Miehen kanssa hirveä riita siitä pitääkö kaikki maksaa puoliksi vai ei

Voi suomalaisia... mikä älyn ja inhimillisen hehkun kultamaa. Tulevaisuutta ei ole vaikea arvata.

Jos on yhteisiä lapsia niin minusta silloin on kyseessä yhteinen perheyritys ab, jossa kaikki on yhteistä ja kaikki tekevät parhaansa yhteisen hyvän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Jaetaanko ruokakin tasan kaikkien syöjien kesken? Ja hengitysilma, wc-paperiarkit, kulutettu vesi ja sähkö, energiankäyttökustannukset, jätteentuottokustannukset, asunnosta vaadittu kuutiomäärä kunkin asukkaan koon mukaan ei ehkä mene nyt tasan, entäs käyttövuorot sohvaan, telkkariin, jääkaappiin, saunaan... kellokortti ja muut mittarit nyt käyttöön, että menee tasan ja voi lähettää tasauslaskun tasaisin väliajoin liikaa kuluttaneille perheen jäsenille, muille jaetaan korkohyvityksellä kärsityn tappion korvaus.

Oy Perhe Ab.

Ettei olisi konkka tulossa noilla toimintataidoilla?

Ettei nyt menisi aavistuksen liioittelun puolelle. Perheen talous tulee neuvotella niin, että kaikki osapuolet kokevat sen olevan reilua. Mikäli toiselle reiluus on sitä, että toisen pitää kustantaa hänen elintasonsa johon sillä toisella ei ole varaa, on hyvä pistää pillit pussiin heti. Mikä ihme siinä on, että heti kun tähän asiaan puututaan, aletaan nillittää jostain vessapaperiarkeista.

Minä en tule nyt enkä jatkossakaan maksamaan kenenkään itseäni parempituloisen ihmisen siipeilyä. Jos tämä on sille toiselle ihmiselle ongelma, hän löytänee itse ovelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että kaikki maksetaan puoliksi ja elintaso valitaan pienituloisemman mukaan jotta on mahdollista maksaa kaikki puoliksi:

-mitä isompituloinen tekee rahalla, joka hänelle jää yli omasta isosta palkastaan, kun eletään matalalla elintasolla?

-maksaa itselleen kalliita hupeja ja harrastuksia?

-laittaa omiin osakkeisiin säästöön ja kerryttää itselleen isoa osakepottia?

-onko tämä reilua?

Kyllä se on reilua. Se joka käy pitkään vaativia kouluja ja tekee ahkerasti töitä on ihan ansainnut palkkansa. Omalla rahalla saa tehdä mitä tykkää. Voi ostaa vaikka lapsille lahjoja tai itselleen purjeveneen. Mitä nyt kukakin haluaa rahoillansa tehdä. Kenen muka pitäisi saada päättää mihin rahat tulee käyttää?

Hmm, mites sitten jos tilanne on se että toinen on käynyt 4,5 vuoden korkeakoulututkinnon ja toinen 10kk mittaisen ammattitutkinnon, ja sitten tämä lyhyen ammattitutkinnon tehnyt kuitenkin vetelee kolminkertaista palkkaa siihen toiseen nähden?

Reilua sitten jos mies hoitaa puolet kotitöistä ja lasten asioista.Muuten ei todellakaan.Prosettiosuus palkasta reiluinta jos ap kompensoi tekemällä enemmän kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies se on? Jos se on aviomies, sovelletaan avioliittolakia. Avioliittolain 46 §:n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Parempituloisen pitää siis ottaa kykynsä mukaan osaa toisen henkilökohtaistenkin tarpeiden tyydyttämiseen, ei pelkästään yhteisten tarpeiden.

Jos parempituloinen kieltäytyy ottamasta osaa siten, että kummankin elintaso olisi sama, kannattaa nostaa elatusapukanne (AL 47 §). Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Avioliitto ja käytännössä avoliitto on miehelle huono diili. Siksihän avioliittojen määrä ja syntyvyys laskee. Tulisipa lakiin muutokset nykymaailman tasolle. Käytännössä nyt nainen on miehelle alaikäinen elätettävä lapsi, joka erossa vie puolet miehen omaisuudesta.

Mitä muutoksia sinä tarvitset? Ensinnäkin voit valita avoliiton, jolloin ei ole mitään elatusvelvollisuutta eikä eron tullen ositusta (hyvityksen maksaminen toiselle on todella harvinaista ja se tarkoittaa, että toinen on käytännössä auttanut toista vaurastumaan esimerkiksi työskentelemällä ilmaiseksi hänen yrityksessään). Jos avioliitto on sinulle tärkeä instituutio, niin sitten avioehto. Ja tietenkin valitset puolison, jolla on suunnilleen sama tulotaso kuin itselläsi.

Et kai vihjaile, että tässäkin asiassa miehet ovat oman elämänsä objekteja, joille avioliitto ja elatusavut ja ositukset vain tapahtuvat eikä heillä ole mahdollisuutta itse päättää, miten asiansa järjestävät?

Kyllähän elatusvelvollisuudet on entistä maailmaa. Naista pitäisi kohdella aikuisena vastuullisena ihmisenä, joka kykenee elättämään itsensä. Ei kait avioliittoon tarvitsisi jäädä kuin kuolemantapauksessa periminen. Lasten isyydetkin pitäisi todeta geenitestillä, ihan lapsen ja isän edun vuoksi. 70% eroista ottaa naiset yleensä 40 hujakoilla. Usein ihan yllätyksenä eli siinä mielessä mies on objekti monesti.

Tottakai naista pitää kohdella aikuisena vastuullisena ihmisenä, joka kykenee elättämään itsensä. Missä niin ei tehdä? Ehkä siinä todellisuudessa, missä puhutaan tasoista ja naisen tasoon vaikuttavat vain ulkonäkö ja nuoruus. Elävässä elämässä suurin osa tuntemistani pariskunnista on koko lailla samaa "yhteiskuntaluokkaa" eli käytännössä heillä on saman tasoinen koulutus ja sitä myöten palkatkin ovat suhteellisen samalla tasolla.

Geenitestiasiasta kannattaa olla yhteydessä omaan kansanedustajaan, tehdä kansalaisaloite ja muutenkin viedä sitä eteenpäin, ei se sillä etene, että sitä tällä palstalla toivoo.

Se, kumpi hakee eroa, ei kerro mitään siitä, kuka oli aloitteellinen asioissa, jotka johtivat eroon. Oma avioliittoni päättyi minun hakemaani eroon, mutta mies oli se, jolla oli jo siinä vaiheessa toinen nainen. Jos siis haettaisiin syyllisiä eroon, niin se olisi ollut hän.

Aikuinen, vastuullinen nainen nimenomaan osaa katsoa ettei häntä käytetä hyväksi. Jokainen meistä on loppukädessä ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja taloudellisesta turvallisuudestaan. Naisilla tuppaa olla tapana uhrautua perheensä eteen, jopa lapsettomassa perheessä, mutta vastuullisinta toimintaa olisi varmistaa oma hyvinvointinsa ja tasa-arvoisuutensa ensisijaisesti. Tämä heijastuu ainoastaan positiivisesti koko perheeseen, JOS puoliso on fiksu. Jos puoliso ei ole fiksu, siitä onkin lopulta kaikkien kannalta parasta hankkiutua eroon.

Olen täysin samaa mieltä. Olin itse 1,5 vuotta pois työelämästä lapsemme takia ja se oli hinta, minkä mielelläni maksoin, koska lapsen halusin. Mutta jos puoliso olisi halunnut toisen, olisi ollut hänen vuoronsa jäädä kotiin äitiysvapaan jälkeen. Jos nyt, aikuisempana ja tämän päivän maailmassa olisin siinä tilanteessa, missä suunnitellaan lapsen hankkimista, laittaisin todennäköisesti ehdoksi 9+9 kk. Eli minä ensin 9 kk, sen jälkeen isä 9 kk, ettei tarvitse viedä alle puolitoistavuotiasta hoitoon.

Jos jompikumpi vanhempi haluaa yksin pitää vanhempainvapaat, niin tottakai se ottaa osumaa hänen tulotasoonsa ja voi heijastua siihen pitempäänkin. Silloin kannattaa valita puoliso, joka pitää itsestäänselvyytenä kantaa isomman vastuun kotitalouden kuluista, koska kyseessä on hänenkin lapsensa ja hänen perheensä. Ja asiat pitää puhua ääneen ja sopia selvästi etukäteen. (Sen toisen vanhemman kannattaa myös varautua siihen, että jos ero tulee, niin se kotona ollut vanhempi on paremmassa asemassa lähihuoltajuuteen nähden.)

Miehellä on kumma käsitys perheestä jos ei juuri lapsiaankaan hoida ja nillittää rahasta kun vaimo/avovaimo laittaa jo kaikki tulonsa asumiseen ja ruokaan. Tekisi mieli sanoa että aika itsekäs mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko maksaa mitään, ei sinun tai miehesi.

Elatusvelvollisuus. Kyllä on.

Osa-aikatöitä tekevä kykenee elättämään itsensä. Lain mukaan riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa. Elatusvelvollisuus ei tarkoita vapaata pääsyä puolison kukkarolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan että kaikki maksetaan puoliksi ja elintaso valitaan pienituloisemman mukaan jotta on mahdollista maksaa kaikki puoliksi:

-mitä isompituloinen tekee rahalla, joka hänelle jää yli omasta isosta palkastaan, kun eletään matalalla elintasolla?

-maksaa itselleen kalliita hupeja ja harrastuksia?

-laittaa omiin osakkeisiin säästöön ja kerryttää itselleen isoa osakepottia?

-onko tämä reilua?

Kyllä se on reilua. Se joka käy pitkään vaativia kouluja ja tekee ahkerasti töitä on ihan ansainnut palkkansa. Omalla rahalla saa tehdä mitä tykkää. Voi ostaa vaikka lapsille lahjoja tai itselleen purjeveneen. Mitä nyt kukakin haluaa rahoillansa tehdä. Kenen muka pitäisi saada päättää mihin rahat tulee käyttää?

Hmm, mites sitten jos tilanne on se että toinen on käynyt 4,5 vuoden korkeakoulututkinnon ja toinen 10kk mittaisen ammattitutkinnon, ja sitten tämä lyhyen ammattitutkinnon tehnyt kuitenkin vetelee kolminkertaista palkkaa siihen toiseen nähden?

No varmaan saa käyttää rahansa miten haluaa ihan koulutuksen pituudesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksavat, vaikka saman %-osuuden niin menee tasan.

Ehdotus kuulostaa epäreilulta, jos henkilöiden tuloerot ovat suuret. Onnistuuko sellainen järjestely, että pienipalkkainen maksaa 35% ja suurempipalkkainen 65% yhteisistä kuluista? Tai 40% ja 60%.  On vähän vaikeaa ottaa kantaa, kun ei tiedä osapuolten nettopalkkaa.  On surullinen tosiasia, että maassamme moni rehellinen, kunnollinen työssäkäyvä ihminen elää kuilun partaalla, koska heillä on niin pienet tulot. Palkkapäivänä maksetaan asumiskulut ja laskut,  minkä jälkeen ei jää juuri mitään ruokaan ja muuhun tarpeelliseen.  Joskus ihmettelen miksi pienituloiset ollenkaan viitsivät käydä työssä. Juttelin kerran miespuolisen sukulaisen kanssa. Hän kertoi naisystävän tarvitsevan häneltä rahallista apua, jos he lähtevät lomalle yhdessä.  Ehdotin, että hän osallistuu toisen matkakuluihin ja ehkä välillä ulkona syömiseen, johon matkoilla kuluu rahaa. Mutta mitään "ylellistä" ei tarvitse kustantaa toiselle, jos ei itse halua. Miehet ovat tosi erilaisia. Jotkut naiset kertovat ihanista lahjoista, joita kumppani antaa. Itse en ole kokenut sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Ettkö keskustelleet asiasta ennen yhteenmuuttoa ja lasten hankintaa?

No asia ei ole ollut ennen ongelma. Eikä siitä ole riidelty ennen vaan on maksettu suunnilleen tulojen mukaiset osuudet. Usein jopa niin että minulla pienempituloisena on mennyt kaikki tulot kuukaudessa vaikka perheen ruoka- ja muihin laskuihin. Ap

Eli tämä tavallinen tilanne: nainen kustantaa lapset, ruuan ja laskut, ja mies kartuttaa omaisuuttaan? Lisäksi nainen tekee enemmistön kotitöistä ja kantaa vastuun lapsistaPliis, naiset, älkää suostuko näihin. Tuossa tilanteessa on parempi erota, jolloin mies joutuu OIKEASTI kantamaan vastuunsa lapsista, sekä taloudellisesti, että muuten.

Tässä nähdään, että ap:n mies vain koittaa aktivoida puolisoaan työntekoon eli tienaamaan enemmän. Ei se miehenkään työ ole perhettään enimmäkseen tai kokonaan elättää. Pidemmän päälle mies voi katkeroitua.

Itse olen nainen ja maksan puolet kaikista menoista. Meillä on kaksi pientä lasta ja yksi auto. Molemmat maksavat omien pidempien matkojen bensat. Nyt kun autoilu on kallistunut, olemme harkinneet kaskosta luopumista ihan periaatteesta.

Kyllä nyt kannattaisi naisenkin koittaa ryhdistäytyä ja saada muutakin kuin satunnaista työtä, ettei passivoidu lopullisesti miehen rahoilla eläväksi. Ja nainen voi motivoida miestä säästämään rahaa ja käyttämään sitä harkitsevaisemmin.

Itsekään en osallistu rahallisesti miehen omiin harrastuksiin tai lahjoihin sukulaisilleen. Molemmat hoitaa oman suvun lahjat, jos jotain nyt täytyy ostaa.

Koittakaa ajatella molempien näkökulmasta. Tilanne voisi olla kummin päin vain tietty.

Koittakaas nyt ratkoa rahaongelmanne kerta lapsiakin on. Jospa työtä löytyy ja saat kaivettua sitä kuvetta. Sehän olisi helpoin ratkaisu, tasapuolisesti molemmat töissä.

Meillä on yhteinen tili jonne palkkani menee. Puolisoni on työttömänä koska tarvitsee palautumista edellisestä työstään. Ymmärrän tämän, mutta pakko myöntää että ärsyttää silti tehdä puolet kotitöistä, usein tulen kaupan kautta kotiin ja alan valmistamaan ruokaa yhdessä, pyykit pestään illalla, jne. Sen ajan kun olen töissä, hän palautuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili jonne palkkani menee. Puolisoni on työttömänä koska tarvitsee palautumista edellisestä työstään. Ymmärrän tämän, mutta pakko myöntää että ärsyttää silti tehdä puolet kotitöistä, usein tulen kaupan kautta kotiin ja alan valmistamaan ruokaa yhdessä, pyykit pestään illalla, jne. Sen ajan kun olen töissä, hän palautuu.

Nieletkö purematta tuollaisen huuhaajutun?

"palautuu" siis haistakoon p:n

Rahaongelmat kirjoitti:

Tässä nähdään, että ap:n mies vain koittaa aktivoida puolisoaan työntekoon eli tienaamaan enemmän. Ei se miehenkään työ ole perhettään enimmäkseen tai kokonaan elättää. Pidemmän päälle mies voi katkeroitua.

Itse olen nainen ja maksan puolet kaikista menoista. Meillä on kaksi pientä lasta ja yksi auto. Molemmat maksavat omien pidempien matkojen bensat. Nyt kun autoilu on kallistunut, olemme harkinneet kaskosta luopumista ihan periaatteesta.

Kyllä nyt kannattaisi naisenkin koittaa ryhdistäytyä ja saada muutakin kuin satunnaista työtä, ettei passivoidu lopullisesti miehen rahoilla eläväksi. Ja nainen voi motivoida miestä säästämään rahaa ja käyttämään sitä harkitsevaisemmin.

Itsekään en osallistu rahallisesti miehen omiin harrastuksiin tai lahjoihin sukulaisilleen. Molemmat hoitaa oman suvun lahjat, jos jotain nyt täytyy ostaa.

Koittakaa ajatella molempien näkökulmasta. Tilanne voisi olla kummin päin vain tietty.

Koittakaas nyt ratkoa rahaongelmanne kerta lapsiakin on. Jospa työtä löytyy ja saat kaivettua sitä kuvetta. Sehän olisi helpoin ratkaisu, tasapuolisesti molemmat töissä.

Vähän ohis, mutta minusta ainakin ollaan jo väärillä raiteilla siinä vaiheessa, jos kumpikaan puolisoista yrittää "motivoida" toista muuttumaan mieleisekseen. Onhan se totta, että fiksumpaa olisi hankkia joku sellainen työ, josta tulee riittävästi palkkaa, ja fiksua olisi säätääkin, mutta en ainakaan itse haluaisi olla suhteessa, jossa yritetään muuttaa toista. Jos toinen ei ole säästeliäs tai ei käy töissä, niin sitten asia on niin. Tällaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo seurusteluvaiheessa, ettei tule perustettua perhettä itselleen vääränlaisen tyypin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisen vaimon roolin omaksuvat saa lopulta kaikkein parhaimman paketin, osa ei vaan tunnu oikein enää tajuavan kun feministien motkotukset on sekottanu päät.

Jos tarkoitat kotirouvaksi jäämistä, niin se vasta on naiselle riskialtis elämäntapa. Siinä voi jäädä taloudellisesti  lähes tyhjän päälle eron tullessa. Ja eroja tapahtuu.  Jos naisen pitäisi siinä vaiheessa päästä työhön, se voi osolla mahdotonta, kun nykyään ei ole hyväpalkkaista työtä tarjolla noin vain. Kuinka moni nainen onkaan huomannut olevansa yksin, kun rakastava siippa vaihtoi hänet nuorempaan.  Asianajaja Markku Salo kertoi kirjassaan omaisuuden jaosta, kun toinen osapuoli sattui olemaan tavallista itsekkäämpi luonteeltaan. Eräskin mies oli hyvin rikas ja omaisuutta oli paljon. Tämä mies ei halunnut antaa pitkän avioliiton jälkeen vaimolle edes pientä asuntoa eron yhteydessä. Lopuksi oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksavat, vaikka saman %-osuuden niin menee tasan.

Jos kaikki maksut menevät puoliksi, laittakaa pilkuntarkasti ylös myös kaikki kotityöt, kaupassakäynti, lastenhoito, lasten kuljetukset, harrastuksiin osallistuminen ja lasten vaatteiden hankinta. Myös läksyjen tarkistaminen/opetus ja iltasadut. 

Ei ole oikein että nainen antaa saman prosentin palkastaan perheen menoihin ja hoitaa sitrten vielä kaikki kotityöt, lapset ja tekee ruuat.  Mies voi vedota että ne työt kuuluu naiselle tai että  ne "sujuu naiselta luonnostaan", jos mies ei hoida puoliksi edellä mainittuja, saa mies maksaa perheen kulut. Kotiorjaksi ei kannata ruveta!

Pätee myös toisin päin nykymaailmassa.

Tuntuu että liikkeellä on pehmeäselkärankaisia sohvavätysnaisia, jotka hoitavat kotitöistä, lapsista, rahoituspuolesta ja ajan panostamisesta pitkin hampain alle puolikkaansa.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä: kaikki puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP kirjoittaa että hänen kaikki tulot menee /on menneet perheen ruokiin, asumiseen ja sellaisiin yhteisiin menoihin. Ei ole jäänyt itselle mitään edes leffalippuun. Eikä siis silti ole pystynyt maksamaan puolia yhteisistä menoista.

Ja nyt mies on vihainen kun AP ei maksa puolia.

Joku tässä ei ole nyt ihan ok.

Nainen elää yli varojensa

Kotihoidontuki on 350€/kk ja sisar korotus 104€/kk miinus verot.

Ja jos perheessä ei ole yhteiset rahat, kyllä laki lähtee siitä, että puoliso maksaa lapsiaan hoitavan vanhemman puolet ansionmenetyksen, lomarahat ja eläketurvan, onhan lapset perheen yhteinen projekti ja lain edessä molemmat vanhemmat elatusvelvollisia.

Ja ihan pienen lapsen hoitoon vieminen on ongelmallinen ja äärettömän kallis ratkaisu veronmaksajille, kun yhden alle 3v lapsen hoito maksaa veronmaksajille 1600-2200€/kk.

Jos on päätetty hankkia lapsia, niin ei voi olettaa, että työssäkäyvä puoliso voi porskuttaa, kuin lapsia ei olisikaan. Kyllä vastuu on molemmilla vanhemmilla, niin lapsen hoidoista, kuin perheen kuluista.

Eihän tuossa ap. tapauksessa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen tili jonne palkkani menee. Puolisoni on työttömänä koska tarvitsee palautumista edellisestä työstään. Ymmärrän tämän, mutta pakko myöntää että ärsyttää silti tehdä puolet kotitöistä, usein tulen kaupan kautta kotiin ja alan valmistamaan ruokaa yhdessä, pyykit pestään illalla, jne. Sen ajan kun olen töissä, hän palautuu.

Miksi teillä on yhteinen tili? Teidänhän pitää laittaa kulut puoliksi, joten siirrä palkka toiselle pankkitilille ja siirrä yhteiselle tilille vain oma osuutesi. Puolisosi pystyy maksamaan oman osuutensa ansiosidonnaisella päivärahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Rahaongelmat kirjoitti:

Tässä nähdään, että ap:n mies vain koittaa aktivoida puolisoaan työntekoon eli tienaamaan enemmän. Ei se miehenkään työ ole perhettään enimmäkseen tai kokonaan elättää. Pidemmän päälle mies voi katkeroitua.

Itse olen nainen ja maksan puolet kaikista menoista. Meillä on kaksi pientä lasta ja yksi auto. Molemmat maksavat omien pidempien matkojen bensat. Nyt kun autoilu on kallistunut, olemme harkinneet kaskosta luopumista ihan periaatteesta.

Kyllä nyt kannattaisi naisenkin koittaa ryhdistäytyä ja saada muutakin kuin satunnaista työtä, ettei passivoidu lopullisesti miehen rahoilla eläväksi. Ja nainen voi motivoida miestä säästämään rahaa ja käyttämään sitä harkitsevaisemmin.

Itsekään en osallistu rahallisesti miehen omiin harrastuksiin tai lahjoihin sukulaisilleen. Molemmat hoitaa oman suvun lahjat, jos jotain nyt täytyy ostaa.

Koittakaa ajatella molempien näkökulmasta. Tilanne voisi olla kummin päin vain tietty.

Koittakaas nyt ratkoa rahaongelmanne kerta lapsiakin on. Jospa työtä löytyy ja saat kaivettua sitä kuvetta. Sehän olisi helpoin ratkaisu, tasapuolisesti molemmat töissä.

Vähän ohis, mutta minusta ainakin ollaan jo väärillä raiteilla siinä vaiheessa, jos kumpikaan puolisoista yrittää "motivoida" toista muuttumaan mieleisekseen. Onhan se totta, että fiksumpaa olisi hankkia joku sellainen työ, josta tulee riittävästi palkkaa, ja fiksua olisi säätääkin, mutta en ainakaan itse haluaisi olla suhteessa, jossa yritetään muuttaa toista. Jos toinen ei ole säästeliäs tai ei käy töissä, niin sitten asia on niin. Tällaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo seurusteluvaiheessa, ettei tule perustettua perhettä itselleen vääränlaisen tyypin kanssa.

Hei!

Aloituksesta ei käy ilmi, mikä tilanne on ollut aiemmin. Onko nainen ollut kokoaikatyössä ennen lapsien syntymää.

Lienee kuitenkin normaalia, että työssäkäynti-ikäinen nainen tekee kokopäivätyötä jos lapsi/lapset ovat hoito/kouluikäisiä. En näkisi, että se on mitenkään kohtuuton oletus tai yritys muuttaa toista mieleisekseen. Molemmilla osapuolilla luulisi olevan oikeus ilmaista mielipiteensä.

Toivottavasti löytyy ratkaisu rahaongelmaan.