Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Ihan varmasti pystyt leikkaamaan varpaankynnet, vaikka lapsi touhuaisi siiinä vieressä. Ei kait se mikään pyhä toimitus ole?
Vaunuja työntäessäsi voit hoitaa kuntoasi mutta ennen kaikkea voit katsella maisemia, kuunnella linnunlaulua tai vaikka äänikirjaa. Tai soittaa ystävälle samalla kun lykit vaunuja. Ei sen tarvitse olla tuskanhikistä hommaa; lykin vaunuja lykin vaunuja. muuta en voi tehdäkään. No, varpaankynssiä et voi lenkillä leikata ;)
Wau, kyllähän se äidille riittää omaksi ajaksi, että pääsee lapsen kanssa kävelylle. Siinä kun lapsella on kyselyikä, niin saa äiskä olla koko ajan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa vastaamassa miljoonaan kysymykseen. Kyllä sitten jaksaa taas tehdä kotitöitä lapsen kanssa ja viihdyttää miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Kateus omaa lasta kohtaan on merkki miehen vaurioituneesta kiintymyssuhteesta omiin vanhempiinsa.
Mistä sä rävit kateuden lasta kohtaan? On täysin ymmärrettävää, että mies haluaa psrisuhteensa takaisin lapsenkin jälkeen. Aphan tässä on toiminut todella tyhmästi asettaessaan lapsen parisuhteensa edelle. Sit, kun mies sanoo haluavansa muutosta, on hän lapsellinen ja traumatisoitunut narsisti. Miksi aplle ette sano samoin? Miksi hän saa haluta muutosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Ihan varmasti pystyt leikkaamaan varpaankynnet, vaikka lapsi touhuaisi siiinä vieressä. Ei kait se mikään pyhä toimitus ole?
Vaunuja työntäessäsi voit hoitaa kuntoasi mutta ennen kaikkea voit katsella maisemia, kuunnella linnunlaulua tai vaikka äänikirjaa. Tai soittaa ystävälle samalla kun lykit vaunuja. Ei sen tarvitse olla tuskanhikistä hommaa; lykin vaunuja lykin vaunuja. muuta en voi tehdäkään. No, varpaankynssiä et voi lenkillä leikata ;)
Wau, kyllähän se äidille riittää omaksi ajaksi, että pääsee lapsen kanssa kävelylle. Siinä kun lapsella on kyselyikä, niin saa äiskä olla koko ajan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa vastaamassa miljoonaan kysymykseen. Kyllä sitten jaksaa taas tehdä kotitöitä lapsen kanssa ja viihdyttää miestä.
No kummasti ne mammat sen lapsensa mukaan aina ottaa, kun isällehän ei voi jättää. Oma valinta. Luuletko oikeasti, että ap luopuisi kontrollista ja lähtisi yksin?
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa, kun sinulla on kaksi lasta hoidettavana.
Juu, vielä yksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Ihan varmasti pystyt leikkaamaan varpaankynnet, vaikka lapsi touhuaisi siiinä vieressä. Ei kait se mikään pyhä toimitus ole?
Vaunuja työntäessäsi voit hoitaa kuntoasi mutta ennen kaikkea voit katsella maisemia, kuunnella linnunlaulua tai vaikka äänikirjaa. Tai soittaa ystävälle samalla kun lykit vaunuja. Ei sen tarvitse olla tuskanhikistä hommaa; lykin vaunuja lykin vaunuja. muuta en voi tehdäkään. No, varpaankynssiä et voi lenkillä leikata ;)
Wau, kyllähän se äidille riittää omaksi ajaksi, että pääsee lapsen kanssa kävelylle. Siinä kun lapsella on kyselyikä, niin saa äiskä olla koko ajan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa vastaamassa miljoonaan kysymykseen. Kyllä sitten jaksaa taas tehdä kotitöitä lapsen kanssa ja viihdyttää miestä.
No kummasti ne mammat sen lapsensa mukaan aina ottaa, kun isällehän ei voi jättää. Oma valinta. Luuletko oikeasti, että ap luopuisi kontrollista ja lähtisi yksin?
Voihan isä lähteä lapsen kanssa ulos. Lastahan siinä pitää ulkoiluttaa eikä hautoa häntä koko päivä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Aikamoisia sottapyttyjä olette, jos yhden ruokailun tai pyykkipäivän väliin jättäminen aiheuttaa vuoren. Ei aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Aikamoisia sottapyttyjä olette, jos yhden ruokailun tai pyykkipäivän väliin jättäminen aiheuttaa vuoren. Ei aiheuta.
*ruokailun tiskit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.
Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.
Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.
Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.
Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.
Miehen kainalo ei ole edes vaihtoehto koska se on miesvauvan sanattoman toiveen toteuttamista. Kyllä miehen pitää pärjätä ilman parisuhdetta seuraavat kymmenen vuotta, se riitttää kun mies tuo rahaa talouteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Ihan varmasti pystyt leikkaamaan varpaankynnet, vaikka lapsi touhuaisi siiinä vieressä. Ei kait se mikään pyhä toimitus ole?
Vaunuja työntäessäsi voit hoitaa kuntoasi mutta ennen kaikkea voit katsella maisemia, kuunnella linnunlaulua tai vaikka äänikirjaa. Tai soittaa ystävälle samalla kun lykit vaunuja. Ei sen tarvitse olla tuskanhikistä hommaa; lykin vaunuja lykin vaunuja. muuta en voi tehdäkään. No, varpaankynssiä et voi lenkillä leikata ;)