Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.Noilla ei ole varaa edes lastenhoitajaan.
Viestisi on siis miesv ihaa.
Mistä lastenhoitajan keksit? Ei ollut varaa sellaiseen ja itsekin kävin töissä. Tyydyin vähään lasten ollessa pieniä, toinen osapuoli ei missään vaiheessa. Myyntiedustajana hotelleja ja firman piikkiin kaijenlaista. Kotona ei mitäännkoska hänhän oli saanut työnsäkin puolesta kaikkea kivaa. Nykyinen mieheni on mies, ei mieslapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Missä toinen lapsi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Missä toinen lapsi on?
Mikä toinen lapsi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.Noilla ei ole varaa edes lastenhoitajaan.
Viestisi on siis miesv ihaa.
Mistä lastenhoitajan keksit? Ei ollut varaa sellaiseen ja itsekin kävin töissä. Tyydyin vähään lasten ollessa pieniä, toinen osapuoli ei missään vaiheessa. Myyntiedustajana hotelleja ja firman piikkiin kaijenlaista. Kotona ei mitäännkoska hänhän oli saanut työnsäkin puolesta kaikkea kivaa. Nykyinen mieheni on mies, ei mieslapsi.
Asiaa ehdotettiin ap:lle ja hän kertoi ettei siihen ole varaa kuin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Missä toinen lapsi on?
Mikä toinen lapsi?
Ap
vauva ja pieni lapsi tarvitsevat jatkuvaa hoitoa.
Moni on sanonut että kahden lapsen kanssa sinulla on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis kaikki ne jotka ohjeistaa että viekää lapsi hoitoon, vie omat lapsensa mummolaan ja luulee että ilman muuta kaikilla on sellainen. Mutta nyt eletään aikaa että isovanhemmat ei enää auta. Iso tutkimus just vähän aikaa sitten oli että 20-% isovanhemmista ei ole missään väleissä lastensa perheiden kanssa. Eli joka viides lapsiperhe elää ilman kontaktia isovanhemiin. Meillä on tämä tilanne ja syy on isovanhemmissa, tai paremmin heidän persoonan ongelmissa.
Ei mummot ja vaarit ole mikään itsestäänselvyys.
Se on kyllä jännä täällä av:lla kun niin monella on ollut narsistiset ja psykopaattiset hirviövanhemmat, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan voi olla missään tekemisissä. Omista lapsista kuitenkin huolehditaan paremmin kuin kukaan muu, ja lasuja tehtailevat vain kateelliset naapurit kiusaamistarkoituksessa, ja ero lasten isästä oli kaikille parasta, kun ei voinut mitenkään tietää että miehestä kuoriutuisi avioliiton aikana väkivaltainen juoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Mitä kummaa? Ensinnäkään en ulise. Enkä puhu ristiin. Itse teette tulkintoja ja keksitte asioita. Toisekseen mies tekee pitkää päivää sen pitkän työmatkan takia. Mitä käytännön merkitystä sillä on miksi hän on työssään kiinni suuren osan päivästä? Hänen vanhemmat on jo iäkkäitä eivätkä mitään hyväkuntoisia enää. Asuvat suunnilleen työmatkan varrella, eivät aivan. Ikänsä ja kuntonsa takia eivät pysty hoitamaan pientä lasta. Ap
No on sillä tällä palstalla valitettavasti merkitystä.
Ulísemalla että mies tekee pitkää päivää annat ymmärtää että miehelle olisi vaihtoehto tehdä lyhyempääkin, mutta hän välttelee kotiintuloa notkuen toimistolla turhaan. Nyt kyse onkin ihan normaalista duunista joten mitään "ylitöitä" ei ole.
Samaten voisitte aivan hyvin tehdä niin, että menetkin koko päiväksi hänen vanhemmilleen, ja he vahtivat lasta sinun ottaessa päivätorkut. Jos se ei onnistu, miten he asuvat kotonaan, eivätkä palvelutalossa?
Minä en ole ap, mutta jos mietin omaa äitiäni, hän ei ollut tarpeeksi huonokuntoinen palvelutaloon, mutta liian huonokuntoinen pärjätäkseen ilman apua. Sama tuossa naapurissani, siinä on pyörätuolissa oleva vanha rouva, ei kelpaa vielä palvelutaloon. Kotihoito käy monta kertaa päivässä, lisäksi useamman kerran päivässä käy yksityinen palkattu hoitaja. Onneksi siihen on varaa. Meitäkin on sekä kotihoito että tämä toinen hoitaja hakeneet välillä apuun, kun mummu on onnistunut saamaan itsensä pitkin pituuttaan lattialle eikä pääse ylös, eikä hoitaja yksin saa nostettua. Mutta palvelutaloon ei pääse, kotihoito riittää…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Mitä kummaa? Ensinnäkään en ulise. Enkä puhu ristiin. Itse teette tulkintoja ja keksitte asioita. Toisekseen mies tekee pitkää päivää sen pitkän työmatkan takia. Mitä käytännön merkitystä sillä on miksi hän on työssään kiinni suuren osan päivästä? Hänen vanhemmat on jo iäkkäitä eivätkä mitään hyväkuntoisia enää. Asuvat suunnilleen työmatkan varrella, eivät aivan. Ikänsä ja kuntonsa takia eivät pysty hoitamaan pientä lasta. Ap
No on sillä tällä palstalla valitettavasti merkitystä.
Ulísemalla että mies tekee pitkää päivää annat ymmärtää että miehelle olisi vaihtoehto tehdä lyhyempääkin, mutta hän välttelee kotiintuloa notkuen toimistolla turhaan. Nyt kyse onkin ihan normaalista duunista joten mitään "ylitöitä" ei ole.
Samaten voisitte aivan hyvin tehdä niin, että menetkin koko päiväksi hänen vanhemmilleen, ja he vahtivat lasta sinun ottaessa päivätorkut. Jos se ei onnistu, miten he asuvat kotonaan, eivätkä palvelutalossa?
Minä en ole ap, mutta jos mietin omaa äitiäni, hän ei ollut tarpeeksi huonokuntoinen palvelutaloon, mutta liian huonokuntoinen pärjätäkseen ilman apua. Sama tuossa naapurissani, siinä on pyörätuolissa oleva vanha rouva, ei kelpaa vielä palvelutaloon. Kotihoito käy monta kertaa päivässä, lisäksi useamman kerran päivässä käy yksityinen palkattu hoitaja. Onneksi siihen on varaa. Meitäkin on sekä kotihoito että tämä toinen hoitaja hakeneet välillä apuun, kun mummu on onnistunut saamaan itsensä pitkin pituuttaan lattialle eikä pääse ylös, eikä hoitaja yksin saa nostettua. Mutta palvelutaloon ei pääse, kotihoito riittää…
Nuo asuu maalla keskellä ei mitään.
Mies joutuu käymään auttelemassa, silloin kotihoito ei käy 2x päivässä syöttämässä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä että mitä ihmiset olettavat elämän olevan sen jälkeen, kun lapset tulevat kuvioihin. Että lykätään lapsi lelujen kanssa jonnekin nurkkaan ja ollaan vaan ihan rauhassa?
Kyllä se on parisuhde käytännössä katkolle taaperoajaksi, etenkin jos lapsi ei nuku. Silloin ei kukaan nuku ja ollaan väsyneitä, eihän silloin käy edes seksi mielessä.
Mutta tämän takia en koskaan aiokaan hankkia lapsia, minulle toimiva parisuhde ja säännöllinen seksi ovat ne tärkeimmät asiat.
N30
Minulle seksi on ollut aina se voimavara, jonka avulla jaksaa. Katkoista ei puhettakaan.
Parisuhteemme on ollut se koti, johon lapset ovat saaneet tulla ja siitä aikanaan maailmalle lähteä.
Hyvin on toiminut tähän asti, lähes 50 yhteistä vuotta mittarissa ja lauma lapsenlapsiakin kasvamassa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
No ilman muuta lapsi ruokitaan miehen aikataulujen mukaan, ei lapsen. Tämän lisäksi naisen pitää tietenkin myös nukuttaa lapsi niin, ja rasvata alakertansa, että kun mies illalla kömpii viereen on hänen helppo vain suoraan tuikata itsensä sisälle. Miehen tarpeet ensin, tottakai.
Jos lapsi huutaa aina kurkku suorana nälkäänsä miehen saapuessa kotiin, on ruokailun aloitus myöhässä, eikä se johdu miehestä.
Se oli esimerkki miehen asenteesta. Ei mikään ”aina” tilanne varmaankaan. Pointti esimerkissä oli se, ettei mies malta edes olla varttia hiljaa lapsen takia, vaan hänen pitäisi saada kälättää omat tärkeät kulumisensa just silloin kun siltä tuntuu, muista viis.
Tarvitaankohan tähän vielä paljonkin ratakiskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Nyt on niin vimpan päälle mieslapsi sulla siellä kotona, että suosittelen eroa. Pääset paljon helpommalla ja saat vapaa-aikaakin ehkä sen joka toinen viikonloppu. Ja miten ne miehet jaksaa kuvitella, että valittamalla sais seksiä. Se on just päin vastoin. Valittava mies on niin luotaantyöntävä, nainen vietellään ihan muilla tavoin.
t. eronnut kahden lapsen äiti. Elämä helpotti heti, kun se valittaja oli pistetty pihalle. Ihan hirveetä kotona olla varpaillaan koko ajan, että pitäis miehen edessä silottaa tietä (ettei vauva huuda, jos miehellä asiaa jne.), kamala tyyppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Mitä kummaa? Ensinnäkään en ulise. Enkä puhu ristiin. Itse teette tulkintoja ja keksitte asioita. Toisekseen mies tekee pitkää päivää sen pitkän työmatkan takia. Mitä käytännön merkitystä sillä on miksi hän on työssään kiinni suuren osan päivästä? Hänen vanhemmat on jo iäkkäitä eivätkä mitään hyväkuntoisia enää. Asuvat suunnilleen työmatkan varrella, eivät aivan. Ikänsä ja kuntonsa takia eivät pysty hoitamaan pientä lasta. Ap
No on sillä tällä palstalla valitettavasti merkitystä.
Ulísemalla että mies tekee pitkää päivää annat ymmärtää että miehelle olisi vaihtoehto tehdä lyhyempääkin, mutta hän välttelee kotiintuloa notkuen toimistolla turhaan. Nyt kyse onkin ihan normaalista duunista joten mitään "ylitöitä" ei ole.
Samaten voisitte aivan hyvin tehdä niin, että menetkin koko päiväksi hänen vanhemmilleen, ja he vahtivat lasta sinun ottaessa päivätorkut. Jos se ei onnistu, miten he asuvat kotonaan, eivätkä palvelutalossa?
Minä en ole ap, mutta jos mietin omaa äitiäni, hän ei ollut tarpeeksi huonokuntoinen palvelutaloon, mutta liian huonokuntoinen pärjätäkseen ilman apua. Sama tuossa naapurissani, siinä on pyörätuolissa oleva vanha rouva, ei kelpaa vielä palvelutaloon. Kotihoito käy monta kertaa päivässä, lisäksi useamman kerran päivässä käy yksityinen palkattu hoitaja. Onneksi siihen on varaa. Meitäkin on sekä kotihoito että tämä toinen hoitaja hakeneet välillä apuun, kun mummu on onnistunut saamaan itsensä pitkin pituuttaan lattialle eikä pääse ylös, eikä hoitaja yksin saa nostettua. Mutta palvelutaloon ei pääse, kotihoito riittää…
Nuo asuu maalla keskellä ei mitään.
Mies joutuu käymään auttelemassa, silloin kotihoito ei käy 2x päivässä syöttämässä niitä.
Mekin asutaan maalla, keskellä ei mitään. Samoin asui äitini. Äidin luona käytiin siskon kanssa vuoron perään viikonloppuisin siivoamassa (matkaa noin 100 km suuntaansa) koska sitä ei kotihoito tietenkään tehnyt. Naapurissa taitaa se yksityinen hoitaja siivoilla, ja tässä asuu mummun lapset suhteellisen lähellä, käyvät myös päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Puhumattakaan siitä, että äsken se lapsi huusi täyttä kurkkua jos mies puhui naiselle hänen imettäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Viethän hänet myös puistoon kaivamaan hiekkaa, juoksemaan, keinumaan ja kiipeilemään, jotta jaksaa sitten paremmin nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
No ilman muuta lapsi ruokitaan miehen aikataulujen mukaan, ei lapsen. Tämän lisäksi naisen pitää tietenkin myös nukuttaa lapsi niin, ja rasvata alakertansa, että kun mies illalla kömpii viereen on hänen helppo vain suoraan tuikata itsensä sisälle. Miehen tarpeet ensin, tottakai.
Jos lapsi huutaa aina kurkku suorana nälkäänsä miehen saapuessa kotiin, on ruokailun aloitus myöhässä, eikä se johdu miehestä.
Se oli esimerkki miehen asenteesta. Ei mikään ”aina” tilanne varmaankaan. Pointti esimerkissä oli se, ettei mies malta edes olla varttia hiljaa lapsen takia, vaan hänen pitäisi saada kälättää omat tärkeät kulumisensa just silloin kun siltä tuntuu, muista viis.
Tarvitaankohan tähän vielä paljonkin ratakiskoa?
et ole ap joten sinulta ei kaivata miesvihakiskoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.
Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.
Missä näet ristiriitoja?
No on sillä tällä palstalla valitettavasti merkitystä.
Ulísemalla että mies tekee pitkää päivää annat ymmärtää että miehelle olisi vaihtoehto tehdä lyhyempääkin, mutta hän välttelee kotiintuloa notkuen toimistolla turhaan. Nyt kyse onkin ihan normaalista duunista joten mitään "ylitöitä" ei ole.
Samaten voisitte aivan hyvin tehdä niin, että menetkin koko päiväksi hänen vanhemmilleen, ja he vahtivat lasta sinun ottaessa päivätorkut. Jos se ei onnistu, miten he asuvat kotonaan, eivätkä palvelutalossa?