Lue keskustelun säännöt.
Älä mene silmien LASEROINTIIN
16.04.2022 |
Kävin reilu kymmenen vuotta sitten silmien laseroinnissa. Nyt ainakin toisessa silmässä sarveiskalvon kartiopullistuma tämän laseroinnin seurauksena. En voi missään tapauksessa suositella laserointia ellei kyse sitten ole jostain välttämättömästä terveysteimenpiteestä.
Jos menet, niin kannattaa tiedostaa riskit. Silmien kuivumisesta ja hämäränäön heikkenemisestä kyllä kerrotaan mutta nämä vakavat komplikaatiot jää sitten vähemmälle kerronnalle..
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä viisikymppinen laseroitu.
Olen erittäin tyytyväinen. Olin noita ensimmäisiä hoidettuja 90 luvulla, valtavan tarkan näön sain eikä ongelmia ole ollut!Minun silmäni laseroitiin vuonna 1997. Nyt olen 57-vuotias, ja näköni on -1 kummassakin slmässä, joten käytän laeja vain ajaessani autoa. Lukulasejakaan en tarvitse ollenkaan. Ero entiseen eli -8 diopterin silmiin on valtava. Maksoin operaatiosta 20000 markkaa enkä ole katunut penniäkään.
Olen ihmetellyt sitä, miksi ihmiset sallivat ja lääkärit haluavat nykyisin laseroida molemmat silmät samalla kertaa. Minun aikoinani ensin operoitiin toinen silmä ja katsottiin, miten se paranee. Nyt pannaan kaikki silmämunat samaan koriin ja ihmetellään sitten, että ne menivät rikki yhtaikaa.
Lisään tähän vielä aiemmin esitetyn kysymyksen vastauksen: operaatiossa hiottiin sarveiskalvoa ohuemmaksi sopivista kohdista. Läppätekniikka oli vasta tuloillaan noihin aikoihin.
En tiedä, miltä hämäränäkö näyttää, joten minulla ei sitä kai ole. Silmätippoja tarvitsen vain katu- ja siitepölykaudella, joten sen kummempaa kuivumistakaan ei ole.
Ketjussa on puhuttu siitä, miten silmälaseista voi kärsiä. Minun lasini vääristivät näkymää niin, että esimerkiksi portaiden laskeutuminen oli hankalaa, ja maailma keinui muuallakin. Urheileminen höyrystyvät ja nenää pitkin valuvat rillit silmillä oli ikävää. Linsseissä oli paksuutta eli painoa vaikka muille jakaa. Ja joka aamu oli etsittävä lasit yöpöydältä käsikopelolla, kun edes käsivarrenmitan päähän ei nähnyt.
Ennen vanhaan minulla oli rahaa esimerkiksi laserleikkaukseen. Nykyisin olen köyhä, ja jollen aikoinani olisi hoitanut silmäasiaa kuntoon, näkisin nykyisin varmaan pelkkää harmaata sotkua, eikä yhteiskunnan varoilla kevyitä erikoislaseja ostella.
Sitä kyllä ihmettelen edelleen, miten kukaan uskaltaa leikkauttaa silmänsä yhtaikaa. Minun aikoinani operoitiin nimenomaan huonompi silmä ensin, jotta pahimman sattuessa olisi parempi silmä tallella. Lääkärin näkökulmasta tietysti raha puhuu: operointitiloja tarvitaan vain kerran, ja asiakaskin juoksee vastaanotolla harvemmin.
Kuinka se välivaihe, kun toisessa korjattu näkö ja toinen silmä tarvitsee lasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä viisikymppinen laseroitu.
Olen erittäin tyytyväinen. Olin noita ensimmäisiä hoidettuja 90 luvulla, valtavan tarkan näön sain eikä ongelmia ole ollut!Minun silmäni laseroitiin vuonna 1997. Nyt olen 57-vuotias, ja näköni on -1 kummassakin slmässä, joten käytän laeja vain ajaessani autoa. Lukulasejakaan en tarvitse ollenkaan. Ero entiseen eli -8 diopterin silmiin on valtava. Maksoin operaatiosta 20000 markkaa enkä ole katunut penniäkään.
Olen ihmetellyt sitä, miksi ihmiset sallivat ja lääkärit haluavat nykyisin laseroida molemmat silmät samalla kertaa. Minun aikoinani ensin operoitiin toinen silmä ja katsottiin, miten se paranee. Nyt pannaan kaikki silmämunat samaan koriin ja ihmetellään sitten, että ne menivät rikki yhtaikaa.
Lisään tähän vielä aiemmin esitetyn kysymyksen vastauksen: operaatiossa hiottiin sarveiskalvoa ohuemmaksi sopivista kohdista. Läppätekniikka oli vasta tuloillaan noihin aikoihin.
En tiedä, miltä hämäränäkö näyttää, joten minulla ei sitä kai ole. Silmätippoja tarvitsen vain katu- ja siitepölykaudella, joten sen kummempaa kuivumistakaan ei ole.
Ketjussa on puhuttu siitä, miten silmälaseista voi kärsiä. Minun lasini vääristivät näkymää niin, että esimerkiksi portaiden laskeutuminen oli hankalaa, ja maailma keinui muuallakin. Urheileminen höyrystyvät ja nenää pitkin valuvat rillit silmillä oli ikävää. Linsseissä oli paksuutta eli painoa vaikka muille jakaa. Ja joka aamu oli etsittävä lasit yöpöydältä käsikopelolla, kun edes käsivarrenmitan päähän ei nähnyt.
Ennen vanhaan minulla oli rahaa esimerkiksi laserleikkaukseen. Nykyisin olen köyhä, ja jollen aikoinani olisi hoitanut silmäasiaa kuntoon, näkisin nykyisin varmaan pelkkää harmaata sotkua, eikä yhteiskunnan varoilla kevyitä erikoislaseja ostella.
Sitä kyllä ihmettelen edelleen, miten kukaan uskaltaa leikkauttaa silmänsä yhtaikaa. Minun aikoinani operoitiin nimenomaan huonompi silmä ensin, jotta pahimman sattuessa olisi parempi silmä tallella. Lääkärin näkökulmasta tietysti raha puhuu: operointitiloja tarvitaan vain kerran, ja asiakaskin juoksee vastaanotolla harvemmin.
Kuinka se välivaihe, kun toisessa korjattu näkö ja toinen silmä tarvitsee lasit?
Piti hetkinen oikein muistella, kun siitä on niin pitkä aika. Käytin toisessa silmässä piilolinssiä.
Unohdin kokonaan mainita piilolinssit yhtenä kärsimisen aiheena. Käytin niitä toistakymmentä vuotta ennen operaatiota. Silmissäni alkoi näkyä verisuonia, mitä voi kuulemma hidastaa käyttämällä pehmeiden sijasta kovia piilolinssejä, mutta silmäni eivät oikein jaksaneet kumpiakaan. Kaiken lisäksi silmämunani ovat hieman epätavallisen muotoiset, minkä vuoksi piilolinssini piti tilata erikseen Saksasta. Kalliiksi kävi. Nopean laskemisen tuloksena arvelen, että operaatio on jo maksanut itsensä takaisin, ja jos linssinesteet yms. oheiskulut otetaan huomioon, jo toisen mokoman. Ja siihen vielä bonuksena elämä ilman kakkuloita.
Yksi operaatioon johtanut seikka oli muuten verkkokalvon irtauma, joka heikensi toista silmääni niin paljon, että silmät eivät oikein osanneet toimia yhdessä. Silmistä oli kaikenlaista vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty silmän verkkokalvon korjausleikkaus (reikä) laserilla. Myös kaihileikkaus on tehty laserilla. Ei valittamista, vaikka toisen silmän näkökyky ei olekaan täydellinen.
Minulle on tehty nuo myös,ja vielä YAG-laseroitu jälkikaihi + lisäksi sarveiskalvon höyläys = SE laserointi, mitä tämä aloitus kritisoi.
Nuo muut laseroinnit ovat melko välttämättömiä, että näkökyky ylipäätään säilyisi.
Sarveiskalvon laserleikkaus, joilla korjataan taittovirheitä, ei ole sairaanhoitoa.
Niitä ei kai tehdä julkisessa terveydenhuollossa, ei ainakaan esteettisistä syistä.
En uskaltaisi mennä kun on jo muutenkin todella kuivat silmät ja arpikudokseen muutenkin taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin reilu 10v sitten Femtolasikissa. Nyt on ollut pari vuotta lasit takaisin. -5 oli lähtötilanne. En voinut käyttää piilolinssejä. Nyt lasit ovat ihan Ok. Välivaihe ilman laseja oli ihana. Helpotti urheilua etc.
Nyt on vaan ongelmaksi muodostunut silmien kuivuminen, joka on todella viheliäinen vaiva. Puoli vuotta mietin jopa, että joudunko luopumaan työstäni. Koska en pystynyt työskentelemään näyttöpäätteellä tai ajamaan autoa. Kävin 4 eri silmälääkärin luona (myös leikanneen) hakemassa apua. Sain 4 eri diagnoosia … En ole varma mikä diagnooseista oli se oikea tai oliko mikään.
Nyt vaiva vähän helpottanut, mutta seurannee loppuelämän mukanani.
Kohtalotoveri kyselee:
Mikä auttoi kuivasilmäisyyteen?
Mitä diagnooseja sait?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen like näköinen, noin -5. En pärjää ollenkaan ilman rillejä. Laserleikkaus kuulostaa houkuttelevalta mutta en ole mennyt leikkaukseen koska riskit pelottavat. Olen varma että olisin juuri se muutama prosentti jolle tulee komplikaatioita, kaksoiskuvia, haloja ja mitä näitä on. Nyt kun olen lukenut tämän ketjun niin olen tosi iloinen että en ole käynyt laseroinnissa. Täällä kun on tullut ilmi näitä haittoja mitä voi ilmetä myöhemmin ja että laseroinnin jälkeen ei voi myöhemmin tehdä toimenpiteitä mitä saattaa tarvita. Onneksi en ole koskaan kärsinyt silmälasejen käytöstä vaikka olen joutunut käyttämään niitä vuosikymmeniä.
Nuo halot (haloilmiö), säteet valolähteiden ympärillä, heijastukset, heikentynyt hämäränäkö ja häikäistyminen ovat niin yleisiä jälkiseurauksia, ettei niitä edes pidetä varsinaisena leikkauksen epäonnistumisena.
En enää edes muista, millaiselta katuvalot oikeasti näyttävät. Minulle ne ovat kuin kuvia tähtisadetikuista. Likinäköisillä on usein heikko hämäränäkö luonnostaan, tuo pahenee laseroinnin seurauksena. Ja pimeällä autolla ajo on haastavaa, kun katsuvalot, liikennevalot ja erityisesti vastantulijoidn valot häikäisevät. Hassua käyttää polaroivia aurinkolaseja pimeällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä viisikymppinen laseroitu.
Olen erittäin tyytyväinen. Olin noita ensimmäisiä hoidettuja 90 luvulla, valtavan tarkan näön sain eikä ongelmia ole ollut!Olen 64-vuotias, silmät PRK-laseroitu vv. 1992, 1993 ja 1994. Juu, ole kolmea näkevää silmää, mutta toista piti fiksata hyvin pian, kun näkö alkoi palautua takaisin miinukselle. Monta vuotta tiputteli kortisonitippoja silmin arpikudosta ehkäisemään/poistamaan.
Muutaman vuoden päästä molemmat silmät silti luokkaa -2 diopterin linssit. Eli näköni parantui, mutta tarvin edelleen sankalaseja. Piilolasejahan ei voi enää käyttää,kun silmät on operoitu.Nyt vanhemmiten silmät ovat tulleet ERITTÄIN valonaroiksi, ehkä kuivumisen takia.
Silmäni leikkasi Kirsti Takki, Tikkurilan Näkökeskus. Erittäin ylimielinen ja tympeä tyyppi, kun aikoinaan valitin leikkaustuloksesta. Hauskasti hänen aviomiehensä oli potilasasiamies. 😏
Silmälääkärit tuohtuivat Tikkurilan näkökeskukseen
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003839843.html
Maksumuurin takana, en näe mitä kirjoitettu ja ketä lääkäreita koskee ja onko ketään lääkäriä edes nimetty. Paikka kuitenkin sama Tikkurilan näkäkeskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuten kaikissa muissakin lääketieteellisissä toimenpiteissä, silmien laserleikkauksissakin joillekin homma onnistuu täydellisesti ilman komplikaatioita ja toisille sitten tulee useampikin komplikaatio.
Jokaisen pitää omalla kohdallaan punnita, minkälaiset hyödyt ovat ja kuinka suuria riskejä on valmis ottamaan. Ennen päätöksen tekemistä soisi, että henkilöä on informoitu kaikista riskeistä asianmukaisesti.
Minua huolestuttaa tämä suuntaus, että nykyään riskeistä ei puhuta asiallisesti. Jokaikisellä ihmisellä pitää olla päätösvalta omaan kehoonsa ja oikeus kuulla kaikkia eri näkökulmia päätöksenteon tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä viisikymppinen laseroitu.
Olen erittäin tyytyväinen. Olin noita ensimmäisiä hoidettuja 90 luvulla, valtavan tarkan näön sain eikä ongelmia ole ollut!Minun silmäni laseroitiin vuonna 1997. Nyt olen 57-vuotias, ja näköni on -1 kummassakin slmässä, joten käytän laeja vain ajaessani autoa. Lukulasejakaan en tarvitse ollenkaan. Ero entiseen eli -8 diopterin silmiin on valtava. Maksoin operaatiosta 20000 markkaa enkä ole katunut penniäkään.
Olen ihmetellyt sitä, miksi ihmiset sallivat ja lääkärit haluavat nykyisin laseroida molemmat silmät samalla kertaa. Minun aikoinani ensin operoitiin toinen silmä ja katsottiin, miten se paranee. Nyt pannaan kaikki silmämunat samaan koriin ja ihmetellään sitten, että ne menivät rikki yhtaikaa.
Lisään tähän vielä aiemmin esitetyn kysymyksen vastauksen: operaatiossa hiottiin sarveiskalvoa ohuemmaksi sopivista kohdista. Läppätekniikka oli vasta tuloillaan noihin aikoihin.
En tiedä, miltä hämäränäkö näyttää, joten minulla ei sitä kai ole. Silmätippoja tarvitsen vain katu- ja siitepölykaudella, joten sen kummempaa kuivumistakaan ei ole.
Ketjussa on puhuttu siitä, miten silmälaseista voi kärsiä. Minun lasini vääristivät näkymää niin, että esimerkiksi portaiden laskeutuminen oli hankalaa, ja maailma keinui muuallakin. Urheileminen höyrystyvät ja nenää pitkin valuvat rillit silmillä oli ikävää. Linsseissä oli paksuutta eli painoa vaikka muille jakaa. Ja joka aamu oli etsittävä lasit yöpöydältä käsikopelolla, kun edes käsivarrenmitan päähän ei nähnyt.
Ennen vanhaan minulla oli rahaa esimerkiksi laserleikkaukseen. Nykyisin olen köyhä, ja jollen aikoinani olisi hoitanut silmäasiaa kuntoon, näkisin nykyisin varmaan pelkkää harmaata sotkua, eikä yhteiskunnan varoilla kevyitä erikoislaseja ostella.
Sitä kyllä ihmettelen edelleen, miten kukaan uskaltaa leikkauttaa silmänsä yhtaikaa. Minun aikoinani operoitiin nimenomaan huonompi silmä ensin, jotta pahimman sattuessa olisi parempi silmä tallella. Lääkärin näkökulmasta tietysti raha puhuu: operointitiloja tarvitaan vain kerran, ja asiakaskin juoksee vastaanotolla harvemmin.
Kuinka se välivaihe, kun toisessa korjattu näkö ja toinen silmä tarvitsee lasit?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta itselläni leikattiin peräkkäisinä päivinä. Toisella näki jo ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että nykytekniikalla saisi laitettua läpinäkyvän verkon silmän sisälle joka pitäisi kalvot paikallaan.
Mielenkiintoinen ja asiallinen keskustelu ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kiitos muistutuksesta. Joskus hetken harkitsin tuita toimenpidettä, mutta en silloin enkä nyt uskaltaisi mennä riskien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt, onneksi. Tekisi mieli mennä laseriin, mutta just tollaset jutut pelottaa. Toisaalta kärsin laseista päivittäin, joten kumpi pahempi... Riski vai nykyinen haitta...
Miksi kärsit silmälaseistasi? Mun mielestä rillit on kivoja. Mulla on tosi monet ja vaihtelen niitä asun ja fiiliksen mukaan. Mulle silmälasit on asuste, kuten laukku tai kaunis huivi. Muuttuu koko ulkonäkö, kun vaihtaa erityyliset lasit päähän. Niillä on kiva leikitellä.
Olisipa ihanaa, jos voisikin käyttää rillejä asusteena, mutta näin -7 vahvuuksilla silmälasien valinnassa pitää ottaa huomioon monia asioita, lisäksi silmät näyttää pieniltä pippureilta ja kasvojen mittasuhteet muuttuvat radikaalisti tuon pienennysefektin myötä. Lisäksi lasit painavat, niillä näkee huonommin kuin esimerkiksi piilareilla, ja jostain syystä saan päänsärkyä useammin lasien kanssa kuin käyttäessä piilareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on JUST se syy, miksi en mene laserointiin. Isäni kertoi 80-luvulla, että ensimmäiset likinäön korjausleikkaukset oli tehty ryšßänmaalla, ja niissä silmiin oli kasvanut viillon kohdalle ARPIKUDOSTA! Isäni sanoi, että tekniikka on siitä kehittynyt toki ja kehittyy aina vaan, MUTTA että koskaan ei voi tietää, mitä haittavaikutuksia ajan kanssa ilmestyy, joita ei leikkaushetkellä osata ehkä oikein ottaa huomioon!
Päätin silloin, että minähän en mitään riskejä silmieni kanssa ota ja olen siis todella tottunut rilleihini, jotka sain 11-vuotiaana.
t. näkö pahimmillaan v: –7,5, o: –6 (nykyisin ”vain -5 ja - 5,5)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt, onneksi. Tekisi mieli mennä laseriin, mutta just tollaset jutut pelottaa. Toisaalta kärsin laseista päivittäin, joten kumpi pahempi... Riski vai nykyinen haitta...
Miksi kärsit silmälaseistasi? Mun mielestä rillit on kivoja. Mulla on tosi monet ja vaihtelen niitä asun ja fiiliksen mukaan. Mulle silmälasit on asuste, kuten laukku tai kaunis huivi. Muuttuu koko ulkonäkö, kun vaihtaa erityyliset lasit päähän. Niillä on kiva leikitellä.
Olisipa ihanaa, jos voisikin käyttää rillejä asusteena, mutta näin -7 vahvuuksilla silmälasien valinnassa pitää ottaa huomioon monia asioita, lisäksi silmät näyttää pieniltä pippureilta ja kasvojen mittasuhteet muuttuvat radikaalisti tuon pienennysefektin myötä. Lisäksi lasit painavat, niillä näkee huonommin kuin esimerkiksi piilareilla, ja jostain syystä saan päänsärkyä useammin lasien kanssa kuin käyttäessä piilareita.
Eikö sulla ole rahaa ostaa laseja kunnon ohennuksilla? Mulla on 3-kertainen ohennus, eivätkä silmälasini ole enää aikoihin painaneet juuri mitään. Muoviakin ovat vielä nykyisin, eivät lasia. Siis linssit. Mulla on tosin vain vähän alle -6.
Mieluummin silmälasit ja terveet silmät kuin ilman silmälaseja ja vahingoittuneet silmät kaikenlaisilla komplikaatioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt, onneksi. Tekisi mieli mennä laseriin, mutta just tollaset jutut pelottaa. Toisaalta kärsin laseista päivittäin, joten kumpi pahempi... Riski vai nykyinen haitta...
Miksi kärsit silmälaseistasi? Mun mielestä rillit on kivoja. Mulla on tosi monet ja vaihtelen niitä asun ja fiiliksen mukaan. Mulle silmälasit on asuste, kuten laukku tai kaunis huivi. Muuttuu koko ulkonäkö, kun vaihtaa erityyliset lasit päähän. Niillä on kiva leikitellä.
Olisipa ihanaa, jos voisikin käyttää rillejä asusteena, mutta näin -7 vahvuuksilla silmälasien valinnassa pitää ottaa huomioon monia asioita, lisäksi silmät näyttää pieniltä pippureilta ja kasvojen mittasuhteet muuttuvat radikaalisti tuon pienennysefektin myötä. Lisäksi lasit painavat, niillä näkee huonommin kuin esimerkiksi piilareilla, ja jostain syystä saan päänsärkyä useammin lasien kanssa kuin käyttäessä piilareita.
Eikö sulla ole rahaa ostaa laseja kunnon ohennuksilla? Mulla on 3-kertainen ohennus, eivätkä silmälasini ole enää aikoihin painaneet juuri mitään. Muoviakin ovat vielä nykyisin, eivät lasia. Siis linssit. Mulla on tosin vain vähän alle -6.
...kysyy ihminen, jolla on tasavahvuiset, eikä edes mitenkään erityisen likinäköiset silmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä vuodessa tekniikka on kehittynyt, onneksi. Tekisi mieli mennä laseriin, mutta just tollaset jutut pelottaa. Toisaalta kärsin laseista päivittäin, joten kumpi pahempi... Riski vai nykyinen haitta...
Miksi kärsit silmälaseistasi? Mun mielestä rillit on kivoja. Mulla on tosi monet ja vaihtelen niitä asun ja fiiliksen mukaan. Mulle silmälasit on asuste, kuten laukku tai kaunis huivi. Muuttuu koko ulkonäkö, kun vaihtaa erityyliset lasit päähän. Niillä on kiva leikitellä.
Olisipa ihanaa, jos voisikin käyttää rillejä asusteena, mutta näin -7 vahvuuksilla silmälasien valinnassa pitää ottaa huomioon monia asioita, lisäksi silmät näyttää pieniltä pippureilta ja kasvojen mittasuhteet muuttuvat radikaalisti tuon pienennysefektin myötä. Lisäksi lasit painavat, niillä näkee huonommin kuin esimerkiksi piilareilla, ja jostain syystä saan päänsärkyä useammin lasien kanssa kuin käyttäessä piilareita.
Eikö sulla ole rahaa ostaa laseja kunnon ohennuksilla? Mulla on 3-kertainen ohennus, eivätkä silmälasini ole enää aikoihin painaneet juuri mitään. Muoviakin ovat vielä nykyisin, eivät lasia. Siis linssit. Mulla on tosin vain vähän alle -6.
Mitä maksat laseistasi? Meneekö melkein puoleentoista tonniin niin kuin minulla?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käyttänyt piilolinssejä jo 18 vuotta ja olen kyllä harkinnut laserointia.
Minä 22 v. Ei yhtään silmätulehdusta.
Kävin leikkauksessa 39-vuotiaana ja lääkäri ehdotti silloin, että jätetään toinen silmä -0,5:een, jotta näen sillä pidempään lähelle. Nyt olen 56, enkä edelleenkään tarvitse lukulaseja, vaikka kaikilla ikäisilläni omassa tuttavapiirissä on.
Mulla oli lähtötilanne -5 molemmissa ja riskit käytiin erittäin tarkkaan läpi. Silloin vielä leikattiin yksi silmä yhdellä kertaa, kuten joku muukin on tässä kertonut.
Olen ollut supertyytyväinen ja kadun etten mennyt jo aiemmin. Pitkän aikaa hymyilin aamuisin kun näin herätyskellon ilman laseja tai shampoopullon tekstin suihkussa.