Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Vierailija kirjoitti:

Kateus omaa lasta kohtaan on merkki miehen vaurioituneesta kiintymyssuhteesta omiin vanhempiinsa.

Mistä päättelit että kyse on kateudesta?

Anna sille isommalle vauvalle tuttipullo jos sitten olisi tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen mies. Kyllä on miehessä vika ja hän on itsekäs ja epäkypsä, jos ei pysty muutamaa vuotta asettamaan lapsensa tarpeita omiensa edelle. Ja vielä kitisee siitä että äiti pystyy, ja on pakkokin, kun on ainoa aikuinen perheessä.

Nämä mammat eivät vain tajua ettei se onle ongelma että vauvan tarpeet laitetaan miehen tarpeiden edelle.

Se on ongelma, ettei parisuhteen tarpeita huomioida jatkossa ollenkaan. Ei edes kun vauvan tarpeet on täytetty.

Mutta se onkin naisille luontainen tapa laittaa ukko vaihtoon ja hankkia seuraava elättäjä. Ei ole luonnollista että yhden miehen kanssa tehdään useampi lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap

Välillä sanot että mies tekee pitkää päivää töissä, välillä taas kerrot kuinka työpäivän pituus johtuu työmatkasta ja työpäivän pituus on normaali.

Miksi vaihtelet tarinaa?

Olen eri mutta ainakin minulle nuo tarkoittaa samaa asiaa. Mies on työn takia pitkään päivittäin pois kotoa. Mitä väliä sillä on mikä määrä siitä työstä johtuvasta kotoa poissaolosta ollaan toimistolla ja mikä autossa/bussissa? Kotona olevan puolison näkökulmasta työpäivä on pitkä kun toinen lähtee aikaisin töihin ja tulee myöhään.

Ei tarkoita samaa. Sillä nyt valitettavasti on merkitystä tekeekö mies tavallisen 8h työpäivän toimistolla, ja käyttää työmatkoihin 2.5h , vai tekeekö hän ylitöitä.

Nyt mies tekee ihan normaalia työpäivää, ap vain vihjailee että se olisi erityisen pitkä, kiihdyttäen palstailijoita raivon partaalle "mies lopettakoot ylitöiden teon"

Sopivasti sattuneita vahinkoja on tässä ketjussa hieman liikaa.

Ap ei missään väitä että mies tekisi ylitöitä, päinvastoin hän kirjoitti jossain aika alussa että mies ei tee ylitöitä. Jos joku silti keksii että apn mies tekisi ylitöitä niin ei kai se apn vika ole

Ap vihjaa sanomalla että mies tekee pitkää työpäivää. Mies ei tee pitkää työpäivää vaan hänellä on pitkät työmatkat. Niiltä ei makseta palkkaa eikä niitä lasketa millään alalla työpäivän pituuteen lisäksi.

Ei vihjaa. Ihan omiasi tulkitset.

Totta, ei vihjaa vaan sanoo sen ihan suoraan.

Kaikki tietävät, että lapsi vie miehen paikan äidin sydämessä ja puolisosta tulee kakkonen.

Sinulla on aikuisvauva, joka ei voi sitä hyväksyä ja hänellä olisi nyt kasvunpaikka.

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Oikeasti voi helvetin vattu tätä miesten seksinpuutteen itkua keskellä väsymyshelvettiä. Niin tuttua! Kun ensin niitä lapsia on yhdessä tehty, mutta sitten kuitenkin se vastuu jää suurimmalta osin naiselle, joka uupuu taakan alle. Onhan se päivänselvä asia, ettei siinä kohtaa se seksi ole millään sortilla top listoilla, vaan se oma jaksaminen ja lepo.

Miten tuon miesten seksipakkomielteen saisi loppumaan? Joku lääkitys lapsen saaneille miehille, että saisi nuo rasittavat hormonit kuriin.

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Luin otsikon ensimmäisen rivin aluksi "Mieheni on vihainen kun olen prostituoinut lapsen.." Kyllä siinä olisi jo aihetta ollakin vihainen.

Nykyajan mammoista suuri osa ei osaa kasvattaa lastaan vaikka käyttäisi hoitoon ja kasvatukseen tuntikausia joka päivä.

Seurauksena on pilalle mennyt lapsi.

Yksi ongelma on nimenomaan lapsen asettaminen etusijalle ja tähän liittyvä jatkuva hyysäys.

Eli lasta ei missään nimessä tule nostaa jalustalle. Sen kohtelussa sekä koulutuksessa tulisi suhtautua samoin kun koiraan, niin tulokset paranisivat roimasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin samantyyppisessä tilanteessa, kuin Ap. Olin aivan poikki ja mietin eroa. Etsin netistä tietoa ja päädyin Väestöliiton sivuille, jossa oli suunnilleen lause ”lapsen syntymä ei saa tarkoittaa sitä, että mies joutuu luopumaan kumppanistaan”. Ensin ärsyynnyin tekstistä mutta sitten tajusin, että niin oli käynyt. Olin melkein kaksi vuotta keskittynyt täysin lapseen. Olin hyvä äiti mutten puoliso. Heräsin tähän varmastikin viime hetkellä. Aloin huomioida miestäni, ihan pienillä teoilla. Kysyin häntä kiinnostavista asioista ja kuuntelin (en vain puhunut itse lapsesta tai omista asioistani, ja vaikka itseäni ei olisi niin kiinnostanut urheilu tai miehen työasiat, päätin kuunnella, koska ne olivat miehelleni tärkeitä). Läheisyys oli jäänyt pois, itse sain lapselta läheisyyttä mutta mies oli jäänyt yksin. En halunnut rakastella, koska olin niin väsynyt ja olimme etääntyneet toisistamme sekä henkisesti että fyysisesti. Pienillä askelilla tässä tapahtui tärkeitä asioita, otin miestäni hetkeksi kädestä kiinni, halasin kotitöiden välillä, annoin suukon, menin hetkeksi sohvalle kainaloon (sanoin etten halua vielä sen enempää). Pikku hiljaa ystävyys ja läheisyys palasivat takaisin. Järjestin myös muutamaksi illaksi lastenhoidon ja kävimme yhdessä syömässä ja retkeilemässä. Mieheni sanoi, että oli kaivannut kahden keskistä aikaa kanssani, ihan arkista yhdessäoloa kaksin. Kannustin miestä aktiivisemmin mukaan lapsenhoitoon ja kehuin häntä hyvistä asioista mitä hän teki (koitin huomata ne monet asiat mitä mieskin teki vaikka välillä tuntui, että jouduin kantamaan kohtuuttoman suuren vastuun lapsesta ja kodista). Tilanne oli mennyt meillä ihan lukkoon mutta pääsimme pienin askelin eteenpäin ja löysimme ystävyyden ja parisuhteen pikkulapsiarjen rinnalle. Sanoin selkeämmin missä tarvitsen apua ja että nyt tarvitsen apua, kun olin joutunut öisin valvomaan. Olemme saaneet asiat paremmalle tolalle enkä mieti enää eroa vaan näen tulevaisuuden yhteisenä. Lapsi on 2,5-vuotias ja miehen on lapsen kasvaessa entistä helpompi tehdä lapsen kanssa asioita yhdessä. Palasin itse töihin kolme kuukautta sitten ja mies jäi hoitovapaalle. Hän on oppinut olemaan lapsen kanssa ja selviämään arjen rutiineista. Mies on samalla huomannut miten paljon lapsen kanssa olo vaatii (ja myös antaa) ja miten paljon kotitöitä siihen liittyy. Lapsen ja isän välinen suhde on vahvistunut eikä äitiä tarvita enää joka asiaan. Vauva- ja pikkulapsiarki on raskasta ja vaativaa, kummankin vanhemman on tärkeää tehdä osansa, jotta homma toimii (esim. kotitöiden määrä lisääntyy lapsen myötä merkittävästi eikä toinen osapuoli voi jatkaa kuten ennen lasta ja jättää kaiken vain toiselle vanhemmalle). Oma isäni on auttanut aina äitiäni tasavertaisesti lastenhoidossa ja kotitöissä, enkä ymmärtänyt ettei omalla puolisollani ollut vastaavaa mallia lapsuudenkodistaan ja että hän tarvitsee tukea isän rooliin kasvamisessa. Tuntui ensin epäreilulta, että minun väsyneenä ja kaiken muun lisäksi piti venyä tässäkin mutta se kannatti. Ne pienet askeleet parisuhteen parantamiseksi, asioista puhuminen ja miehen kannustava mukaanottaminen johtivat meillä siihen, että mies osallistui enemmän lapsenhoitoon ja kotitöihin, miehen ja lapsen suhde parani ja näen nyt selkeämmin miten tärkeä isä on lapselle. Molemmat muutimme käytöstämme ja nyt homma toimii paremmin ja meillä kaikilla kolmella on hyvä olla yhdessä. Toivon Ap, että löydätte oman tapanne päästä asioissa rakentavasti eteenpäin.

Hitto mitä paskapuhetta. Kunnon pickme-tyttö

ap: jätä se sika

Siis mitä hittoa? Mies on kaksivuotiaan lapsen kanssa hoitovapaalla, ja sen vuoksi äiti on pick-me-girl? Voisitko vähän avata tätä ajatuskulkuasi?

-ohis

Väittää ettei hän ollut riittävän hyvä puoliso ja että hän ei huomioinut miestään tarpeeksi.

Hyi helvetti mikä petos muita naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Seli seli, osaat listata vain omat asiasi. Todellisuudessa mies tekee puolet, ja ylikin. Et vain piittaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.

Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Oikeasti voi helvetin vattu tätä miesten seksinpuutteen itkua keskellä väsymyshelvettiä. Niin tuttua! Kun ensin niitä lapsia on yhdessä tehty, mutta sitten kuitenkin se vastuu jää suurimmalta osin naiselle, joka uupuu taakan alle. Onhan se päivänselvä asia, ettei siinä kohtaa se seksi ole millään sortilla top listoilla, vaan se oma jaksaminen ja lepo.

Miten tuon miesten seksipakkomielteen saisi loppumaan? Joku lääkitys lapsen saaneille miehille, että saisi nuo rasittavat hormonit kuriin.

Lääkitys kannattaa aloittaa ennen kuin nainen porsii

Jarrua kehiin!

Mutta mitäs sitten kun nainen päättää että on toisen lapsen aika, ja mies jatkaa vanukkaiden syömistä ja runkkaa pornolle?

Väsynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.

Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"

Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.

Incelin ulìnaa  ;)

Ap, lapsen ensimmäiset kaksi elinvuotta ovat todella hyvin sitovia etenkin jos toinen vanhempi joutuu hoitamaan leijonanosan yksin. Tuo 2v on usein myös parisuhteelle tosi haastavaa aikaa. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin helpottaa, ja on tärkeää alkaa tehdä tilaa myös omalle ajalle ja parisuhdeajalle. En tarkoita että lapselle pitäisi aina löytyä hoitaja, mutta pikkuhiljaa lasta on hyvä totuttaa enemmän siihen, että vanhemmat voivat jutella keskenään vaikka lapsi on paikalla, ja että äiti välillä lapsen vahtimisen ohessa vaikka siivoaa, leikkaa niitä varpaankynsiä, käy suihkussa tai neuloo. Ihmiskunta ei olisi selvinnyt jos lapsi sitoisi vuosia yhden tai kahden aikuisen kaikki resurssit. Toivottavasti parisuhteenne toipuu ja miehesi kasvaa isyyteen - viesteistäsi tuli vaikutelma että nämä molemmat asiat ovat nyt haastavalla tolalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.

Muista ilmoittaa miehelle, että lapsi on sitten hänellä viikko-viikko systeemille tai haluat etähuoltajuuden.

Pusipusi, kukaan ei voi kakaraa pakottaa miehelle eli ei oikein "ilmoitaminen" onnistu  ;D

Jos nainen haluaa lapsen yksinhuoltajuuden, hänen kannattaa siis sanoa, että lapsi voi mennä miehelle. Noin pääsee eroon huoltajuusriidoista kokonaan eikä tarvitse olla eksän kanssa tekemisissä.

Mutta ottaako nainen riskin että mies tarttuu tarjoukseen?

Miehethän ei halua lapsia.