Ihmiset, jotka sanovat esim. : "Ei sun varmaan kannata tulla. Tai no ihan miten itse haluat haluat"?

Kaksoisviestintää, jota myös minun äitini käyttää.

Ei sun kannata tulla, mutta jos nyt kuitenkin haluat ja kun en sitten asiaan lähde mukaan, saankin kuulla, että olisit nyt tullut, sisaresikin oli ja miksi ihmeessä sinä et.

Pyytelee kylään ja marttyroi kun ei käydä ja kun sitten mennään valittaa, että ei olisi mitään vieraita halunnutkaan.

Ihan joka ikisestä asiasta saa aikaan säätöä ja vääntöä.

Erittäin harvoin nähdään.

Normaaleissa ihmissuhteissa ei tarvitse arvailla ja arpoa mitä toinen tarkoittaa, eikä tarvitse olla varpaillaan menikö nyt toisen haluamalla tavalla ja jos ei mennyt, ei ainakaan joudu miettimään toisen ylimitoitettuja reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Jos tarkoittaa, että ei ole pakko tulla, niin silloin ei kannata käyttää "kannata" sanaa. Ne tarkoittaa eri asioita.

Asia on niin, että kutsuja kutsuu. Kutsuttu tulee jos on tullakseen.

Tuohon pitää vastata rehellisesti, että "Todella epäkohteliaasti sanottu". Sitten voikin poistua paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Jos tarkoittaa, että ei ole pakko tulla, niin silloin ei kannata käyttää "kannata" sanaa. Ne tarkoittaa eri asioita.

No nämä ovat tilanteita, joissa on hankala käyttää siä pakko-sanaa, koska kyse on moraalisesta pakosta, ei oikeasta pakosta. Vai onko sukulaislapsen rippikirkkoon pakko mennä? Ei toki virallinen pakko, mutta joku saattaa suutua, jos ei mene. Eli ei kannata, on pehmeämpi tapa sanoa sama asia.

Mä en lähde enää tämmöisiin mukaan. En lähde tivaamaan että miksei kannata, tottakai tulen, saanko tulla, etkö pidä minusta, jne. Aivan sama. Kyllä kutsujan pitää ensin itse tiedostaa ketkä haluaa kutsua paikalle, eikä ilmoittaa että voit tulla mutta ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Jos tarkoittaa, että ei ole pakko tulla, niin silloin ei kannata käyttää "kannata" sanaa. Ne tarkoittaa eri asioita.

No nämä ovat tilanteita, joissa on hankala käyttää siä pakko-sanaa, koska kyse on moraalisesta pakosta, ei oikeasta pakosta. Vai onko sukulaislapsen rippikirkkoon pakko mennä? Ei toki virallinen pakko, mutta joku saattaa suutua, jos ei mene. Eli ei kannata, on pehmeämpi tapa sanoa sama asia.

Mulle tuo "ei kannata" tarkoittaa, että en ole tervetullut. Jos sanotaan, että: "sun ei ole pakko tulla". Niin se tarkoittaa, että kutsuja ei pahoita mieltään,vaikka en saapuisi paikalle.

Eli summa summarum. Kukin ottaa nuo tavallaan =)

Itse ajattelisin tuon niin, että tilaisuudessa tarjolla oleva ohjelma on sellaista, joka ei tämän lauseen kohteena olevalle henkilölle ole kiinnostavaa tai mahdollista osallistua. Jos pääohjelmanumero on vaikkapa tanssiminen, ei tanssitaidottoman ehkä kannata tulla paikalle, tai absolutistin viininmaistajaisiin. Mutta jos vaikka ihan seuran takia haluaa tulla, niin eipä sitä kiellettykään ole, tilaisuuden ohjelma ei kuitenkaan ole muuttumassa yhden ihmisen takia. Toinen vaihtoehto: jos kaverilla olisi kovin vähän aikaa tapaamiselle, niin ei kannata sellaisen takia lähteä pitemmän matkan päähän.

Mä voin hyvin sanoa noin tyttärilleni kun tunnen heidät niin hyvin. Martta-tädin ompelukerhoon voi halutessaan tulla mutta ehkä ei kannata.

Noin sanot an ihmisille joka perustaa aina viime tipassa ja tekee ohareita

Eikö riittäisi yksinkertaisesti: "Tule, jos haluat/kiinnostaa"? Tuo "ei kannata" kuulostaa tylyltä. Myönteisestikin ajatellen toinen on tehnyt puolestani olettamuksen, ettei minun syystä tai toisesta ole tarpeen osallistua. Mieluummin päätän asiasta itse.

Jeps, jos on ompeluseura niin saa tulla. Mutta jos vihaat touhua niin miksi sun kannattaa tulla?

En menis, enkä ottais yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Minusta tuo on töykeää. Ei kannata tulla juhliin=ei me sua kaivata. Ei kannata tulla kokoukseen=et ole riittävän tärkeä työntekijä, jää sä vaan näpertelemään niitä vähemmän tärkeitä juttujasi. Eikö voi sanoa esim: olisi kiva, jos tulet juhliin! Ei ole tietenkään pakko tulla, jos et ehdi. Tule vaikka kirkon jälkeen meille kakulle. Olisi hyvä, jos pääset palaveriin, mutta jos et ehdi, niin minä voin kertoa mitä siellä puhuttiin. Eikös kuulostakin paljon ystävällisemmältä kuin Ei sun kannata tulla?

Yleensä tuossa ei kyllä ole yhtään mitään sivunerkityksiä vaan tarkoitetaan juuri sitä mitä sanotaan. Sun ei tarvitse tulla mukaan siellä paikan päällä ei tapahdu mitään ihmeellistä mistä voisit olla kiinnostunut, sanoja ei tarvitse sun apua siellä jne. Joten jos sua ei huvita lähteä on ihan ok että jäät kotiin. Jos kuitenkin haluat tulla mukaan on sekin ihan ok ja olet tervetullut.

Itselleni on esim. Sanottu noin kun miesystävä oli menossa kotiarestiin ja kysyin tulenko mukaan jos vaikka mutkin pitäisi testata tai tarvitsisi mennä samalla kauppaan tai miesystävä kaipaisi seuraa. Miesystävä vastasi että ei siinä kauaa mene ei tarvitse tulla mutta voin toki tulla jos haluan. Join sitten kotiin koiran seuraksi odottamaan. Ei ollut koronaa, oireet loppui parissa päivässä enkä mennyt sitten itse testeihin kun en saanut tartuntaa.

Toinen esimerkki missä mulle on näin sanottu on jos sanoja on menossa kauppaan ja kysyn tulenko mukaan. Ei tarvitse, ei ole ostamassa mitään sellaista missä tarvitsisi vaikka kantamia tai makutuomaria tai muuten mielipidettä. Pärjää ostosten kanssa myös yksin. Mutta jos haluan tulla mukaan ei hänellä ole mitään sitä vastaan.

Olen äiti joka sanoo noin. Saatan sanoa lapselleni että ei sun kannata lähteä sukulaisiin meidän kassa (vaikka joku täti toivoisikin). 

Eli ei kannata tarkoittaa meillä sitä, että älä tule kun on parempaa/tärkeämpää/mukavampaa tekemistä. 

Perheeni on jotenkin onnistunut tähän asti ymmärtämään asian. 

Meillä tämä ikäänkuin vapauttaa velvollisuuksista. Ei sun tarvitse tulla - se jättää hieman sellaisen `tulisit nyt silti` tunteen. Jää pieni syyllisyys, että olisko sittenkin pitänyt mennä. Siinä on vähän sama tunne kuin `valitse sinä` ja sitten valitsee ja toinen onkin tyytymätön. 

ja siis jos mulle sanoo, että ei kannata tulla saatan vastata, että kyllä mä tulen. 

Siis koronatestiin ei kotiarestiin 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelisin tuon niin, että tilaisuudessa tarjolla oleva ohjelma on sellaista, joka ei tämän lauseen kohteena olevalle henkilölle ole kiinnostavaa tai mahdollista osallistua. Jos pääohjelmanumero on vaikkapa tanssiminen, ei tanssitaidottoman ehkä kannata tulla paikalle, tai absolutistin viininmaistajaisiin. Mutta jos vaikka ihan seuran takia haluaa tulla, niin eipä sitä kiellettykään ole, tilaisuuden ohjelma ei kuitenkaan ole muuttumassa yhden ihmisen takia. Toinen vaihtoehto: jos kaverilla olisi kovin vähän aikaa tapaamiselle, niin ei kannata sellaisen takia lähteä pitemmän matkan päähän.

Eli sä päätät itse, mitä toinen pitää tärkeenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin hyvikin sanoa noin, kun haluan olla ystävällinen. Näin kerron, että ymmärrän jos toinen ei halua tai jaksa tulla. Eli ei ole pakko tulla. Mutta saa toki tulla, jos jaksaa ja haluaa.

Esim. eka on lapsen rippikirkko ja sitten juhlat kotona. Intomieliselle ateistille voisin sanoa, että sun ei varmaan kannata tulla kirkkoon, mutta tuu jos haluat.

Sama töissä erinäisissä työryhmissä ja kokouksissa. Saa tulla, mutta ei mikään pakko, jos haluaa käyttää työaikansa johonkin itselle mieluisempaan.

Minusta tuo on töykeää. Ei kannata tulla juhliin=ei me sua kaivata. Ei kannata tulla kokoukseen=et ole riittävän tärkeä työntekijä, jää sä vaan näpertelemään niitä vähemmän tärkeitä juttujasi. Eikö voi sanoa esim: olisi kiva, jos tulet juhliin! Ei ole tietenkään pakko tulla, jos et ehdi. Tule vaikka kirkon jälkeen meille kakulle. Olisi hyvä, jos pääset palaveriin, mutta jos et ehdi, niin minä voin kertoa mitä siellä puhuttiin. Eikös kuulostakin paljon ystävällisemmältä kuin Ei sun kannata tulla?

Mä taas tulkitsisin nuo vaihtoehtoiset tavat kertoa asia niin, että minun siltikin pitäisi mennä. Eli vaikka sanotaan, että ei haittaa vaikka et tuu, niin haittaa sittenkin. Eli hammasta purren menisin sinne juhliin ja palaveriin, jotta en loukkaisi toista.

Koska vastaavasti voisin itsekin sanoa noin ja tarkoittaa, että todelakin haluaisin, että toinen tulee ja vähän pahastun, jos ei tule.

Kaverini Mikon vaimo sanoi: "kyllä Mikko saa tulla mukaanne kaljalle, mutta ei se tahdo". Arvaappa tahtoiko, mutta ei uskaltanut lähteä.