Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”
16.04.2022 |
Raskasta luettavaa, todella ahdistavaa suorastaan. Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on.
Kommentit (568)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Voidaan kai havaita mikäli lapsen persoonallisuus poikkeaa jotenkin ikäisistään yleensä. Tunnekylmyydestä ainakin puhutaan todennäköisten psykopaattien taimien kohdalla. Aivot ja persoonallisuus kuitenkin kehittyvät vielä, joten lopputulos ei ole selvillä. Lasten käytöksessä ja ajattelussa myös isompaa vaihtelua pidetään normaalina. Voi olla periaatteessa normaalia seota ja lyödäkin vaikka kaveria kun taas aikuiselta sellainen ei ole enää yhtä ymmärrettävää ja normaalin käytöksen rajoissa.
Siitähän oli muutama vuosi sitten juttua, että psykopaattisuutta voitaisiin pitää autismin yhtenä äärilaitana, kyseessähän on "vika aivoissa". Tästä ei ole kuitenkaan paljon keskustelua ollut koska autisteja ei tahdota leimata psykopaateiksi vaikka psykot olisivatkin autisteja. Hyvin autistiset tahdotaan käsittää sosiaalisesti kömpelöiksi, hyvin aidoiksi ja empaattisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea uskoa esim tuota kidnappaus huutoa. Lukiessa tuntu, että keksitty vähän ekstraa jotta saisi enemmän hyväksyntää
HEHHEH, niinhän sitä luulisi. Joku kyllä tunnistaa minut tästä avautumisesta, mutta oma AUT+keva tyttäreni on tehnyt samaa. Oli esim. itselleen epämieluisan miespuoleisen kouluavustajan kanssa pitkällä ruokavälkällä lenkillä koulun ympäristössä. Mies oli pitkätukka-hevarin näköinen, olikohan korvis ja tatuointejakin. Tyttäreni oli nätti ja n. 13v, juoksi karkuun läheiseen hääpukuliikkeeseen, jota piti venäjä/ virotaustaiset naiset. Tytär huusi heille "hädissään", että mies on kaapannut hänet. Myyjät olivat soittamassa poliisit paikalle. Ohjaajalla oli aikamoinen vakuuttelu että hän on kouluavustaja. He soittivat minulle, ja myyjät rauhoittuivat vasta kun tytär puhui kanssani luontevasti puhelimessa.
Kerran olimme ostamassa kummipojalle synttärilahjaa Anttilan leluosastolta. Tytär oli niin kateellinen, kun hänelle ei ostettu mitään, että sai raivarit ja riehui ympäriinsä ja alkoi huutaa "äiti älä lyö minua!" Ja todellakaan en ole ikinä lyönyt häntä, ja siinäkin tilanteessa olin röysin rauhallinen. Pyysin myyjää kutsumaan vartijat paikalle, ettei minua syytettäisi turhaan mistään.
Tyttöautistit ovat halutessaan mestareita oveluudessa ja manipuloimisessa, vaiika heillä olisi jehitysvamma. Tämä on yksi syy siihen, miksi heitä ei voi jättää vueraan hoitoon, sellaisen joka ei "osaa lukea lasta", vaan kasvattaa ja tulkitsee suoraviivaisesti. Autistien kanssa täytyy osata olla askel edellä joka tilanteessa, ja olla äärimmäisen hyvä lukemaan lasta. Harva oppii tätä taitoa, se on synnynnäistä jos sitä on. Paras hoitaja aikoinaan oli MLL:n hoitaja, lukiotytyö, jolla ei ollut kokemusta autisteista. Todella umpisurkeaa kasvatustieteen maisteria ja psykologia on sen sijaan tullut vastaan. Nykyinen avustaja on erinomainen, koulutukseltaan kokki. Paljon on hyviä ja huonoja hoitajia ollut tältä väliltä.
Kasvatustieteen koulutus ei anna herkkyyttä kohdata ihmistä, jos sitä ei ole luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja Nancystä, äidin kirjoittama. Deborah Spungen on äiti.
Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen kun luin tuota artikkelia oli juurikin Nancy. Hyvä kirja, vaikka surullinen tositarina onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Voidaan kai havaita mikäli lapsen persoonallisuus poikkeaa jotenkin ikäisistään yleensä. Tunnekylmyydestä ainakin puhutaan todennäköisten psykopaattien taimien kohdalla. Aivot ja persoonallisuus kuitenkin kehittyvät vielä, joten lopputulos ei ole selvillä. Lasten käytöksessä ja ajattelussa myös isompaa vaihtelua pidetään normaalina. Voi olla periaatteessa normaalia seota ja lyödäkin vaikka kaveria kun taas aikuiselta sellainen ei ole enää yhtä ymmärrettävää ja normaalin käytöksen rajoissa.
Siitähän oli muutama vuosi sitten juttua, että psykopaattisuutta voitaisiin pitää autismin yhtenä äärilaitana, kyseessähän on "vika aivoissa". Tästä ei ole kuitenkaan paljon keskustelua ollut koska autisteja ei tahdota leimata psykopaateiksi vaikka psykot olisivatkin autisteja. Hyvin autistiset tahdotaan käsittää sosiaalisesti kömpelöiksi, hyvin aidoiksi ja empaattisiksi.
Psykopaateilla ja autisteilla ei kyllä ole mitään tekemistä keskenään.
Tarina on aika kauhea, mutta ihmetellä pitää: miksei tämä nainen mennyt jo vuosia sitten yksityiselle lääkärille ja neurologille? Vuosia, vuosia sitten. Miksi siellä neuvolassa piti ravata? Oikeita neuvoja ei miltään neuvolan terkkareilta saa, siis mitään substanssiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Se, että niitä ei voi diagnosoida lapsena, koska persoona saattaa muuttua, ei tarkoita, ettei niitä piirteitä olisi ollut lapsesta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Psykopatia ei ole persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Psykopatia ei ole persoonallisuushäiriö.
Mikä se sitten on? Anteeksi, en ole todellakaan tämän alan ekspertti, utelias vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Voidaan kai havaita mikäli lapsen persoonallisuus poikkeaa jotenkin ikäisistään yleensä. Tunnekylmyydestä ainakin puhutaan todennäköisten psykopaattien taimien kohdalla. Aivot ja persoonallisuus kuitenkin kehittyvät vielä, joten lopputulos ei ole selvillä. Lasten käytöksessä ja ajattelussa myös isompaa vaihtelua pidetään normaalina. Voi olla periaatteessa normaalia seota ja lyödäkin vaikka kaveria kun taas aikuiselta sellainen ei ole enää yhtä ymmärrettävää ja normaalin käytöksen rajoissa.
Siitähän oli muutama vuosi sitten juttua, että psykopaattisuutta voitaisiin pitää autismin yhtenä äärilaitana, kyseessähän on "vika aivoissa". Tästä ei ole kuitenkaan paljon keskustelua ollut koska autisteja ei tahdota leimata psykopaateiksi vaikka psykot olisivatkin autisteja. Hyvin autistiset tahdotaan käsittää sosiaalisesti kömpelöiksi, hyvin aidoiksi ja empaattisiksi.
Psykopaateilla ja autisteilla ei kyllä ole mitään tekemistä keskenään.
Ainakaan sitä ei saa sanoa ääneen, eikä mielellään ajatellakaan 🤷🏻♀️ Henkilökohtaisesti ajattelen, että tunnepuolella korkeaälykkyisellä Aspergerilla ja psykopaatilla voi olla paljonkin samalla janalla, tosin yhtäläisyysmerkkejä ei tietenkään voi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja Nancystä, äidin kirjoittama. Deborah Spungen on äiti. Tässä pätkä artikkelista:
”If you believe Deborah Spungen’s memoir (the Spungen family declined to be interviewed for this article), Nancy devoted her life to pissing people off. Born in 1958 and raised in the Philadelphia suburbs, she was difficult from birth: impossible to console, prone to tantrums, hostile, insatiable, demanding, and a bully to her younger sister and brother. “A 7-year-old ran our household,” Deborah writes. “When she wanted something, no matter how big or small, she hollered and screamed and backed us into a corner until we were the ones to back down. We gave in to her. Why? Because there was absolutely no peace in the house until she got what she wanted.” When she was a bit older, Nancy attacked her mother with a hammer. The family brought her to a succession of doctors, psychologists, and clinics; at 11, she was diagnosed with schizophrenia, although Deborah says the doctor didn’t disclose the diagnosis to the family. ”
Hassua, ihan täysin sama tuli mieleen. Se oli raskas kirja lukea. Nancy oli todella sekaisin, mikä lie olisi ollut oikea diagnoosi. Skitsofreniaan en usko.
Kyllä, minulle myös. Minäkään en nyt enäämuista mikä diagnoosi/diagnooseja hänellä oli, vai oliko mitään. Rankalta tuntui sitä kirjaakin lukea aivan kuten tätäkin lehtiartikkelia.
Nancy syntyi vuonna 1958, joten ei tainnut olla mitään modernia diagnoosia. Ja aikuisena ei tainnut olla mitenkään hoitomyönteinenkään.
(Kumma kuvitella Nancyä ja Sidiä nykypäivän "boomereina", jos olisivat tähän asti selvinneet hengissä. Mutta kaipa huumeet olisivat matkan varrella heidät jo vieneet ilman sitä tragediaakin.)
Niin, on varmasti diagnoosit ja kuntoutus noista ajoista mennet eteen päin. Mutta kehitettävääkin etenkin tuossa tunnistamisessa tuntuu selkeästi vielä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Psykopatia ei ole persoonallisuushäiriö.
Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto on psykopatia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kirja Nancystä, äidin kirjoittama. Deborah Spungen on äiti.
Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen kun luin tuota artikkelia oli juurikin Nancy. Hyvä kirja, vaikka surullinen tositarina onkin.
Nancy oli kyllä minun mielestäni ADHD enemmän kuin As, mutta joo, surullinen tarina kaikkiaan.
Surullista ja karmeaa, todella pelottavaa ylipäätään hankkia lapsia kun aina on mahdollisuus, että tulee joku sellainen tapaus joka pilaa mun elämän.
Näistä tulee myös kiitollinen olo siitä, että oma, liian nuorena väärän miehen kanssa saatu ei-toivottu tyttäreni on sentään ihana ja älykäs, normaali ja ns. helppo lapsi.
Toisaalta myös syyllisyys siitä, että on ahdistanut saada lapsi liian nuorena ja väärästä miehestä enkä ole osannut olla kiitollinen vaan katunut koko asiaa, ja samalla toiset ei saa lasta ollenkaan vaikka toivoisivat, ja toiset saa jonkun super hankalan elämänpilaajan.
Nykyään olen jo sen verran aikuinen, että tiedostan riskit, eli lisääntyminen on alkanut tuntua arvelluttavalta ajatukselta.
Vielä kaksvitosena ajattelin, että voisi joskus paremmalla ajalla oikean miehen kanssa tehdä lisääkin lapsia, mutta kun ikää tulee ja aivot kypsyy, alkaa tajuamaan riskit koko hommassa eikä tee mieli pilata elämää.
Lapseni on täysi-ikäinen kun olen vasta 37v, joten enköhän nauti sitten elämästäni enkä ota riskiä elämän pilaamisesta pariutumisen tai lisääntymisen muodossa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.
Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?
Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).
Se, että niitä ei voi diagnosoida lapsena, koska persoona saattaa muuttua, ei tarkoita, ettei niitä piirteitä olisi ollut lapsesta saakka.
Nyt ymmärrän. Kiitos!
Nykypäivänä on sentään mahdollista saada apua tuollaiseen. Ennenvanhaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kahlita lapsi seinään kiinni.
Jutun alusta asti mietin että lapsella on varmasti jokin autismin kirjoon kuuluva häiriö.
Ei siedä muutoksia, ei pysty sopeutumaan vaihtuviin tilanteisiin. Jää johonkin asiaan jumiin eikä pääse siitä yli, vaan saa raivokohtauksen. Erilaiset sensoriset herkkyydet (kosketus, valot, äänet...). Ei tule toimeen muiden kanssa, koska vastavuoroinen vuorovaikutus ei onnistu (muiden viestinnän tulkinnassa vaikeuksia). Niin selkeät piirteet että on todellakin outoa ettei ole missään aiemmin kiinnitetty huomiota.
Vanhemmat varmasti yrittäneet kaikkensa. Toivottavasti perhe saisi apua ennen kuin joutuvat antamaan tytön ulkopuolisten hoidettavaksi, kun eivät itse enää jaksa sitä kuormitusta.
Jos itse vapaasta halusta tekee lapsia niin en ymmärrä tuota ihme vinkumista jos lapsi ei olekaan helppo ja täydellinen. Eri asia jos se haikara kävisi pudottamassa lapset oven taakse. Jotkut nyt vaan syntyvät kärsimään. Semmosta se o.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi hyvä syy olla tekemättä lapsia. Saattaa mennä monen ihmisen elämä pilalle.
Onko tää sama tyyppi, joka käy kommentoimassä tätä joka ketjuun? Pohtiiko hän sitä, tehdäkö lapsia vai ei, ja käy raportoimassa aina, kun tulee ruksi ei-sarakkeeseen? Vai mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on sentään mahdollista saada apua tuollaiseen. Ennenvanhaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kahlita lapsi seinään kiinni.
Juu ennen vanhaan se häpeä oli varmasti suurempi, koska ihmiset tietämättömyyttään tuomitsivat tuollaisen lapsen käytöksen huonon kasvatuksen tulokseksi. Aivan sama, vaikka vanhemmilla olisi viisi muutakin lasta, jotka hyväkäytöksisiä ja normaaleja.
Todellakin hyvä, että kehitys kehittyy ja tietoisuus lisääntyy. Ei kuitenkaan vielä olla riittävällä tasolla, kun yhä kuulee näitä tarinoita joissa kärsitty vuosikymmen ilman apua!
Alue: Aihe vapaa
Nancy syntyi vuonna 1958, joten ei tainnut olla mitään modernia diagnoosia. Ja aikuisena ei tainnut olla mitenkään hoitomyönteinenkään.
(Kumma kuvitella Nancyä ja Sidiä nykypäivän "boomereina", jos olisivat tähän asti selvinneet hengissä. Mutta kaipa huumeet olisivat matkan varrella heidät jo vieneet ilman sitä tragediaakin.)