Omakotitalo on arvoton

Vierailija kirjoitti:

Meille tulossa perintönä talo, jonka arvo on 0e. Pakko myydä purkukoisena. Toinen vanhemmista jäi toisen kuoltua asumaan taloon, ja ei uskalla vastuiden pelossa myydä taloa, joten jättää sen meidän lasten huoleksi ja murheeksi. Lisäksi talo on täynnä rojua, kuin kaatopaikka ja tämänkin sotkun raivaaminen maksaa. Suuret ikäluokat ovat kyllä itsekkäimpiä ikinä.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Siitä voi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sama ihminenkö täällä tehtailee näitä aloituksia säännöllisin väliajoin? Suurin osa suomesta ei tunnista ongelmaasi.

En ole ap mutta minusta hyvä aloitus tärkeästä aiheesta. Asia koskettaa aika monia meistä jollain tavoin. Miksi sinä vaivaudut kommentoimaan ketjussa, jos et ongelmaa tunnista tai asia ei sinua koske? Onhan täällä lukuisia muitakin ketjuja, joihin voit mennä pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tulossa perintönä talo, jonka arvo on 0e. Pakko myydä purkukoisena. Toinen vanhemmista jäi toisen kuoltua asumaan taloon, ja ei uskalla vastuiden pelossa myydä taloa, joten jättää sen meidän lasten huoleksi ja murheeksi. Lisäksi talo on täynnä rojua, kuin kaatopaikka ja tämänkin sotkun raivaaminen maksaa. Suuret ikäluokat ovat kyllä itsekkäimpiä ikinä.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Siitä voi luopua.

Alaikäisten lasten kanssa voi olla hankala kieltäytyä,menee niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta omaisuuden arvon määritelystä, jos se on tehty ihan päin mäntyä. Nimittäin muutama vuosi sitten toinen vanhempani kuoli ja perukirjan laatija määritti talon arvon ilman mitään kuntotutkimuksia tms (tehdäänkö niitä ylipäätään perukirjaa varten?) Kukaan meistä lapsista ei ollut asunut kymmeniin vuosiin enää tuossa lapsuudenkodissamme. Nyt talo on paljastunut homepommiksi ja on käytännössä myytävä purkukuntoisena tontin arvolla-purkukulut. Itse emme silloin aikoinaan sen enempää selvitelleet talon kuntoa, koska asumme satojen km päässä eikä töiden ja muiden vuoksi päässyt paikanpäälle. Eli, onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta tässä?

Perukirjan ”laatija” on eri asia/taho yleensä kuin omaisuuden arvioija. Omaisuuden arvioijalla voi olla vastuu, riippuen osin myös kuka ja milloin omaisuuden on arvostanut. Jos ei ole käyttänyt asiantuntijaa, jää virheellinen arvostusratkaisu usein tilaajan vastuulle. Myös perukirjaa varten kannattaa käyttää asiantuntijaa, koska omaisuuden arvolla on suoraan vaikutuksia myös perintöveroihin.

Tässä tapauksessa laatija oli myös omaisuuden arvioija, hän arvosti omaisuuden. Välittömät vaikutukset olivat tietenkin se, että perintövero oli aivan liian korkea, mutta nyt tässä vaiheessa mietin vastuukysymyksiä. Leski ei halunnut mitään muita arvioijia paikalle ja me lapset asuimme muualla emmekä päässet paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeran betonikuutiossa asuvan aloitus taas :D. No, myönnän että itsekin olisin katkera siinä tilanteessa jos ei omaa pihaa, tallia jne.

Kyllä täällä ainakin menee vielä hieman syrjäisemmät okt:t kaupaksi, ihmiset ei halua betonikuutioihin.

Ihmiset haluavat elää suuren osan valveillaoloajastaan henkilöautoissa? Perin outoa!

Minulla oli omakotitalo jonka myin erinomaisella voitolla. Työmatka 4 km, jonka ajoin kesällä pyörällä ja talvella kävelin, kun kuitenkin olisi ulkoilemaan pitänyt töitten jälkeen mennä kun sisätyö.

Enempi te hesalaiset, toistenne kusemista ja tappeluita betonikuutioissanne kuuntelevat, taidatte autoa tarvita kun ajatte kaupungin toiselta puolen toiselle ruuhkissa istuen ja samalla saasteista nauttien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta omaisuuden arvon määritelystä, jos se on tehty ihan päin mäntyä. Nimittäin muutama vuosi sitten toinen vanhempani kuoli ja perukirjan laatija määritti talon arvon ilman mitään kuntotutkimuksia tms (tehdäänkö niitä ylipäätään perukirjaa varten?) Kukaan meistä lapsista ei ollut asunut kymmeniin vuosiin enää tuossa lapsuudenkodissamme. Nyt talo on paljastunut homepommiksi ja on käytännössä myytävä purkukuntoisena tontin arvolla-purkukulut. Itse emme silloin aikoinaan sen enempää selvitelleet talon kuntoa, koska asumme satojen km päässä eikä töiden ja muiden vuoksi päässyt paikanpäälle. Eli, onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta tässä?

Perukirjan ”laatija” on eri asia/taho yleensä kuin omaisuuden arvioija. Omaisuuden arvioijalla voi olla vastuu, riippuen osin myös kuka ja milloin omaisuuden on arvostanut. Jos ei ole käyttänyt asiantuntijaa, jää virheellinen arvostusratkaisu usein tilaajan vastuulle. Myös perukirjaa varten kannattaa käyttää asiantuntijaa, koska omaisuuden arvolla on suoraan vaikutuksia myös perintöveroihin.

Tässä tapauksessa laatija oli myös omaisuuden arvioija, hän arvosti omaisuuden. Välittömät vaikutukset olivat tietenkin se, että perintövero oli aivan liian korkea, mutta nyt tässä vaiheessa mietin vastuukysymyksiä. Leski ei halunnut mitään muita arvioijia paikalle ja me lapset asuimme muualla emmekä päässet paikalle.

Olisipa kannattanut jonkun paikalle mennä, nyt sitten kärsitte. Ettekö koskaan käyneet vanhempien luona, kai sitä talon kuntoa olisi voinut niinkin seurata?

Vierailija kirjoitti:

Yksi sama ihminenkö täällä tehtailee näitä aloituksia säännöllisin väliajoin? Suurin osa suomesta ei tunnista ongelmaasi.

Ei varmaan tunnistakaa ennenkuin haaste oikeuteen tulee ja oikeudenkäynnin jälkeen satojen tuhansien korvaukset ja oikeudenkäyntikulut päälle.

Fiksumpi ihminen perehtyy asioihin etukäteen ja välttää vaaranpaikat myymällä pelkän tontin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse purkaa, riittää että myy purkukuntoisena. Meillä tontin arvo n. 100 000€, purkukulut ehkä 30t? Vähän jäis ;) 

Paitsi, että kukaan ei osta 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sama ihminenkö täällä tehtailee näitä aloituksia säännöllisin väliajoin? Suurin osa suomesta ei tunnista ongelmaasi.

Ei varmaan tunnistakaa ennenkuin haaste oikeuteen tulee ja oikeudenkäynnin jälkeen satojen tuhansien korvaukset ja oikeudenkäyntikulut päälle.

Fiksumpi ihminen perehtyy asioihin etukäteen ja välttää vaaranpaikat myymällä pelkän tontin.

Ei ole ostajia noilla ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta omaisuuden arvon määritelystä, jos se on tehty ihan päin mäntyä. Nimittäin muutama vuosi sitten toinen vanhempani kuoli ja perukirjan laatija määritti talon arvon ilman mitään kuntotutkimuksia tms (tehdäänkö niitä ylipäätään perukirjaa varten?) Kukaan meistä lapsista ei ollut asunut kymmeniin vuosiin enää tuossa lapsuudenkodissamme. Nyt talo on paljastunut homepommiksi ja on käytännössä myytävä purkukuntoisena tontin arvolla-purkukulut. Itse emme silloin aikoinaan sen enempää selvitelleet talon kuntoa, koska asumme satojen km päässä eikä töiden ja muiden vuoksi päässyt paikanpäälle. Eli, onko perukirjan laatijalla mitään vastuuta tässä?

Perukirjan ”laatija” on eri asia/taho yleensä kuin omaisuuden arvioija. Omaisuuden arvioijalla voi olla vastuu, riippuen osin myös kuka ja milloin omaisuuden on arvostanut. Jos ei ole käyttänyt asiantuntijaa, jää virheellinen arvostusratkaisu usein tilaajan vastuulle. Myös perukirjaa varten kannattaa käyttää asiantuntijaa, koska omaisuuden arvolla on suoraan vaikutuksia myös perintöveroihin.

Tässä tapauksessa laatija oli myös omaisuuden arvioija, hän arvosti omaisuuden. Välittömät vaikutukset olivat tietenkin se, että perintövero oli aivan liian korkea, mutta nyt tässä vaiheessa mietin vastuukysymyksiä. Leski ei halunnut mitään muita arvioijia paikalle ja me lapset asuimme muualla emmekä päässet paikalle.

Olisipa kannattanut jonkun paikalle mennä, nyt sitten kärsitte. Ettekö koskaan käyneet vanhempien luona, kai sitä talon kuntoa olisi voinut niinkin seurata?

Tottai kävimme, mutta uskoimme tätä talon arvostajaa, hän oli tehnyt monia arvostuksia ja perukirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeran betonikuutiossa asuvan aloitus taas :D. No, myönnän että itsekin olisin katkera siinä tilanteessa jos ei omaa pihaa, tallia jne.

Kyllä täällä ainakin menee vielä hieman syrjäisemmät okt:t kaupaksi, ihmiset ei halua betonikuutioihin.

Betonikuutioihin?? Et ole puutaloista kuullut? Itse asun sellaisessa ja kaupungissa. Pihakin on. Ja myös maalla on tila.

Onko vaihtoehdot vaan "betonikuutio" ja okt syrjässä?

Totta on että okt myymisessä riskinsä. Ja arvo laskee. Mutta oletan että sijoitusmielessä ei taloa osteta vaan kodiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen okt-hullu tänne on pesiytynyt? Spämmää tätä samaa aloitusta jo ties kuinka monennetta kertaa.

Alkaa ilmeisesti ahdistaa siellä kerrostalokopissa.

Kohta kesä koittaa, nouseeko lokeron lämpö tänä vuonna yli 32 asteen?

Joko naapuri on aloittanut syksyyn kestävän remontoinnin?

Soiko jo piano naapurissa?

Et ole ilmalämpöpumpusta kuullut? Remontoinnit ja pianot ei haittaa, tosin eipä niitä tarvi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ostajia noilla ehdoilla.

Kyllä niitä ostajia löytyy kun hinta on kohdallaan eli tontin hinta miinus purkukulut. 

Siks ostettiin talo Helsingistä tontin kera. Todennäköisesti tontin hinta ei kauheasti laske esim 10 vuodessa. Junarata melko 100 m päässä, joten ei tartte autoakaan omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Meille tulossa perintönä talo, jonka arvo on 0e. Pakko myydä purkukoisena. Toinen vanhemmista jäi toisen kuoltua asumaan taloon, ja ei uskalla vastuiden pelossa myydä taloa, joten jättää sen meidän lasten huoleksi ja murheeksi. Lisäksi talo on täynnä rojua, kuin kaatopaikka ja tämänkin sotkun raivaaminen maksaa. Suuret ikäluokat ovat kyllä itsekkäimpiä ikinä.

Sinä voit kieltäytyä perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tulossa perintönä talo, jonka arvo on 0e. Pakko myydä purkukoisena. Toinen vanhemmista jäi toisen kuoltua asumaan taloon, ja ei uskalla vastuiden pelossa myydä taloa, joten jättää sen meidän lasten huoleksi ja murheeksi. Lisäksi talo on täynnä rojua, kuin kaatopaikka ja tämänkin sotkun raivaaminen maksaa. Suuret ikäluokat ovat kyllä itsekkäimpiä ikinä.

Meillä sama tilanne. Taloa on rempattu paljon vuosien varrella ja päällisin puolin hyvännäköinen mutta tiedän että pinnan alla on vikaa. 70-luvulla rakennettu, kerran kosteusvaurio löydetty ja korjattu. Haisee pistävälle koko talo. Miten sen myy vaikka tontti on asuntoalueella kaupungin keskustan lähellä? Itsellä ei varaa maksaa edes perintöveroja, toisella sisaruksella ilmeisesti on mutta välit meillä menee taatusti poikki jos itse jätän perinnön väliin. Vanhempi ei halua taloa myydä ja muuttaa pienempään. Jättää itsekkäästi sen meidän riesaksi kun ei itse jaksa käydä sitä sontaa läpi mikä siitä tulee. Tavaroita on paljon mutta ei mitään roskaa kuitenkaan. Mutta kuka niitäkään ostaa kun haisevat. Myyn omia tavaroitani että saan rahaa siihen kun vanhempani kuolee ja joudun ottamaan perinnön riesakseni. On tämä yhtä h.vettiä kun oma omaisuus pitää myydä että saa hometalon maksettavakseen. Tontti ei ole juuri minkään arvoinen, 1000 neliöä pikkupläntti. Miinukselle menee.

Kukaan ei sua pakota vastaanottamaan perintöä

Minulla iäkäs isä, jolla omakotitalo Vantaalla. Tontti on iso, upea, hyvällä paikalla, mutta talo remontin tarpeessa. Isä ei pihinä sitä korjaa, eikä minulla ole varaa, enkä itse osaa. Pidän pihan hyvässä kunnossa, mutta ärsyttää, kun isä ei halua korjauttaa nättiä taloaan. Eikä halua muuttaa poiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit kieltäytyä perinnöstä.

Perinnöstä ei voi kieltäytyä osittain vaan pitää kieltäytyä kaikesta. Jos pesässä on talon lisäksi muutakin, ei kieltäytyminen ole välttämättä realistista.

Maksaa moottoripyöräjengin tai jonkun huumekundin polttamaan talon. Ilman kemikaaleja niin ei jää palokoiralle kiinni. Sähköpalo on aina hyvä. Joku sähkölämmitin pörisemään ja palo lähtee sen seudusta vähän paperilla ja tekokuituverhoilla avustettuna. Sivummalla menee tunti ennen kuin VPK on paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla iäkäs isä, jolla omakotitalo Vantaalla. Tontti on iso, upea, hyvällä paikalla, mutta talo remontin tarpeessa. Isä ei pihinä sitä korjaa, eikä minulla ole varaa, enkä itse osaa. Pidän pihan hyvässä kunnossa, mutta ärsyttää, kun isä ei halua korjauttaa nättiä taloaan. Eikä halua muuttaa poiskaan.

On järkevää ettei käytä rahaa talonsa korjaamiseen. Koska taloa ei käytännössä uskalla myydä kuin pelkän tontin hinnalla, on talon kunnossapitoon laitettu raha hukkaan heitettyä rahaa. Parempi antaa talon ränsistyä purkukuntoiseksi, jolloin sen voi myydä purkukuntoisena tontin hinnalla ilman tappioita.

Fiksu isä sinulla.