Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”

Aivan kauhea juttu, ahdistaa tuon äidin puolesta. Kyllä olen onnellinen ettei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tarina. Ihmettelin jo aika alkuvaiheessa, miksi vanhemmat eivät heti kääntyneet yksityisen tahon puoleen, kun julkiselta puolelta ei apua löytynyt. Me suomalaiset alistumme liian helposti ns. auktoriteettien edessä, oli sitten kyseessä neuvolan, päiväkodin tai koulun henkilökunta psykologeista ja lääkäreistä puhumattakaan. Moni tuntuu pelkäävän, että julkisen puolen tahot loukkaantuvat, jos ei tyydy heidän "diagnoosiinsa", vaan lähtee hakemaan apua omalla kustannuksella yksityiseltä puolelta. Voi hyvinkin olla, että julkisella puolella on niitä herkkähipiäisiäkin, jotka halukkaasti syyllistävät niitä, jotka ovat hankkineet apua muualta, eivätkä ole alistuneet siihen, mitä heille on sanottu. Tiedän kyllä, että palvelut yksityisellä puolella maksavat maltaita, mutta kun on kyseessä oman lapsen ja koko perheen hyvinvointi, niin jostain ne rahat vain pitäisi pyrkiä raapimaan kasaan. Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Ei sillä jutun lapsella ole hyvä olla, se on varmaa, mutta ehkä nyt apu löytyy.

Kaikilla ei vaan ole sitä rahaa. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea uskoa esim tuota kidnappaus huutoa. Lukiessa tuntu, että keksitty vähän ekstraa jotta saisi enemmän hyväksyntää  

Sama. Ja vartijakin tuli paikalle tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tarina. Ihmettelin jo aika alkuvaiheessa, miksi vanhemmat eivät heti kääntyneet yksityisen tahon puoleen, kun julkiselta puolelta ei apua löytynyt. Me suomalaiset alistumme liian helposti ns. auktoriteettien edessä, oli sitten kyseessä neuvolan, päiväkodin tai koulun henkilökunta psykologeista ja lääkäreistä puhumattakaan. Moni tuntuu pelkäävän, että julkisen puolen tahot loukkaantuvat, jos ei tyydy heidän "diagnoosiinsa", vaan lähtee hakemaan apua omalla kustannuksella yksityiseltä puolelta. Voi hyvinkin olla, että julkisella puolella on niitä herkkähipiäisiäkin, jotka halukkaasti syyllistävät niitä, jotka ovat hankkineet apua muualta, eivätkä ole alistuneet siihen, mitä heille on sanottu. Tiedän kyllä, että palvelut yksityisellä puolella maksavat maltaita, mutta kun on kyseessä oman lapsen ja koko perheen hyvinvointi, niin jostain ne rahat vain pitäisi pyrkiä raapimaan kasaan. Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Ei sillä jutun lapsella ole hyvä olla, se on varmaa, mutta ehkä nyt apu löytyy.

Kaikilla ei vaan ole sitä rahaa. Siksi.

Lisäys: puhuin siis yleisellä tasolla. Näillähän oli lopulta.

-sama

Siskolla on asperger. Meilläkin äiti ajatteli minun kauttani juuri noin, että koska toinen osaa käyttäytyä ja on pidetty, niin kodista ei johdu sisareni käytös. Vaikka aspergerin toteaminen oli valtava helpotus, niin niitä sisaren ongelmia se ei ole poistanut. Muut ihmiset eivät pidä hänestä, oli diagnoosi tai ei.

Autismin kirjon ihmiset ovat erilaisia. Minulla oli 80-luvulla harjaantumiskoulussa eräs hyvin väkivaltainen oppilas. Neurologinen oireyhtymä, johon voi toisinasn liittyä myös kehitysvamma - ja kyllä lääkehoito on melko ehdoton. Mahdollistaa koulunkäynnin ja terapian. Ihmeellistä että diagnoosi viivästyi, kun oli selvät oireet jo vauvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen:

The Fifth Child, Doris Lessing

Hyytävä kuvaus persoonallisuushäiriöisestä lapsesta.

Mutta voiko lapsella edes diagnosoida persoonallisuushäiriötä, koska kehitys on kesken? En tiedä, siksi kysyn. 

Ei voi, eikä monta muutakaan asiaa. Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Minusta tuo lapsenoireilu kuulostaa ADHDltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen:

The Fifth Child, Doris Lessing

Hyytävä kuvaus persoonallisuushäiriöisestä lapsesta.

Mutta voiko lapsella edes diagnosoida persoonallisuushäiriötä, koska kehitys on kesken? En tiedä, siksi kysyn. 

Ei voi, eikä monta muutakaan asiaa. Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Minusta tuo lapsenoireilu kuulostaa ADHDltä.

Minusta hän on sekä ADHD että Asperger. Minulla on tuo kaksoisdiagnoosi, ja aika läheltä liipaa varmasti lapsuuden käytöskin.

Ohis, mutta kaikki ne kolme autismin kirjoon kuuluvaa lasta, jotka olen ikinä tuntenut, nukkuvat tosi vähän ja/tai heräävät aikaisin, vaikka kuinka yrittäisi muuttaa rytmiä!

Muistan, kuinka oma 1,5-vuotiaani nukkui aina 2h päikkärit ja 12-13h yöunet, ja parhaan ystäväni samanikäinen (autisti) lapsi nukkui vain 50mun päivällä ja yöuni oli aina klo 21-05. Aina. Ei siinä todellakaan tullut ikinä valutettua kaverille, vaikka mitä haasteita meilläkin olisi ollut, koska tuollaiben vähäuninen ja alati tyytymätön muksu on ehkä raskainta. He saivat onneksi lähetteen jatkotutkimuksiin ja siitä autismi dg oisko ollut 2v iässä 🤔

Lapsi on autismikirjolla. Varmasti. Tyttöjen autismi on edelleen alidiagnosoitua koska tytöt osaavat peitellä oireitaan ja matkia neurotyypillisten käytöstä. Eivät kuitenkaan ymmärrä käytöksen taustoja, kuormittuvat, tulkitsevat väärin sosiaalisia tilanteita jne. Autismikirjon tytön käytös muistuttaa usein neurotyypillisen pojan käytöstä monella tapaa. Ajattelu on poikamaisen suoraviivaista, ei sillä tavalla monivivahteista kuin tytöillä tyypillisesti. Kyseinen lapsi tarvitsisi sosiaalisten taitojen kuntoutusta ja psykoedukaatiota autismikirjosta. Vanhemmat tarvitsisivat ohjausta arkeen mm kuvatuen käytössä, rutiinisidonnaisuuden hyödyntämisessä, ennakoinnissa jne. Arkea voi helpottaa ja toimintakykyä voi tukea monella tapaa kun tiedetään mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?

Niinpä.

Jutusta paistoi se, ettei osattu ennakoida lapsen herkkyyksiä. Tuollaisen lapsen kanssa pitää aina ennakoida, ja välttää turhia muutoksia.

Ei niitä lapsen "herkkyyksiä" voi loputtomasti ennakoida ja tehdä elämästä hänelle pumpulia. Ei, vaikka olisi miten autisti. Ja tuo, että käyttäytyy noin väkivaltaisesti veljeään ja äitiään kohtaan, on vaarallista ja sitä ei tule sallia millään tekosyyllä. Lapsi olisi pitänyt toimittaa lastenpsykiatriselle tutkimuksiin jo aikoja sitten. Missä lie tuppukylässä asuvat, arvatenkin jossakin lahkolaisten alueella. 

Olen nepsytyöntekijä ja väkivaltatilanteita ehkäistään juuri ennakoimalla.

Toki, mutta ei kai kaikkea voi vältelläkään?

Maksalaatikkoa ei tosiaankaan voi vältellä eikä talossa varmastikaan ollut sellaista ravintoa, mistä tyttö ei olisi saanut raivaria. Itse en olisi ainakaan koettanut muuta tarjota kuin just maksalaatikkoa. Laatikko ku laatikko.

Aiempi eri

Sulta taisi nyt mennä tuon ennakoinnin pointti kokonaan ohi. Toivottavasti sulla ei ole siellä nepsylasta kasvatettavana...

Vähän ohis (ehkä), mutta jos persoonallisuushäiriöitä ei voi diagnosoida lapsilla, niin mitenkäs sitten lapset joilla on selkeästi sosiopaattisia tai psykopaattisia piirteitä? Joskus ainakin muistan lukeneeni, että sosiopatia/psykopatia on periaatteessa sama kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta voi toki olla, että tuo oli vain kirjoittajan mielipide.

Jotkut lapset kasvavat ainakin päällisin puolin normaaleissa oloissa ja osaavat jo nuorena manipuloida muita samalla kun kuitenkin osoittavat noita ylläolevia piirteitä (esim. kiduttavat pieniä eläimiä). En tiedä voisiko tuollaistakin laittaa sitten jonkin autismin piikkiin?

Joka tapauksessa, artikkelin lapsesta tuli minullekin mieleen Nancy Spungen, mikä diagnoosi hänellä sitten loppujen lopuksi olikaan. Todella ahdistavaa luettavaa (kuten oli Nancy-kirjakin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen:

The Fifth Child, Doris Lessing

Hyytävä kuvaus persoonallisuushäiriöisestä lapsesta.

Mutta voiko lapsella edes diagnosoida persoonallisuushäiriötä, koska kehitys on kesken? En tiedä, siksi kysyn. 

Ei voi, eikä monta muutakaan asiaa. Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Minusta tuo lapsenoireilu kuulostaa ADHDltä.

Minusta hän on sekä ADHD että Asperger. Minulla on tuo kaksoisdiagnoosi, ja aika läheltä liipaa varmasti lapsuuden käytöskin.

Samaa ajattelen. Vahvoina molemmat piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?

Tuohan on ihan tavallista arkea, että asiat eivät mene suunnitellusti. Ei autistista lastakaan voi loputtomiin suojella noilta pettymyksiltä. 

"Viime lauantaina kerroin aamulla, että meillä on ruokana makaronilaatikkoa. En ehtinytkään tehdä sitä, joten tarjosin maksalaatikkoa. Iida heitti oman ruokansa keittiön seinään."

Aamulla äiti sanoo: - Tänään syödään päivälliseksi makaronilaatikkoa ja ketsuppia.

Nälkäiset lapset kutsutaan pöytään ja äiti sanoo: - Enpäs ehtinytkään tehdä makaronilaatikkoa. Ottakaapa lapset tästä herkullista maksalaatikkoa. Nam nam, maistuvaa maksaa ja pehmenneitä runinoita!

Asiat voi kyllä tehdä itselleen vaikeiksi tahattomastikin toki.

Eri

Tämä. Raivaria tiskin olisi tullut, jos äiti olisi tajunnut olla lupaamatta makaronilaatikkoa. Totakai siitä syntyi odotuksia, se on useimman lapsen lempiruoka.

Maksalaatikko oli pettymys, joka sitten jihti ruuan heittämiseen. Tunnereaktiot ja tunnesäätely tuollaisella lapsella ei toimi kuten tavallisilla lapsilla, siksi vanhemmankin tosiaankin pitää ennakoida. Kuten ei lupailla sellaisia ruokia mitä ei ole tulossa.

Pettymystensietoa harjoitellaan lapsen kanssa sitten pienin askelin ja hallitusti.

Tuo lapsi nyt vetää raivareita ilman syytäkin ja joskus sattuu asioita joille ei voi mitään, kaikkea ei voi ennakoida. Jos lapsi kysyy mitä ruokaa on ja siihen vastaa, mutta joutuukin muuttamaan suunnitelmia, tulee raivari. Toisaalta jos sanoo ettei vielä tiedä mitä ruokaa on, tuleeko siitäkin raivari? Tai tuleeko raivari jos ruoka on jotain mitä ei halua? 

Ei ole kovin hyödyllistä syyllistää äitiä joka ei osaa joka tilanteessa ennakoida kaikkea eikä myöskään ennustaa autistilapsensa mielenliikkeitä joita kukaan muukaan ei osaa ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea uskoa esim tuota kidnappaus huutoa. Lukiessa tuntu, että keksitty vähän ekstraa jotta saisi enemmän hyväksyntää  

Sama. Ja vartijakin tuli paikalle tietysti.

No kyllä minä ainakin huolestuisin, jos joku muksu huutaa kaupassa että hänet on kidnapattu eikä kukaan kutsu vartijaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?

Niinpä.

Jutusta paistoi se, ettei osattu ennakoida lapsen herkkyyksiä. Tuollaisen lapsen kanssa pitää aina ennakoida, ja välttää turhia muutoksia.

Ei niitä lapsen "herkkyyksiä" voi loputtomasti ennakoida ja tehdä elämästä hänelle pumpulia. Ei, vaikka olisi miten autisti. Ja tuo, että käyttäytyy noin väkivaltaisesti veljeään ja äitiään kohtaan, on vaarallista ja sitä ei tule sallia millään tekosyyllä. Lapsi olisi pitänyt toimittaa lastenpsykiatriselle tutkimuksiin jo aikoja sitten. Missä lie tuppukylässä asuvat, arvatenkin jossakin lahkolaisten alueella. 

Olen nepsytyöntekijä ja väkivaltatilanteita ehkäistään juuri ennakoimalla.

Toki, mutta ei kai kaikkea voi vältelläkään?

Maksalaatikkoa ei tosiaankaan voi vältellä eikä talossa varmastikaan ollut sellaista ravintoa, mistä tyttö ei olisi saanut raivaria. Itse en olisi ainakaan koettanut muuta tarjota kuin just maksalaatikkoa. Laatikko ku laatikko.

Aiempi eri

Sulta taisi nyt mennä tuon ennakoinnin pointti kokonaan ohi. Toivottavasti sulla ei ole siellä nepsylasta kasvatettavana...

On minun mielestäni ihan eri asia se, että yrittää ennakoida mahdollisimman paljon, kuin se, että pitäisi ennakoida ihan kaikki, mitä elämässä tapahtuu, tai on huono nepsylapsen vanhempi.

Jos se hemmetin makaronilaatikko olisi vaikka palanut, niin olisi joka tapauksessa pitänyt keksiä jotain muuta. Jos makaronit olisivat unohtuneet kaupan kassalle, eikä olisi ollut aikaa lähteä enää takaisin kauppaan, niin jotain muuta syötävää on keksittävä nälkäisille lapsille. Miljoona asiaa voi mennä pieleen, ennen kuin makaronilaatikko on huulilla.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta kaikki ne kolme autismin kirjoon kuuluvaa lasta, jotka olen ikinä tuntenut, nukkuvat tosi vähän ja/tai heräävät aikaisin, vaikka kuinka yrittäisi muuttaa rytmiä!

Muistan, kuinka oma 1,5-vuotiaani nukkui aina 2h päikkärit ja 12-13h yöunet, ja parhaan ystäväni samanikäinen (autisti) lapsi nukkui vain 50mun päivällä ja yöuni oli aina klo 21-05. Aina. Ei siinä todellakaan tullut ikinä valutettua kaverille, vaikka mitä haasteita meilläkin olisi ollut, koska tuollaiben vähäuninen ja alati tyytymätön muksu on ehkä raskainta. He saivat onneksi lähetteen jatkotutkimuksiin ja siitä autismi dg oisko ollut 2v iässä 🤔

Nojoo Oi jestas, en mä jaksaisi "normaaliakaan" lasta joka nukkuu vain 50min päivällä JA max 8h yöllä!?! Ei olis mitään omaa aikaa, ei parisuhdeaikaa 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kirja Nancystä, äidin kirjoittama. Deborah Spungen on äiti. Tässä pätkä artikkelista:

”If you believe Deborah Spungen’s memoir (the Spungen family declined to be interviewed for this article), Nancy devoted her life to pissing people off. Born in 1958 and raised in the Philadelphia suburbs, she was difficult from birth: impossible to console, prone to tantrums, hostile, insatiable, demanding, and a bully to her younger sister and brother. “A 7-year-old ran our household,” Deborah writes. “When she wanted something, no matter how big or small, she hollered and screamed and backed us into a corner until we were the ones to back down. We gave in to her. Why? Because there was absolutely no peace in the house until she got what she wanted.” When she was a bit older, Nancy attacked her mother with a hammer. The family brought her to a succession of doctors, psychologists, and clinics; at 11, she was diagnosed with schizophrenia, although Deborah says the doctor didn’t disclose the diagnosis to the family. ”

Hassua, ihan täysin sama tuli mieleen. Se oli raskas kirja lukea. Nancy oli todella sekaisin, mikä lie olisi ollut oikea diagnoosi. Skitsofreniaan en usko.

Kyllä, minulle myös. Minäkään en nyt enäämuista mikä diagnoosi/diagnooseja hänellä oli, vai oliko mitään. Rankalta tuntui sitä kirjaakin lukea aivan kuten tätäkin lehtiartikkelia.

Vierailija kirjoitti:

Miten on edes mahdollista, ettei nykyaikana noin klassista nepsylasta tunnisteta terveydenhoidossa 😳 Olen jälleen järkyttynyt kehitysmaa-Suomesta!

Ehkäpä on ajateltu että kun on ensimmäinen lapsi niin äiti ei vain osaa kasvattaa ja hysterisoi. 

Toiseksi lapsi on tyttö joilla ei nähdä eikä tunnisteta erinäisiä häiriöitä koska eivät oireile samoin kuin pojat.

Minullakin tunnistettiin ADD vasta aikuisena kun itse viimein keksin mikä minua ehkä saattaisi vaivata.

Heti jutun alussa ajattelin, että kyseessä selkeä autismikirjon häiriö, ihan oppikirjapiirteet. Aistien herkkyys, rutiinien tärkeys, muutoksien hyväksymisen vaikeus, ihmissuhdevaikeudet... Kummallista, että vasta näin myöhään sai diagnoosin ja apua. Hyvä tietenkin, että sai.