Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.
Sinäkö et saa itse edes salaattia tehtyä? Korkeintaan kolmen minuutin pituinen homma, jonka tekee siinä samalla, kun tekee muuta ruokaa.
Saan kuule, saan. Nuoreni haluaa tehdä kanssani ruokaa, sunko ei? Kannattaisiko ihan pysähtyä miettimään millaisen kasvatuksen sä lapsillesi tarjoat, kun sä naama norsun vi*ulla teet kotitöitä ja valitat miehellesi ja lapset vie sun kaiken ajan ja naiseuden ja mitä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.
Sinäkö et saa itse edes salaattia tehtyä? Korkeintaan kolmen minuutin pituinen homma, jonka tekee siinä samalla, kun tekee muuta ruokaa.
Saan kuule, saan. Nuoreni haluaa tehdä kanssani ruokaa, sunko ei? Kannattaisiko ihan pysähtyä miettimään millaisen kasvatuksen sä lapsillesi tarjoat, kun sä naama norsun vi*ulla teet kotitöitä ja valitat miehellesi ja lapset vie sun kaiken ajan ja naiseuden ja mitä vielä?
Olen tarjonnut lapsilleni erinomaisen kasvatuksen ja olen ylpeä siitä. He osaa tehdä ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?
Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.
Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.
Miinustaja-mammat on kyllä kiukkusena liikkeellä tänään, alapeukkua satelee kun kaikki eivät olekaan hermoromahduksen partaalla ja koti räjähdyspisteessä!
Kaikki kotityöt oli tuossa jo listattu, ei niihin meidän perheessä vain yksinkertaisesti mene sen enempää aikaa eikä niistä kumpikaan jaksa stressata, tai koe niitä rasittavaksi ongelmaksi. Chill! Kotona on tarkoitus viihtyä ja rentoutua, eikä olla mikään sara sieppisen instagram-show. Tiskit ja pyykit kerran päivässä, imurointi kerran viikossa riittää. Hyvän, terveellisen vegeruuan teko on molempien melkeinpä harrastus joten ruuanlaittokaan ei tule koskaan ongelmaksi! Mitä muuta ihmettä kotona pitäisi tehdä? Ei koti ole mikään työmaa!
Sinulla on ihan eri tilanne näihin miinustajiin verrattuna, sillä sinun miehesi tekee kotona oman osansa kotitöistä. Ethän sinä edes tiedä, mistä tässä puhutaan. Sano vaan reilusti miehelle, että hänen palkkatyö on riittävä panostus, sinä hoidat kaiken muun. Patista vielä miestä kodin ulkopuolelle harrastuksiin työpäivän jälkeen, ei kai se iltoja istu kotona teidän seurassa.
Yhdelläkään näillä ei olisi ei-osallistuvaa miestä, jos he eivät tekisi itsestään niin suurta numeroa ja listaisi kotitöitäön ja pitäisi lapsiaan lieassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.
Sinäkö et saa itse edes salaattia tehtyä? Korkeintaan kolmen minuutin pituinen homma, jonka tekee siinä samalla, kun tekee muuta ruokaa.
Saan kuule, saan. Nuoreni haluaa tehdä kanssani ruokaa, sunko ei? Kannattaisiko ihan pysähtyä miettimään millaisen kasvatuksen sä lapsillesi tarjoat, kun sä naama norsun vi*ulla teet kotitöitä ja valitat miehellesi ja lapset vie sun kaiken ajan ja naiseuden ja mitä vielä?
Olen tarjonnut lapsilleni erinomaisen kasvatuksen ja olen ylpeä siitä. He osaa tehdä ihan mitä tahansa.
No selvästi ne ei kuitenkaan tee vaikka osaavat. En mäkään sun kanssa tekisi ruokaa tolla asenteella. Enkä pyytäisi läksyapuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Hah. Mitäpä jos mies ryhtyisi aikuiseksi ja näyttäisi vaimolleen, että sekä vaimo että oma lapsi ovat hänelle tärkeitä. Löytyisi yhteistä aikaskin jis hän tekisi oman osansa.
On omituista, että yrität vastuuttaa vaimon siitä, että mies on kakaramainen.
Parisuhteessa miehenkin pitää antaa itsestään, ei ainoastaan naisen. Mutta tämä juuri on se syy, miksi parisuhde ei naisia houkuta: miehiltä ei ole odotettu eikä vaadittu ikinä yhtään mitään, joten ne eivät aikuistu.
Hyvä kommentti, mutta tässä ei pitäisi puhua parisuhteesta, vaan perheestä.
Parisuhde on kahden ihmisen elämää yhdessä - helppoa kuin heinänteko.
Perhe-elämä alkaa siitä, mihin parisuhde loppuu.
Perhe-elämässä myös miehen on kannettava kortensa kekoon, että kaikki saadaan toimimaan. Yksi hevonen ei jaksa vetää auraa kovin hyvin, parivaljakkona saadaan muokattua isompi pelto nopeammin.
Ei perhe-elämä tarkoita sitä, että aviopuolisoiden välillä ei olisi enää rakkautta, läheisyyttä tai seksiä. Niitä kaikkia voi olla ja pitäisikin olla. Mutta prioriteetit ovat erilaiset: siinä, missä parisuhteessa ennen lasten syntymää arkielämä oli helppoa ja seksille oli aikaa ja tilaa, on perheessä näiden kaikkien parisuhdeasioiden joustettava yhtä paljon. Jos ei ole omaa aikaa, ei palautumisaikaa, ei läheisyyttä, miten siinä voisi olla seksiä - rakkauskin saattaa alkaa olla kortilla. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Olen itse joutunut raatamaan kuin hevonen lasten ollessa pieniä. Töissäkäynnin lisäksi hoidin puolet kotitöistä ja sitten vielä remontoin taloamme. Ja sen jälkeen vielä kesämökkiämme. Koko ajan töitä. Siinä vaiheessa aloin suorastaan vihaamaan vaimoani, ja halusin lyhyinä arki-iltoina lasten nukahtamisen jälkeen lähinnä joko levätä ja/tai juoda olutta. En enää sietänyt häntä lähelläni. Mutta pikku hiljaa sain isommat remonttiprojektit alta pois, ja lapsetkin kasvoivat. Välit vaimoon paranivat.
Palstan neuvojen mukaan sinun olisi pitänyt vapaa-ajallasi keskittyä vaimon viihdyttämiseen, joten mikset tarjonnut hänelle upeaa ja rentouttavaa seksiä? Ei kai kolmena iltana viikossa olisi mitenkään ollut liikaa? Nyt vain itsekkäästi lepäsit ja ryyppäsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Oletko nyt ihan tosissaan? Siis ihan todella väität ettei lapset sotke yhtään, eikä tuota pyykkiä ja tiskiä? Jos perheenjäsenten määrä tuplaantuu niin käytännössä tuplaantuu kotityön määräkin, kyllä se nyt pitäisi kenen tahansa tajuta. Pyykkiä tulee tuplamäärä, tiskiä tulee tuplamäärä (keittoastioiden pitää olla isompia tai kokata useammin, lisäksi lautasia tietenkin), vessat likaantuu nopeammin ja pölyä kertyy enemmän mitä enemmän käyttäjiä. Pikkuvauva ei vielä käytä lautasia, ja ei-pulauttelevan helpon vauvan kanssa se työmäärä ei välttämättä lisäänny paljon, mutta kasvaessaan sekin alkaa syödä (=sotkua) ja levitellä tavaroitaan ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Niin kyselenkin, säkö et? Se mun nuori tekee salaattia samalla itsekin. Sä jauhat kotitöiden räjähdysmäisestä kasvusta, sit ajan puutteesta vaikka totuus on se, että sä et vaan kykene itse asioitasi hoitamaan vaan kaikki lapsiin liittyvä on sulta ja sun ajasta pois.
Sinäkö et saa itse edes salaattia tehtyä? Korkeintaan kolmen minuutin pituinen homma, jonka tekee siinä samalla, kun tekee muuta ruokaa.
Saan kuule, saan. Nuoreni haluaa tehdä kanssani ruokaa, sunko ei? Kannattaisiko ihan pysähtyä miettimään millaisen kasvatuksen sä lapsillesi tarjoat, kun sä naama norsun vi*ulla teet kotitöitä ja valitat miehellesi ja lapset vie sun kaiken ajan ja naiseuden ja mitä vielä?
Olen tarjonnut lapsilleni erinomaisen kasvatuksen ja olen ylpeä siitä. He osaa tehdä ihan mitä tahansa.
No selvästi ne ei kuitenkaan tee vaikka osaavat. En mäkään sun kanssa tekisi ruokaa tolla asenteella. Enkä pyytäisi läksyapuakaan.
Ei ne enää pyydäkään, tosin olen itsekin lopettanut lähes kokonaan kotitöiden tekemisen, mutta eipä niitä juuri ole.
Miksi hankitte lapsia jos ne eivät tosiaan tule ykkösenä?Eihän tuo tarkoita että se parisuhde pitää kokonaan unohtaa. Mutta tässäkin tapauksessa äiti hoitaa lasta yötä päivää ja ilmeisesti ei saa unta tai omaa aikaa ollenkaan. Sitten pitäisi vielä seksielämä hoitaa. Äidille omaa aikaa, mies hoitamaan lasta edes muutama tunti viikossa niin äidin voimat voisi palautua ja sitäkautta sitten parisuhdekin kohentua. Onko miehen pakko tehdä pitkää päivää? Voisiko ap palata/mennä töihin osapäiväisesti, jolloin mies voisi lyhentää omia päiviään? Lapsi sitten päivähoitoon osa-ajaksi. Molemmat sitten osallistuu kotihommiin tasapuolisesti. Näin ainakin jaksamisen kannalta voisi riittää energiaa parisuhteeseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?
Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.
Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.
Miinustaja-mammat on kyllä kiukkusena liikkeellä tänään, alapeukkua satelee kun kaikki eivät olekaan hermoromahduksen partaalla ja koti räjähdyspisteessä!
Kaikki kotityöt oli tuossa jo listattu, ei niihin meidän perheessä vain yksinkertaisesti mene sen enempää aikaa eikä niistä kumpikaan jaksa stressata, tai koe niitä rasittavaksi ongelmaksi. Chill! Kotona on tarkoitus viihtyä ja rentoutua, eikä olla mikään sara sieppisen instagram-show. Tiskit ja pyykit kerran päivässä, imurointi kerran viikossa riittää. Hyvän, terveellisen vegeruuan teko on molempien melkeinpä harrastus joten ruuanlaittokaan ei tule koskaan ongelmaksi! Mitä muuta ihmettä kotona pitäisi tehdä? Ei koti ole mikään työmaa!
Sinulla on ihan eri tilanne näihin miinustajiin verrattuna, sillä sinun miehesi tekee kotona oman osansa kotitöistä. Ethän sinä edes tiedä, mistä tässä puhutaan. Sano vaan reilusti miehelle, että hänen palkkatyö on riittävä panostus, sinä hoidat kaiken muun. Patista vielä miestä kodin ulkopuolelle harrastuksiin työpäivän jälkeen, ei kai se iltoja istu kotona teidän seurassa.
Yhdelläkään näillä ei olisi ei-osallistuvaa miestä, jos he eivät tekisi itsestään niin suurta numeroa ja listaisi kotitöitäön ja pitäisi lapsiaan lieassa.
Jos kumpikin vanhemmista lopettaa kotitöiden tekemisen, otetaan lapset huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankitte lapsia jos ne eivät tosiaan tule ykkösenä?Eihän tuo tarkoita että se parisuhde pitää kokonaan unohtaa. Mutta tässäkin tapauksessa äiti hoitaa lasta yötä päivää ja ilmeisesti ei saa unta tai omaa aikaa ollenkaan. Sitten pitäisi vielä seksielämä hoitaa. Äidille omaa aikaa, mies hoitamaan lasta edes muutama tunti viikossa niin äidin voimat voisi palautua ja sitäkautta sitten parisuhdekin kohentua. Onko miehen pakko tehdä pitkää päivää? Voisiko ap palata/mennä töihin osapäiväisesti, jolloin mies voisi lyhentää omia päiviään? Lapsi sitten päivähoitoon osa-ajaksi. Molemmat sitten osallistuu kotihommiin tasapuolisesti. Näin ainakin jaksamisen kannalta voisi riittää energiaa parisuhteeseenkin.
Koska se ei ole joko mies tai lapset, se on molemmat. Mä haluan molemmat, kuten myös mies. Yhdessä lapset on saatu, en mä heitä omi ja muista sit sanoa, että kun nää lapset. Parisuhde ensin, lapset on automaattisesti siinä, ei mun tarvii edes asettaa niitä mihinkään listalle. Enkä mä halua töihin palata, mun elämä on lasten kanssa päivisin, perheenä illalla.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Etkö muka itse maksanut äitiysvapailla puolta perheen kuluista? Mikset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi menee etusijalle mutta ei niin että elät vain lapselle unohtaen parisuhteen koska sillä tavalla lukuisat tuhannet ja taas tuhannet on päätynyt eroon. Miksi se on niin vaikeaa elää yhdessä perheenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Kerroit, että miehesi tekee it-alan työtä, mutta unohdit mainita oman ammattisi. Kuinka pitkän työpäivän sinä teet palkkatöissäsi? Jos olet kotona etätöissä, niin missä lapsi on hoidossa?
Kotiäitinä niin pitkään kun voi :) Kunhan lapsi kasvaa niin töitä joko päiväkodissa tai sitten henkkoht. avustajana. Miehellä on hyvät tulot ja tekee kotoa käsin etätöitä niin hän auttelee pitkin päivää pikkuasioissa aina kun töiltään kerkiää, eikä minulla ole kiirettä takaisin työelämään. Kodin hengettärenä on kiva olla.
Voisit kokeilla niin, että otat kaikki kotityöt hoitaaksesi, kun kerran olet tulottomana kotona. Jatka sitten samaa, kun menet kokopäivätöihin. Älä nyt miestä rasita, kun hän hommaa teille leivän pöytään.
Miinustaja-mammat on kyllä kiukkusena liikkeellä tänään, alapeukkua satelee kun kaikki eivät olekaan hermoromahduksen partaalla ja koti räjähdyspisteessä!
Kaikki kotityöt oli tuossa jo listattu, ei niihin meidän perheessä vain yksinkertaisesti mene sen enempää aikaa eikä niistä kumpikaan jaksa stressata, tai koe niitä rasittavaksi ongelmaksi. Chill! Kotona on tarkoitus viihtyä ja rentoutua, eikä olla mikään sara sieppisen instagram-show. Tiskit ja pyykit kerran päivässä, imurointi kerran viikossa riittää. Hyvän, terveellisen vegeruuan teko on molempien melkeinpä harrastus joten ruuanlaittokaan ei tule koskaan ongelmaksi! Mitä muuta ihmettä kotona pitäisi tehdä? Ei koti ole mikään työmaa!
Sinulla on ihan eri tilanne näihin miinustajiin verrattuna, sillä sinun miehesi tekee kotona oman osansa kotitöistä. Ethän sinä edes tiedä, mistä tässä puhutaan. Sano vaan reilusti miehelle, että hänen palkkatyö on riittävä panostus, sinä hoidat kaiken muun. Patista vielä miestä kodin ulkopuolelle harrastuksiin työpäivän jälkeen, ei kai se iltoja istu kotona teidän seurassa.
Olen sanonutkin, mutta voi kauhistus, mieheni oikeasti tykkää hoitaa noita kodin pieniä askareita. Ainoa pyyntini on ollut imurointi jota en voi murtuneen selän vuoksi tehdä ilman kipuja. Kyllä hän illat on myös ihan kotona sohvalelunani ja kerkiää sali/liikuntaharrastuksensakin hoitamaan. Itselle sopisi seksikin vaikka joka päivä, mutta hänen mielestä 3x viikossa on sopiva...
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Upeasti laitettu nainen lapsensa kanssa keskiöön. Tällä ohjeella saat 100-varmasti eron aikaiseksi, mutta sehän onkin nykyään tapana. että sellaista vastuuta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Meillä on kaksi alle 2-vuotiasta lasta, mutta kyllä me tässä arjen kaaoksen ja väsymyksen keskellä jaksetaan myös toisemme muistaa, ihan pelkillä kosketuksilla, ohimennen annetuilla suukoilla, ja iltaisinkin vaikka ollaan väsyneitä niin ollaan vaikkakin se 15min lähekkäin toistemme kainalossa ja muistetaan sanoa joka päivä toiselle että rakastan sinua. Ja kyllä seksiäkin jaksetaan harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja feminazisiat pitäisi tappaa.
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.