Luovunko vaimosta vai toisesta naisesta?

Onko ap siis esimiesasemassa suhteessa tähän nuorempaan naiseen?

Tietenkin , ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, kaikkihan sen tietävät.

Siinä käy niin, että ap ei päätä tätä asiaa. Mikä ylipäällikkö ap luulee olevansa? Kysyy, kummasta luopuu.

Muijilla voi olla tähän sanottavansa.

Vai kysytäänkö heidän mielipidettä lainkaan?

Ap on niin ylivertainen ja erityinen omasta mielestään, ettei taida naisten mielipiteillä olla väliä, koska aikoo yksin päättää tästä asiasta. Creepy limaäijä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap siis esimiesasemassa suhteessa tähän nuorempaan naiseen?

Hoi ap!

Ap, kirjoitat rakastavasi vaimoasi, mutta olet päästänyt avioliittosi siihen tilaan, että vaimosi pakenee lapsettomuutta töihin ja sinä olet antanut toisen naisen tehdä tilaa mieleesi. Sinun olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä puolisosi kanssa lapsihaaveille jotakin, sillä tutkimuksia, keinoja ja tapoja kyllä on olemassa, kun kertomasi perusteella rahaakin on olemassa jokin verran. 

Kaikkein selkeintä on, että välttelet tätä toista naista töissä ja keskityt avioliittoosi. Vaimosi voi tehdä töitä, koska elämä mahdollistaa sen. Teidän on yhdessä päätettävä, että miten voitte parantaa avioliittoanne ja jos se ei onnistu, suostutko jatkamaan liitossa kuten se on nyt vai eroatteko.

Älä ihmeessä vietä aikaa tämän toisen naisen kanssa. Se sotkee pääsi vielä enemmän. Et voi tietää, että mitä 20 vuotta nuorempi itseasiassa hakee? Isähahmoa, huomiota, vielä edistystä uralle? Totta kai hän voi olla ihastunutkin, mutta tuolla ikäerolla suhteella on haasteensa, vaikka kumpikin olisi vapaa. 

Uskon, että sinä voit olla hullaantunut tähän nuorempaan naiseen. Ketäpä miestä ei imartelisi nuoremman naisen huomio? Etenkin, kun oma puoliso on keskittynyt juuri uraan ja nuoremman kanssa voisi vielä saada lapsen. En ole laisinkaan varma, että tunnet tätä toista naista tarpeeksi ollaksesi oikeasti häneen rakastunut. Enemmänkin siihen, mitä hän edustaa. Anna siis hänen olla, kunnes tiedät, haluatko olla naimisissa tai et. Jos päädyt eroon ja eroat, niin eron jälkeen palaa uudelleen tähän naiseen, jos hän on yhä vapaa ja niin ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä kukaan muu voi tietää kuin sinä itse. Kerro vaimollesi mikä on tilanne, se on reilua.

Jos rakastat toista enemmän kuin vaimoasi, se on mielestäni vahva peruste lopettaa liitto. Toisaalta et kovin hyvin tunne tätä uutta naista etkä voi tietää kestääkö se, mutta olet ehkä valmis ottamaan riskin. 

Jos olisin vaimosi, kiittäisin sinua ja päästäisin menemään.

Pitää keskustella ensin perusteellisesti molempien naisten kanssa, ettei ota liian suurta riskiä.

Voi voi, eipä käy kateeksi tuo tilanne. Vaikka kuinka kutkuttelisi vatsanpohjassa tuo uusi rakkaus, niin taitaa harmia tilanteesta olla, ja tulla, ainakin saman verran.

Rakkaus on aina riski, myös vanhaan liittoon jääminen. Harmia ei onneksi sen puoleen tule, että liitto on lapseton, sillä lapset tuovat näihin aina omat kiemuransa, vaikka olisivat aikuisiakin. Siitä puheenollen, onko toisella naisella lapsia? Se voi olla yksi asia myös miettiä, jos on. Sillä lapset ovat suurimmalle osalle tärkeitä ja osa arkea, jos vielä kotonakin asuvat, jos nainen on nuorempi. 

Kuten sanoin, on hyvin vaikea sanoa kenenkään puolesta näissä mitään. Eräs lapseton viisikymppinen tuttava löysi työpaikalta nuoremman naisen ja jätti pitkäaikaisen vaimonsa. Heilläkään ei ollut lapsia, nyt miehellä on jo kaksi pientä lasta ja ihan hyvin menee. Toisessa tapauksessa taas mies löysi samoin nuoremman naisen työpaikalta ja jätti vaimonsa, mutta suhde kesti vain vuoden, ex-vaimo kukoistaa, mutta mies ei todellakaan. Toivottavasti ajan myötä hänellekin aurinko alkaa paistaa ja välit lapsiin paranevat, mitä kyllä epäilen.

Tärkeintä on hoitaa ero niin hyvin kuin mahdollista. Elämää on eron jälkeenkin, jos siihen päädytään. Ei siihen kuole vaimokaan, vaan myös hän voi löytää uuden suhteen. Itse ainakin ajattelen, että jos mieheni löytäisi uuden naisen, päästäisin hänet menemään ja uskon todellakin, että elämä kantaa. Ainakin naisten on helppo löytää hyviä suhteita vanhemmitenkin. Kaikki eronneet ystävät ovat ainakin sellaisia löytäneet.

Nainen on lapseton sinkku ja meillä ei vaimonkaan kanssa ole lapsia. M50

Analyysini tilanteesta sen pohjalta mitä palstalle on kirjoitettu:

1. Avioliitossa ei lapsia

2. Vaimoa ahdistaa lapsettomuus

3. Vaimo täyttää elämänsä työllä

4. Mies pyytää että vaimo olisi enemmän kotona, mutta keskustelu tuloksetonta

5. Mies kokenut yksinäisyyttä vaimon poissaollessa

6. Mies tutustunut työkaveriinsa ja ihastunut

7. Nyt mies pohtii avioeroa.

Pääkohdat listattuna, ja niiden valossa kyseessä on erittäin tyypillinen aviokriisi. Kysy vaimoltasi, suostuuko hän kanssasi ratkomaan parisuhteenne ongelmia ja miettikää teille parhaiten sopiva tapa: esim. pariterapia, avioliittoleiri tai Parempi Avioliitto ry:n kautta saatava henkilökohtainen tukipari. Jos vaimosi suostuu johonkin näistä, sitoutukaa yhdessä siihen työhön ja puhukaa kaikki auki. Hakekaa ratkaisuja tilanteeseen ja pyrkikää ymmärtämään toisianne.

Ongelma ei ole nyt ihastuminen toiseen naiseen, vaan ongelma on syvemmällä. Ihastuminen on vain yksi ongelman oireista. Siksi ammattimainen apu olisi varmasti parasta mitä avioliittonne voi saada.

Jos vaimosi ei suostu ulkopuolisen avun hakemiseen, on ainoa vaihtoehtosi kertoa hänelle avoimesti miltä sinusta tuntuu. Rakentavalla tavalla, joko suullisesti tai kirjoittamalla vaimolle kirje, välttämällä sellaisia sanamuotoja jotka vaimosi voi kokea syyllistävinä. Sekä sinä että vaimosi kaipaatte molemmat ymmärrystä, ette syyllistämistä.

Vaikka ihastumisen tunteet olisivat voimakkaita, vältä kaikin tavoin pettämistä ja kaikkea sellaista toimintaa, mitä et voisi tehdä vaimosi läsnäollessa. Se on vaikeaa, mutta niin kauan kun olette vaimosi kanssa yhdessä, kaikenlainen antautuminen tälle ”toiselle naiselle” ja omille tunteille häntä kohtaan ainoastaan rikkoo ja etäännyttää teitä vaimosi kanssa entisestään.

Toivotan kovasti voimia avioliiton eheyttämiseen! Se on haastava prosessi, mutta jos molemmilta löytyy tahtoa, te onnistutte siinä ja saatte avioliittonne voimaan niin hyvin, ettei kumpikaan koe enää ahdistusta, yksinäisyyttä eikä muihin ihmisiin kohdistuvia ihastumisen tunteita.

Sitten taas jos käy niin, että avioliiton syvimpiä solmuja ei pystytä avaamaan, teidän on mahdollista erota yhteisymmärryksessä. Silloin te molemmat todennäköisesti kunnioitatte toisianne myös eron jälkeen ja suhtaudutte myötämielisesti toistenne uusiin parisuhteisiin, ettekä jää kaipaamaan toisianne. Jos näin käy, niin silloin vasta kannattaisi tutustua tähän työkaveriin. Mutta nyt kuitenkin ensin se kaikista tärkein: oman avioliiton pelastaminen, jos se on tehtävissä. Jos onnistutte siinä, ette varmasti tule katumaan. Ja jos ette onnistu, niin ette varmasti tule katumaan sitä että yrititte.

Ainoat vaihtoehdot, jotka voivat myöhemmin herättää katumusta, ovat

1. Avioero ennen kuin avioliitossa olevia ongelmia on yritetty korjata, ja

2. Avioliiton jatkaminen ilman ongelmien korjaamista.

Joten voimia teille, ja toivotaan että ongelmanne ovat korjattavissa!

Ei se sua aio ottaa. Olet höyrähtänyt omaan erinomaisuuteesi.

Luuletko olevasti tavoitelluin ukkomies?

Vierailija kirjoitti:

Haha, miehen "rakkaus". Himoa se on. Miehet ei rakasta ketään muuta ku itseään. Toivottavasti nuorikko on persoonallisuushäiriöinen ja pistää korpun maailman sekasorron partaalle.

Mistä sun viha kumpuaa? Huonoista parisuhteistako?

Kun sinä ap jäät eläkkeelle on ihastuksesi vielä parhaassa työiässä. Vapaa-aikanne määrä ei kohtaa ja kun hän itse jää eläkkeelle oletkin jo omaishoitajan tarpeessa. Harva haluaa nuorena omaishoitajaksi.

Mitä eroa on sillä, että halaa ja koskettaa toista (esim. laittaa käden alaselän päälle pitkäksi aikaa ilma syytä) muiden ollessa läsnä vs että ollaan kaksin?

Pisti aloituksesta silmään, kun tätä korostettiin.

Sen pystyt ratkaisemaan vain sinä, vaimosi ja rakastajattaresi. Olet jo pettänyt vaimoasi kun olet toisen naisen kanssa keskustellut asiasta mutta et vaimosi kanssa. Kerro myös vaimollesi. Suhteissa tulee kriisejä ja niiden ratkaiseminen johtaa aina parempaan. Joko sen entisen tai uuden kanssa. Voit tietysti menettää molemmat mutta yksineläminenkin ajoittain on ihanaa ja aina voi löytyä ihan uusikin rakkaus tai ainakin lähelle rakkaus. Ota huomioon että sinulla viisikymppisenä miehenä on muutaman vuoden sisällä huima ja nopea alamäki edessäsi fyysisesti ja seksuaalisesti. Nelikymppinen ja sitä vanhempi nainen puolestaan parantaa huimasti noilla osa-alueilla. Etenkin seksuaalisesti.

Luovu molemmista, aloita elämä alusta ja tee valintoja niin ettet joudu vastaavaan tilanteeseesi enää

Vaimo luopuu ja nuorikko luopuu aapeestä. Noin siinä käy.

Kerro vaimolle, että parhaillaan puntaroit, kummasta luopuisit. Kerro hänelle, että valintasi on vaikeahko.

Kerro vaimolle, että olet sopinut nuorikon kanssa siten, että vasta eron jälkeen menette pidemmälle tuossa sivusuhteessa.

Koska asiaa pitää kysellä vauvapalstalla, niin voittehan kolmestaan järjestää äänestyksen. (sinä, vaimo ja nuorikko)

Ääniä on siis kolme. Äänestys ei voi mennä tasapeliksi.

Kukin teistä kirjoittaa lappuun parivaihtoehdon, jota kannattaa.

Vaimo voi esim. äänestää aviopuoliso❤️nuorikko.

Vaihtoehtoisesti voitte huutoäänestää.

Tai tee tälle palstalle äänestysaloitus, niin me voidaan äänestää.

Se perus viidenkympin villitys, sekoile nyt mitä sekoilet, todennäköisesti menetät molemmat.

Äänestys on käynnissä tällä palstalla nyt.

Osallistu päätöksentekoon.

Ei vauvapalstan äänestys ole peruste päätöksellesi!! hahaa aamun nauru lähinnä.

Kuules nyt ap ootko sinä mies vai jänis? Jos olet mies etsit ratkaisun, rehdin ja rehellisen kaikille osapuolille. (suosittelen terapiapolkuja, niin pari sellaista, kuin seksuaalit. )  Jos taas leikit jänistä ihan oikeasti, on ehkä paras pistää pää pensaaseen ja tyytyä vaan "olemaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä kukaan muu voi tietää kuin sinä itse. Kerro vaimollesi mikä on tilanne, se on reilua.

Jos rakastat toista enemmän kuin vaimoasi, se on mielestäni vahva peruste lopettaa liitto. Toisaalta et kovin hyvin tunne tätä uutta naista etkä voi tietää kestääkö se, mutta olet ehkä valmis ottamaan riskin. 

Jos olisin vaimosi, kiittäisin sinua ja päästäisin menemään.

Pitää keskustella ensin perusteellisesti molempien naisten kanssa, ettei ota liian suurta riskiä.

Voi voi, eipä käy kateeksi tuo tilanne. Vaikka kuinka kutkuttelisi vatsanpohjassa tuo uusi rakkaus, niin taitaa harmia tilanteesta olla, ja tulla, ainakin saman verran.

Rakkaus on aina riski, myös vanhaan liittoon jääminen. Harmia ei onneksi sen puoleen tule, että liitto on lapseton, sillä lapset tuovat näihin aina omat kiemuransa, vaikka olisivat aikuisiakin. Siitä puheenollen, onko toisella naisella lapsia? Se voi olla yksi asia myös miettiä, jos on. Sillä lapset ovat suurimmalle osalle tärkeitä ja osa arkea, jos vielä kotonakin asuvat, jos nainen on nuorempi. 

Kuten sanoin, on hyvin vaikea sanoa kenenkään puolesta näissä mitään. Eräs lapseton viisikymppinen tuttava löysi työpaikalta nuoremman naisen ja jätti pitkäaikaisen vaimonsa. Heilläkään ei ollut lapsia, nyt miehellä on jo kaksi pientä lasta ja ihan hyvin menee. Toisessa tapauksessa taas mies löysi samoin nuoremman naisen työpaikalta ja jätti vaimonsa, mutta suhde kesti vain vuoden, ex-vaimo kukoistaa, mutta mies ei todellakaan. Toivottavasti ajan myötä hänellekin aurinko alkaa paistaa ja välit lapsiin paranevat, mitä kyllä epäilen.

Tärkeintä on hoitaa ero niin hyvin kuin mahdollista. Elämää on eron jälkeenkin, jos siihen päädytään. Ei siihen kuole vaimokaan, vaan myös hän voi löytää uuden suhteen. Itse ainakin ajattelen, että jos mieheni löytäisi uuden naisen, päästäisin hänet menemään ja uskon todellakin, että elämä kantaa. Ainakin naisten on helppo löytää hyviä suhteita vanhemmitenkin. Kaikki eronneet ystävät ovat ainakin sellaisia löytäneet.

Nainen on lapseton sinkku ja meillä ei vaimonkaan kanssa ole lapsia. M50

Minä (toisin kuin monet vastanneet) olen lukenut kaikki mitä kerrot, myös sen, että et enää rakasta vaimoasi kuten tuota toista naista, vaikka haluaisitkin rakastua häneen uudelleen. Jos kerran vaimo tietää tilanteen eikä ole sen kummemmin reagoinut, niin voi todella olla, että hän pohtii eroa. Miten keskusteluyhteytenne on niin huonoksi päässyt, että olet noin yksin? Eikö vaimo suostu kertomaan ajatuksistaan? Voi olla, että hän on niin loukkaantunut siitä mitä olet kertonut, että edessä on vain käytännön asiat eli on sulkeutunut sinulta. Itse voisin reagoida täsmälleen noin, kerätä voimia ja erota.

Teillä on paljon ikäeroa nuoren naisen kanssa. Paljon enemmän kuin tuossa tapauksessa, mistä kerroin (viisikymppinen rakastuu nuorempaan työkaveriin ja vaikuttavat onnellisilta kahden pienen lapsen vanhemmilta). Olet rakentanut elämästä nuoren työkaverin kanssa kertomuksen, missä ei ole kovin paljon konkretiaa, koska et edes tunne häntä kunnolla. Toistaiseksi kaikki siihen liittyvä on utopiaa, mutta tilanne vaimosi kanssa on selvitettävä. Sitä et kuitenkaan voi yksin tehdä, jos vaimosi on päättänyt, ettei enää tahdo kertoa sinulle mitään elämästään ja ajatuksistaan. Avioliittonne on silloin lopussa.

Itsekin ajattelen, että jos tuollaista tapahtuisi, niin en enää jatkaisi liittoa enkä kertoisi enää mitään asioitani puolisolle. Kiittäisin ja jatkaisin matkaani yksin, kunhan ero on selvitetty. Rakkaus todella voi loppua eikä sitä silloin voi palauttaa. Moni ehdottaa terapiaa (jos vaimosi ei suostu tulemaan mukaan), sinun kannattaisi mennä sinne yksin, koska vaikutat aika yksinäiseltä. Joudut kyselemään asioita täältä.

Jos tässä käy niin, että jäät yksin, niin tilanne ei ole mahdoton, koska vanhemmallakin iällä hyvät tyypit löytävät uusia suhteita. Olen tämän nähnyt käytännössä, että suhteet ovat parempia kuin se entinen, pitkä suhde. Ero ei siis ole turha, jos niin käy. Sekin on tietysti mahdollista, että löydätte vaimosi kanssa toisenne uudelleen terapian avulla. Mutta vaimosi reaktio tilanteeseen ei lupaa kovin hyvää.