Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Toki jos jotain tiettyä haluaa, pitää olla valmis kuvailemaan missä juuri se asia on. Mutta nyt oli kyse siitä että voitko tuoda minulle paidan, housut ja alkkarit. Ihan mitkä vaan. Silloin "en löydä" ei ole hyväksyttävä vastaus. Toinen makaa sairaalassa ja itse ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että selvittää missä nämä mystiset t-paidat voisivat olla (siellä missä viimeiset 10 vuotta tässä asunnossa). Ystäväni yritti siinä muutamalla viestillä ohjatakin tilannetta eikä silti tullut tulosta, joten pyysi minua hoitamaan homman. Löysin vaatteet 5 minuutissa - yllätys yllätys, vaatekaapista - ja samana iltapäivänä vein ne itse sairaalaan. 

Sama toistuu myös lasten asioissa. Hei puetko Pirkko-Petterin niin lähdetään 10 min päästä? No missä on sen paita? Siellä missä paitoja pidetään... No entäs takki? Naulakossa... En löydä sen kenkiä? No ne on täällä eteisessä kenkätelineessä... Tämä on oikeasti jatkuvaa tietyissä perheissä. Viimeksi viime viikonloppuna isäni 65v. tiuski äidilleni kun ei löytänyt saksia. Ne olivat keittiön ylimmässä laatikossa, siellä missä ne ovat olleet 35 vuotta. Ei kuulemma tullut mieleen katsoa sieltä. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Minulla samanlainen kokemus: ystäväni joutui sairaalaan ja miehensä tuli ovelleni tuputtaen rahaa käteen että hakisitko kaupasta vaatteita vaimolle, kun hän ei löydä kaapista mitään :D Kolme lasta kotona, onneksi heille kuitenkin vaatteet sai päälle, vaikka todennäköisesti osasivat pukeutua itse paremmin kuin isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Huutonaurua! Millainen mies ei osaa avata makuuhuoneen vaatekaapista vaikka kahta tai kolmea ovea ja katsoa, mitä siellä hyllyillä on. Mies on ilmeisesti myös sokea, kun ei ole koskaan huomannut, että naisella on päällään vaatteita.

Jep :D. Mies siinä sitten mutisi mm. että ei osannut katsoa alusvaatteita - tällä naisella on siellä heidän yhteisessä vaatekaapissaan yksi kori rintaliiveille ja toinen alushousuille. Joo'o, niitä ei ole värien mukaan sinne viikattu suoraan jonoon, mutta ohje oli "parit alkkarit ja yhdet liivit, ihan mitkä vaan". Mies ei ollut osannut avata vaatekaappia, katsoa mitä koreissa on sisällä, laittaa kättä koreihin ja poimia noita vaatekappaleita (ja esim. puhelimitse varmistaa että ovathan nämä sopivat). Oli vain vastannut että "en mä löydä täältä sellaisia".

Jutussasi kyllä alkaa jotenkin logiikka mättää... 

Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Osaako miehesi ottaa kaapista itselleen paidan ja housut? Entä sukat ja kalsarit? Naisten vaatteet näyttävät suunnilleen samoilta mitä miesten vastaavat, ainoastaan mitoituksessa on eroja. Sinulla taitaa olla tolkuton määrä vaatteita sikon sokin samassa läjässä, kun vaateita on niin vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki metatöistä: kenkien osto.

Lapsi valittaa että on kuuma talvikengissä. Ok, tarvitaan kevyemmät kengät (näppärämpi olisi toki jo ennakoinut). Kaivat kaapista viime syksyn kengät ja sovitat lapselle, pienet on. Mittaat lapsen jalan jotta voit arvella sopivaa kokoa, kasvua on tullut sentti eli tarvitaan noin kaksi kokoa isommat kuin entiset. Muistat, että citymarketin mainoksessa oli samoja hyviksi havaittuja kenkiä tarjouksessa. Pyydät miestä käymään työmatkalla ostamassa ne citymarketista, laitat viestillä kuvan ja oikean koon. Sillä välin naputat entiset kengät myyntiin nettikirppikselle etteivät vie turhaa tilaa kaapista. Noin viides kyselijä ilmoittaa tulevansa hakemaan, toivot että se kans tulee.

Mies tulee kotiin kenkien kanssa (väri on eri kuin pyydettiin mutta kelvatkoon) ja muistaa kehua seuraavat puoli vuotta miten hän osti lapselle kengät.

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

Sinulle siis olisi ok tehdä kaikki esivalmistelut ja mittaukset sun muut, kilpailuttaa tarjoukset, valita värit ja materiaalit, tilata tavara ja kuljetus ja järjestää työvuorosi yms niin että olet paikalla kuljetuksen saapuessa (tai vaihtoehtoisesti haet itse kaupasta, lastaat autoon ja purat kotona) - ja sitten vaimosi lyö sen kaapinoven/lattian/maalin/minkä vaan paikalleen ja muistaa sen jälkeen muistuttaa monta kuukautta joka välissä kuinka HÄN TEKI REMONTIN ja nyt voikin mies hoitaa kaiken seuraavan vuoden kun oli niin rankkaa? Tästä on kyse ja tämä nimenomaan on sitä metatyötä. Kutsuit sinä sitä siksi tai et.

MIten tämä liittyy metatyöhön? Tuo kuvaamasi on idiootin ja kumppaniaan kinnioittamattoman ihmisen käytöstä oli kyse sitten miehestä tai naisesta joka näin käyttäytyy. Edelleen, metatyö on ihan normaalia asioihin liittyvää suunnittelutyötä. Jos joku ei sitä halua tehdä niin hän on ääliö mutta ei se ääliöys muuta sitä suunnittelua sen erikoisemmaksi asiaksi.

Siten että yllä lainattu kirjoittaja juuri kertoi tehneensä sen metatyön jotta lapsi saisi uudet kengät. Mies osti ohjeista huolimatta väärän väriset mutta kehui silti ostaneensa kengät lapsille, ikään kuin se olisi suurikin saavutus. Tähän tässä ollaan väsyneitä. Että se suunnittelu ei ole kuulemma mitään, ihan vain normaalia elämää, ja silti miehet (ei kaikki, mutta näissä skenaarioissa) eivät sitä tee. Jos se on niin helppoa, miksi mies ei huomannut lapsen tarvitsevan uudet kengät, etsinyt tarjousta ja käynyt hakemassa ne ihan oma-aloitteisesti, oikean värisinä?

Ja käännetään tämä siis toisinpäin - eikö miestä muka ärsytä jos vaimo vie kaiken kunnian remontista, vaikka mies teki 99% töistä? Ja vielä vaimo istuisi sohvalla nauramassa että eihän se suunnittelu mitään metatyötä ollut, ihan vain normaalia ja helppoa elämää, minähän sen työn tein kuin löin sen kaapinoven paikalleen.

Monen naisen elämä on tätä päivittäin. Mies istuu sohvalla ja tuhisee ärsyyntyneenä että miksi nainen muistuttelee jatkuvasti tehtävistä. No siksi että mitään ei tapahdu muuten. Lapset eivät saa ruokaa eivätkä vaatteita, harrastuksiin ei ilmoiteta, lääkärit unohdetaan tai ei edes varata jne. Kämppä on yksi kaaos jos vaimo on päivän pois koska ei voi tietää mihin astiat menevät. Jne jne. Ja sitten päälle vähätellään että et sinä mitään työtä tee, tämä on vain tätä elämää. Silti nämä miehet eivät sitä tee. Miksi?

Minusta tämä on edelleen kodin työnjaon ongelma ja parisuhdeongelma, ei mikään erityinen metatyöongelma. Jos toinen ei tee kotona juuri mitään, kiukkuilee ja vähättelee niin siinä on ongelmaa ihan kerrakseen ja ne pitäisi selvittää tai sitten laittaa lusikat jakoon. 

Laiska mies väistelee työtä niin kauan kuin hänen antaa niin tehdä.

Metatyöongelma _on_ kotityöongelma ja parisuhdeongelma. Metatyöt on normaalia elämää eivätkä mikään ongelma, jos työnjako on kunnossa eikä kumpikaan kuormitu liikaa. Ongelma siitä tulee silloin, jos työnjako ei ole reilu tai toisen näkemää vaivaa vähätellään tai sitä ei myönnetä olevan olemassakaan. Juurikin nämä joissa toinen tekee kaiken suunnittelun ja sen pienen käytännön toteutuksen tehnyt ottaa kaiken kunnian on tyyppiesimerkki siitä vähättelystä, joka on se ongelma. Ongelma ei ole se itse metatyö vaan se, jos sen olemassa oloa ei myönnetä vaan kuvitellaan kaiken vaan hoituvan itsekseen.

Kyllä sen olemassaolo tajutaan mutta ei vain haluta myöntää koska silloin pitäisi myöntää se oma laiskuus ja saamattomuus. Asiat on helpompi vyöryttää toisen viaksi kuin myöntää että itse pitäisi tehdä jotain.

Miksi tällaisia parisuhteita on ja miten ne kestävät, en tajua.

Kyllähän parisuhteessa voi olla paljon hyvääkin vaikka työnjako ei toimisi. Jäähän jotkut jopa väkivaltaiseen parisuhteeseen, voihan sitä ajatella että tämmöinen työnjako-ongelma on sen verran pieni ettei sen takia kannata lasten perhettä rikkoa jne. Syitä on monia. Mutta kyllähän se rakkautta ja arvostusta syö, jos toinen pitää aivan itsestäänselvyytenä ja vapaamatkustaa, se on selvä. Toisaalta monet näistä parisuhteista eivät sitten kestäkään ja tulee ero, toki miehelle ihan yllättäen kun ei ollut mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas teillä vaihtaa auton renkaat? Kuka kilpailuttaa sähkösopimukset ja valitsee parhaan? Kuka avaa painepesurilla tukkeutuneen viemärin ja kolaa lumet, jos ok-talossa asutaan? Kuka tilaa nuohoojan kerran vuoteen ja öljypolttimen huollon tai tilaa polttopuut? Kuka huollattaa auton  vuosittain, vie sen katsastukseen ja valitsee  ja ostaa uudet talvi- tai kesärenkaat, kun vanhat ovat tiensä päässä?

Usein juuri nämä työt ovat miehen metatöitä. t. nainen 65 v.

Älä viitsi. Suurin osa on sellaisia, joita ei tarvitse tehdä ollenkaan, jos asuu kerrostalossa. Sinulla ei taida olla omaa autoa vai huolehtiiko miehesi siitä?

Niin, jos asuu kerrostalossa. OK-talossa on enemmän voimaa ja teknistä kätevyyttä vaativia asioita, jotka usein jäävät miehen huoleksi. Multa esim. loppui miehen kuoleman jälkeen öljy kesken talven, kun en muistanut tilata. Lisäksi sähkösopimus olikin pörssisähkösopimus, kesti pari kuukautta ennen kuin sen tajusin,  mies olisi tajunnut heti ja vaihtanut sopimuksen, kun hinnat nousi.

Autosta kyllä pidän huolen itse, kun miehellä ei ollut edes ajokorttia, niin että siinä ei tullut yllätyksiä uudessa tilanteessa. Öljylämmitysjärjestelmän toiminnan  haltuunotto sen sijaan on ollut hieman takkuista. Miehen kuoleman jälkeen tajusin, miten paljon asioita hän hoiti, vaikkapa sen vuosittaisen tilaamisen.

Älä nyt oikeasti. Hoidan yksin taloni. Nuohoojaan tarvitaan yksi puhelu ja oven avaaminen. Mun nuohooja tulee itse ovelle kun on kierroksella, riittää kun avaan sille oven.

Toki minäkin pystyn yksin taloni hoitamaan, ei se vaadi ylivertaista organisaattoria, mutta viestini pointti olikin se, että jos hommat on 30 vuotta jaettu ja sitten toinen kuolee, menee hetki, ennen kuin saa otettua täysin haltuun sen toisen hoitamat hommat.

Kaikki nää jutut on sellaisia, että tarvitaan "vain yksi puhelu" tai yksi käynti jossain. Sitten kun näitä puheluita on paljon tehtävänä ja  asioita on muistettavana ja ajoitettavana,  saattaa jokin juttu joskus unohtua.

Noi höpötykset on sellaisia joita höpöttää ihminen jolla ei ole mitään käsitystå mistä puhuu.

Mun lapseton siskoni nälvi aina siitä että tein tosi tarkkaan kauppalistat.

Hän oikein paasasi miten ei hän vaan viitsisi, että piipahtaa sitten vaan hakemassa jos jotain puuttuu.

No minä olen kotona usein yksin kun mies työmatkalla. Kahden pienen lapsen kanssa ei piipahdeta kaupassa, varsibkaan talvella.

Ylipäätään lapsiperheessä monet yksinkertaiset asiat käy vaikeiksi. Mihinkään ei vain lähdetä noin vain tai piipahdeta suit sait tai tehdä ex tempore.

Paitsi jos täällä palstalla joku onnellisesti lapseton sanoo, ettei halua lapsia koska ne hankaloittavat elämää ja tekevät arkisista pikkuasioistakin vaivalloisia. 

Sitten on 58 sivun äippäkuoro huutamassa että LaPsEt Ei MuUtA MiTäÄn!!!!11!!

:D :D 

En minäkään mene koirapalstalle huutamaan, että elämä on ihanaa koirattomana, kun joku siellä valittaa, että ei jaksaisi nousta viikonloppuisin aamuviideltä viemään koiraa ulos räntäsateeseen.

Pointti taisi olla se, että nämä loputtomat lapsiin liittyvät tehtävälistat juoksutetaan ruutuun, kun halutaan nostaa omaa marttyyristatusta, eli se lapsiperheen todellisuus ja vaivalloisuus on siinä kohti käypä lyömäase miehiä tai milloin ketäkin kohtaan.

Sitten, kun joku tuohon oravanpyörään suostumaton (esim. vapaaehtoisesti lapseton)  kyseenalaistaa teidän elämänvalinnat, ja kysyy oletteko vähän tyhmiä, koska vähä-älyisempikin tajuaa, että juuri tuollaista lapsiperhe-elämä on, alkaa välitön kilven kiilloitus, jossa nämä samaiset pskahommat ovatkin yhtäkkiä elämän tarkoitus ja maailman palkitsevin asia josta ei luopuisi ikinä ja  LaPsEt Ei MuUtA MiTäÄn. 

Että kyllähän te vähän huvittavia olette. 

Muista nyt, että näihin ketjuihin kirjoittelee eniten ne muutamat, elämässään pettyneet ja sen muiden syyksi kaatavat ihmiset. Yrittävät hankkia parempaa oloa nostamalla itseään muiden yläpuolelle: minä oikeassa, muut väärässä, nuo aivan onnettomia. samanlaisia tekstejä löytyy lapsettomien palstoilla puolisoistaan (ei osaa siivota oikein) tai koiranomistajien kesken (aivan väärin hoidettu koira; Ylen sivuilla juuri juttu kuinka täydellisyyteen pyrkivä koiranhoito voi aiheuttaa stressiä). Normiperheessä jossa vanhemmat ovat itsetunnoltaan normaaleja ja mielenterveydeltään kunnossa ei tuollaisia hillittömiä kiistoja ja marttyyriuksia koeta. Puhun tietenkin näkemästäni ja kokemastani, mutta tuossa huomattava määrä perheitä ja lapsia (itselläkin kolme). Täällä vaan on kiva riidellä ja olla oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

No nyt meni metatyöt heti aluksi pieleen. Ne jotka laittavat ruoan saunovat aina ensin. Silloin heillä on aikaa tehdä ruoka samalla kuin toiset vielä saunovat.

Ei ihme että ilta meni pilalle kun te naiset ette osanneet suunnitella edes yhden illan aikataulua järkevästi.

Sauna lämmitettiin iltapäivällä. Miehet olisivat voineet laittaa grilliin tulet ja grillata lapsille erikseen. Vaikka miehet olisi menneet saunaan ensin, he olisivat silti olleet saunassa tuntikausia. Sellaista miestä ei olekaan, joka käy nopsaan pesulla ja tulee sitten laittamaan ruokaa, että naiset voivat kylpeä rauhassa useita tunteja. Äläpäs syytä naisia.

Ei niiden miesten tarvitse nopeasti saunoa. Edelleen se ruoka tulee paljon nopeammin kun ei tarvitse odottaa että molemmat porukat ovat saunoneet. Ihan nomaalia metatyötä tällaisen tajuaminen. Metatyö on juuri sitä että tajuaa että miten pitkään mikäkin asia vie ja milloin siis pitää mikäkin aloittaa jotta asiat valmistuvat ajoissa. Jos sinä tiedät miesten saunomien kestävän kauan niin sitten ennakoit sen aikatauluissa vaikka se sitten vaatisi että miehet menevät saunaan aamu kuudelta.

Miehet sanoivat hoitavansa grillauksen. Se tieto riitti. Se on eri asia, että he eivät ajatelleet muita kuin itseään. Siitä annoin omalle miehelle palautetta. Kyllä minä edelleen lähden siitä, että jos joku lupaa tehdä jotain, hän tekee sen. Muussa tapauksessa minä joutuisin tekemään kaiken itse tai ainakin vahtaamaan, että kaikki tulee tehdyksi.

Jos joku lupaa tehdä jotain niin se ei tarkoita että hän tekee sen juuri sinun haluamasi aikataulun mukaan. Jos sinulla on jo kokemuksesta tieto että miesten saunominen venyy niin pätevänä metatyöläisenä olisit toki voinut antaa lapsille välipalaa että eivät näänny odottaessa.

Jos ei voi pitää lupauksiaan, niin silloin ei pidä luvata mitään. Kun mukana on pieniä lapsia, niin silloin mennään niiden lasten aikataulun mukaan.

Niinpä ja silti sinä annoit lasten olla nälissään ilman välipalaa vaikka tiesit jo ennalta että miesten saunominen venyy aina.

Minähän vein sitten lapset syömään ja nukkumaan. Olisihan miehet voineet saunaan mennessään sanoa, että me ollaan täällä vähintään neljä tuntia eikä kaksi. Tunnissakin ehtii saunoa ja vilvoitella moneen kertaan.

Tykkäätkö sinä itse, että puolisosi ei ikinä usko, mitä sinä hänelle lupaat? Lupaat tehdä ruuan, niin puoliso tulee grillin kautta kotiin. Lupaat kutsua isovanhemmat lapsen synttäreille, niin puoliso soittaa heille ja kertoo saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Toki jos jotain tiettyä haluaa, pitää olla valmis kuvailemaan missä juuri se asia on. Mutta nyt oli kyse siitä että voitko tuoda minulle paidan, housut ja alkkarit. Ihan mitkä vaan. Silloin "en löydä" ei ole hyväksyttävä vastaus. Toinen makaa sairaalassa ja itse ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että selvittää missä nämä mystiset t-paidat voisivat olla (siellä missä viimeiset 10 vuotta tässä asunnossa). Ystäväni yritti siinä muutamalla viestillä ohjatakin tilannetta eikä silti tullut tulosta, joten pyysi minua hoitamaan homman. Löysin vaatteet 5 minuutissa - yllätys yllätys, vaatekaapista - ja samana iltapäivänä vein ne itse sairaalaan. 

Sama toistuu myös lasten asioissa. Hei puetko Pirkko-Petterin niin lähdetään 10 min päästä? No missä on sen paita? Siellä missä paitoja pidetään... No entäs takki? Naulakossa... En löydä sen kenkiä? No ne on täällä eteisessä kenkätelineessä... Tämä on oikeasti jatkuvaa tietyissä perheissä. Viimeksi viime viikonloppuna isäni 65v. tiuski äidilleni kun ei löytänyt saksia. Ne olivat keittiön ylimmässä laatikossa, siellä missä ne ovat olleet 35 vuotta. Ei kuulemma tullut mieleen katsoa sieltä. Huokaus.

Eli siis miestä ohjattiin viesteillä mutta ei silti kerrottu mistä ne vaatteet löytyvät? Mitä hänelle oikein siis neuvottiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Säälittävää että joku palstanarttu saa jonku "miehen" perustelemaan niiden fantasioitaan.

Jos ketjussa on oikeasti joku mies: älkää miettikö miksi joku mies väitetysti tekisi jotain tuollaista. Se ei pidä paikkaansa. Kukaan mies ei ole epätietoinen missä vaatteita säilytetään, eikä kenenkään ystävätär ole penkomassa toisten kotona vaatteita.

Ruokitte vain trollihuoraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Toki jos jotain tiettyä haluaa, pitää olla valmis kuvailemaan missä juuri se asia on. Mutta nyt oli kyse siitä että voitko tuoda minulle paidan, housut ja alkkarit. Ihan mitkä vaan. Silloin "en löydä" ei ole hyväksyttävä vastaus. Toinen makaa sairaalassa ja itse ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että selvittää missä nämä mystiset t-paidat voisivat olla (siellä missä viimeiset 10 vuotta tässä asunnossa). Ystäväni yritti siinä muutamalla viestillä ohjatakin tilannetta eikä silti tullut tulosta, joten pyysi minua hoitamaan homman. Löysin vaatteet 5 minuutissa - yllätys yllätys, vaatekaapista - ja samana iltapäivänä vein ne itse sairaalaan. 

Sama toistuu myös lasten asioissa. Hei puetko Pirkko-Petterin niin lähdetään 10 min päästä? No missä on sen paita? Siellä missä paitoja pidetään... No entäs takki? Naulakossa... En löydä sen kenkiä? No ne on täällä eteisessä kenkätelineessä... Tämä on oikeasti jatkuvaa tietyissä perheissä. Viimeksi viime viikonloppuna isäni 65v. tiuski äidilleni kun ei löytänyt saksia. Ne olivat keittiön ylimmässä laatikossa, siellä missä ne ovat olleet 35 vuotta. Ei kuulemma tullut mieleen katsoa sieltä. Huokaus.

Eli siis miestä ohjattiin viesteillä mutta ei silti kerrottu mistä ne vaatteet löytyvät? Mitä hänelle oikein siis neuvottiin?

Villi veikkaus "makuuhuoneen vaatekaapissa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

No nyt meni metatyöt heti aluksi pieleen. Ne jotka laittavat ruoan saunovat aina ensin. Silloin heillä on aikaa tehdä ruoka samalla kuin toiset vielä saunovat.

Ei ihme että ilta meni pilalle kun te naiset ette osanneet suunnitella edes yhden illan aikataulua järkevästi.

Sauna lämmitettiin iltapäivällä. Miehet olisivat voineet laittaa grilliin tulet ja grillata lapsille erikseen. Vaikka miehet olisi menneet saunaan ensin, he olisivat silti olleet saunassa tuntikausia. Sellaista miestä ei olekaan, joka käy nopsaan pesulla ja tulee sitten laittamaan ruokaa, että naiset voivat kylpeä rauhassa useita tunteja. Äläpäs syytä naisia.

Ei niiden miesten tarvitse nopeasti saunoa. Edelleen se ruoka tulee paljon nopeammin kun ei tarvitse odottaa että molemmat porukat ovat saunoneet. Ihan nomaalia metatyötä tällaisen tajuaminen. Metatyö on juuri sitä että tajuaa että miten pitkään mikäkin asia vie ja milloin siis pitää mikäkin aloittaa jotta asiat valmistuvat ajoissa. Jos sinä tiedät miesten saunomien kestävän kauan niin sitten ennakoit sen aikatauluissa vaikka se sitten vaatisi että miehet menevät saunaan aamu kuudelta.

Miehet sanoivat hoitavansa grillauksen. Se tieto riitti. Se on eri asia, että he eivät ajatelleet muita kuin itseään. Siitä annoin omalle miehelle palautetta. Kyllä minä edelleen lähden siitä, että jos joku lupaa tehdä jotain, hän tekee sen. Muussa tapauksessa minä joutuisin tekemään kaiken itse tai ainakin vahtaamaan, että kaikki tulee tehdyksi.

Jos joku lupaa tehdä jotain niin se ei tarkoita että hän tekee sen juuri sinun haluamasi aikataulun mukaan. Jos sinulla on jo kokemuksesta tieto että miesten saunominen venyy niin pätevänä metatyöläisenä olisit toki voinut antaa lapsille välipalaa että eivät näänny odottaessa.

Jos ei voi pitää lupauksiaan, niin silloin ei pidä luvata mitään. Kun mukana on pieniä lapsia, niin silloin mennään niiden lasten aikataulun mukaan.

Niinpä ja silti sinä annoit lasten olla nälissään ilman välipalaa vaikka tiesit jo ennalta että miesten saunominen venyy aina.

Minähän vein sitten lapset syömään ja nukkumaan. Olisihan miehet voineet saunaan mennessään sanoa, että me ollaan täällä vähintään neljä tuntia eikä kaksi. Tunnissakin ehtii saunoa ja vilvoitella moneen kertaan.

Tykkäätkö sinä itse, että puolisosi ei ikinä usko, mitä sinä hänelle lupaat? Lupaat tehdä ruuan, niin puoliso tulee grillin kautta kotiin. Lupaat kutsua isovanhemmat lapsen synttäreille, niin puoliso soittaa heille ja kertoo saman asian.

Kyllä mutta vasta kun vahinko oli jo tapahtunut, et ennakoiden kuten kunnon metatyöläinen tekee. Kuten itse sanoit, tiesit hyvin että miesten saunominen venyy aina. Miksi se ei siis venyisi nytkin?

Pointti on edelleen se että jos asiat ovat menneet ennenkin pieleen niin niiden ei kannata uskoa menevän nytkään oikein eikä varsinkaan suuttua joka kerta siitä että se vääjäämätön tapahtuu. 

Ja minä kyllä uskon ja luotan siihen mitä mieheni lupaa. Koska häneen on aina voinut luottaa niin tiedän että näin tapahtuu jatkossakin. Ja siksi ihmettelen teitä naisia jotka vuodesta toiseen jaksatte yllättyä miten miehen tekemät asiat eivät mene putkeen vaikka pieleen ne ovat menneet aina ennenkin.

Kyllä minun mies löytäisi minulle vaatteet ja löytää nykyään lastenkin vaatteet (on ollut pakko opetella kun vie lapset päiväkotiin, nykyään jopa illalla yleensä katsoo aamuksi ainakin ulkovaatteet valmiiksi). Ei ne välttämättä ole semmoiset jotka itse olisin valinnut, mutta lasten vaatteet on yleensä kuitenkin sopivan kokoiset, puhtaat ja sään mukaiset. Sanoo minulle myös jos joku vaate on hänen mielestään pieni, kirppiskassiin ei kuitenkaan itse osaa niitä laittaa. En ole toisaalta neuvonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Toki jos jotain tiettyä haluaa, pitää olla valmis kuvailemaan missä juuri se asia on. Mutta nyt oli kyse siitä että voitko tuoda minulle paidan, housut ja alkkarit. Ihan mitkä vaan. Silloin "en löydä" ei ole hyväksyttävä vastaus. Toinen makaa sairaalassa ja itse ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että selvittää missä nämä mystiset t-paidat voisivat olla (siellä missä viimeiset 10 vuotta tässä asunnossa). Ystäväni yritti siinä muutamalla viestillä ohjatakin tilannetta eikä silti tullut tulosta, joten pyysi minua hoitamaan homman. Löysin vaatteet 5 minuutissa - yllätys yllätys, vaatekaapista - ja samana iltapäivänä vein ne itse sairaalaan. 

Sama toistuu myös lasten asioissa. Hei puetko Pirkko-Petterin niin lähdetään 10 min päästä? No missä on sen paita? Siellä missä paitoja pidetään... No entäs takki? Naulakossa... En löydä sen kenkiä? No ne on täällä eteisessä kenkätelineessä... Tämä on oikeasti jatkuvaa tietyissä perheissä. Viimeksi viime viikonloppuna isäni 65v. tiuski äidilleni kun ei löytänyt saksia. Ne olivat keittiön ylimmässä laatikossa, siellä missä ne ovat olleet 35 vuotta. Ei kuulemma tullut mieleen katsoa sieltä. Huokaus.

Eli siis miestä ohjattiin viesteillä mutta ei silti kerrottu mistä ne vaatteet löytyvät? Mitä hänelle oikein siis neuvottiin?

Villi veikkaus "makuuhuoneen vaatekaapissa".

Ja mieskö ei tiennyt mikä huone on makuuhuone vai mikä huonekalu on vaatekaappi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Ongelma oli siis oikeasti se että heille ei annettu kunnon neuvoja mistä pitää ottaa ja mitä. Kyse kun oli asioista joihin heillä ei ollut arjessa mitään suoraa kosketusta eli naisten vaatteista.

Ihan kuten sinulle ei neuvottu mitä työkaluja otetaan ja mistä mikin niistä löytyy.

Okei eli miehet ei yleisesti ottaen tiedä, että vaatteita säilytetään vaatekaapissa? Luulin että miehetkin käyttää vaatteita. Tavanomaisissa miesten ja naisten vaatteissa ei edes ole mitään isoa eroa, molemmat käyttää paitoja, housuja ja sukkia. Nyt ei pyydetty tuomaan mitään erikois-alusvaatteita tai juhlahepeneitä, vaan ihan tavallisia vaatteita.

Tuolle naiselle tuskin tuli yllätyksenä että mies ei tajua mitään naisten vaatteista jos on sentään sen kanssa lapsenkin tehnyt 15 vuotta sitten. Tai sitten ei kyllä tunne puolisoaan ollenkaan.

Minun mieheni on useimmissa kotitöissä paljon minua kätevämpi ja on hoitanut kahden urheilua harrastavan lapsen taloutemme aikatauluja suvereenisti vuosikausia huolehtien että kaikki on aina mukana ja että ruokaa on tarjolla silloin kuin sitä tarvitaan. Mutta silti tiedän että jos haluan hänen ottavan jostain vaatteita minulle, kannattaa sanoa tarkasti mitä haluaa ja mistä sen löytää. Jotkut asiat nyt vain eivät ole kaikille yhtä itsestäänselviä kuin sinulle. Ja meillä kaikilla on asioita joita syytä tai toisesta emme niin hyvin hallitse vaikka olisimme muuten miten taitavia tahansa.

Toki jos jotain tiettyä haluaa, pitää olla valmis kuvailemaan missä juuri se asia on. Mutta nyt oli kyse siitä että voitko tuoda minulle paidan, housut ja alkkarit. Ihan mitkä vaan. Silloin "en löydä" ei ole hyväksyttävä vastaus. Toinen makaa sairaalassa ja itse ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa että selvittää missä nämä mystiset t-paidat voisivat olla (siellä missä viimeiset 10 vuotta tässä asunnossa). Ystäväni yritti siinä muutamalla viestillä ohjatakin tilannetta eikä silti tullut tulosta, joten pyysi minua hoitamaan homman. Löysin vaatteet 5 minuutissa - yllätys yllätys, vaatekaapista - ja samana iltapäivänä vein ne itse sairaalaan. 

Sama toistuu myös lasten asioissa. Hei puetko Pirkko-Petterin niin lähdetään 10 min päästä? No missä on sen paita? Siellä missä paitoja pidetään... No entäs takki? Naulakossa... En löydä sen kenkiä? No ne on täällä eteisessä kenkätelineessä... Tämä on oikeasti jatkuvaa tietyissä perheissä. Viimeksi viime viikonloppuna isäni 65v. tiuski äidilleni kun ei löytänyt saksia. Ne olivat keittiön ylimmässä laatikossa, siellä missä ne ovat olleet 35 vuotta. Ei kuulemma tullut mieleen katsoa sieltä. Huokaus.

Eli siis miestä ohjattiin viesteillä mutta ei silti kerrottu mistä ne vaatteet löytyvät? Mitä hänelle oikein siis neuvottiin?

Villi veikkaus "makuuhuoneen vaatekaapissa".

Ja mieskö ei tiennyt mikä huone on makuuhuone vai mikä huonekalu on vaatekaappi?

Tai ehkä mies ei tiennyt mitkä on rintaliivit ja naisten alushousut eikä siksi löytänyt niitä? Melko hyvä suoritus kyllä naimisissa olevalta mieheltä jolla on lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki metatöistä: kenkien osto.

Lapsi valittaa että on kuuma talvikengissä. Ok, tarvitaan kevyemmät kengät (näppärämpi olisi toki jo ennakoinut). Kaivat kaapista viime syksyn kengät ja sovitat lapselle, pienet on. Mittaat lapsen jalan jotta voit arvella sopivaa kokoa, kasvua on tullut sentti eli tarvitaan noin kaksi kokoa isommat kuin entiset. Muistat, että citymarketin mainoksessa oli samoja hyviksi havaittuja kenkiä tarjouksessa. Pyydät miestä käymään työmatkalla ostamassa ne citymarketista, laitat viestillä kuvan ja oikean koon. Sillä välin naputat entiset kengät myyntiin nettikirppikselle etteivät vie turhaa tilaa kaapista. Noin viides kyselijä ilmoittaa tulevansa hakemaan, toivot että se kans tulee.

Mies tulee kotiin kenkien kanssa (väri on eri kuin pyydettiin mutta kelvatkoon) ja muistaa kehua seuraavat puoli vuotta miten hän osti lapselle kengät.

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

SInä lasket ne työksi.

Naisten vastaavia töitä on vähätelty joten niille on pitänyt antaa eri nimi, vaikka yhtä lailla ne työtä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi metatyö-keskusteluketjuihin kirjoittavilla naisilla tuntuu kaikilla olevan joku apukoulutasoinen mies jolta ei onnistu yksinkertaisinkaan kotityö? Onko "metatyö" siis vain peitesana ajattelutyölle jonka normaali ihminen hallitsee ihan siitä sen kummempaa numeroa tekemättä mutta joka on sitten joillekin (miehille) ylivoimaisen vaikeaa?

Tyytyväisten naisten ei tarvi notkua vauvapalstalla hakemassa vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

No nyt meni metatyöt heti aluksi pieleen. Ne jotka laittavat ruoan saunovat aina ensin. Silloin heillä on aikaa tehdä ruoka samalla kuin toiset vielä saunovat.

Ei ihme että ilta meni pilalle kun te naiset ette osanneet suunnitella edes yhden illan aikataulua järkevästi.

Sauna lämmitettiin iltapäivällä. Miehet olisivat voineet laittaa grilliin tulet ja grillata lapsille erikseen. Vaikka miehet olisi menneet saunaan ensin, he olisivat silti olleet saunassa tuntikausia. Sellaista miestä ei olekaan, joka käy nopsaan pesulla ja tulee sitten laittamaan ruokaa, että naiset voivat kylpeä rauhassa useita tunteja. Äläpäs syytä naisia.

Ei niiden miesten tarvitse nopeasti saunoa. Edelleen se ruoka tulee paljon nopeammin kun ei tarvitse odottaa että molemmat porukat ovat saunoneet. Ihan nomaalia metatyötä tällaisen tajuaminen. Metatyö on juuri sitä että tajuaa että miten pitkään mikäkin asia vie ja milloin siis pitää mikäkin aloittaa jotta asiat valmistuvat ajoissa. Jos sinä tiedät miesten saunomien kestävän kauan niin sitten ennakoit sen aikatauluissa vaikka se sitten vaatisi että miehet menevät saunaan aamu kuudelta.

Miehet sanoivat hoitavansa grillauksen. Se tieto riitti. Se on eri asia, että he eivät ajatelleet muita kuin itseään. Siitä annoin omalle miehelle palautetta. Kyllä minä edelleen lähden siitä, että jos joku lupaa tehdä jotain, hän tekee sen. Muussa tapauksessa minä joutuisin tekemään kaiken itse tai ainakin vahtaamaan, että kaikki tulee tehdyksi.

Jos joku lupaa tehdä jotain niin se ei tarkoita että hän tekee sen juuri sinun haluamasi aikataulun mukaan. Jos sinulla on jo kokemuksesta tieto että miesten saunominen venyy niin pätevänä metatyöläisenä olisit toki voinut antaa lapsille välipalaa että eivät näänny odottaessa.

Jos ei voi pitää lupauksiaan, niin silloin ei pidä luvata mitään. Kun mukana on pieniä lapsia, niin silloin mennään niiden lasten aikataulun mukaan.

Niinpä ja silti sinä annoit lasten olla nälissään ilman välipalaa vaikka tiesit jo ennalta että miesten saunominen venyy aina.

Minähän vein sitten lapset syömään ja nukkumaan. Olisihan miehet voineet saunaan mennessään sanoa, että me ollaan täällä vähintään neljä tuntia eikä kaksi. Tunnissakin ehtii saunoa ja vilvoitella moneen kertaan.

Tykkäätkö sinä itse, että puolisosi ei ikinä usko, mitä sinä hänelle lupaat? Lupaat tehdä ruuan, niin puoliso tulee grillin kautta kotiin. Lupaat kutsua isovanhemmat lapsen synttäreille, niin puoliso soittaa heille ja kertoo saman asian.

Kyllä mutta vasta kun vahinko oli jo tapahtunut, et ennakoiden kuten kunnon metatyöläinen tekee. Kuten itse sanoit, tiesit hyvin että miesten saunominen venyy aina. Miksi se ei siis venyisi nytkin?

Pointti on edelleen se että jos asiat ovat menneet ennenkin pieleen niin niiden ei kannata uskoa menevän nytkään oikein eikä varsinkaan suuttua joka kerta siitä että se vääjäämätön tapahtuu. 

Ja minä kyllä uskon ja luotan siihen mitä mieheni lupaa. Koska häneen on aina voinut luottaa niin tiedän että näin tapahtuu jatkossakin. Ja siksi ihmettelen teitä naisia jotka vuodesta toiseen jaksatte yllättyä miten miehen tekemät asiat eivät mene putkeen vaikka pieleen ne ovat menneet aina ennenkin.

Missä väitin, että asiat ovat menneet ennenkin pieleen? Ei meillä ennen ollut lasten kanssa tuollaista tilannetta. Sen jälkeen olen ollut tarkempi, tuon jälkeen meni muutama vuosi ennen kuin lähdin miehen mukana juhannuksena minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi metatyö-keskusteluketjuihin kirjoittavilla naisilla tuntuu kaikilla olevan joku apukoulutasoinen mies jolta ei onnistu yksinkertaisinkaan kotityö? Onko "metatyö" siis vain peitesana ajattelutyölle jonka normaali ihminen hallitsee ihan siitä sen kummempaa numeroa tekemättä mutta joka on sitten joillekin (miehille) ylivoimaisen vaikeaa?

Tyytyväisten naisten ei tarvi notkua vauvapalstalla hakemassa vertaistukea.

Tämä ketjuhan on täynnä tyytymättömiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla parodiaa. 

Millainen aikuinen mies tarvitsee jonkun toisen kertomaan sen itsestäänselvyyden, että jossain vaiheessa päivää lapsille tulee nälkä? Jos nainen ei "saa avattua suutaan", mies ajattelee että jaa ei sitten tänään ollutkaan tarve laittaa ruokaa kun kukaan ei sanonut mitään? 

Toisaalta täälläkin ketjussa käsketään antaa miesten ihan itse hoitaa asiat ilman että huomautellaan, mutta sitten jos ei huomautella ja muistuteta niin sekin on naisen vika koska eihän mies nyt voinut muuten mitään omaan perheeseen liittyvää tietää. 

Musta on vähän outoa, että ne sun lapset eivät osaa itse ilmoittaa, että nyt on nälkä. Onko niillä joku diagnoosi?

Nälkäitku ei ole riittävää ilmoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi metatyö-keskusteluketjuihin kirjoittavilla naisilla tuntuu kaikilla olevan joku apukoulutasoinen mies jolta ei onnistu yksinkertaisinkaan kotityö? Onko "metatyö" siis vain peitesana ajattelutyölle jonka normaali ihminen hallitsee ihan siitä sen kummempaa numeroa tekemättä mutta joka on sitten joillekin (miehille) ylivoimaisen vaikeaa?

Ei vaan nää ketjut on feministi prnoa eli keksityyjä tarinoita joissa kaikissa nainen on ylivertainen kaikkitaitava sankari ja mies vastapainoksi ei saa tehtyä yksinkertaisiakaan asioita oikein.

Näin taitaa olla. Olisi muuten hauska nähdä olisiko mahdollista tehdä yli 60-sivuinen ketju jossa kerrottaisiin miten nainen ei taaskaan osannut tehdä jotain asiaa oikein. Jotenkin tuntuu että tuo ketju ei pysyisi täällä niin pitkään...

Se olisi hävinnyt nopeammin kuin ehdit sanoa "palstalla ei ole miesvihaa"

Sanoin jo aiemmin ja sanon uudestaan, että aloita ihmeessä ja vielä sellainen, missä lapselle on aiheutunut haittaa naisen perseilyn takia.

https://yle.fi/uutiset/3-12378773