Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.
Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.
Missä näet ristiriitoja?
Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saas nähdä miten tuossa käy. Kaverini mies on mieslapsi. Pinnaa kiristyy heti jos pitää lasten kanssa aikaa viettää, se oma telkkarin katselu ja pelaaminen on niin paljon tärkeämpää. Jossain kohtaa alle 10-vuotiaana vanhempi lapsista jo pyysi äidiltään, että eikö me voitaisi asua ilman isää. Ikävä kyllä kaverini itsepäisesti haluaa pitää perheen kasassa, vaikka siinä kärsivät eniten ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä miten tuossa käy. Kaverini mies on mieslapsi. Pinnaa kiristyy heti jos pitää lasten kanssa aikaa viettää, se oma telkkarin katselu ja pelaaminen on niin paljon tärkeämpää. Jossain kohtaa alle 10-vuotiaana vanhempi lapsista jo pyysi äidiltään, että eikö me voitaisi asua ilman isää. Ikävä kyllä kaverini itsepäisesti haluaa pitää perheen kasassa, vaikka siinä kärsivät eniten ne lapset.
Ihanaa voimaantumista, ja aina nämä tarinat on joltain kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.
Mun postauksessa ei ollut kyse mistään toleransseista, vaan vastaus oli tuohon sinun väitteeseesi ettei hitaasti ajavat ole Suomessa mikään ongelma. Jos työmatka on pitempi kuin mulla, vastaavalla tiellä, ja tosiaan lisäksi joku kauppareissu tms siihen päälle, niin ne 20 min toleranssit ei tosiaan riitä. Pelkkä tankkaamassa käyminen saattaa pidentää huomattavasti aikaa, kun täytyy odottaa että pääsen takaisin tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.
Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.
Missä näet ristiriitoja?
Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.
Lues uudelleen AP:n aloitus. Alkuperäinen väite oli että ei ole mummoa hoitamassa lasta. Joku muu keksi että mummoa ei ole olemassa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Puhumattakaan siitä, että äsken se lapsi huusi täyttä kurkkua jos mies puhui naiselle hänen imettäessä.
Äsken? Yli vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä miten tuossa käy. Kaverini mies on mieslapsi. Pinnaa kiristyy heti jos pitää lasten kanssa aikaa viettää, se oma telkkarin katselu ja pelaaminen on niin paljon tärkeämpää. Jossain kohtaa alle 10-vuotiaana vanhempi lapsista jo pyysi äidiltään, että eikö me voitaisi asua ilman isää. Ikävä kyllä kaverini itsepäisesti haluaa pitää perheen kasassa, vaikka siinä kärsivät eniten ne lapset.
Ihanaa voimaantumista, ja aina nämä tarinat on joltain kaverilta.
No ei voi oikein itsestä kirjoittaa kun on lapseton, enkä kyllä tiedä mikä tuossa on ”voimaantumista”. Olisiko parempi jos sanoisin että mun parhaan ystäväni? Mun mies on kanssa mieslapsi, mutta ei se näin lapsettomana mikään ongelma ole. Siitä tulee ongelma vasta kun on se lapsi mistä pitäisi vastuu kantaa, mutta sitten ei halutakaan ottaa vastuuta. Sitä on välillä vaikea ennustaa kummin käy, päättääkö ihminen ottaa sen askeleen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis kaikki ne jotka ohjeistaa että viekää lapsi hoitoon, vie omat lapsensa mummolaan ja luulee että ilman muuta kaikilla on sellainen. Mutta nyt eletään aikaa että isovanhemmat ei enää auta. Iso tutkimus just vähän aikaa sitten oli että 20-% isovanhemmista ei ole missään väleissä lastensa perheiden kanssa. Eli joka viides lapsiperhe elää ilman kontaktia isovanhemiin. Meillä on tämä tilanne ja syy on isovanhemmissa, tai paremmin heidän persoonan ongelmissa.
Ei mummot ja vaarit ole mikään itsestäänselvyys.Se on kyllä jännä täällä av:lla kun niin monella on ollut narsistiset ja psykopaattiset hirviövanhemmat, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan voi olla missään tekemisissä. Omista lapsista kuitenkin huolehditaan paremmin kuin kukaan muu, ja lasuja tehtailevat vain kateelliset naapurit kiusaamistarkoituksessa, ja ero lasten isästä oli kaikille parasta, kun ei voinut mitenkään tietää että miehestä kuoriutuisi avioliiton aikana väkivaltainen juoppo.
Tässähän se tuli, keskimääräisen av-mamman elämäntarina tiivistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää lisää lapsia, vaikka kaksoset. Sit ei tarvii miettiä, kun kaikille riittää hoidettavia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap
Sulla on ollut aikaa kysyä neuvoa muutama vuosi. Miksi se pitää tehdä just nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ongelmahan on siinä, että mies on täysin ulkopuolinen tässä kuviossa ja ehkä myös se häntä ärsyttää. Tämän kirjoituksen perusteella en osaa sanoa onko kyse siitä, että sinä sivuutat miehen ja hoidat kaiken vai onko mies itse kokonaan haluton hoitamaan. Meillä saman ikäinen lapsi, eikä mitään ongelmaa, hoidetaan tiiminä, sovitaan ja keskustellaan esim. oman ajan tarpeesta ja vuorotellaan. Tärkeää on myös tehdä yhdessä perheenä. Koska mies on niin osallistuva ja läsnäoleva isä, ei lapselle ole väliä jääkö äidin vai isän kanssa. Molemmat suhteet on tärkeitä lapselle, sekä äiti että isä. Tämä on mielestäni asia joka teidän pitää ensin korjata ja parisuhde korjaantuu siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.
Mun postauksessa ei ollut kyse mistään toleransseista, vaan vastaus oli tuohon sinun väitteeseesi ettei hitaasti ajavat ole Suomessa mikään ongelma. Jos työmatka on pitempi kuin mulla, vastaavalla tiellä, ja tosiaan lisäksi joku kauppareissu tms siihen päälle, niin ne 20 min toleranssit ei tosiaan riitä. Pelkkä tankkaamassa käyminen saattaa pidentää huomattavasti aikaa, kun täytyy odottaa että pääsen takaisin tielle.
Tie 12 ei ole ihan noin ruuhkainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jotenkin todella hassua, enkä ymmärrä mitä ap:n mies siis hakee edes. Meillä on 3,5-vuitias,joka ei ole koskaan ollut hoidossa vapaa-ajallamme. Eli siis käymme töissä jolloin lapsi toki on päiväkodissa, mutta ei ole sen lisäksi ollut vielä missään kohtaa edes tuntia muilla hoidossa niin en olisimme miehen kanssa tehneet jotain vapaa-ajalla kahdestaan. Ja minusta se on ihan luonnollista! Vietetään aikaa ja tehdään asioita perheenä paljon, miksi haluaisimme sen pienen lapsen jättää pois kun se jo arkena on niin paljon päiväkodissa?
Illalla lapsi menee nukkumaan niin siinä on muutama tunti aikaa sitten olla kahden keskenkin, mutta lapsen ei tarvitse mihinkään silti mennä kotoaan.
Sama juttu. Olemme perheenä ja on kivaa olla perheenä. Meillä reilu 2v lapsi ja hänen kanssaan on kivaa. En oikein ymmärrä näitä, joiden lapset päiväkodissa ja sitten vielä pitäisi palkkailla hoitajia jotta saa sitä parisuhdeaikaa. Jos parisuhde ei toimi osana arkea niin sitten se on vähän kuollut suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä miten tuossa käy. Kaverini mies on mieslapsi. Pinnaa kiristyy heti jos pitää lasten kanssa aikaa viettää, se oma telkkarin katselu ja pelaaminen on niin paljon tärkeämpää. Jossain kohtaa alle 10-vuotiaana vanhempi lapsista jo pyysi äidiltään, että eikö me voitaisi asua ilman isää. Ikävä kyllä kaverini itsepäisesti haluaa pitää perheen kasassa, vaikka siinä kärsivät eniten ne lapset.
Ihanaa voimaantumista, ja aina nämä tarinat on joltain kaverilta.
No ei voi oikein itsestä kirjoittaa kun on lapseton, enkä kyllä tiedä mikä tuossa on ”voimaantumista”. Olisiko parempi jos sanoisin että mun parhaan ystäväni? Mun mies on kanssa mieslapsi, mutta ei se näin lapsettomana mikään ongelma ole. Siitä tulee ongelma vasta kun on se lapsi mistä pitäisi vastuu kantaa, mutta sitten ei halutakaan ottaa vastuuta. Sitä on välillä vaikea ennustaa kummin käy, päättääkö ihminen ottaa sen askeleen vai ei.
Voimaantumista on se että keksit tarinan miehestä joka ei tee asioita oikein, naisen ollessa täydellinen
Suurin ongelma, jota nyt on voi olla myöhäistä korjata, on se, ettei lasta ole totutettu perheen normaaleihin ääniin, kuten puhumiseen ja kotitöiden ääniin, ja vauvan laittamiseen nukkumaan omaan petiinsä/vaunuihin. Rintarepussakin voi nukuttaa ja istahtaa itse sohvalle/lepotuoliin puoli-istuvaan asentoon ja ottaa tirsat. Nykyään on babysittereitä, joissa on keinutus ja musiikki ja lelut roikkumassa. Samalla äiti voi puuhailla omiaan ja jutella vauvalle niitä näitä. Kolmen keskenään hyvin erilaisen lapsen äitinä en usko ollenkaan, että lapsen pitää olla kiinni äidissään 24/7.
Mitä mieheen tulee, olisi hänenkin pitänyt kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu sekä lapsen- että kodinhoidosta omalta osaltaan ja oma-aloitteisesti sekä huomioida vaimoaan eikä pelkästään vaatia huomiota itselleen.
Liian moni mies ajattelee pelkästään jalkovälillään.
Olen kiitollinen siitä, että minulla on Mies isolla M:llä, joka on sekä hoitanut lapsia että minua ja parisuhdettamme vaikka on ollut aikoja, jolloin seksiä ei ole ollut pitkiin aikoihin esim. sairaudesta johtuen. Ja vaikka hänellä on merkittävä ura, on hän silti jäänyt tarvittaessa kotiin, jos minä olen ollut sairaana enkä ole jaksanut kunnolla hoitaa lapsia vaikka kotiäitinä olenkin ollut. Hänelle perhe on aina ollut kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.
Mun postauksessa ei ollut kyse mistään toleransseista, vaan vastaus oli tuohon sinun väitteeseesi ettei hitaasti ajavat ole Suomessa mikään ongelma. Jos työmatka on pitempi kuin mulla, vastaavalla tiellä, ja tosiaan lisäksi joku kauppareissu tms siihen päälle, niin ne 20 min toleranssit ei tosiaan riitä. Pelkkä tankkaamassa käyminen saattaa pidentää huomattavasti aikaa, kun täytyy odottaa että pääsen takaisin tielle.
Google mapsin mukaan tiellä on jatkuvasti ohituspaikkoja
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.[/quote Myös yksinhuoltajan lapsella on koti. Yksinhuoltajalla on se etu, että hän saa priorisoida lapsen, lupaa kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma, jota nyt on voi olla myöhäistä korjata, on se, ettei lasta ole totutettu perheen normaaleihin ääniin, kuten puhumiseen ja kotitöiden ääniin, ja vauvan laittamiseen nukkumaan omaan petiinsä/vaunuihin. Rintarepussakin voi nukuttaa ja istahtaa itse sohvalle/lepotuoliin puoli-istuvaan asentoon ja ottaa tirsat. Nykyään on babysittereitä, joissa on keinutus ja musiikki ja lelut roikkumassa. Samalla äiti voi puuhailla omiaan ja jutella vauvalle niitä näitä. Kolmen keskenään hyvin erilaisen lapsen äitinä en usko ollenkaan, että lapsen pitää olla kiinni äidissään 24/7.
Mitä mieheen tulee, olisi hänenkin pitänyt kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu sekä lapsen- että kodinhoidosta omalta osaltaan ja oma-aloitteisesti sekä huomioida vaimoaan eikä pelkästään vaatia huomiota itselleen.
Liian moni mies ajattelee pelkästään jalkovälillään.
Olen kiitollinen siitä, että minulla on Mies isolla M:llä, joka on sekä hoitanut lapsia että minua ja parisuhdettamme vaikka on ollut aikoja, jolloin seksiä ei ole ollut pitkiin aikoihin esim. sairaudesta johtuen. Ja vaikka hänellä on merkittävä ura, on hän silti jäänyt tarvittaessa kotiin, jos minä olen ollut sairaana enkä ole jaksanut kunnolla hoitaa lapsia vaikka kotiäitinä olenkin ollut. Hänelle perhe on aina ollut kaikki kaikessa.
Oletko sinä se iso ämmä?
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.