miesten puolesta. Kyseenalaistan teidän oikeuden siihen.
On aika surullisen kuuloisia kommentteja.
Ap:n tapauksessa tuntuu siltä, että kyseessä on aika yleinen tilanne ensimmäisen lapsen isän kanssa: meis ei ole sisäistänyt vieläkään täysin sitä, että ei ole parisuhdeaikaa tai parisuhdetta, on perhe ja perhesuhde, jossa isän ja äidin rooli suhteessa lapseen on se ydinjuttu.
Isän ja äidin keskinäinen suhde ei jatku samanlaisena kuin ennen.
Tässä oli itsellänikin pitkään alkuun sisäistämistä. Olin hukassa ja hämmentynyt, enkä vielä ensimmäisen lapsen kanssa alkuaikoina oikein ymmärtänyt isän rooliani. En ollut mitenkään pystynyt millään tasolla siihen valmistautumaan.
Mies ei siihen pysty etukäteen valmistautumaan. Mies ei ole raskaana.
Se on löydettävä kuka mitenkin: joko kipuilun, tekemisen, yhdessäolemisen tai jonkin muun asian kautta.
Toisen lapsen jälkeen kaikki oli selvää ja helppoa.
Olin isä. Perheenisä. Lapsen hoitovastuu ja suhde lapseen muodostui paljon syvemmäksi, paremmaksi, helpommaksi ja toimivammaksi. Vasta tuossa vaiheessa isyyteni meni oikealle vaihteelle, ykkös- tai kakkosvaihteelta suoraan nelos- tai viitosvaihteelle. Otteeni alkoivat olla varmoja, roolini oli löytynyt, ja tajusin olevani osa perhettä.
Samalla löytyi myös luonteva suhde vaimoon. Fyysinen läheisyys palasi synnytyksen jälkeen luontevasti. Myöhemmin seksikin, joka juuri vasta toisen lapsen jälkeen tuntui vaimostanikin fyysisesti uudella tavalla paremmalta. Huomasin rakastavani häntä aivan eri näkökulmasta. Olimme sopineet, että teetän vasektomian toisen lapsen syntymän jälkeen, ja tämäkin vaikutti, paitsi seksielämäämme, myös itselläni tunteeseen oman elämäni hallinnasta.
Ensimmäisen lapsen jälkeen olimme etääntyneet toisistamme niin paljon, että meni vuosi, ennen kuin edes pystyin ajattelemaan vaimoani jälleen muuna kuin osana "äitivauvahybridiä", eli siis erillisenä ihmisenä.
Tämä sattui samaan aikaan kun vaimo palasi töihin ja itse jäin kotiin hoitamaan taaperoa. Tämän ajanjakson kautta minä pystyin ottamaan tilaa ja sain ymmärrystä itsestäni ensin vanhempana ja isänä, vasta sitten pikku hiljaa, myöhemmin tajusin, että olen myös naimisissa. Silti vielä tässä kohtaa luonteva suhde puolisooni oli kadoksissa. En löytänyt oikeaa suhtautumistapaa häneen, eikä meillä ollut fyysistä läheisyyttä, ja parin vuoden kuluttua toinen lapsemme sai alkunsa lähes tulkoon pyhästä hengestä. Tilanne tosiaan korjaantui vasta toisen lapsen myötä.
Ap:n tilanteessa mies pitäisi ehdottomasti saada ensiksi osaksi tiimiä, sitten olemaan isä, ja vasta sitten puoliso tai mikä ikinä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.
Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu ;D
Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.
Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?
Miehethän ei halua lapsia.
Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.
Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?
Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.
Mistä palstanarttu päättelet että ne ovat miehen kommentteja, ja tuolle "miehelle" olisi annettu mandaatti puhua toisten miesten puolesta?
Mietipä sitä, kun väität, että yhden yksittäisen naisen yksi yksittäinen kommentti koskeekin ihan kaikkia naisia ihan aina.
Missäs minä näin väitän?
Noin sadassa kommentissa olet ottanut lainauksen aloituksesta.
Ahaa. En sano että se viesti koskee kaikkia naisia koskaan.
Kysyn yleistääkö hän jauhamalla paskaa miehistä ja odotan siihen myöntävän vastauksen ja tunnustuksen että vihaatte miehiä koska tykkäätte viestistä.
Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?