Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.

Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap

Voisko olla niin, että omalla hyysäämisellä mahdollistat tuon kaiken? Miten et ehdi edes suihkussa käymään. Kohta teillä oikeasti ero edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies oikein on vailla oikeasti? Oletko iltaisin niin väsynyt, että teillä ei ole seksiä vai onko kyse jostain yhteisestä tekemisestä?

Lapsen tarpeet tietty menee miehen tarpeiden edelle, mutta illalla on hyvä hetki lapsen nukkumaanmenon jälkeen jutella ja olla lähekkäin. Vanhempien suhde on tärkeä myös.

Tämä, kysy mitä mies haluaa ja anna hänelle se. Miesten kanssa toimiminen ei vaadi rakettitiedettä, olemme hyvin yksinkertaisia. 

Parisuhde on ykkönen ja jos ei ole niin sitä parisuhdetta ei kohta sinulta enää löydy ja olet yksinhuoltaja kuten niin monille lapsiperheille on käynyt.

Konkreettinen esimerkki, tulet kotiin ja mies hoitaa vauvaa ja se itkee. Et mene heti sen lapsen luo vaan annat ensin sen huomion miehellesi, etkä sille itkevälle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.

Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.

Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.

Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.

Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.

Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?

Illalla niihin menisi pidemmän aikaa, koska siivoaisin keittiön ja hoitaisin ne tiskit. Ei tietenkään tuntia, mutta sen jälkeen siellä kainalossa ei enää ehdi olla sitä tuntia, ehkä vain puolituntia. Aamulla otan eri astiat (meillä on useampi lautanen ja kattila), jolloin aikaa menee vain astioiden koneeseen laittoon ja pintojen pyyhkimiseen ruokailun jälkeen, kuten muinakin aamuina. Astioita on muutama enemmän.

Sekö ei ole vaihtoehto, että mies hoitaisi edes osan noista hommista illalla? Pyyhkisi vaikka pöydät, kun sinä laitat likaiset astiat koneeseen tai päin vastoin?

Kuka sanoo ettei pyyhi?

Nainen vain pyyhkii uudelleen koska ei voinut olla varma tekikö mies sen oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.

Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?

Miehethän ei halua lapsia.

Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.

Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?

Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.

Mistä palstanarttu päättelet että ne ovat miehen kommentteja, ja tuolle "miehelle" olisi annettu mandaatti puhua toisten miesten puolesta?

Mistä palstasika päättelee, että SINULLA on se mandaatti? Varsinainen ruskean reiän ritari täällä taas miesten kunniaa puolustamassa :D

En ole heittelemässä väitteitä että miehet sitä, miehet tätä joten en puhu miesten puolesta. Kyseenalaistan teidän oikeuden siihen.

Juuri näin. Feministisiat puhukoot vain omasta puolestaan. Feministisioilla ei ole mitään valtaa, eikä oikeutta, määritellä mitä on mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka saatte tiskinkoneen täyttöön kulumaan tunnin?? Vaikka siihen lisäisi tyhjentämisen niin aika kova suoritus.

Vai meneekö se niin, että koneen pestessä tunnin voitte kertoa käyttäneenne tunnin aikaa kodinhoitoon?

1h tiskikone + 3h pyykkikone = 4h kodinhoitoa (vaikka koneet käy samaan aikaan)

Ei ihme että uuvutte, teidän vuorokautenne kestää helposti 53 tuntia

Sitähän tässä olen itsekin ihmetellyt, kun yksi nainen väittää, että illalla hänellä menee siihen tunti, mutta aamulla kaksi minuuttia.

Hän ei kyllä sanonut niin, mutta väännä nyt miten haluat, jos se tekee mielesi paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Tämäpä juuri. Yhtäkkiä niistä asioista, jotka ennenkin teki vaikka kävi töissä, tulee niin kauheen raskaita. Joku jo aiemmin mainitsi tuon naisten tavan nähdä arki lapsen kanssa lapsen hoitona ja kauheen raskaana. Mitäs jos eläisi arkeaan sen lapsen kanssa? Se, että sulla on lapsi, se, että sä olet äiti tai isä, ei tarkoita sitä, että sun täytyy tuplata sun kotityöt. Eläkää hyvät ihmiset, lapset on pieniä vain kerran. Ei ne kaipaa sitä, että keittiö on siisti ja kiiltää, ne haluaa onnellisen isän ja äidin.

Sitten, kun kaikki astiat on likaisia ja tiskipöytä pursuaa, niin sen selvittäminen onkin vähän isompi homma. Kotitöiden määrä ei vähene sillä, että niitä lykkää kauemmaksi.

Ei ole ihme, jos kiristää, kun on noin musta-valkoinen.

Niinhän täällä on annettu ohjeeksi, että ei se mitään haittaa, jos kotitöitä lykkää. Tuossa on lopputulos.

Jos mä olen ollut koko päivän lasten kanssa uima-altaalla eväin, mä soitan miehelle, että tuo päivällinen tullessasi. Jos mä nukutan lapset ja mies haluaa vuorostaan levätä, en todellakaan ryntää keittiötä puunaamaan vaan huuhdon astiat ja laitan puurokattilan likoomaan ja menen mieheni kainaloon. Pari minuuttia aamulla enemmän aikaa ennen aamiaista vs. tunti miehen sylissä. Aika helppo valinta.

Miten sinä aamulla selviät tiskeistä parissa minuutissa, kun illalla niihin menisi tunti?

Illalla niihin menisi pidemmän aikaa, koska siivoaisin keittiön ja hoitaisin ne tiskit. Ei tietenkään tuntia, mutta sen jälkeen siellä kainalossa ei enää ehdi olla sitä tuntia, ehkä vain puolituntia. Aamulla otan eri astiat (meillä on useampi lautanen ja kattila), jolloin aikaa menee vain astioiden koneeseen laittoon ja pintojen pyyhkimiseen ruokailun jälkeen, kuten muinakin aamuina. Astioita on muutama enemmän.

Sekö ei ole vaihtoehto, että mies hoitaisi edes osan noista hommista illalla? Pyyhkisi vaikka pöydät, kun sinä laitat likaiset astiat koneeseen tai päin vastoin?

Kuka sanoo ettei pyyhi?

Nainen vain pyyhkii uudelleen koska ei voinut olla varma tekikö mies sen oikein.

Mä en, moni muu varmasti.

-se jolle tässä jauhetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.

Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.

Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?

Miehethän ei halua lapsia.

Puhumme palstanarttu edelleen yksilöistä. Ei ole mitään "miehet" kollektiivia joka haluaa tai on haluamatta asioita.

Millähän tämtä menis tuollaiselle reppanalle pikkupaskalle jakeluun?

Palstapeikko lukee kommentteja kovin harppoen. Joka toisella sivulla on jonkun miehen kommentti, että miehet ei halua lapsia. Niissä ei lue, että kaikki miehet ei halua lapsia, niissä lukee, että miehet ei halua lapsia.

Millainen vajaamielinen reppana sitten käyttää tuota "miehethän ei halua lapsia" vastaväitteenä kun keskustellaan riskistä että se perkele vie naisen lapset mennessään  :)

Tyhmäkö olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.

Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.

Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.

Siis.. Mun mielipide on että parivuotias taapero ei tarvitse jatkuvaa viihdyttämistä, nukuttamista tai muutenkaan erityistä sirkusta ympärilleen. Taaperoa kannattaa alkaa ohjaamaan omiin leikkeihinsä, joita voi vallan mainiosti tehdä kun äiti tekee jotain muuta. Kun leikki alkaa junnaamaan tai tarvitsee tukea, äiti hetken aikaa ohjaa lasta leikkiin. Näin tekemällä lapsi alkaa kuukaudessa oppimaan leikin jatkuvuuden ja kuinka ohjautua leikkiin. 

Feministeille ja muille metoo-ihmisille, voitte vallan mainiosti vaihtaa sanan äiti tilalle isä. Näin mielikin pysyy hyvänä.

Kuulostaa aika hurjalta että päiväunia vietetään vaunuissa vain jos äiti pukkaa koko ajan rattaita, mitä ihmettä? Kaksi tuntiako rattaita pitäisi hytkytellä? 

Ei ihme että miehellä palaa hihat tuossa touhussa, jo lukeminenkin kuulostaa hyvin uuvuttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.

Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)

Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)

Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.

Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...

Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?

Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.

Hah. Mitäpä jos mies ryhtyisi aikuiseksi ja näyttäisi vaimolleen, että sekä vaimo että oma lapsi ovat hänelle tärkeitä. Löytyisi yhteistä aikaskin jis hän tekisi oman osansa.

On omituista, että yrität vastuuttaa vaimon siitä, että mies on kakaramainen.

Parisuhteessa miehenkin pitää antaa itsestään, ei ainoastaan naisen. Mutta tämä juuri on se syy, miksi parisuhde ei naisia houkuta: miehiltä ei ole odotettu eikä vaadittu ikinä yhtään mitään, joten ne eivät aikuistu.

Hyvä kommentti, mutta tässä ei pitäisi puhua parisuhteesta, vaan perheestä.

Parisuhde on kahden ihmisen elämää yhdessä - helppoa kuin heinänteko.

Perhe-elämä alkaa siitä, mihin parisuhde loppuu.

Perhe-elämässä myös miehen on kannettava kortensa kekoon, että kaikki saadaan toimimaan. Yksi hevonen ei jaksa vetää auraa kovin hyvin, parivaljakkona saadaan muokattua isompi pelto nopeammin.

Ei perhe-elämä tarkoita sitä, että aviopuolisoiden välillä ei olisi enää rakkautta, läheisyyttä tai seksiä. Niitä kaikkia voi olla ja pitäisikin olla. Mutta prioriteetit ovat erilaiset: siinä, missä parisuhteessa ennen lasten syntymää arkielämä oli helppoa ja seksille oli aikaa ja tilaa, on perheessä näiden kaikkien parisuhdeasioiden joustettava yhtä paljon. Jos ei ole omaa aikaa, ei palautumisaikaa, ei läheisyyttä, miten siinä voisi olla seksiä - rakkauskin saattaa alkaa olla kortilla. Ja tämä koskee molempia osapuolia. 

Olen itse joutunut raatamaan kuin hevonen lasten ollessa pieniä. Töissäkäynnin lisäksi hoidin puolet kotitöistä ja sitten vielä remontoin taloamme. Ja sen jälkeen vielä kesämökkiämme. Koko ajan töitä. Siinä vaiheessa aloin suorastaan vihaamaan vaimoani, ja halusin lyhyinä arki-iltoina lasten nukahtamisen jälkeen lähinnä joko levätä ja/tai juoda olutta. En enää sietänyt häntä lähelläni. Mutta pikku hiljaa sain isommat remonttiprojektit alta pois, ja lapsetkin kasvoivat. Välit vaimoon paranivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.

Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)

Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)

Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.

Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...

Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?

Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.

Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.

Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.

Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.

Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.

Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)

Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)

Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.

Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...

Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?

Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.

Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.

Miinustaja-mammat on kyllä kiukkusena liikkeellä tänään, alapeukkua satelee kun kaikki eivät olekaan hermoromahduksen partaalla ja koti räjähdyspisteessä!

Kaikki kotityöt oli tuossa jo listattu, ei niihin meidän perheessä vain yksinkertaisesti mene sen enempää aikaa eikä niistä kumpikaan jaksa stressata, tai koe niitä rasittavaksi ongelmaksi.  Chill! Kotona on tarkoitus viihtyä ja rentoutua, eikä olla mikään sara sieppisen instagram-show. Tiskit ja pyykit kerran päivässä, imurointi kerran viikossa riittää. Hyvän, terveellisen vegeruuan teko on molempien melkeinpä harrastus joten ruuanlaittokaan ei tule koskaan ongelmaksi! Mitä muuta ihmettä kotona pitäisi tehdä? Ei koti ole mikään työmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.

Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.

Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?

Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.

Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?

Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.

Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.

Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.

Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.

Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.

Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.

Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?

Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.

Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.

Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.

Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.

Sinäkö et saa itse edes salaattia tehtyä? Korkeintaan kolmen minuutin pituinen homma, jonka tekee siinä samalla, kun tekee muuta ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.

Juuri näin. Hoitakaa itsenne, niin voitte hoitaa ja kasvattaa tasapainoisia onnellisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.

Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)

Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)

Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.

Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...

Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?

Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.

Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.

Miinustaja-mammat on kyllä kiukkusena liikkeellä tänään, alapeukkua satelee kun kaikki eivät olekaan hermoromahduksen partaalla ja koti räjähdyspisteessä!

Kaikki kotityöt oli tuossa jo listattu, ei niihin meidän perheessä vain yksinkertaisesti mene sen enempää aikaa eikä niistä kumpikaan jaksa stressata, tai koe niitä rasittavaksi ongelmaksi.  Chill! Kotona on tarkoitus viihtyä ja rentoutua, eikä olla mikään sara sieppisen instagram-show. Tiskit ja pyykit kerran päivässä, imurointi kerran viikossa riittää. Hyvän, terveellisen vegeruuan teko on molempien melkeinpä harrastus joten ruuanlaittokaan ei tule koskaan ongelmaksi! Mitä muuta ihmettä kotona pitäisi tehdä? Ei koti ole mikään työmaa!

Sinulla on ihan eri tilanne näihin miinustajiin verrattuna, sillä sinun miehesi tekee kotona oman osansa kotitöistä. Ethän sinä edes tiedä, mistä tässä puhutaan. Sano vaan reilusti miehelle, että hänen palkkatyö on riittävä panostus, sinä hoidat kaiken muun. Patista vielä miestä kodin ulkopuolelle harrastuksiin työpäivän jälkeen, ei kai se iltoja istu kotona teidän seurassa.