Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi noin pieni haalari oli fantasiassasi miehen saatavilla?

Miksi mies ei ole lajitellut liian pieniä vaatteita pois - kirpparille myyntiin, kavereille annettavaksi, lahjoitettavaksi, tai pessyt ja viikannut varastoon seuraavaa lasta varten jos lapsiluku ei ole vielä täynnä? Mikä tekosyy miehellä on, että pitää liian pieniä vaatteita vauvalla kaapissa??

Mieskö hoitaa kaiken? Nainen huomaa jotain niin ei voi tehdä mitään asialle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki metatöistä: kenkien osto.

Lapsi valittaa että on kuuma talvikengissä. Ok, tarvitaan kevyemmät kengät (näppärämpi olisi toki jo ennakoinut). Kaivat kaapista viime syksyn kengät ja sovitat lapselle, pienet on. Mittaat lapsen jalan jotta voit arvella sopivaa kokoa, kasvua on tullut sentti eli tarvitaan noin kaksi kokoa isommat kuin entiset. Muistat, että citymarketin mainoksessa oli samoja hyviksi havaittuja kenkiä tarjouksessa. Pyydät miestä käymään työmatkalla ostamassa ne citymarketista, laitat viestillä kuvan ja oikean koon. Sillä välin naputat entiset kengät myyntiin nettikirppikselle etteivät vie turhaa tilaa kaapista. Noin viides kyselijä ilmoittaa tulevansa hakemaan, toivot että se kans tulee.

Mies tulee kotiin kenkien kanssa (väri on eri kuin pyydettiin mutta kelvatkoon) ja muistaa kehua seuraavat puoli vuotta miten hän osti lapselle kengät.

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

Kyllä se on remonttiin liittyvää metatyötä ihan yhtä lailla. Itse saat toki kutsua sitä miksi haluat, mutta ei se poista sitä että se on määritelmällisesti metatyötä.

Pointti olikin se että se on ihan normaalia asioiden tekemiseen liittyvää suunnittelua eikä siis jotain ihan mystistä muusta elämästä irrallista "lisätyötä" jota vain naisten on jatkuvasti tehtävä.

Niinhän se onkin, ei kukaan ole väittänytkään että se on jotain muuta. Ei siinä ole mitään mystistä tai semmoista että se olisi vain naiselle mahdollista. Jostain syystä se vaan on perheessä yleensä nainen joka joutuu suurimman osan siitä normaaliin elämään liittyvästä suunnittelu- ja organisointityöstä tekemään ja sitten väsyvät olemaan aina vastuussa.

Kannattaisiko siis miettiä miksi se on yleensä se nainen eikä vatvoa loputtomiin miten mies nyt ei vain voi tajuta näitä asioita ja tehdä niitä oikein? Ei se arjen suunnittelutyö mitenkään taivaasta annetuna naisille lankea. 

Kyllä se valitettavasti on niin että nainen mahdollistaa tämän katselemalla liian kauan sormien läpi sellaista kumppania joka ei näihin asioihin joko halua osallistua tai sitten ei niihin kykene. Kukaan ei pakota olemaan sellaisen kumppanin kanssa jos se niin kovasti rassaa. Kyllä maailmassa on ihan oikeasti olemassa paljonkin miehiä joille arjen suunnittelu on täysin luontevaa eikä millään tavalla vaikeaa.

Hommahan on niin, että sinkulla tai pariskunnalla näitä hommia ei ole juurikaan, tai niitä on merkittävästi vähemmän. Voi elellä hetkessä sen kummempia suunnittelmatta, käydä kaupassa vaikka joka ruokatarvike erikseen jne. Siksi tämmöinen organisointikyvyttömyys ja toisaalta kaikesta vastuussa olemisen raskaus ei samalla tavoin tule esille ennen kuin on ne lapset siinä. Sitten on jo tavallaan liian myöhäistä. Ne lapset ja niihin liittyvät jutut on pakko hoitaa, ja jos toinen ei oma-aloitteisesti sitä tee niin mitäs muita vaihtoehtoja on kuin hoitaa itse? Ongelma korostuu toki myös siksi, että äiti on luonnollisestikin ensin enemmän vauvan kanssa ja hoitaa isomman osan kaikesta muistettavasta, kun isä on töissä. Tällöin isälle ei koskaan valkene miten paljon sitä muistettavaa onkaan ja miksi se entisenlainen toimintatapa ei enää toimi, ja toisaalta äiti hiljalleen oppii ne kätevimmät tavat hoitaa asioita. Sitten kun äiti töihin palattuaan haluaisi jättää osan vastuusta isälle niin eipä se niin helposti onnistukaan. Lisäksi ne metatyöt on yleensä niitä mitä perinteisimpiä talon emännän töitä ja malli siitä miten äiti hoitaa kaiken istuu tiukassa. Sitten yhdistetään vähän kommunikointihaasteita, kykenemättömyyttä asettua toisen asemaan (molemmin puolin) ja omaan näkemykseen juuttumista niin hyvä parisuhdekriisi on saatu alulle.

Siltikin se ihmisen perusluonne ja kyky suunnitella näkyy jo silloin. Vaikka ihminen voikin elää nuorena spontaanisti, jotkut elävät silti spontaanimmin kuin toiset ja toiset suunnittelevat ja ennakoivat asioita enemmän vaikka ei olisikaan pakko. 

Kyllä minä ainakin huomasin jo varhain miten mieheni mietti aina ennalta mitä kaupasta tarvitaan ja mitä tehdään ruoaksi vaikka joskus sitten spontaanisti saatoimmekin lennosta muuttaa ostoslistaa jos keksimmekin jonkun muun ruoan vasta kaupassa. Tai että jos lähdimme matkalle niin hän katsoi kaikki mukana olevat tavarat pariin kertaan vaikka ei olisi ollut katastrofi vaikka  jotain olisi unohtunut.

Kyllä se luonne näkyy jo ennalta, osa ei vain tajua katsoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

Missä Pekka nukkui? Ystäväperheen rouvan vieressä?

Pekka eskaloi tilanteen tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi noin pieni haalari oli fantasiassasi miehen saatavilla?

Miksi mies ei ole lajitellut liian pieniä vaatteita pois - kirpparille myyntiin, kavereille annettavaksi, lahjoitettavaksi, tai pessyt ja viikannut varastoon seuraavaa lasta varten jos lapsiluku ei ole vielä täynnä? Mikä tekosyy miehellä on, että pitää liian pieniä vaatteita vauvalla kaapissa??

Mieskö hoitaa kaiken? Nainen huomaa jotain niin ei voi tehdä mitään asialle?

Nainen huomaa liian pienen vaatteen: hän nalkuttaa miehelle käskien miestä laittamaan se syrjään

Mies huomaa liian pienen vaatteen: hän laittaa sen syrjään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

No nyt meni metatyöt heti aluksi pieleen. Ne jotka laittavat ruoan saunovat aina ensin. Silloin heillä on aikaa tehdä ruoka samalla kuin toiset vielä saunovat.

Ei ihme että ilta meni pilalle kun te naiset ette osanneet suunnitella edes yhden illan aikataulua järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas sitä käynyt itsellä ja ystävillä tuuri, kun miehet pärjäävät lasten kanssa ja hoitavat metatyöt siinä missä itsekin. 

Tämän palstan tähtisikermä haluaisi varmasti kovasti ajatella, että asia on tuurista kiinni. 

Mutta me fiksummat tiedetään, että ihan itse se kumppani valitaan, ja hänen ominaisuuksistaan otetaan selvää, ettei tarvitse myöhemmin katua.

Tietysti jos rahkeet ei riitä laatumieheen, niin turha ulista, jos yksinolemisen pelossa ottaa ensimmäisen jolle kelpaa.

Kyllä ne ihmiset jaksaa yllättää. Harva on tismalleen samanlainen mitä oli 20 vuotta aikaisemmin. Toki joukossa on niitäkin, joilla kaikki menee aina putkeen, mutta harhoissaan he kuvittelevat sen omaksi ansiokseen.

Höpöhöpö

Seurusteletko 20 vuotta ennen kuin teet lapset ja toteat ettei miehestä ollut sen hoitamiseen? Joko tapasitte lapsina tai sitten kakara tuli hoitojen kautta.

Ei ihme että uuvut, 50+ naisten ei tulisi synnyttää esikoista.

Ei ole mitenkään mahdotonta, että parilla on yhteistä elämää 20 vuotta takana siinä vaiheessa, kun lapset on esiteinejä ja teinejä. Perheen kuopus voi siinä vaiheessa olla vauva. Vastasyntynyt, uhmaikäinen taapero ja murrosikäinen teini vaatii ihan erilaisia ominaisuuksia vanhemmilta.

Mies siis sai metatyöskenneltyä pari ekaa kakaraa oikein hyvin, mutta kolmannen vauvan pukeminen ei enää onnistu? 

Merkillistä tosiaan.

En ole puhunut mitään vauvan pukemisesta.

Metatöitä voi olla perheessä molemmilla, myös miehellä.

Vaimoni ihmetteli taannoin, mitä olen miettimässä, miksi en kuunnellut, miksi en ollut läsnä. Syy: suunnittelin talomme yläkerran remonttia, etsin materiaaleja ja tarvikkeita, kyselin työkaluja ja apua, laskin kustannuksia (tiukka taloustilanne), metrejä ja neliömetrejä, litroja. 

Sitten kun hankin tarvikkeet, tein valmistelevat työt, laskin raha-asiat, sovin kirvesmiehen kanssa, hankin työkalut (osan vuokrasin, jotakin lainasin), sain homman alkuun, tehtyä työn ja vietyä viimeistelyt loppuun, vaimo hämmästelikin, kuinka helposti se oli käynyt ja sanoi, että puheistani oli saanut sen käsityksen, että tässä on isommastakin asiasta kyse. Joo, ei se homma ollut mikään iso juttu sivusta katsoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas sitä käynyt itsellä ja ystävillä tuuri, kun miehet pärjäävät lasten kanssa ja hoitavat metatyöt siinä missä itsekin. 

Tämän palstan tähtisikermä haluaisi varmasti kovasti ajatella, että asia on tuurista kiinni. 

Mutta me fiksummat tiedetään, että ihan itse se kumppani valitaan, ja hänen ominaisuuksistaan otetaan selvää, ettei tarvitse myöhemmin katua.

Tietysti jos rahkeet ei riitä laatumieheen, niin turha ulista, jos yksinolemisen pelossa ottaa ensimmäisen jolle kelpaa.

Kyllä ne ihmiset jaksaa yllättää. Harva on tismalleen samanlainen mitä oli 20 vuotta aikaisemmin. Toki joukossa on niitäkin, joilla kaikki menee aina putkeen, mutta harhoissaan he kuvittelevat sen omaksi ansiokseen.

Höpöhöpö

Seurusteletko 20 vuotta ennen kuin teet lapset ja toteat ettei miehestä ollut sen hoitamiseen? Joko tapasitte lapsina tai sitten kakara tuli hoitojen kautta.

Ei ihme että uuvut, 50+ naisten ei tulisi synnyttää esikoista.

Ei ole mitenkään mahdotonta, että parilla on yhteistä elämää 20 vuotta takana siinä vaiheessa, kun lapset on esiteinejä ja teinejä. Perheen kuopus voi siinä vaiheessa olla vauva. Vastasyntynyt, uhmaikäinen taapero ja murrosikäinen teini vaatii ihan erilaisia ominaisuuksia vanhemmilta.

Mies siis sai metatyöskenneltyä pari ekaa kakaraa oikein hyvin, mutta kolmannen vauvan pukeminen ei enää onnistu? 

Merkillistä tosiaan.

En ole puhunut mitään vauvan pukemisesta.

Vaihda ihan mihin tahansa mistä sä vingut ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

Sinulle siis olisi ok tehdä kaikki esivalmistelut ja mittaukset sun muut, kilpailuttaa tarjoukset, valita värit ja materiaalit, tilata tavara ja kuljetus ja järjestää työvuorosi yms niin että olet paikalla kuljetuksen saapuessa (tai vaihtoehtoisesti haet itse kaupasta, lastaat autoon ja purat kotona) - ja sitten vaimosi lyö sen kaapinoven/lattian/maalin/minkä vaan paikalleen ja muistaa sen jälkeen muistuttaa monta kuukautta joka välissä kuinka HÄN TEKI REMONTIN ja nyt voikin mies hoitaa kaiken seuraavan vuoden kun oli niin rankkaa? Tästä on kyse ja tämä nimenomaan on sitä metatyötä. Kutsuit sinä sitä siksi tai et.

Minä olen nyt käyttänyt kohta puoli vuotta vähintään puolet vapaa-ajastani kämpän remontointiin ja tämän ajan nainen makaa yleensä sohvalla, varmaan tekemässä metatöitä.

Tähän voikin sanoa, että kukas sen naisen sinulle valitsi ja mikset selvittänyt etukäteen, miten nainen toimii, kun perheessä alkaa remontti.

En valittanut, en todellakaan päästäisi naista remppahommiin, se on katastrofi. Se todettiin heti alussa. Tuli vain mieleen noista naisten vaativista metatöistä ja miten miesten tekemiä hommia ei sellaisiksi koskaan lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuossa oli kyseessä vaatteet. Voi luoja noita sinun vertauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki metatöistä: kenkien osto.

Lapsi valittaa että on kuuma talvikengissä. Ok, tarvitaan kevyemmät kengät (näppärämpi olisi toki jo ennakoinut). Kaivat kaapista viime syksyn kengät ja sovitat lapselle, pienet on. Mittaat lapsen jalan jotta voit arvella sopivaa kokoa, kasvua on tullut sentti eli tarvitaan noin kaksi kokoa isommat kuin entiset. Muistat, että citymarketin mainoksessa oli samoja hyviksi havaittuja kenkiä tarjouksessa. Pyydät miestä käymään työmatkalla ostamassa ne citymarketista, laitat viestillä kuvan ja oikean koon. Sillä välin naputat entiset kengät myyntiin nettikirppikselle etteivät vie turhaa tilaa kaapista. Noin viides kyselijä ilmoittaa tulevansa hakemaan, toivot että se kans tulee.

Mies tulee kotiin kenkien kanssa (väri on eri kuin pyydettiin mutta kelvatkoon) ja muistaa kehua seuraavat puoli vuotta miten hän osti lapselle kengät.

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

Sinulle siis olisi ok tehdä kaikki esivalmistelut ja mittaukset sun muut, kilpailuttaa tarjoukset, valita värit ja materiaalit, tilata tavara ja kuljetus ja järjestää työvuorosi yms niin että olet paikalla kuljetuksen saapuessa (tai vaihtoehtoisesti haet itse kaupasta, lastaat autoon ja purat kotona) - ja sitten vaimosi lyö sen kaapinoven/lattian/maalin/minkä vaan paikalleen ja muistaa sen jälkeen muistuttaa monta kuukautta joka välissä kuinka HÄN TEKI REMONTIN ja nyt voikin mies hoitaa kaiken seuraavan vuoden kun oli niin rankkaa? Tästä on kyse ja tämä nimenomaan on sitä metatyötä. Kutsuit sinä sitä siksi tai et.

MIten tämä liittyy metatyöhön? Tuo kuvaamasi on idiootin ja kumppaniaan kinnioittamattoman ihmisen käytöstä oli kyse sitten miehestä tai naisesta joka näin käyttäytyy. Edelleen, metatyö on ihan normaalia asioihin liittyvää suunnittelutyötä. Jos joku ei sitä halua tehdä niin hän on ääliö mutta ei se ääliöys muuta sitä suunnittelua sen erikoisemmaksi asiaksi.

Siten että yllä lainattu kirjoittaja juuri kertoi tehneensä sen metatyön jotta lapsi saisi uudet kengät. Mies osti ohjeista huolimatta väärän väriset mutta kehui silti ostaneensa kengät lapsille, ikään kuin se olisi suurikin saavutus. Tähän tässä ollaan väsyneitä. Että se suunnittelu ei ole kuulemma mitään, ihan vain normaalia elämää, ja silti miehet (ei kaikki, mutta näissä skenaarioissa) eivät sitä tee. Jos se on niin helppoa, miksi mies ei huomannut lapsen tarvitsevan uudet kengät, etsinyt tarjousta ja käynyt hakemassa ne ihan oma-aloitteisesti, oikean värisinä?

Ja käännetään tämä siis toisinpäin - eikö miestä muka ärsytä jos vaimo vie kaiken kunnian remontista, vaikka mies teki 99% töistä? Ja vielä vaimo istuisi sohvalla nauramassa että eihän se suunnittelu mitään metatyötä ollut, ihan vain normaalia ja helppoa elämää, minähän sen työn tein kuin löin sen kaapinoven paikalleen.

Monen naisen elämä on tätä päivittäin. Mies istuu sohvalla ja tuhisee ärsyyntyneenä että miksi nainen muistuttelee jatkuvasti tehtävistä. No siksi että mitään ei tapahdu muuten. Lapset eivät saa ruokaa eivätkä vaatteita, harrastuksiin ei ilmoiteta, lääkärit unohdetaan tai ei edes varata jne. Kämppä on yksi kaaos jos vaimo on päivän pois koska ei voi tietää mihin astiat menevät. Jne jne. Ja sitten päälle vähätellään että et sinä mitään työtä tee, tämä on vain tätä elämää. Silti nämä miehet eivät sitä tee. Miksi?

Minusta tämä on edelleen kodin työnjaon ongelma ja parisuhdeongelma, ei mikään erityinen metatyöongelma. Jos toinen ei tee kotona juuri mitään, kiukkuilee ja vähättelee niin siinä on ongelmaa ihan kerrakseen ja ne pitäisi selvittää tai sitten laittaa lusikat jakoon. 

Laiska mies väistelee työtä niin kauan kuin hänen antaa niin tehdä.

Metatyöongelma _on_ kotityöongelma ja parisuhdeongelma. Metatyöt on normaalia elämää eivätkä mikään ongelma, jos työnjako on kunnossa eikä kumpikaan kuormitu liikaa. Ongelma siitä tulee silloin, jos työnjako ei ole reilu tai toisen näkemää vaivaa vähätellään tai sitä ei myönnetä olevan olemassakaan. Juurikin nämä joissa toinen tekee kaiken suunnittelun ja sen pienen käytännön toteutuksen tehnyt ottaa kaiken kunnian on tyyppiesimerkki siitä vähättelystä, joka on se ongelma. Ongelma ei ole se itse metatyö vaan se, jos sen olemassa oloa ei myönnetä vaan kuvitellaan kaiken vaan hoituvan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

Hyvä esimerkki siitä, miten mieslasten kanssa ei pidä toimia. 

Heidät on heti aluksi laitettava touhuamaan, eikä odotella mitään mitä he voivat sujuvasti jättää tekemättä. 

Mieslapsille on jo ennen juhannusviikonloppua sanottava, että hänen on käytävä kaupassa, mietittävä tarjottavat, ruoat, lasten tekemiset ja aikataulut. Ruoat on laitettava, lapset vahdittava, tiskattava ja siivottava jäljet ennen kuin yhtään olutta korkataan.

T. mies, joka ei ole mieslapsi (joutuu siis miesporukan juhliessa hoitamaan ihan kaikki valmistelut ja muut asiat muiden miesten keskittyessä juhlimaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Tuskin ilman neuvomista, mutta olisin sentään löytänyt sen autotallin ja työkaluja. Sitten voisi soittaa että mitkä näistä otetaan. Tässä tapauksessa nämä miehet eivät olleet löytäneet makuuhuoneen vaatekaapista vaatteita. Sama kuin ei löytäisi sieltä autotallista yhtään työkalua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi noin pieni haalari oli fantasiassasi miehen saatavilla?

Miksi mies ei ole lajitellut liian pieniä vaatteita pois - kirpparille myyntiin, kavereille annettavaksi, lahjoitettavaksi, tai pessyt ja viikannut varastoon seuraavaa lasta varten jos lapsiluku ei ole vielä täynnä? Mikä tekosyy miehellä on, että pitää liian pieniä vaatteita vauvalla kaapissa??

Mieskö hoitaa kaiken? Nainen huomaa jotain niin ei voi tehdä mitään asialle?

Eihän miehen tuossa olisi tarvinnut tehdä muuta kuin huomata, että kyseinen vaate on vauvalle liian pieni ja ottaa kaapista isompi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki siitä, miten mieslasten kanssa ei pidä toimia. 

Heidät on heti aluksi laitettava touhuamaan, eikä odotella mitään mitä he voivat sujuvasti jättää tekemättä. 

Mieslapsille on jo ennen juhannusviikonloppua sanottava, että hänen on käytävä kaupassa, mietittävä tarjottavat, ruoat, lasten tekemiset ja aikataulut. Ruoat on laitettava, lapset vahdittava, tiskattava ja siivottava jäljet ennen kuin yhtään olutta korkataan.

T. mies, joka ei ole mieslapsi (joutuu siis miesporukan juhliessa hoitamaan ihan kaikki valmistelut ja muut asiat muiden miesten keskittyessä juhlimaan).

Kaikki varmaan selviävät siitä juhannuksesta hengissä ilman naisten jatkuvaa päsmäröintiäkin. Se on just naisten juttu ensinnäkin tehdä kaikesta liian vaikeaa, ja sitten syytetään muita kun eivät ole samalla aaltopituudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

Jos sinulle olisi soittanut joku mies joka olisi pyytänyt hakemaan tallista Opelin kansiremonttiin tarvittavat työkalut niin varmasti olisit ihan vain kävellyt sinne ja tuonut oikeat työkalut ilman sen kummempaa neuvomista? 

Kyse on vaatekaapista, jota aviomies käyttää myös omien vaatteidensa säilyttämiseen. Hän pukee itsensä joka päivä ja on nähnyt 20 avioliittovuoden aikana aivan varmasti missä vaimo pitää vaatteitaan. Vaimo ei pyytänyt Chiagoon - tuon neulemaailman Ferrarin - numeron 3,5 120cm pyöröpuikkoja ja 7 Veljestä Simeon erityistä kausivärilankaa, vaan VAIHTOVAATTEET. Paidan, housut, alusvaatteet, villatakin. Ei löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.

Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.

Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.

Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?

Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.

Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?

Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.

Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.

No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.

Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..

Eihän nuo ole edes mitään metatöitä. 

Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen? 

Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.

Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.

Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.

Et sitten tunnistanut vttuiluksi  :D

Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...

Ohis, et taida olla perheellinen. Lapsiperheen jääkaapissa on oltava käytännössä aina yksi valmis tai liki valmis ruoka, ettei sitä joudu tekemään kiireessä. Sen täytyy sopia kaikkien ruokavalioon ja olla suhteellisen taloudellinen (400 eurolla sai kuukauden ruoat kolmelle), sitä ei saa joutua heittämään hukkaan ja sen pitää myös maistua hyvältä - mutta mikään ei maistu hyvältä kolmea päivää kauempaa peräkkäin, eikä säily viikkoa, joten mietintä ja toteutus toistuvat tasaisin väliajoin ajasta ikuisuuteen. Voit nauraa tuolle ajankäytölle, mutta esimerkiksi kattilallinen perinteistä lihakeittoa ottaa helposti kolme-neljä tuntia, sellaista ei kannata aloitella ennen työvuoroa eikä suunnitella päiville, jolloin käännytään kotona. Luonnollisestikaan perheellinen ei myöskään kipaise kauppaan päivittäin hakemaan yhden aterian aineksia kerrallaan, joten sillä tosiaan on väliä, mitä kaapissa on. (Paljon helpommalla pääsee taas sen jälkeen, kun kaikki kotona osaavat huolehtia omista asioistaan!).

Mutta se perheellinenkin, joka pohtii kauppareissuaan, kurvaa tankille kun bensavalo syttyy, ja tuuttaa samaa kamaa joka kerta. Tankkaamisessa on paljon vähemmän liikkuvia osia. Jopa minusta, joka nuukana oikeasti valitsen aseman ja tankkauspäivän. Toistuu kolmen viikon välein.

Näin, tässä just se metatyön ydin: tehdään asioista tarkoituksella tarpeettoman monimutkaisia.

Jäljellä perheessä ovat crohnikko ja viljaton moniallergikko. Toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys, joten eineshyllyt eivät ole käytettävissä. Harrastuneisuus on pakollista, ei tarkoituksella tarpeettoman monimutkaista.

Täällä on kolme moniallergikkoa. Meillä on n.30 ruokalajia joita kierrätetään. Ei tarvitse miettiä tekisikö arkena kiireessä rosvopaistia jossa menee 48h kypsyä, terve järki sanoo siihen vastauksen, ei metatyöskentelyn tulokset.

Mun lasten isältä kului oikeasti pitkään käsittää, että siihen ruuan tekemiseen menee aikaa. Aloitti aina ruuanlaiton siinä kohtaa kun lapset alkoivat kitistä nälkäänsä. Ja sitten vielä ne ruuat olivat juuri sellaisia tunti haudutusta tms. Ja sitten ihmetteli miksi lapset kiukuttelevat. Mutta kun hän itse söi ehkä kaksi kertaa päivässä, eikä sen ihmeemmin siitä kärsinyt, niin ei vain osannut yhdistää tätä asiaa.

Monessa muussakin asiassa on tullut ilmi se, että ei oikeasti tajua lasten olevan erilaisia kuin hän. Että toinen palelee herkemmin, tarvitsee lämpimämmät vaatteet tai toinen on sulkeutuneempi eikä heti kerro jos on joku vialla, tai että toinen huolehtii läksyt mutta toinen vaatii muistuttelua. Eikä oikeasti ole edes kyse siitä etteikö olisi lasten kanssa viettänyt aikaa, ihan on ollut samalla tavalla lasten kanssa kuin minä, ehkä jopa enemmän kun yhdessä vaiheessa tein pitkiä työpäiviä..

Joo, tämä on nähty meillä ja muualla, useasti! Kun isä vaikkapa on lupautunut grillaamaan, hiiligrilliä aletaan lämmittää sitten kun lapset jo hajoilee nälässään. Äiti sitten hoitaa ne kiukuttelut ja itkut. Sekin tilanne olisi vältetty, jos valmistelu olisi aloitettu 2 tuntia aikaisemmin. Siis jos isä olisi osannut ajoittaa hommansa.

Kerran oltiin kylässä ja syötiin miesten grillamaa ruokaa n. klo 20.45. Se oli siis sen päivän ainoa ruoka. Pieniä lapsia oli mukana myös. Melkein jo näkyi tähtiä silmissä, kun oli verensokerit kaikilla alhaalla.

Mutta maistuu taivaalliselle verrattuna pika ruokaan ja eineksiin ja vie vieläpä nälän toiseen tapaan kuin parhaatkaan kurmee ateriat. Kantsii nyt vaan arvostaa! Kesäkin kohta taas.

Onko itse pihalla grillattu ruoka sitä parempaa, mitä myöhempään sitä alkaa valmistaa? Koskeeko tuo ihan kaikkea ruokaa? Jos koskee, niin kiva, kokeilen käytännössä. Kun mies tulee töistä kotiin, alan vasta miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Taidan tehdä jotain pitkään haudutettavaa lihapataa. Sehän on sopivasti valmista sitten, kun mies on mennyt jo nukkumaan.

Ketjua lukemalla tosiaan selviää että metatyöllä tarkoitetaan sitä että sitä tekemätön nainen heittäytyy uusavuttomaksi tampioksi joka pitää kädestä pitäen ohjata yksinkertaisimpienkin kotiaskareiden läpi.

Muuten ihmettelen tuota alun grillitarinaa että miten yhdeksältä illalla voi olla päivän ainoa ateria kun lapset kuitenkin syö koulussa ja vanhemmat töissä. Lisäksi ilmeisesti välipalan järkkääminen omille lapsille odotellessa olisi ollut taas sitä superhankalaa metatyötä kun oli niin kiire valittaa siitä että grillaus sujuu liian hitaasti?

Juurihan sinä olet meuhkannut monta sivua siitä, että lapsille ei saa syöttää välipaloja.

Pitääkö sinulle metatyönä muistuttaa että täällä on enemmän kirjoittajia kuin kaksi? Minä en ole meuhkannut mitään, lisäksi miksi ihmeessä ei saisi syöttää jos kerran aikuisillekin koitetaan tuputtaa sitä mallia että useampia pieniä aterioita päivässä eikä yhtä massiivista. 

Jos mies on luvannut hoitaa ruuan, niin ei ehkä ole tullut mieleen hommata sinne mökille jotain välipaloja lapselle syötettäväksi ruokaa odotellessa... Ellei ole jo osannut varautua siihen ettei toisen lupauksiin voi luottaa. Aika moni äiti osaa, mutta onko se oikein että pitää huolehtia lapsen ruuat silloinkin kun toinen on luvannut ne huolehtia?

Ja mikä esti sen suun avaamisen siinä kohtaa kun näkyi että ruokaa ei ole tulossa oikeaan aikaan?

No tämäpä juuri. Mies lupaa hoitaa ruuan, mutta hössää ja sössää, eikä ruokaa kuulu. Kun nainen sitten näkee, että ruokaa ei ole nyt tulossa oikeaan oikeaan aikaan ja avaa suunsa, se on nalkuttamista, jäkättämistä ja vaatimista, että tehdään naisen ainoalla oikealla tavalla.

Kyllä naisen vaan pitää fiksusti tehdä metatyön kotiläksynsä ja olla varautunut paitsi siihen, että ruokaa ei tule (pitää pikku välipalaa saatavilla), myös siihen, että ruokaa tulee (välipalat ovat semmoisia, joita ei tarvitse heittää hukkaan, koska ruokaa nyt päinvastoin tavallisia odotuksia tuli).

Miksi koko ajan pitää puhua yleisesti miehistä ja naisista? Voisit mielummin laittaa naisen tilalle oman nimesi ja miehen tilalle miehesi nimen niin menisi ne haukut oikeaan kohteeseen.

Minä, Minna, olin mieheni Pekan ja lapsiemme Aatun ja Peetun kanssa viettämässä juhannusta parin ystäväperheen kanssa mökillä. Juhannusaattona oli miesten puolelta luvattu grillausta. Aamupalat ja päiväruuat me naiset hoidettiin, kuten myös tiskit ja lapset. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. Naiset ja lapset kävi ensin, sitten meni miehet. Miesten saunominen venyi ja venyi, yksi naisista kävi jo heiltä kysymässä, tehdäänkö me lapsille ruokaa vai joko te joudutte. Juu, kohta kuulemma tulevat. Vieläkin miehet viipyivät, mutta yksi tuli laittamaan grillin tulille. Omat lapset oli nälkäisiä ja väsyneitä, joten menin sisälle antamaan heille ruokaa ja laittamaan heidät nukkumaan. Siinä meni aikaa ennen kuin lapset nukahti ja pääsin ulos. Grilli oli jo sammunut ja minulle oli tarjolla kaksi kuivunutta grillimakkaraa. Mieheni Pekka sai minulta asiaankuuluvaa palautetta ja pahoitti siitä mielensä niin kovasti, että ei tullut viereeni nukkumaan.

Missä Pekka nukkui? Ystäväperheen rouvan vieressä?

Pekka eskaloi tilanteen tarkoituksella.

Ystäväperheiden rouvat nukkuivat omien miestensä vieressä. Sitä en tiedä missä Pekka nukkui, en koskaan kysynyt. Mökki oli vanha kansakoulu, joten tilaa siellä riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan mikään noista ei ole kovin pakollista. Perhepäivään ei ole kenelläkään velvoitetta osallistua ja lapset voivat harrastaa esim. lukemista tai muuta, jota voi tehdä kotona tai itsenäisesti muuten. Kevätvaatteiden oston voi hoitaa vaikka netissä, kun tietää lasten mitat. Otat aivan ylenpalttista ja turhaa stressiä.

Kuka ne lasten vaatteet tilaa, lapsetko itse?

Menee lapsen kans kauppaan ja ostaa vaatteet? Mitä tuossa pitää suunnitella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi noin pieni haalari oli fantasiassasi miehen saatavilla?

Miksi mies ei ole lajitellut liian pieniä vaatteita pois - kirpparille myyntiin, kavereille annettavaksi, lahjoitettavaksi, tai pessyt ja viikannut varastoon seuraavaa lasta varten jos lapsiluku ei ole vielä täynnä? Mikä tekosyy miehellä on, että pitää liian pieniä vaatteita vauvalla kaapissa??

Mieskö hoitaa kaiken? Nainen huomaa jotain niin ei voi tehdä mitään asialle?

Nainen huomaa liian pienen vaatteen: hän nalkuttaa miehelle käskien miestä laittamaan se syrjään

Mies huomaa liian pienen vaatteen: hän laittaa sen syrjään

Yleensä se menee juuri päinvastoin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki metatöistä: kenkien osto.

Lapsi valittaa että on kuuma talvikengissä. Ok, tarvitaan kevyemmät kengät (näppärämpi olisi toki jo ennakoinut). Kaivat kaapista viime syksyn kengät ja sovitat lapselle, pienet on. Mittaat lapsen jalan jotta voit arvella sopivaa kokoa, kasvua on tullut sentti eli tarvitaan noin kaksi kokoa isommat kuin entiset. Muistat, että citymarketin mainoksessa oli samoja hyviksi havaittuja kenkiä tarjouksessa. Pyydät miestä käymään työmatkalla ostamassa ne citymarketista, laitat viestillä kuvan ja oikean koon. Sillä välin naputat entiset kengät myyntiin nettikirppikselle etteivät vie turhaa tilaa kaapista. Noin viides kyselijä ilmoittaa tulevansa hakemaan, toivot että se kans tulee.

Mies tulee kotiin kenkien kanssa (väri on eri kuin pyydettiin mutta kelvatkoon) ja muistaa kehua seuraavat puoli vuotta miten hän osti lapselle kengät.

Jos minä miehenä teen vaikka remonttia, se sisältää valtavan määrän erilaista suunnittelua, pohdintaa, tarvikkeiden metsästystä, halvmpien hintojen kyttäämistä, peräkärryn vuokraamista jne. Silti sitä kutsutaan ihan vain remontiksi eikä metatyöksi.

Sinulle siis olisi ok tehdä kaikki esivalmistelut ja mittaukset sun muut, kilpailuttaa tarjoukset, valita värit ja materiaalit, tilata tavara ja kuljetus ja järjestää työvuorosi yms niin että olet paikalla kuljetuksen saapuessa (tai vaihtoehtoisesti haet itse kaupasta, lastaat autoon ja purat kotona) - ja sitten vaimosi lyö sen kaapinoven/lattian/maalin/minkä vaan paikalleen ja muistaa sen jälkeen muistuttaa monta kuukautta joka välissä kuinka HÄN TEKI REMONTIN ja nyt voikin mies hoitaa kaiken seuraavan vuoden kun oli niin rankkaa? Tästä on kyse ja tämä nimenomaan on sitä metatyötä. Kutsuit sinä sitä siksi tai et.

MIten tämä liittyy metatyöhön? Tuo kuvaamasi on idiootin ja kumppaniaan kinnioittamattoman ihmisen käytöstä oli kyse sitten miehestä tai naisesta joka näin käyttäytyy. Edelleen, metatyö on ihan normaalia asioihin liittyvää suunnittelutyötä. Jos joku ei sitä halua tehdä niin hän on ääliö mutta ei se ääliöys muuta sitä suunnittelua sen erikoisemmaksi asiaksi.

Siten että yllä lainattu kirjoittaja juuri kertoi tehneensä sen metatyön jotta lapsi saisi uudet kengät. Mies osti ohjeista huolimatta väärän väriset mutta kehui silti ostaneensa kengät lapsille, ikään kuin se olisi suurikin saavutus. Tähän tässä ollaan väsyneitä. Että se suunnittelu ei ole kuulemma mitään, ihan vain normaalia elämää, ja silti miehet (ei kaikki, mutta näissä skenaarioissa) eivät sitä tee. Jos se on niin helppoa, miksi mies ei huomannut lapsen tarvitsevan uudet kengät, etsinyt tarjousta ja käynyt hakemassa ne ihan oma-aloitteisesti, oikean värisinä?

Ja käännetään tämä siis toisinpäin - eikö miestä muka ärsytä jos vaimo vie kaiken kunnian remontista, vaikka mies teki 99% töistä? Ja vielä vaimo istuisi sohvalla nauramassa että eihän se suunnittelu mitään metatyötä ollut, ihan vain normaalia ja helppoa elämää, minähän sen työn tein kuin löin sen kaapinoven paikalleen.

Monen naisen elämä on tätä päivittäin. Mies istuu sohvalla ja tuhisee ärsyyntyneenä että miksi nainen muistuttelee jatkuvasti tehtävistä. No siksi että mitään ei tapahdu muuten. Lapset eivät saa ruokaa eivätkä vaatteita, harrastuksiin ei ilmoiteta, lääkärit unohdetaan tai ei edes varata jne. Kämppä on yksi kaaos jos vaimo on päivän pois koska ei voi tietää mihin astiat menevät. Jne jne. Ja sitten päälle vähätellään että et sinä mitään työtä tee, tämä on vain tätä elämää. Silti nämä miehet eivät sitä tee. Miksi?

Minusta tämä on edelleen kodin työnjaon ongelma ja parisuhdeongelma, ei mikään erityinen metatyöongelma. Jos toinen ei tee kotona juuri mitään, kiukkuilee ja vähättelee niin siinä on ongelmaa ihan kerrakseen ja ne pitäisi selvittää tai sitten laittaa lusikat jakoon. 

Laiska mies väistelee työtä niin kauan kuin hänen antaa niin tehdä.

Metatyöongelma _on_ kotityöongelma ja parisuhdeongelma. Metatyöt on normaalia elämää eivätkä mikään ongelma, jos työnjako on kunnossa eikä kumpikaan kuormitu liikaa. Ongelma siitä tulee silloin, jos työnjako ei ole reilu tai toisen näkemää vaivaa vähätellään tai sitä ei myönnetä olevan olemassakaan. Juurikin nämä joissa toinen tekee kaiken suunnittelun ja sen pienen käytännön toteutuksen tehnyt ottaa kaiken kunnian on tyyppiesimerkki siitä vähättelystä, joka on se ongelma. Ongelma ei ole se itse metatyö vaan se, jos sen olemassa oloa ei myönnetä vaan kuvitellaan kaiken vaan hoituvan itsekseen.

Kyllä sen olemassaolo tajutaan mutta ei vain haluta myöntää koska silloin pitäisi myöntää se oma laiskuus ja saamattomuus. Asiat on helpompi vyöryttää toisen viaksi kuin myöntää että itse pitäisi tehdä jotain.

Miksi tällaisia parisuhteita on ja miten ne kestävät, en tajua.