Kyllä on vain tässä suhteen aikana huomannut sen, että seksi on suhteen liima.

Jokainen ratkaisee asiat tavallaan, on se sitten salasuhde, näivettyminen, ero, avoin suhde tai mikä onkaan. Kunkin oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.

No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.

Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.

Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.

Ymmärrän tuon hyvin. Itse en vain osaa oikein tuntea mitään vastenmielisyyttä siinä että kosken omaa rakastani seksuaalisesti vaikka itse ei niin paljon teekään mieli. Se sama rakas ihminen hän on aina ja sellaisenaan hyvä kuten hänen vartalonsakin.

Mutta tässä ihmiset ovat varmaan erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin.

Jep, en tiedä onko mulla sitten taustalla jotain traumaa vai mitä, kun reagoin niin herkästi tilanteisiin, joissa koen että multa odotetaan seksiä/painostetaan siihen. En edes ole ikinä tykännyt jos joku tulee iskemään, instant turn-off, mun täytyy saada tehdä se itse!

Niin, sitähän voi tehdä sitä aivan oma-aloitteisesti, ei tarvii odottaa toisen halua. Surulliselta kuulostaa. Ei ole helppoa psollakaan. Itse katsoisin max. 2 vuotta ja sitten varmasti tekisin omaa hyvinvointiani tukevan päätöksen. Surullista sekin, mutta elämänhalu on voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.

No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.

Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.

Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.

Onko sinulla varmasti hyvä olla suhteessa muuten? Jos siis noin voimakas vastenmielisyys tulee siitä omasta kumppanista ja hänen (oletetusta) seksintarpeestaan jo ajatuksen tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Hah hah, se ei ole seksi vaan aito välittäminen. Seksi tulee sen jälkeen. Jos toinen ei enää kiinnosta, ei ole seksiä. Eikä paljon muutakaan. Pfft.

Ei tietenkään silloin haluta, jos ei ole aitoa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan.

Itsekin jouduin nuorena sellaisen tilanteen eteen, että en vain yksinkertaisesti halunnut seksiä naisen kanssa, jota tapailin. En vain ilmeisesti ollut riittävästi kiinnostunut ja en syttynyt hänestä. Hän oli kyllä sinänsä oikein mukava ja olisin varmaan mielelläni seurustellut hänen kanssaan seksittömässä suhteessa. Hän vain kuitenkin totesi, että hän ei halua olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut hänestä naisena. Järkevähän hän oli, vaikka olin aikaisemmin ajatellut jopa yhteistä tulevaisuutta.

Nyt ymmärrän tätä naista. Ja olen todella pahoillani hänen puolestaan.

Aloin tapailla häntä ihan vääristä syistä - koska uskoin, että nyt on oltava "joku" - ja hän oli aloitteellinen minut tavatessaan. Annoin turhaa toivoa, ja tein hänen mielensä pahaksi, kun yritin väkisin olla hänen kanssaan ja yritimme olla intiimistikin, vaikka se ei tuntunut itsestäni edes hyvältä, saati että olisin halunnut sitä aidosti. Yritin sitä senkin takia "väkisin", koska koin, että minun piti päästä eroon poikuudestani. Ehkä voin juuri ja juuri sanoa, että pääsin siitä eroon, mutta tein väärin häntä kohtaan, kun käytin hänen kiinnostustaan minuun vain saadakseni hyväksyntää, päästäkseni poikuudestani ja kuvitellessani, että seurustelu on "pakollista", etten olisi nolo ja kokematon. Anteeksi, K.M.

Aina geenit tai feromonit tms. eivät kohtaa. Valitettavaa, kun tajuaa olevansa jumissa loukussa sellaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah hah, se ei ole seksi vaan aito välittäminen. Seksi tulee sen jälkeen. Jos toinen ei enää kiinnosta, ei ole seksiä. Eikä paljon muutakaan. Pfft.

Ei tietenkään silloin haluta, jos ei ole aitoa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan.

Itsekin jouduin nuorena sellaisen tilanteen eteen, että en vain yksinkertaisesti halunnut seksiä naisen kanssa, jota tapailin. En vain ilmeisesti ollut riittävästi kiinnostunut ja en syttynyt hänestä. Hän oli kyllä sinänsä oikein mukava ja olisin varmaan mielelläni seurustellut hänen kanssaan seksittömässä suhteessa. Hän vain kuitenkin totesi, että hän ei halua olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut hänestä naisena. Järkevähän hän oli, vaikka olin aikaisemmin ajatellut jopa yhteistä tulevaisuutta.

Nyt ymmärrän tätä naista. Ja olen todella pahoillani hänen puolestaan.

Aloin tapailla häntä ihan vääristä syistä - koska uskoin, että nyt on oltava "joku" - ja hän oli aloitteellinen minut tavatessaan. Annoin turhaa toivoa, ja tein hänen mielensä pahaksi, kun yritin väkisin olla hänen kanssaan ja yritimme olla intiimistikin, vaikka se ei tuntunut itsestäni edes hyvältä, saati että olisin halunnut sitä aidosti. Yritin sitä senkin takia "väkisin", koska koin, että minun piti päästä eroon poikuudestani. Ehkä voin juuri ja juuri sanoa, että pääsin siitä eroon, mutta tein väärin häntä kohtaan, kun käytin hänen kiinnostustaan minuun vain saadakseni hyväksyntää, päästäkseni poikuudestani ja kuvitellessani, että seurustelu on "pakollista", etten olisi nolo ja kokematon. Anteeksi, K.M.

Harvoin miehet puhuvat näistä asioista vaikka pitäisi. Ajatellaan että mies panee kaikkea joka liikkuu eikä tunteilla ole niin väliä. Mutta ei se kyllä ihan niin yksioikoista ole.

Itsellänikin on vähän samanlainen kokemus nuorena. Tutustuin opiskelupiireissä ihan nättiin ja mukavaan tyttöön ja aloimme vähitellen viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Molemmilla oli selkeästi kiinnostusta mutta silti jokin ei oikein toiminut. En itsekään tajunnut mikä siinä suhteessa oikein mätti kun ei tuntunut oikein miltään ja kaikki oli jotenkin nihkeää. Halusin kovasti seurustella ja tyttökin oli ihan mukava mutta ei vain oikein onnistunut. En silloin tajunnut kokmettomuuttani että emme vain sopineet toisillemme ja siksi se tunnekin puuttui.

Sitten tapasin sattumalta toisen tytön joka vei jalat alta saman tien. Suutelimme noin 30 sekuntia ensitapaamisemme jälkeen ja sitten kaikki meni eteenpäin niin luonnollisesti ja helposti että en ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui.

Eniten harmittaa että en uskaltanut kertoa asiasta heti sille ensimmäiselle tytölle vaan nykykielellä sanottuna ghostasin hänet aika julmasti. Vasta vuoden päästä kirjoitin hänelle kirjeen jossa yritin selittää asioita. Mutta taisin särkeä hänen sydämensä. Joten anteeksi jos tunnistat tästä itsesi väilä näin monen vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se liima on raha. Mies tienaa 15 k€ kuussa. Ollaan sovittu että mä hoidan kodin ja lapset, enkä pihtaa seksiä. Mies maksaa mulle palkkaa yrityksensä kautta. 

Oih, kateus iski! Pääsisipä itsekin tuohon tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, vaan jos parisuhteessa kaikki muu menee hyvin, niin sitten naidaan. Tästä syntyy ajatusvirhe, että hyvin meneminen johtuu seksin harrastamisesta.

Juuri näin. Ei seksin harrastamiseen tarvita syvempiä tunteita, sitä voi tehdä kenen kanssa tahansa. Eikä rakastamiseen seksiä.

Ei seksiä voi tehdä "kenen kanssa tahansa". Kyllä siihen tarvitaan halua ja vetovoimaa, mielellään myös rakkautta toiseen ihmiseen. Miehistäkin suurin osa, lähes kaikki, tarvitsevat seksiin halua ja vetovoimaa - kumppanin täytyy olla tietynlainen, että halu ja vetovoima herää.

Miesten halun herääminen saattaa olla usein vielä paljon valikoivampaa kuin naisten halun herääminen - miesten halu ei herää, jos kumppani on vääränikäinen, väärännäköinen, vääränpainoinen, vääränpituinen tai muuten fyysisesti vääränlainen. Tätähän miehet toitottavat esimerkiksi tällä keskustelupalstalla jatkuvasti.

Naisten halu ei näköjään ole läheskään yhtä valikoivaa, ainakaan kumppanin ulkoisia ominaisuuksia kohtaan (ehkä ei usein henkisiäkään ominaisuuksia kohtaan). Jos olisi, 80% miehistä ei saisi koskaan mahdollisuutta harrastaa seksiä naisten kanssa - koska suurin osa miehistä ei edelleenkään panosta ulkoiseen olemukseensa lähellekään yhtä paljon kuin ikäisensä nainen keskimäärin. 

Rakastumiseen ei tarvitse seksiä. Rakastamiseenkaan sitä ei tarvitse - jos suhde ei ole lähtökohtaisestikaan romanttinen.

Sen sijaan romanttisista parisuhteista lähes kaikki ovat dynamiikaltaan sellaisia, että seksiä - eli rakastelua - tarvitaan rakastamiseen, siis rakastumisen tunteen jatkumiseen ja ylläpitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.

No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.

Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.

Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.

Onko sinulla varmasti hyvä olla suhteessa muuten? Jos siis noin voimakas vastenmielisyys tulee siitä omasta kumppanista ja hänen (oletetusta) seksintarpeestaan jo ajatuksen tasolla?

Siis tilanne on ollut sama aina miehestä riippumatta, jopa nykyisen mieheni kohdalla, joka on niin seksikäs että haluan häntä normaalisti 247.

Onhan se aika tahmaista puuhaa.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah hah, se ei ole seksi vaan aito välittäminen. Seksi tulee sen jälkeen. Jos toinen ei enää kiinnosta, ei ole seksiä. Eikä paljon muutakaan. Pfft.

Ei tietenkään silloin haluta, jos ei ole aitoa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan.

Itsekin jouduin nuorena sellaisen tilanteen eteen, että en vain yksinkertaisesti halunnut seksiä naisen kanssa, jota tapailin. En vain ilmeisesti ollut riittävästi kiinnostunut ja en syttynyt hänestä. Hän oli kyllä sinänsä oikein mukava ja olisin varmaan mielelläni seurustellut hänen kanssaan seksittömässä suhteessa. Hän vain kuitenkin totesi, että hän ei halua olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut hänestä naisena. Järkevähän hän oli, vaikka olin aikaisemmin ajatellut jopa yhteistä tulevaisuutta.

Nyt ymmärrän tätä naista. Ja olen todella pahoillani hänen puolestaan.

Aloin tapailla häntä ihan vääristä syistä - koska uskoin, että nyt on oltava "joku" - ja hän oli aloitteellinen minut tavatessaan. Annoin turhaa toivoa, ja tein hänen mielensä pahaksi, kun yritin väkisin olla hänen kanssaan ja yritimme olla intiimistikin, vaikka se ei tuntunut itsestäni edes hyvältä, saati että olisin halunnut sitä aidosti. Yritin sitä senkin takia "väkisin", koska koin, että minun piti päästä eroon poikuudestani. Ehkä voin juuri ja juuri sanoa, että pääsin siitä eroon, mutta tein väärin häntä kohtaan, kun käytin hänen kiinnostustaan minuun vain saadakseni hyväksyntää, päästäkseni poikuudestani ja kuvitellessani, että seurustelu on "pakollista", etten olisi nolo ja kokematon. Anteeksi, K.M.

Harvoin miehet puhuvat näistä asioista vaikka pitäisi. Ajatellaan että mies panee kaikkea joka liikkuu eikä tunteilla ole niin väliä. Mutta ei se kyllä ihan niin yksioikoista ole.

Itsellänikin on vähän samanlainen kokemus nuorena. Tutustuin opiskelupiireissä ihan nättiin ja mukavaan tyttöön ja aloimme vähitellen viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Molemmilla oli selkeästi kiinnostusta mutta silti jokin ei oikein toiminut. En itsekään tajunnut mikä siinä suhteessa oikein mätti kun ei tuntunut oikein miltään ja kaikki oli jotenkin nihkeää. Halusin kovasti seurustella ja tyttökin oli ihan mukava mutta ei vain oikein onnistunut. En silloin tajunnut kokmettomuuttani että emme vain sopineet toisillemme ja siksi se tunnekin puuttui.

Sitten tapasin sattumalta toisen tytön joka vei jalat alta saman tien. Suutelimme noin 30 sekuntia ensitapaamisemme jälkeen ja sitten kaikki meni eteenpäin niin luonnollisesti ja helposti että en ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui.

Eniten harmittaa että en uskaltanut kertoa asiasta heti sille ensimmäiselle tytölle vaan nykykielellä sanottuna ghostasin hänet aika julmasti. Vasta vuoden päästä kirjoitin hänelle kirjeen jossa yritin selittää asioita. Mutta taisin särkeä hänen sydämensä. Joten anteeksi jos tunnistat tästä itsesi väilä näin monen vuoden jälkeen.

Kirjoitin tuon kommentin, jota lainasit. Olen samaa mieltä, eivät miehet tosiaan näistä asioista puhu. Tämä nuori nainen, jota tapailin opiskeluaikanani, oli vain täysin vääränlainen minulle, enkä sitä itse edes älynnyt. En varmaan edes ajatellut yhtään mitään, vaan ainoastaan fiilistelin sillä, että koin itseni halutuksi. Se tuntui ilmeisesti liian hyvältä.

Unohdin vielä lisätä syntilistaani tuon ghostaamisen, jonka minäkin tein varsin julmasti. Ehkä olen halunnut unohtaa sen asian. Olin lisäksi niin p*ska, että lähettelin hänelle viestejä, vaikka ei ollut enää aikomustakaan tavata. Enkä kirjoittanut mitään anteeksipyyntökirjettä perään. Olin ihan hirveä ksipää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, vaan jos parisuhteessa kaikki muu menee hyvin, niin sitten naidaan. Tästä syntyy ajatusvirhe, että hyvin meneminen johtuu seksin harrastamisesta.

Tämäkään ei pidä usein paikkaansa.

On yllättävän paljon pariskuntia, joiden parisuhde-elämä on ihan objektiivisestikin katsoen lähestulkoon hirveää. Jatkuvia riitoja siis. Mutta seksi on ainoa asia, joka pitää yhdessä.

Siitä saattaa tulla jopa omanlaisensa dynamiikka - riidat sovitaan sovintoseksillä. Hyvin menee taas pari päivää tai pari viikkoa, kunnes tulee taas isompi riita ja se sovitaan taas seksillä.

Kuulostaa varmaan monista uskomattomalta, mutta joidenkin kohdalla tilanne on tämä. Riitaa saatetaan jopa tieten tahtoen provosoida tämän takia. Jos ette ole sitä koskaan kokeneet (en kyllä varta vasten suosittele kokeilemaankaan) riidan jälkeinen sovintoseksi saattaa olla kaikkein intohimoisinta ja ikimuistettavinta, ihan hormonaalisista ja emotionaalisista syistä. Ja se on ihan prseestä. 

Olimme kerran olleet puolisoni kanssa erossa pitempään, eri paikkakunnilla. Kaipasimme ja tarvitsimme toisiamme tuolla hetkellä kovasti, mutta käytännön asioista johtuen emme voineet olla toistemme luona. Kun vihdoin, useamman kuukauden jälkeen, palasin puolisoni luo, aloimme riidellä jostakin sinänsä melko vähäpätöisestä asiasta, se liittyi ehkä puolison tekemiin hankintoihin tai johonkin muihin asioihin. Riita alkoi jo ennen kun olin edes asettunut kotiin, ja lähdimme käymään yksillä, että rauhoittuisimme. Lähdimme kotiinpäin, mutta riita leimahti kuitenkin jo ennen kuin olimme edes asunnossa sisällä. Eteisessä ulkovaatteita riisuessa kuitenkin sisälläni jotenkin leimahti, otin puolisoni yhtäkkiä syliin, pyysin anteeksi häneltä hirveän huonoa käytöstäni, ja suutelin häntä lopuksi. Siitä emme pystyneet edes päästämään irti toisistamme, vaan nopeasti revimme kaikki vaatteet pois, ja rakastelimme aivan älyttömän kiihkeästi. Aivan lopuksi vain tarrauduimme toisiimme kiinni ja itkimme molemmat, ihan silkasta hormoni- ja tunnekuohusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, vaan jos parisuhteessa kaikki muu menee hyvin, niin sitten naidaan. Tästä syntyy ajatusvirhe, että hyvin meneminen johtuu seksin harrastamisesta.

Tämäkään ei pidä usein paikkaansa.

On yllättävän paljon pariskuntia, joiden parisuhde-elämä on ihan objektiivisestikin katsoen lähestulkoon hirveää. Jatkuvia riitoja siis. Mutta seksi on ainoa asia, joka pitää yhdessä.

Siitä saattaa tulla jopa omanlaisensa dynamiikka - riidat sovitaan sovintoseksillä. Hyvin menee taas pari päivää tai pari viikkoa, kunnes tulee taas isompi riita ja se sovitaan taas seksillä.

Kuulostaa varmaan monista uskomattomalta, mutta joidenkin kohdalla tilanne on tämä. Riitaa saatetaan jopa tieten tahtoen provosoida tämän takia. Jos ette ole sitä koskaan kokeneet (en kyllä varta vasten suosittele kokeilemaankaan) riidan jälkeinen sovintoseksi saattaa olla kaikkein intohimoisinta ja ikimuistettavinta, ihan hormonaalisista ja emotionaalisista syistä. Ja se on ihan prseestä. 

Olimme kerran olleet puolisoni kanssa erossa pitempään, eri paikkakunnilla. Kaipasimme ja tarvitsimme toisiamme tuolla hetkellä kovasti, mutta käytännön asioista johtuen emme voineet olla toistemme luona. Kun vihdoin, useamman kuukauden jälkeen, palasin puolisoni luo, aloimme riidellä jostakin sinänsä melko vähäpätöisestä asiasta, se liittyi ehkä puolison tekemiin hankintoihin tai johonkin muihin asioihin. Riita alkoi jo ennen kun olin edes asettunut kotiin, ja lähdimme käymään yksillä, että rauhoittuisimme. Lähdimme kotiinpäin, mutta riita leimahti kuitenkin jo ennen kuin olimme edes asunnossa sisällä. Eteisessä ulkovaatteita riisuessa kuitenkin sisälläni jotenkin leimahti, otin puolisoni yhtäkkiä syliin, pyysin anteeksi häneltä hirveän huonoa käytöstäni, ja suutelin häntä lopuksi. Siitä emme pystyneet edes päästämään irti toisistamme, vaan nopeasti revimme kaikki vaatteet pois, ja rakastelimme aivan älyttömän kiihkeästi. Aivan lopuksi vain tarrauduimme toisiimme kiinni ja itkimme molemmat, ihan silkasta hormoni- ja tunnekuohusta.

Meillä riidellään harvoin kunnolla ja siksi sovintoseksiäkin ei juuri ole tullut koettua. Mutta kerran oli ja oli se kyllä aikamoista. Vieläkin muistan sen tunteen...

Siinä mielessä liima, joo, että etäinen ja äkäinen mies onkin taas yhtäkkiä mukava ja se oma tuttu mies, kun seksiä on harrastettu. Mutta muutaman päivän päästä on taas kuin seinälle puhuisi.

Pelottavaa jos seksi on ainoa asia jolla pysyy yhdessä, muuten vain riidellään ja äristään toiselle!

Jos seksi toimii se on pieni osa suhdetta, jos se on ongelma niin valtaa koko homman.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä liima, joo, että etäinen ja äkäinen mies onkin taas yhtäkkiä mukava ja se oma tuttu mies, kun seksiä on harrastettu. Mutta muutaman päivän päästä on taas kuin seinälle puhuisi.

Miesten suuri ongelma on se, että tunteita on äärimmäisen vaikeaa näyttää muulloin kuin rakasteltaessa. Silloin kaikki tunteet yht'äkkiä puhkeavat pintaan, rakkautta, iloa ja hellyyttä on niin vaivatonta näyttää. Sen jälkeen ne muutamat päivät ovat miehelläkin iloisia ja onnellisia, kunnes arki tulee taas vastaan, ja miehen kuori menee umpeen.

Miehille on (säännöllinen) seksi aivan varmasti isolta osin todella tärkeää juuri tuosta syystä. Meille tunteet eivät ole arjessa samalla tavalla läsnä kuin naisille. No ehkä juuri lätkämatsi ja humala voivat tuoda ne samalla tavalla pintaan - saa iloita, näyttää intoaan, rakkauttaankin, halata kavereita ja löytää yhteyden itseensä.

Naiset: jos ihmettelette sitä, miksi miehen on saatava seksiä säännöllisesti, koettakaa ihan oikeasti ajatella tätä muuten kuin pitämällä miehiä täysinä apinoina.

Ajatelkaa itse, jos ette oikein pystyisi tai osaisi ilmaista positiivisia tunteitanne. Ette pystyisi hallitsemaan tunne-elämäänne. Olisitte estyneitä. Teillä olisi paksu ja kova kuori, joka arkielämässä olisi liian vahva rakoilemaan. Yhteinen keskustelu, henkinen yhteys tai vaikka halaaminen ja kädestä pitely eivät olisi riittävän intensiivisiä herättämään oikein mitään tunteita teissä.

Kunnes sitten yht'äkkiä pääsette rakastellessanne niin intensiiviseen tilaan, että kaikki kuoret ja esteet purkautuvat, ja kaikki tunteet tulisivat hetkeksi esiin.

Te yhdistäisitte rakastelun tunne-elämänne säätelyyn, ja olisitte hyvin pian siinä oravanpyörässä, että haluaisitte saada seksiä/rakastelua, kun vain oikeasti haluaisitte yhteyden itseenne, yhteyden siihen toiseen ihmiseen ja ennen kaikkea tunteisiinne.