Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vain tässä suhteen aikana huomannut sen, että seksi on suhteen liima.
22.04.2022 |
Heti jotenkin ajautuu erilleen kun on kuivempi kausi. En ihmettele että ihmiset eroaa nykyään niin helposti vaikka lastensaannin jälkeen kun seksielämä voi kuihtua.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Minua inhottaa ylipäätään ihmisten hajut, eritteet etc, joten ilman omaa halua en todellakaan koske toiseen ”intiimisti”. 🤢
Ehdotan vielä sitoutumattomille miehille, että ainakin ennen avioliittoa ja lasten hankintaa teette kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan seksiä on vähintään x kertaa kuussa joko vaimon tai jonkun muun kumppanin kanssa.
Nykyäänhän seksi ilman lupalappua voi muuttua raiskaukseksi, ja veikkaankin että tulevissa eroriidoissa ja huoltajuuskiistoissa tullaan näkrmään valtava raiskausten määrän kasvu, kun naiset muistavat yhtäkkiä oikeudessä että heitähän raiskattiin koko suhteen ajan (kun tod näk mies ei sitä lupalappua tajunnut hankkia).
Kirjallinen diili ennen suhteen virallistamista suojaa hieman myös tältä, ja toisaalta antaa virallisen luvan käydä vieraissa, jos oman kumppanin päätä särkee jatkuvasti.
Älkää miehet alistuko seksittömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ilman seksiä myös hellyys, läheisyys ja henkinen yhteys kuihtuvat helposti. Onneksi korvaavaa iloa saa muualta tarvittaessa.
Jotenkin se ei saa syttymään, kun tietää, että toinen hylkää ja menee vieraisiin, jos ei "saa" tarpeeksi tai tietynlaista seksiä.
Ihan samoin moni hylkää jos ei saa suhteessa muita itselleen tärkeitä asioita. Jos et saa lainkaan hellyyttä niin olisiko se sinulle syy lähteä? Tai jos toinen ei puhuisi sinulle lainkaan niin olisiko se syy lähteä?
Aika luultavasti olisi. Ihmisillä on siis tiettyjä perustarpeita suhteessa ja joillekin se on myös se että he saavat toteuttaa seksuaalisuuttaa juuri sen rakastamansa henkilön kanssa ja saattavat vielä tuntea olevansa haluttuja sen toisen taholta. Se on ihan oikea ja hyväksyttävä tarve jos sellainen ihmisellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä suhteen tärkeimpänä mittarina pitävät ovat varmaan vielä aika nuoria. Toisaalta onhan meitä moneen junaan, joten ehkä joillekin seksi on aidostikin se tärkein parisuhteen kaikista muista suhteista erottava asia. Silloin voi jo tietää ihan tasan varmaksi sen, että mitään pitkää liittoa ei ole luvassa. Sillä seksihalut ja tarpeet todellakin vaihtelevat, vähenevät tai jopa loppuvat eritahtisesti, kun ollaan riittävän pitkään yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 22 vuotta nuorista parikymppisistä lähtien. Alkuun seksiä oli valtavasti, välillä myös vähän epäsopivissa paikoissakin. Näinhän se alkuun menee, rakastumisen alkuhuuma kestää kuukausista pariin vuoteen. Meillä tämä kesti ehkä juuri sen pari vuotta.
Lasten tulon, työhaasteiden, arjen, uupumuksen jne jne myötä seksin määrä on vaihdellut täysin nollakuukausista kiihkeämpiin kausiin, mutta liitto ei todellakaan ole hajonnut siihen. Esim. juuri nyt minulla on vaikeampaa, joten seksi ei kiinnosta. Edellinen kerta on ollut marraskuussa. Olemme silti molemmat ihan tyytyväisiä ja onnellisia, kaikki on parisuhteessa hyvin ilman seksiäkin. Tiedän tämän, sillä juttelemme tästä avoimesti.
En voisi kuvitellakaan jakavani elämääni kenenkään muun kanssa. Mieheni on paras ystäväni. Haluan olla hänen kanssaan mieluiten koko ajan. Harrastamme, juttelemme, ihan vain olemme mieluiten toistemme kanssa. Hellyys ja syvä arvostus toista kohtaan on mukana ihan kaikessa tekemisessämme. Seksi on osa parisuhdetta, totta kai, mutta ei todellakaan se tärkein asia ainakaan meillä.
Jos halut kohtaavat, olivat ne halut sitten pienempiä tai isompia, niin asiat ovat kyllä suhteessa hyvin. Ongelmia tulee silloin jos ne halut ovat kovin eriparisia. Kaikin muin puolin hyvä suhde voi ajautua ongelmiin jos ne halut ja tarpeet eivät kohtaa lainkaan. Tarpeet kun ovat lopulta myös ihan fyysisiä joten niitä ei voi tahdonalaisesti säädellä. Vaikka kuinka rakastaisi ja kunnioittaisi sitä puolisoaan niin jos koko ajan tekee mieli mutta ei voi sitä seksiä harrastaa kumppaninsa kanssa niin se vaikuttaa väkisinkin suhteeseen ja tyytyväisyyteen.
Tuntuu että monet ajattelevat että kun suhde on hyvä ja rakastava niin ne halut asettuisivat jotenkin automaattisesti tasapainoon. Mutta ei se niin mene. Meillä on aina ollut isojakin eroja halukkuudessa ja kyllä se on vaatinut melkoisen määrän komprpmisseja jotta asiat on saatu toimimaan. Mutta silti suhteemme on aina ollut henkisellä tasolla todella hyvä ja tasapainoinen ja olemme toistemme "sielunkumppaneita" todella monella tasolla.
Se eriparisuus ja eritahtisuus on juuri sellainen todella iso asia, johon parisuhde voi kaatua, usein kaatuukin.
Vanheneminen yhdessä menee usein niin, että molempien seksihalut heikkenevät. Ja joskus on sellaisia yhteisiä haasteita (esim. sairaus, lapsen sairaus, muu vaikea tilanne) jolloin seksihalut laantuvat samanaikaisesti.
Ison ongelman äärellä ollaan silloin, jos toisen osapuolen seksihalut putoavat nollaan ilman isompaa kriisiä tai toiselle osapuolelle aukeavaa selitystä. Jos tilanteessa ei kommunikoida paljon ja rehellisesti, on hyvin iso todennäköisyys siihen, että se osapuoli, jolla seksihalut ovat pysyneet, vähintäänkin katkeroituu toista osapuolta kohtaan.
Silloin tarvitaan keskusteluja ja kompromisseja, tai jopa ero - joko määräajaksi tai lopullisesti.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että puolison halujen putoaminen nollaan useiden kuukausien ajaksi yllättäen ja ilman varsinaista "selitystä" (ja kunnollista keskustelua) oli todella kova isku. Pohdin aivan tosissani eroa ja etsin jopa uutta asuntoa. Puolisoni sai tietää tästä ja oli kokea romahduksen.
Sen jälkeen tarvittiin useita vakavia keskusteluja ja erittäin suurta avoimuutta, että löysimme liitollemme jatkuvuutta. Puolison mielestä olin törkeä, kun suunnittelin eroa "vain" seksin takia. Omasta mielestäni puoliso taas toimi epäreilusti, kun ei pitkään aikaan suostunut keskustelemaan lainkaan asiasta, näkemään asiaa minun näkökulmastani ja edes hyväksymään, että seksielämämme oli ollut jo useita kuukausia täysin kuollut.
Nyt olen itse päässyt asiasta melkein yli, koska olemme voineet käydä asiasta monta isoa ja avaavaa keskustelua. Puolisoni on suostunut nyttemmin ymmärtämään myös minun näkökulmani asiaan. Siitä huolimatta suhteemme koki tämän episodin aikana kovan kolauksen, enkä usko, että pystymme luomaan enää yhtä luottamuksellista - saati intiimiä - suhdetta enää keskenämme. Olen siis hyväksynyt sen, että ainakin toistaiseksi intiimielämä on puolisoni kanssa ohi.
Tilanne on kuitenkin suhteessamme kenties suvantovaihe ennen lopun alkua siinä mielessä, että en enää halua puolisoltani juurikaan minkäänlaista läheisyyttä. Elämme kuin kämppikset. Tämä selvästi surettaa puolisoani, mutta hän ei pysty sitä itse tällä hetkellä myöntämään. Halaan häntä säännöllisesti ja välillä istumme vierekkäin, mutta en vain enää pysty koskettamaan häntä ainakaan enempää kuin vaikkapa vanhaa ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Minua inhottaa ylipäätään ihmisten hajut, eritteet etc, joten ilman omaa halua en todellakaan koske toiseen ”intiimisti”. 🤢
Monille se halu koskea toistatulee ihan siitä että rakastaa sitä toista ja haluaa tuottaa omalle rakkaalleen hyvää ja nautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Minua inhottaa ylipäätään ihmisten hajut, eritteet etc, joten ilman omaa halua en todellakaan koske toiseen ”intiimisti”. 🤢
Monille se halu koskea toistatulee ihan siitä että rakastaa sitä toista ja haluaa tuottaa omalle rakkaalleen hyvää ja nautintoa.
🤢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan vielä sitoutumattomille miehille, että ainakin ennen avioliittoa ja lasten hankintaa teette kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan seksiä on vähintään x kertaa kuussa joko vaimon tai jonkun muun kumppanin kanssa.
Nykyäänhän seksi ilman lupalappua voi muuttua raiskaukseksi, ja veikkaankin että tulevissa eroriidoissa ja huoltajuuskiistoissa tullaan näkrmään valtava raiskausten määrän kasvu, kun naiset muistavat yhtäkkiä oikeudessä että heitähän raiskattiin koko suhteen ajan (kun tod näk mies ei sitä lupalappua tajunnut hankkia).
Kirjallinen diili ennen suhteen virallistamista suojaa hieman myös tältä, ja toisaalta antaa virallisen luvan käydä vieraissa, jos oman kumppanin päätä särkee jatkuvasti.
Älkää miehet alistuko seksittömyyteen.
Voi ei, taas yksi "lupalappumies"
Halusin 5-10krt päivässä mutta poikkikset vain 1-2 krt vuodessa. Siksi erosin ja sitten alkoi korona. Nyt 4v parittelematta.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä suhteen tärkeimpänä mittarina pitävät ovat varmaan vielä aika nuoria. Toisaalta onhan meitä moneen junaan, joten ehkä joillekin seksi on aidostikin se tärkein parisuhteen kaikista muista suhteista erottava asia. Silloin voi jo tietää ihan tasan varmaksi sen, että mitään pitkää liittoa ei ole luvassa. Sillä seksihalut ja tarpeet todellakin vaihtelevat, vähenevät tai jopa loppuvat eritahtisesti, kun ollaan riittävän pitkään yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 22 vuotta nuorista parikymppisistä lähtien. Alkuun seksiä oli valtavasti, välillä myös vähän epäsopivissa paikoissakin. Näinhän se alkuun menee, rakastumisen alkuhuuma kestää kuukausista pariin vuoteen. Meillä tämä kesti ehkä juuri sen pari vuotta.
Lasten tulon, työhaasteiden, arjen, uupumuksen jne jne myötä seksin määrä on vaihdellut täysin nollakuukausista kiihkeämpiin kausiin, mutta liitto ei todellakaan ole hajonnut siihen. Esim. juuri nyt minulla on vaikeampaa, joten seksi ei kiinnosta. Edellinen kerta on ollut marraskuussa. Olemme silti molemmat ihan tyytyväisiä ja onnellisia, kaikki on parisuhteessa hyvin ilman seksiäkin. Tiedän tämän, sillä juttelemme tästä avoimesti.
En voisi kuvitellakaan jakavani elämääni kenenkään muun kanssa. Mieheni on paras ystäväni. Haluan olla hänen kanssaan mieluiten koko ajan. Harrastamme, juttelemme, ihan vain olemme mieluiten toistemme kanssa. Hellyys ja syvä arvostus toista kohtaan on mukana ihan kaikessa tekemisessämme. Seksi on osa parisuhdetta, totta kai, mutta ei todellakaan se tärkein asia ainakaan meillä.
Jos halut kohtaavat, olivat ne halut sitten pienempiä tai isompia, niin asiat ovat kyllä suhteessa hyvin. Ongelmia tulee silloin jos ne halut ovat kovin eriparisia. Kaikin muin puolin hyvä suhde voi ajautua ongelmiin jos ne halut ja tarpeet eivät kohtaa lainkaan. Tarpeet kun ovat lopulta myös ihan fyysisiä joten niitä ei voi tahdonalaisesti säädellä. Vaikka kuinka rakastaisi ja kunnioittaisi sitä puolisoaan niin jos koko ajan tekee mieli mutta ei voi sitä seksiä harrastaa kumppaninsa kanssa niin se vaikuttaa väkisinkin suhteeseen ja tyytyväisyyteen.
Tuntuu että monet ajattelevat että kun suhde on hyvä ja rakastava niin ne halut asettuisivat jotenkin automaattisesti tasapainoon. Mutta ei se niin mene. Meillä on aina ollut isojakin eroja halukkuudessa ja kyllä se on vaatinut melkoisen määrän komprpmisseja jotta asiat on saatu toimimaan. Mutta silti suhteemme on aina ollut henkisellä tasolla todella hyvä ja tasapainoinen ja olemme toistemme "sielunkumppaneita" todella monella tasolla.
Se eriparisuus ja eritahtisuus on juuri sellainen todella iso asia, johon parisuhde voi kaatua, usein kaatuukin.
Vanheneminen yhdessä menee usein niin, että molempien seksihalut heikkenevät. Ja joskus on sellaisia yhteisiä haasteita (esim. sairaus, lapsen sairaus, muu vaikea tilanne) jolloin seksihalut laantuvat samanaikaisesti.
Ison ongelman äärellä ollaan silloin, jos toisen osapuolen seksihalut putoavat nollaan ilman isompaa kriisiä tai toiselle osapuolelle aukeavaa selitystä. Jos tilanteessa ei kommunikoida paljon ja rehellisesti, on hyvin iso todennäköisyys siihen, että se osapuoli, jolla seksihalut ovat pysyneet, vähintäänkin katkeroituu toista osapuolta kohtaan.
Silloin tarvitaan keskusteluja ja kompromisseja, tai jopa ero - joko määräajaksi tai lopullisesti.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että puolison halujen putoaminen nollaan useiden kuukausien ajaksi yllättäen ja ilman varsinaista "selitystä" (ja kunnollista keskustelua) oli todella kova isku. Pohdin aivan tosissani eroa ja etsin jopa uutta asuntoa. Puolisoni sai tietää tästä ja oli kokea romahduksen.
Sen jälkeen tarvittiin useita vakavia keskusteluja ja erittäin suurta avoimuutta, että löysimme liitollemme jatkuvuutta. Puolison mielestä olin törkeä, kun suunnittelin eroa "vain" seksin takia. Omasta mielestäni puoliso taas toimi epäreilusti, kun ei pitkään aikaan suostunut keskustelemaan lainkaan asiasta, näkemään asiaa minun näkökulmastani ja edes hyväksymään, että seksielämämme oli ollut jo useita kuukausia täysin kuollut.
Nyt olen itse päässyt asiasta melkein yli, koska olemme voineet käydä asiasta monta isoa ja avaavaa keskustelua. Puolisoni on suostunut nyttemmin ymmärtämään myös minun näkökulmani asiaan. Siitä huolimatta suhteemme koki tämän episodin aikana kovan kolauksen, enkä usko, että pystymme luomaan enää yhtä luottamuksellista - saati intiimiä - suhdetta enää keskenämme. Olen siis hyväksynyt sen, että ainakin toistaiseksi intiimielämä on puolisoni kanssa ohi.
Tilanne on kuitenkin suhteessamme kenties suvantovaihe ennen lopun alkua siinä mielessä, että en enää halua puolisoltani juurikaan minkäänlaista läheisyyttä. Elämme kuin kämppikset. Tämä selvästi surettaa puolisoani, mutta hän ei pysty sitä itse tällä hetkellä myöntämään. Halaan häntä säännöllisesti ja välillä istumme vierekkäin, mutta en vain enää pysty koskettamaan häntä ainakaan enempää kuin vaikkapa vanhaa ystävää.
Pakko kysyä paljonko teillä on ikää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan vielä sitoutumattomille miehille, että ainakin ennen avioliittoa ja lasten hankintaa teette kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan seksiä on vähintään x kertaa kuussa joko vaimon tai jonkun muun kumppanin kanssa.
Nykyäänhän seksi ilman lupalappua voi muuttua raiskaukseksi, ja veikkaankin että tulevissa eroriidoissa ja huoltajuuskiistoissa tullaan näkrmään valtava raiskausten määrän kasvu, kun naiset muistavat yhtäkkiä oikeudessä että heitähän raiskattiin koko suhteen ajan (kun tod näk mies ei sitä lupalappua tajunnut hankkia).
Kirjallinen diili ennen suhteen virallistamista suojaa hieman myös tältä, ja toisaalta antaa virallisen luvan käydä vieraissa, jos oman kumppanin päätä särkee jatkuvasti.
Älkää miehet alistuko seksittömyyteen.
Voi ei, taas yksi "lupalappumies"
Lupalappumiehet ovat ihan ykkösiä 😅 Samoin ne taikinanaamasetämiehet, jotka haluavat avioliiton viisivuotiskausina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ilman seksiä myös hellyys, läheisyys ja henkinen yhteys kuihtuvat helposti. Onneksi korvaavaa iloa saa muualta tarvittaessa.
Jotenkin se ei saa syttymään, kun tietää, että toinen hylkää ja menee vieraisiin, jos ei "saa" tarpeeksi tai tietynlaista seksiä.
Ihan samoin moni hylkää jos ei saa suhteessa muita itselleen tärkeitä asioita. Jos et saa lainkaan hellyyttä niin olisiko se sinulle syy lähteä? Tai jos toinen ei puhuisi sinulle lainkaan niin olisiko se syy lähteä?
Aika luultavasti olisi. Ihmisillä on siis tiettyjä perustarpeita suhteessa ja joillekin se on myös se että he saavat toteuttaa seksuaalisuuttaa juuri sen rakastamansa henkilön kanssa ja saattavat vielä tuntea olevansa haluttuja sen toisen taholta. Se on ihan oikea ja hyväksyttävä tarve jos sellainen ihmisellä on.
Tämä on totta.
Tarve seksille on aivan yhtä oikea, hyväksyttävä ja arvostettava kuin vaikkapa tarve kosketukselle, keskustelulle tai arvostukselle.
Se ei ole missään nimessä huonompi, likaisempi tai vähempiarvoinen. Se vain on, kuten mikä tahansa muu ihmisen sosiaalinen tai intiimi tarve.
On sen sijaan sitten eri asia, kuinka ihminen päättää käyttäytyä toista ihmistä kohtaan, jos esimerkiksi kokee tarvitsevansa seksiä enemmän kuin toinen. Huono käytös on tietenkin aina huonoa käytöstä ja väärät teot ovat vääriä tekoja, eikä niitä voi pitää hyväksyttävinä.
Sen sijaan ihmisten on hyväksyttävä se tosiseikka, että useimmiten parisuhteissa on niin, että toisella on isompi seksitarve kuin toisella. Eikä se tee siitä isompitarpeista osapuolta sen huonommaksi kuin vähempitarpeistakaan, vaan ainoastaan teot ja käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä suhteen tärkeimpänä mittarina pitävät ovat varmaan vielä aika nuoria. Toisaalta onhan meitä moneen junaan, joten ehkä joillekin seksi on aidostikin se tärkein parisuhteen kaikista muista suhteista erottava asia. Silloin voi jo tietää ihan tasan varmaksi sen, että mitään pitkää liittoa ei ole luvassa. Sillä seksihalut ja tarpeet todellakin vaihtelevat, vähenevät tai jopa loppuvat eritahtisesti, kun ollaan riittävän pitkään yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 22 vuotta nuorista parikymppisistä lähtien. Alkuun seksiä oli valtavasti, välillä myös vähän epäsopivissa paikoissakin. Näinhän se alkuun menee, rakastumisen alkuhuuma kestää kuukausista pariin vuoteen. Meillä tämä kesti ehkä juuri sen pari vuotta.
Lasten tulon, työhaasteiden, arjen, uupumuksen jne jne myötä seksin määrä on vaihdellut täysin nollakuukausista kiihkeämpiin kausiin, mutta liitto ei todellakaan ole hajonnut siihen. Esim. juuri nyt minulla on vaikeampaa, joten seksi ei kiinnosta. Edellinen kerta on ollut marraskuussa. Olemme silti molemmat ihan tyytyväisiä ja onnellisia, kaikki on parisuhteessa hyvin ilman seksiäkin. Tiedän tämän, sillä juttelemme tästä avoimesti.
En voisi kuvitellakaan jakavani elämääni kenenkään muun kanssa. Mieheni on paras ystäväni. Haluan olla hänen kanssaan mieluiten koko ajan. Harrastamme, juttelemme, ihan vain olemme mieluiten toistemme kanssa. Hellyys ja syvä arvostus toista kohtaan on mukana ihan kaikessa tekemisessämme. Seksi on osa parisuhdetta, totta kai, mutta ei todellakaan se tärkein asia ainakaan meillä.
Jos halut kohtaavat, olivat ne halut sitten pienempiä tai isompia, niin asiat ovat kyllä suhteessa hyvin. Ongelmia tulee silloin jos ne halut ovat kovin eriparisia. Kaikin muin puolin hyvä suhde voi ajautua ongelmiin jos ne halut ja tarpeet eivät kohtaa lainkaan. Tarpeet kun ovat lopulta myös ihan fyysisiä joten niitä ei voi tahdonalaisesti säädellä. Vaikka kuinka rakastaisi ja kunnioittaisi sitä puolisoaan niin jos koko ajan tekee mieli mutta ei voi sitä seksiä harrastaa kumppaninsa kanssa niin se vaikuttaa väkisinkin suhteeseen ja tyytyväisyyteen.
Tuntuu että monet ajattelevat että kun suhde on hyvä ja rakastava niin ne halut asettuisivat jotenkin automaattisesti tasapainoon. Mutta ei se niin mene. Meillä on aina ollut isojakin eroja halukkuudessa ja kyllä se on vaatinut melkoisen määrän komprpmisseja jotta asiat on saatu toimimaan. Mutta silti suhteemme on aina ollut henkisellä tasolla todella hyvä ja tasapainoinen ja olemme toistemme "sielunkumppaneita" todella monella tasolla.
Se eriparisuus ja eritahtisuus on juuri sellainen todella iso asia, johon parisuhde voi kaatua, usein kaatuukin.
Vanheneminen yhdessä menee usein niin, että molempien seksihalut heikkenevät. Ja joskus on sellaisia yhteisiä haasteita (esim. sairaus, lapsen sairaus, muu vaikea tilanne) jolloin seksihalut laantuvat samanaikaisesti.
Ison ongelman äärellä ollaan silloin, jos toisen osapuolen seksihalut putoavat nollaan ilman isompaa kriisiä tai toiselle osapuolelle aukeavaa selitystä. Jos tilanteessa ei kommunikoida paljon ja rehellisesti, on hyvin iso todennäköisyys siihen, että se osapuoli, jolla seksihalut ovat pysyneet, vähintäänkin katkeroituu toista osapuolta kohtaan.
Silloin tarvitaan keskusteluja ja kompromisseja, tai jopa ero - joko määräajaksi tai lopullisesti.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että puolison halujen putoaminen nollaan useiden kuukausien ajaksi yllättäen ja ilman varsinaista "selitystä" (ja kunnollista keskustelua) oli todella kova isku. Pohdin aivan tosissani eroa ja etsin jopa uutta asuntoa. Puolisoni sai tietää tästä ja oli kokea romahduksen.
Sen jälkeen tarvittiin useita vakavia keskusteluja ja erittäin suurta avoimuutta, että löysimme liitollemme jatkuvuutta. Puolison mielestä olin törkeä, kun suunnittelin eroa "vain" seksin takia. Omasta mielestäni puoliso taas toimi epäreilusti, kun ei pitkään aikaan suostunut keskustelemaan lainkaan asiasta, näkemään asiaa minun näkökulmastani ja edes hyväksymään, että seksielämämme oli ollut jo useita kuukausia täysin kuollut.
Nyt olen itse päässyt asiasta melkein yli, koska olemme voineet käydä asiasta monta isoa ja avaavaa keskustelua. Puolisoni on suostunut nyttemmin ymmärtämään myös minun näkökulmani asiaan. Siitä huolimatta suhteemme koki tämän episodin aikana kovan kolauksen, enkä usko, että pystymme luomaan enää yhtä luottamuksellista - saati intiimiä - suhdetta enää keskenämme. Olen siis hyväksynyt sen, että ainakin toistaiseksi intiimielämä on puolisoni kanssa ohi.
Tilanne on kuitenkin suhteessamme kenties suvantovaihe ennen lopun alkua siinä mielessä, että en enää halua puolisoltani juurikaan minkäänlaista läheisyyttä. Elämme kuin kämppikset. Tämä selvästi surettaa puolisoani, mutta hän ei pysty sitä itse tällä hetkellä myöntämään. Halaan häntä säännöllisesti ja välillä istumme vierekkäin, mutta en vain enää pysty koskettamaan häntä ainakaan enempää kuin vaikkapa vanhaa ystävää.
Kerrot hyvin tilanteestanne ja tunteistasi. Mikä minulle tulee mieleen niin teillä (tai ainakin puolisollasi) on varmasti ollut se hyvin tyypillinen ajatus että seksi on jotenkin muusta elämästä erillinen asia joka elää ikäänkuin omaa elämäänsä jolloin se voidaan eristää siitä mitä suhteessa muuten tapahtuu.
Itse olen taas aina kokenut hyvin vahvasti että seksi ja toisen helliminen seksuaalisesti on vain yksi muoto siinä miten haluaa ihan rakkaudesta tuottaa kumppanilleen hyvää oloa ja nautintoa. Kun haluan helliä puolisoani niin monin muinkin tavoin niin miksi erottaisin siitä jotenkin asiat jotka liittyvät seksiin?
Meilläkin on ollut suhteessamme monia vaiheita mutta olen itse yrittänyt aina miettiä kuitenkin sitä että mitä se kumppani milloinkin tarvitsee että voisi hyvin ja sitten koittanut niitä asioita toteuttaa parhaan kykyni mukaan. Ja kun on antanut toiselle paljon, on myös saanut paljon sitä mitä taas itse eniten kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä suhteen tärkeimpänä mittarina pitävät ovat varmaan vielä aika nuoria. Toisaalta onhan meitä moneen junaan, joten ehkä joillekin seksi on aidostikin se tärkein parisuhteen kaikista muista suhteista erottava asia. Silloin voi jo tietää ihan tasan varmaksi sen, että mitään pitkää liittoa ei ole luvassa. Sillä seksihalut ja tarpeet todellakin vaihtelevat, vähenevät tai jopa loppuvat eritahtisesti, kun ollaan riittävän pitkään yhdessä.
Olemme olleet yhdessä 22 vuotta nuorista parikymppisistä lähtien. Alkuun seksiä oli valtavasti, välillä myös vähän epäsopivissa paikoissakin. Näinhän se alkuun menee, rakastumisen alkuhuuma kestää kuukausista pariin vuoteen. Meillä tämä kesti ehkä juuri sen pari vuotta.
Lasten tulon, työhaasteiden, arjen, uupumuksen jne jne myötä seksin määrä on vaihdellut täysin nollakuukausista kiihkeämpiin kausiin, mutta liitto ei todellakaan ole hajonnut siihen. Esim. juuri nyt minulla on vaikeampaa, joten seksi ei kiinnosta. Edellinen kerta on ollut marraskuussa. Olemme silti molemmat ihan tyytyväisiä ja onnellisia, kaikki on parisuhteessa hyvin ilman seksiäkin. Tiedän tämän, sillä juttelemme tästä avoimesti.
En voisi kuvitellakaan jakavani elämääni kenenkään muun kanssa. Mieheni on paras ystäväni. Haluan olla hänen kanssaan mieluiten koko ajan. Harrastamme, juttelemme, ihan vain olemme mieluiten toistemme kanssa. Hellyys ja syvä arvostus toista kohtaan on mukana ihan kaikessa tekemisessämme. Seksi on osa parisuhdetta, totta kai, mutta ei todellakaan se tärkein asia ainakaan meillä.
Jos halut kohtaavat, olivat ne halut sitten pienempiä tai isompia, niin asiat ovat kyllä suhteessa hyvin. Ongelmia tulee silloin jos ne halut ovat kovin eriparisia. Kaikin muin puolin hyvä suhde voi ajautua ongelmiin jos ne halut ja tarpeet eivät kohtaa lainkaan. Tarpeet kun ovat lopulta myös ihan fyysisiä joten niitä ei voi tahdonalaisesti säädellä. Vaikka kuinka rakastaisi ja kunnioittaisi sitä puolisoaan niin jos koko ajan tekee mieli mutta ei voi sitä seksiä harrastaa kumppaninsa kanssa niin se vaikuttaa väkisinkin suhteeseen ja tyytyväisyyteen.
Tuntuu että monet ajattelevat että kun suhde on hyvä ja rakastava niin ne halut asettuisivat jotenkin automaattisesti tasapainoon. Mutta ei se niin mene. Meillä on aina ollut isojakin eroja halukkuudessa ja kyllä se on vaatinut melkoisen määrän komprpmisseja jotta asiat on saatu toimimaan. Mutta silti suhteemme on aina ollut henkisellä tasolla todella hyvä ja tasapainoinen ja olemme toistemme "sielunkumppaneita" todella monella tasolla.
Se eriparisuus ja eritahtisuus on juuri sellainen todella iso asia, johon parisuhde voi kaatua, usein kaatuukin.
Vanheneminen yhdessä menee usein niin, että molempien seksihalut heikkenevät. Ja joskus on sellaisia yhteisiä haasteita (esim. sairaus, lapsen sairaus, muu vaikea tilanne) jolloin seksihalut laantuvat samanaikaisesti.
Ison ongelman äärellä ollaan silloin, jos toisen osapuolen seksihalut putoavat nollaan ilman isompaa kriisiä tai toiselle osapuolelle aukeavaa selitystä. Jos tilanteessa ei kommunikoida paljon ja rehellisesti, on hyvin iso todennäköisyys siihen, että se osapuoli, jolla seksihalut ovat pysyneet, vähintäänkin katkeroituu toista osapuolta kohtaan.
Silloin tarvitaan keskusteluja ja kompromisseja, tai jopa ero - joko määräajaksi tai lopullisesti.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että puolison halujen putoaminen nollaan useiden kuukausien ajaksi yllättäen ja ilman varsinaista "selitystä" (ja kunnollista keskustelua) oli todella kova isku. Pohdin aivan tosissani eroa ja etsin jopa uutta asuntoa. Puolisoni sai tietää tästä ja oli kokea romahduksen.
Sen jälkeen tarvittiin useita vakavia keskusteluja ja erittäin suurta avoimuutta, että löysimme liitollemme jatkuvuutta. Puolison mielestä olin törkeä, kun suunnittelin eroa "vain" seksin takia. Omasta mielestäni puoliso taas toimi epäreilusti, kun ei pitkään aikaan suostunut keskustelemaan lainkaan asiasta, näkemään asiaa minun näkökulmastani ja edes hyväksymään, että seksielämämme oli ollut jo useita kuukausia täysin kuollut.
Nyt olen itse päässyt asiasta melkein yli, koska olemme voineet käydä asiasta monta isoa ja avaavaa keskustelua. Puolisoni on suostunut nyttemmin ymmärtämään myös minun näkökulmani asiaan. Siitä huolimatta suhteemme koki tämän episodin aikana kovan kolauksen, enkä usko, että pystymme luomaan enää yhtä luottamuksellista - saati intiimiä - suhdetta enää keskenämme. Olen siis hyväksynyt sen, että ainakin toistaiseksi intiimielämä on puolisoni kanssa ohi.
Tilanne on kuitenkin suhteessamme kenties suvantovaihe ennen lopun alkua siinä mielessä, että en enää halua puolisoltani juurikaan minkäänlaista läheisyyttä. Elämme kuin kämppikset. Tämä selvästi surettaa puolisoani, mutta hän ei pysty sitä itse tällä hetkellä myöntämään. Halaan häntä säännöllisesti ja välillä istumme vierekkäin, mutta en vain enää pysty koskettamaan häntä ainakaan enempää kuin vaikkapa vanhaa ystävää.
Pakko kysyä paljonko teillä on ikää?
Nelikymppisiä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.
Ei ole, vaan jos parisuhteessa kaikki muu menee hyvin, niin sitten naidaan. Tästä syntyy ajatusvirhe, että hyvin meneminen johtuu seksin harrastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, vaan jos parisuhteessa kaikki muu menee hyvin, niin sitten naidaan. Tästä syntyy ajatusvirhe, että hyvin meneminen johtuu seksin harrastamisesta.
Juuri näin. Ei seksin harrastamiseen tarvita syvempiä tunteita, sitä voi tehdä kenen kanssa tahansa. Eikä rakastamiseen seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.
Ymmärrän tuon hyvin. Itse en vain osaa oikein tuntea mitään vastenmielisyyttä siinä että kosken omaa rakastani seksuaalisesti vaikka itse ei niin paljon teekään mieli. Se sama rakas ihminen hän on aina ja sellaisenaan hyvä kuten hänen vartalonsakin.
Mutta tässä ihmiset ovat varmaan erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ajoittainen seksittömyys vaikuta mitään. Välillä on vain niin kiire ja väsy ettei pariin viikkoon seksihommat kiinnosta kumpaakaan eikä se mitään erilleen ajautumista aiheuta. Emme ole suhteessa seksin takia vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Jos suhde alkaa hajoilemaan heti kun on vähemmän seksiä niin suhde ei ole vakaalla pohjalla. Keskinäinen hyvä ystävyys kantaa vaikeiden aikojen yli paljon paremmin kuin seksi.
No kahden viikon tauko ei useimmille ole vielä mitään seksittömyyttä. Monilla tulee kuukausien tai puolen vuoden taukoja ja se kyllä jo helposti näkyy muussakin suhteessa.
Me ollaan harrastettu seksiä viimeksi varmaan joskus syksyllä, johtuu isolta osalta lääkityksestä, joka on tehnyt musta aika frigidin. Suhde ei ole muuttunut miksikään, vaan edelleen on hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä. Onneksi mies ei ole niin seksin perään enää tässä vaiheessa suhdetta, eri asia varmaan, jos näin olisi käynyt alkuhuuman aikana. Ei halua myöskään painostaa mua eikä harrastaa seksiä niin, että minä "annan", vaikka en itse oikeasti haluaisi. Itse kyllä toivoisin, että halut palaa, onhan seksi kivaa ja osa parisuhdetta, mutta hyvin on mennyt kaikesta huolimatta näinkin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teille seksiä vain pelkkä yhdyntä tai se että kaikki on aina tiukasti molemminpuolista? Kyllä meillä minä ainakin olen ihan omasta halusta ja rakkaudesta helpottanut miehen paineita jos omalta puoleta on ollut vähemmän haluja. Ei se ole minulta mitenkään pois että pidän mieheni tyytyväisenä ja vähän hellin silloin tällöin. Päinvastoin, silloin saan itsekin paljon samanlaista omista tarpeistani huolehtimista miehen puolelta.
Näin ehdottomasti, jos pystyy. Itse oon vain huomannut, että alkaa koko seksi ja kaikki siihen liittyvä oksettamaan ja ahdistamaan, jos siihen ryhtyy toisen vuoksi vaikka itsellä ei tekisi yhtään mieli. Todella inhottavaa, kun toisaalta haluaisi että toisella on hyvä olla, mutta toisaalta ei haluaisi tuntea sellaista vastenmielisyyttä sitä kumppania kohtaan.
Ymmärrän tuon hyvin. Itse en vain osaa oikein tuntea mitään vastenmielisyyttä siinä että kosken omaa rakastani seksuaalisesti vaikka itse ei niin paljon teekään mieli. Se sama rakas ihminen hän on aina ja sellaisenaan hyvä kuten hänen vartalonsakin.
Mutta tässä ihmiset ovat varmaan erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin.
Jep, en tiedä onko mulla sitten taustalla jotain traumaa vai mitä, kun reagoin niin herkästi tilanteisiin, joissa koen että multa odotetaan seksiä/painostetaan siihen. En edes ole ikinä tykännyt jos joku tulee iskemään, instant turn-off, mun täytyy saada tehdä se itse!
Se. Hyi helvetti.