Parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon

Kirjallisuus (manga), anime ja virtuaaliset tubettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä nykyajan suurimmat ongelmat Suomessa ovat yksinäisyys,mielenterveysongelmat sekä ylipaino.

Joulu taitaa olla ainoa aika jolloin yksinäisiä huomioidaan edes jollakin tavalla.

Monet luulevat että sinkkuna olo on sama kuin yksinäisyys vaikka näin ei todellakaan ole.

Yksinäisyydelle on vaikea tehdä mitään koska yhteiskunta on muuttunut niin paljon niistä ajoista kun yhteisöllisyyttä oli.

Monet ajattelevat myös etteivät he kuulu tähän yhteiskuntaan.
Haluaisin myös että päättäjät huomioisivat entistä enemmän yksinäisiä ihmisiä ja yhdenhengenkotitalouksia.

Millä tavalla? Mitä päättäjien pitäisi tehdä, jotta ei olisi yksinäisiä?

Niin, päättäjät eivät kykene muuttamaan ihmisten asenteita tai kulttuuria.

Sinkkutalouksille ainakin jotain tukia voisi maksella koska taloudelliset ongelmat kasautuvat heillä ja he ovat vain maksajan roolissa tässä yhteiskunnassa, se on varmaan ainoa keino miten päättäjät voisivat helpottaa yksinäisten elämää.

Juuri sitä ajattelinkin, etteivät päättäjät voi poistaa kenenkään yksinäisyyttä. Tai no jos kiristetään yksinäisten verotusta niin paljon ja/tai pienennetään tukia, ettei ole  kertakaikkiaan varaa asua yksin vaan on otettava kämppis. Onhan esim USAssa paljon päälle nelikymppisiäkin, jotka joutuvat asumaan joko sukulaistensa kanssa samassa taloudessa tai ottamaan yhden tai useamman kämppiksen, koska yksin ei pysty maksamaan vuoraansa. 

Ja lisään vielä, että Suomessa on kyllä valtavan paljon yhteisöllisyyttä, mutta varsin usein yksinäiset eivät halua mennä näihin yhdistyksiin yms mukaan. 

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.

Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.

Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

Mä olen syntynyt 1961 ja omassa lapsuudessani oli hyvin samanlaista kuin mitä kuvailit. Mutta ei omien vanhempieni kohdalla, jotka olivat muuttaneet maalta Helsinkiin 1950-luvulla. Ne tätini ja setäni, jotka jäivät kotipaikkakunnilleen, pitivät tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja tapasivat usein. Ei ollut vielä moottoriteitäkään Helsingistä Tampereelle, joten joka viikonloppu ei lähdetty autolla tapaamaan sukulaisia. Muutaman kerran vuodessa käytiin ja kesälomalla sitten oltiin pidempään. Vanhemmillani oli oikeastaan vain kaksi ystäväperhettä Helsingissä, mutta kumpikaan perheistä ei kävelymatkan päässä. Omista serkuistani taas vain muutamat jäivät asumaan kotipaikkakunnilleen ja suurin osa muutti kuka minnekin päin Suomea tai maailmaa. Ja kun mietin entisiä opiskelukavereitani, niin ne, joiden kanssa olen edelleen 35 vuotta valmistumisemme jälkeen edes jollain tavalla tekemisissä, asuvat hekin jokainen eri puolella Suomea (Oulussa, Kuopiossa, Seinäjoella ja Tampereella). Vaikka siis kaikki kasarilla opiskeltiin Helsingissä, ihmisten tiet ja elämät veivät täältä muualle. Ei piipahdeta kahvilla, koska välimatkaa on satoja kilometrejä.

Liity ryyppyremmiin

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.
Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

En jaa tätä näkemystä. Jos ei lasketa korona-aikaa mukaan, ihmiset viettävät paljon vähemmän aikaansa kotona kuin vielä 60 vuotta sitten. Siinä missä ennen tultiin töistä kotiin ja sen jälkeen oli vain kotityöt ja telkkarin katsomista, nykyisin ihmisillä on paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eikä vain aikuisilla vaan jo pienillä lapsillakin. Lisäksi nykyisin on paljon enemmän vuorotyötä kuin ennen. Kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet kaupat 24/7. Ei ole enää sellaisia viikonpäiviä, jolloin kaikki on kiinni eikä muuta tekemistä kuin käydä kyläilemässä. Nykyisin on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole omaa harrastusta, ei lasten harrastuksia, ei puolison harrastusta, ei kummankaan vanhemman työvuoroa, ei mitään sovittua lapsilla (yökyläilyä, kaverin synttäreitä tms). Sopivia hetkiä kyläilyille on siis aiempaa vähemmän ja luonnollisesti ne harvat kerrat haluaa tavata kaikista lähimpiä ihmisiä. 

Esimerkiksi fb:n naistenryhmissä on sovittu treffejä ja perustettu viestiryhmiä. Myös kylän/kaupungin fb-sivuilla olen nähnyt, että joku on huudellut uusia tuttavuuksia. 

Oma keinoni on harrastukset. Melkein joka ilta kun on joku harrastus, niin ei ehdi miettiä yksinäisyyttä. Harrastusten kautta olen myös löytänyt ystäviä.

Onko aloittajalla vanhoja ystäviä, joihin voisi ottaa yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi fb:n naistenryhmissä on sovittu treffejä ja perustettu viestiryhmiä. Myös kylän/kaupungin fb-sivuilla olen nähnyt, että joku on huudellut uusia tuttavuuksia. 

Oma keinoni on harrastukset. Melkein joka ilta kun on joku harrastus, niin ei ehdi miettiä yksinäisyyttä. Harrastusten kautta olen myös löytänyt ystäviä.

Onko aloittajalla vanhoja ystäviä, joihin voisi ottaa yhteyttä?

Voiko yksinäinen ei niin komea kilttimies osallistua siihen ryhmään 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä nykyajan suurimmat ongelmat Suomessa ovat yksinäisyys,mielenterveysongelmat sekä ylipaino.

Joulu taitaa olla ainoa aika jolloin yksinäisiä huomioidaan edes jollakin tavalla.

Monet luulevat että sinkkuna olo on sama kuin yksinäisyys vaikka näin ei todellakaan ole.

Yksinäisyydelle on vaikea tehdä mitään koska yhteiskunta on muuttunut niin paljon niistä ajoista kun yhteisöllisyyttä oli.

Monet ajattelevat myös etteivät he kuulu tähän yhteiskuntaan.
Haluaisin myös että päättäjät huomioisivat entistä enemmän yksinäisiä ihmisiä ja yhdenhengenkotitalouksia.

Millä tavalla? Mitä päättäjien pitäisi tehdä, jotta ei olisi yksinäisiä?

Luoda epäkaupallisia tiloja kohdata esimerkiksi. Onhan näitä jotain olemassa pk seudulla muttei paljoa. Kirkko voisi myös ottaa huomioon perheettömät ja/tai työssäkäyvät. Parisuhdepuheen tulisi edistää sukupuolten välistä luottamusta. Paljon vahvemmin voisi kaikkea livenä tapahtuvaa ihmisten tapaamista rohkaista. Koronalle ei oikein voinut mitään, mutta nyt pitäisi alkaa käydä yksinäistymisen vastaista sotaa. Puhetta jo on, mutta siihen se sitten jää useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.
Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

En jaa tätä näkemystä. Jos ei lasketa korona-aikaa mukaan, ihmiset viettävät paljon vähemmän aikaansa kotona kuin vielä 60 vuotta sitten. Siinä missä ennen tultiin töistä kotiin ja sen jälkeen oli vain kotityöt ja telkkarin katsomista, nykyisin ihmisillä on paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eikä vain aikuisilla vaan jo pienillä lapsillakin. Lisäksi nykyisin on paljon enemmän vuorotyötä kuin ennen. Kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet kaupat 24/7. Ei ole enää sellaisia viikonpäiviä, jolloin kaikki on kiinni eikä muuta tekemistä kuin käydä kyläilemässä. Nykyisin on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole omaa harrastusta, ei lasten harrastuksia, ei puolison harrastusta, ei kummankaan vanhemman työvuoroa, ei mitään sovittua lapsilla (yökyläilyä, kaverin synttäreitä tms). Sopivia hetkiä kyläilyille on siis aiempaa vähemmän ja luonnollisesti ne harvat kerrat haluaa tavata kaikista lähimpiä ihmisiä. 

Eivät kaikki voi harrastaa mitä lystää pienituloisuuden vuoksi. Isoissa kaupungeissa on paljon tätä porukkaa.

Jos on jo löytänyt sosiaalisen harrastuksen, se ei vielä takaa ihmissuhteita. Moni ei päästä lähelleen. Tämä on ihan peruskauraa että jäädään höpölöpön tasolle. Kaikki eivät halua sellaista pseudososiaalisuutta. Monelle se toki tuntuu riittävän. Meitä on moneksi.

Fb:ssä on sinkkuryhmiä ja joku lenkkeilyporukka (ellei useitakin) pk seudulla.

Se on sitten ihan tuurissaan onko omia ihmisiä niissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä nykyajan suurimmat ongelmat Suomessa ovat yksinäisyys,mielenterveysongelmat sekä ylipaino.

Joulu taitaa olla ainoa aika jolloin yksinäisiä huomioidaan edes jollakin tavalla.

Monet luulevat että sinkkuna olo on sama kuin yksinäisyys vaikka näin ei todellakaan ole.

Yksinäisyydelle on vaikea tehdä mitään koska yhteiskunta on muuttunut niin paljon niistä ajoista kun yhteisöllisyyttä oli.

Monet ajattelevat myös etteivät he kuulu tähän yhteiskuntaan.
Haluaisin myös että päättäjät huomioisivat entistä enemmän yksinäisiä ihmisiä ja yhdenhengenkotitalouksia.

Millä tavalla? Mitä päättäjien pitäisi tehdä, jotta ei olisi yksinäisiä?

Luoda epäkaupallisia tiloja kohdata esimerkiksi. Onhan näitä jotain olemassa pk seudulla muttei paljoa. Kirkko voisi myös ottaa huomioon perheettömät ja/tai työssäkäyvät. Parisuhdepuheen tulisi edistää sukupuolten välistä luottamusta. Paljon vahvemmin voisi kaikkea livenä tapahtuvaa ihmisten tapaamista rohkaista. Koronalle ei oikein voinut mitään, mutta nyt pitäisi alkaa käydä yksinäistymisen vastaista sotaa. Puhetta jo on, mutta siihen se sitten jää useimmiten.

Luulisi joka puolella Suomea olevan tiloja (varsinkin maaseudulla), joissa voi järjestää tapaamisia. Kannattaa ottaa yhteyttä oman kotikuntansa päättäjiin, jos mitään sellaista tilaa ei muuten löydy. Ja  jos oman seurakunnan tilaisuudet on sellaisiin kellonaikoihin, jolloin ihmiset ovat yleensä töissä, kannattaa ottaa suoraan yhteys seurakuntaan ja ehdottaa muitakin ajankohtia. 

Parisuhdepuheeseen en ota kantaa, koska omasta mielestäni parisuhteen syntyminen edellyttää, että tapaa itseään kiinnostavan ihmisen ja ihastuu. Ja että tunne on molemminpuolinen. Mitkään puheet ei siihen asiaan auta mitään. Vaikka päättäjät puhuisivat kuin ruuneperit, parisuhdetta ei löydy, ennenkuin tapaat sen oikean ja ihastut. 

Ja auttaako sekään asiaa, jos pääministeri tai kotikaupunkisi kaupunginjohtaja kehottaisi ihmisiä tapaamaan toisiaan? Lähtisivätkö yksinäiset paikkoihin, joissa voi tavata muita ihmisiä? Joku tässäkin ketjussa jo kertoi, että tuntee itsensä vain entistä yksinäisemmäksi, jos menee paikkaan, missä on paljon muita ihmisiä. 

Lähimetsän ryyppyremmistä löytyy aina kaveri. Tule tänne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.
Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

En jaa tätä näkemystä. Jos ei lasketa korona-aikaa mukaan, ihmiset viettävät paljon vähemmän aikaansa kotona kuin vielä 60 vuotta sitten. Siinä missä ennen tultiin töistä kotiin ja sen jälkeen oli vain kotityöt ja telkkarin katsomista, nykyisin ihmisillä on paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eikä vain aikuisilla vaan jo pienillä lapsillakin. Lisäksi nykyisin on paljon enemmän vuorotyötä kuin ennen. Kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet kaupat 24/7. Ei ole enää sellaisia viikonpäiviä, jolloin kaikki on kiinni eikä muuta tekemistä kuin käydä kyläilemässä. Nykyisin on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole omaa harrastusta, ei lasten harrastuksia, ei puolison harrastusta, ei kummankaan vanhemman työvuoroa, ei mitään sovittua lapsilla (yökyläilyä, kaverin synttäreitä tms). Sopivia hetkiä kyläilyille on siis aiempaa vähemmän ja luonnollisesti ne harvat kerrat haluaa tavata kaikista lähimpiä ihmisiä. 

Eivät kaikki voi harrastaa mitä lystää pienituloisuuden vuoksi. Isoissa kaupungeissa on paljon tätä porukkaa.

Jos on jo löytänyt sosiaalisen harrastuksen, se ei vielä takaa ihmissuhteita. Moni ei päästä lähelleen. Tämä on ihan peruskauraa että jäädään höpölöpön tasolle. Kaikki eivät halua sellaista pseudososiaalisuutta. Monelle se toki tuntuu riittävän. Meitä on moneksi.

Mä vertasinkin aikaa vuosikymmenten takaiseen. Kyllä suomalaisilla (ei tietenkään kaikilla) on nykyisin paljon enemmän kodin ulkopuolisia juttuja kuin mun lapsuudessani 1960-luvulla. Omassa lapsuudessani lapset leikkivät kerrostalojen pihoilla, nykyisin heitä ei enää näe. Ei näe siksi, että illat on varattu harrastuksiin ja vanhemmat kuskaavat heitä harrastuksiin. Eikä mun lapsuudessani aikuisillakaan ollut työpäivän jälkeen juuri muuta kuin kotona olemista. Toki se sisälsi kotitöitä, ruuanlaittoa jne, mutta ei käyty kuntosalilla, ryhmäliikuntaharrastuksissa, espanjan kursseilla jne. Ei ollut kausikortteja museoihin jne. Ihmiset olivat silloin paljon enemmän kotona kuin nyt. Siis nekin, joilla olisi ollut varaa tehdä kaikkea maksullista. Maksullisia juttuja vaan ei ollut niin paljon kuin nykyisin. 

Internet on varmaankin yksi asia mikä on muuttanut yhteiskuntaa ja ihmisiä aika paljon.

Nykyään internetissä voi jutella ihmisille(kuten tämä palsta nyt esimerkiksi) joten enää ei tarvitse astua ovesta ulos jos haluaa jutella ihmisten kanssa kun sen voi tehdä täällä internetissä.

Ja matkapuhelimet myös eli nykyään voi pitää muihin ihmisiin yhteyttä todella helposti puhelimella joka vähentää kasvotusten tapaamisia todella paljon. En väitä että nämä ovat ainoat asiat mitkä ovat johtaneet siihen että yksinäisyyttä on paljon nykyisin vaan epäilen että nämä ovat osasyitä yksinäisyyden lisääntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Internet on varmaankin yksi asia mikä on muuttanut yhteiskuntaa ja ihmisiä aika paljon.

Nykyään internetissä voi jutella ihmisille(kuten tämä palsta nyt esimerkiksi) joten enää ei tarvitse astua ovesta ulos jos haluaa jutella ihmisten kanssa kun sen voi tehdä täällä internetissä.

Ja matkapuhelimet myös eli nykyään voi pitää muihin ihmisiin yhteyttä todella helposti puhelimella joka vähentää kasvotusten tapaamisia todella paljon. En väitä että nämä ovat ainoat asiat mitkä ovat johtaneet siihen että yksinäisyyttä on paljon nykyisin vaan epäilen että nämä ovat osasyitä yksinäisyyden lisääntymiseen.

Olet varmasti oikeassa ja tässä mielestäni tulee esille ihmisten eroavaisuudet. Joku tarvitsee enemmän kasvotusten kohtaamista kuin joku toinen. Mä en varmaan pitäisi serkkuihini lainkaan yhteyttä ilman Facebookia. Ja monista vanhoista koulukavereista ja entisistä työkavereista en tietäisi yhtään mitään ilman Facebookia. Internetin ansiosta ei haittaa, vaikka kaveri olisi muuttanut kauas. Viestitellä voi silti ja vaihtaa kuulumisia. Voi myös tutustua ja ystävystyäkin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan edes tavannut. Ihmisiä maapallon toiselta puolelta. Internet ja erityisesti sosiaalinen media on puhkaissut "kotikylän kuplan" ja yhtäkkiä koko maailma onkin avoinna ihmissuhteille. Tapaan edelleen livenäkin ihmisiä, mutta vain noin kymmentä ihmistä säännöllisesti. Eli mulle kaikista läheisimpiä ihmisiä. Heillä kaikilla on muitakin ihmissuhteita kuin vain minä, joten kukaan heistä ei ole poistamassa mun yksinäisyyttäni enkä minä heidän. Voin ihan hyvin käyttää perjantai-illan viestittelemällä ihmisille eri puolille maailmaa, ei mun ole mikään pakko juuri silloin tavata ketään kasvotusten, jos ystävilläni ja läheisilläni on silloin muuta ohjelmaa. 

Varmaan toisen ihmisen aidosti välittävä ja läsnäoleva seura. Näin ainakin kuvittelisin. En ole koskaan kokenut kuin häivähdyksiä tästä, mutta silti niitäkin poisliitäviä hetkiä ajassa usein muistelen.

Itse olen jo vuoden ajan yrittänyt houkutella erästä yksinäisyyttä valittelevaa henkilöä lähtemään jonnekin, mutta ei se ole suostunut edes tapaamiseen. Ylipäänsä tuntuu, että nykyään yhä enemmän ihmiset haluaa vaan jäädä kotiinsa itkeskelemään yksinäisyyttään.

Ja toisten kohdalla taas ongelma on, että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Mutta aina minä olen se, jonka pitää matkustaa toiselle puolelle maata vierailulle, mutta muut ei jaksa (tai osaa pitää raha-asioistaan huolta, niin että olisi varaa) matkustaa vastaavasti minun luo käymään.....

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo vuoden ajan yrittänyt houkutella erästä yksinäisyyttä valittelevaa henkilöä lähtemään jonnekin, mutta ei se ole suostunut edes tapaamiseen. Ylipäänsä tuntuu, että nykyään yhä enemmän ihmiset haluaa vaan jäädä kotiinsa itkeskelemään yksinäisyyttään.

Ja toisten kohdalla taas ongelma on, että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Mutta aina minä olen se, jonka pitää matkustaa toiselle puolelle maata vierailulle, mutta muut ei jaksa (tai osaa pitää raha-asioistaan huolta, niin että olisi varaa) matkustaa vastaavasti minun luo käymään.....

Niinpä. Jos halutaan, että päättäjät järjestävät jotain ei-kaupallisia kokoontumistiloja, mitä niissä tiloissa pitäisi olla, jotta yksinäiset lähtisivät niihin? Ilmaista viinaa? Vai ämpäreitä?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo vuoden ajan yrittänyt houkutella erästä yksinäisyyttä valittelevaa henkilöä lähtemään jonnekin, mutta ei se ole suostunut edes tapaamiseen. Ylipäänsä tuntuu, että nykyään yhä enemmän ihmiset haluaa vaan jäädä kotiinsa itkeskelemään yksinäisyyttään.

Ja toisten kohdalla taas ongelma on, että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Mutta aina minä olen se, jonka pitää matkustaa toiselle puolelle maata vierailulle, mutta muut ei jaksa (tai osaa pitää raha-asioistaan huolta, niin että olisi varaa) matkustaa vastaavasti minun luo käymään.....

Viestisi ensimmäisellä ihmisellä saattaa olla masennus tai mt ongelmia. Hyvin usein masentuneet ihmiset tai mt ihmiset eristäytyvät muista ihmisistä. Nykyisin mielenterveysongelmat ja etenkin masennus ovat todella yleisiä sairauksia ihmisillä.

Sitä taas en tiedä että aiheuttaako masennus yksinäisyyttä vai aiheuttaako yksinäisyyttä vai sekä että.

Näen yhteyden masennuksen sekä yksinäisyyden kanssa vahvana.