Olen kotirouva ja -äiti ja onnellinen päätöksestämme!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.

Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊

Entäs jos miehesi haluaa vaihtaa sinut nuorempaan kuten monet miehet tuossa iässä haluavat? Miten pärjäät jos olet ollut vain kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.

Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊

Entäs jos miehesi haluaa vaihtaa sinut nuorempaan kuten monet miehet tuossa iässä haluavat? Miten pärjäät jos olet ollut vain kotona?

Mä ainakin jään yhteiskunnan elätiksi. T. Se 30v kotona ollut

En yhtään ihmettele, että opettajana ollut nauttii kotiäitiydestä. Ethän ole unohtanut eläkevakuutusta, sillä entisajan kotiäitien vanhuutta turvanneesta leskeneläkkeestä ollaan luopumassa.

Surullista lapsille, että isä jää heille täysin vieraaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.

Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊

Entäs jos miehesi haluaa vaihtaa sinut nuorempaan kuten monet miehet tuossa iässä haluavat? Miten pärjäät jos olet ollut vain kotona?

Sillä mittavan omaisuuden puolikkaalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei itselläni ole mitään kotiäitiyttä vastaan. Siis jos ihan oikeasti tuollaisesta nauttii ja on varaa, niin tottakai tee sitä! Oma valinta.

Se vaan itseäni alkaa aina huolestuttamaan, että kun nuoret äidit varsinkin eivät ala miettimään tulevaisuutta. Sulle ei kerry lainkaan eläkettä, entä jos vuosien päästä mies saa kriisin ja lähtee nuoremman matkaan? Millä sinä elät sitten loppuelämäsi? Kuitenkin lähes puolet jos ei yli nykyään eroaa perheistä.

Jep. Nykyään avioliitot eivät kestä samalla lailla kuin ennen. Puolison vaihto keski-iässä on normalisoitunut ilmiö eikä siitä koidu miehelle sellaista sosiaalista paheksuntaa kuin aikaisemmin, mikä ehkäisi jättämästä vanhentunutta vaimoa.

Ihanaa elämää teille ja paljon onnea❣️

En suosittele moista naisille. Helposti menee siihen että mies tekee vain töitä ja tuntee itsensä pankkiautomaatiksi, nainen keskittyy lapsiin ja tuntee tekemänsä kotityön aliarvostetuksi. Parisuhde jää taka-alalle, mikä johtaa eroon.

Joutuuko kotiäiti pyytämään mieheltä rahaa jos haluaa mennä ostamaan uudet kengät? Kuin olisi miehensä lapsi. Vaatisin että mulla on luottokortti jolla saan ostaa mitä huvittaa ennen kuin lähtisin edes harkitsemaan kotirouvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus tekstistä: "owehwmme" ja "kuehen"...olet siiskielten opettaja?

Swahilin ilmeisesti?

Niin, olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi, onneksi olkoon! Olet rakentanut itsellesi herkästi haavoittuvan elämän, onneksi olkoon! Olet ottanut typeriä riskejä, joista saat syyttää vain ja ainoastaan itseäsi, pikku tyhmyri, edelleen, onneksi olkoon!

Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.

Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele moista naisille. Helposti menee siihen että mies tekee vain töitä ja tuntee itsensä pankkiautomaatiksi, nainen keskittyy lapsiin ja tuntee tekemänsä kotityön aliarvostetuksi. Parisuhde jää taka-alalle, mikä johtaa eroon.

Joutuuko kotiäiti pyytämään mieheltä rahaa jos haluaa mennä ostamaan uudet kengät? Kuin olisi miehensä lapsi. Vaatisin että mulla on luottokortti jolla saan ostaa mitä huvittaa ennen kuin lähtisin edes harkitsemaan kotirouvuutta.

Meillä on täysin yhteiset rahat vaikka mies ne tienaa. Olemme olleet yhdessä opiskelija-ajoista lähtien ja eläneet myös ns kädestä suuhun -elämää yhdessä. Aina, alusta asti, pankkitilit ovat olleet yhteiset. En tarvitse lupaa mihinkään ostokseen, matkustelen myös omien ystävien kanssa jne.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vaadi toista koko ajan tekemään tasan tarkkaan puolia yhteisen hyvän eteen? Meillä mies tekee rahaa ja nauttii työstään. Minä hoidan kaikki muut ja nautin siitä. Kumpikin arvostaa toisen panosta yhteisen elämän eteen.

Se 20 vuotta kotona ollut

Vierailija kirjoitti:

Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.

Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.

Tämä. Töissä elämä on elämisen arvoista.

Jos mies jää kotiin, niin onko hän kotiherra?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. Monenlaisia valintoja saa tietysti tehdä, mutta sinuna vaatisin ehdottomasti miestä maksamaan sinulle eläkevakuutusta, hyvää. Elämässä voi tapahtua kaikenlaista, ja tulevaan kannattaa varautua.

Eläke ja vakuutusasiani ovat, sanoisinko, erittäin hyvin järjestetyt.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele moista naisille. Helposti menee siihen että mies tekee vain töitä ja tuntee itsensä pankkiautomaatiksi, nainen keskittyy lapsiin ja tuntee tekemänsä kotityön aliarvostetuksi. Parisuhde jää taka-alalle, mikä johtaa eroon.

Joutuuko kotiäiti pyytämään mieheltä rahaa jos haluaa mennä ostamaan uudet kengät? Kuin olisi miehensä lapsi. Vaatisin että mulla on luottokortti jolla saan ostaa mitä huvittaa ennen kuin lähtisin edes harkitsemaan kotirouvuutta.

Meillä on täysin yhteiset rahat vaikka mies ne tienaa. Olemme olleet yhdessä opiskelija-ajoista lähtien ja eläneet myös ns kädestä suuhun -elämää yhdessä. Aina, alusta asti, pankkitilit ovat olleet yhteiset. En tarvitse lupaa mihinkään ostokseen, matkustelen myös omien ystävien kanssa jne.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vaadi toista koko ajan tekemään tasan tarkkaan puolia yhteisen hyvän eteen? Meillä mies tekee rahaa ja nauttii työstään. Minä hoidan kaikki muut ja nautin siitä. Kumpikin arvostaa toisen panosta yhteisen elämän eteen.

Se 20 vuotta kotona ollut

Varmaan siksi, että useimmiten se ei ole noin ja ihmiset pyrkivät toimimaan mahdollisimman järkevästi. Naisen ei kannata tuudittautua siihen, että mies kyllä elättää vanhuuteen asti. Monet miehet eivät enää siihen suostuisi.

Ihan ok, kunhan vain on fiksu ja turvaa myös tulevaisuutensa. Kotona olevalle on huolehdittava vähintään eläke nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa elämää teille ja paljon onnea❣️

Kiitos! Tämä on kyllä ihan taivas.

T. Ap

Vaikuttaa yh-äidin avaukselta. Pääsiäinen mennyt kosteissa merkeissä ja loiventavalla aloitettu aamu, sillä lapset tulossa isältään illalla ja pitää saada äiti-rooli päälle.

Itse oli kotiäitinä toisen lapsen synnyttyä kolme vuotta ja myöhemmin 1.5 vuotta saatuani ns. kultaisen kädenpuristuksen. Ja hieman oli huono omatunto tällä jälkimmäisellä ajanjaksolla, vaikka hoidinkin kodin, lasten kyyditykset kouluun ja harrastuksiin. Tunsin myös osattomuutta ystävieni seurassa, kun kaikki muut oli töissä. Toisaalta en myöskään osannut laittaa itseäni kotiäitikategoriaan.

Nyt taas työn imussa ja en kyllä uskaltaisi enää 45-vuotiaana jäädä ns. sapattivapaalle, sillä ikärasismin takia työpaikan saanti olisi varmasti omalle alalle vaikeaa.

Puolison palkan puolesta voisin jäädä kotiin, mutta haluan oman uran ja rahat.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten teidän perheessä hoidetaan raha-asiat?

Minä hoidan ne. Miehen kanssa käydään läpi sijoitukset ym. kerran kuussa. Jotain apuja saan myös miehen työnantajalta esim optioiden, bonusjärjestelyiden yms osalta. Viime syksynä oli kiirettä, kun myin kolme nimissäni ollutta pienempää sijoitusasuntoa ja ostin kaksi suurempaa.

T. Ap