Meeri, 39: ”Sain lapsen, joka särki sydämeni”
Raskasta luettavaa, todella ahdistavaa suorastaan. Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on.
Kommentit (568)
Emähullu poisti juuri 5 viestiä vaikka valitti jättämissään viesteissä velahullun poistavan viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?
Tuohan on ihan tavallista arkea, että asiat eivät mene suunnitellusti. Ei autistista lastakaan voi loputtomiin suojella noilta pettymyksiltä.
Juu. Mä tunnen yhden perheen, jossa autismin kirjoon kuuluvaa lasta on kasvatettu niin, että kaikessa mennään hänen ehdoillaan.
On aivan hirveä pikkutyranni nykyään.
Tuossa tarinassa luki että päiväkodissa oli aivan normaalisti. Mutta sitten itki äidille ettei halua mennä päiväkotiin. Tarina ei kerro mitä tapahtui, ilmeisesti siis äiti otti pois päiväkodista vai mitä?
Tässäkin tarinassa se mitä ei kerrota on olennaista, ei se mitä kerrotaan.
Oma äitini toimi juuri noin vaikean sisarukseni kanssa. Ja muista aina sen jos joku ammattihenkilö yritti kommentoida jotakin, äitini raivosi ja haukkui kyseistä opettajaa kotona monta päivää. Päiväkodin kanssa tehtiin juuri noin, sinne ei sisarustani enää viety.
Eläinavusteinen terapia saattaisi olla hyvä koko perheelle. Siinä näkee oman käytöksensä vaikutuksen eläimeen. Hevosterapia tai ratsastusterapia. Jotakin muuta kuin kotona neljän seinän sisällä omien ongelmien jauhamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjon ihmiset ovat erilaisia. Minulla oli 80-luvulla harjaantumiskoulussa eräs hyvin väkivaltainen oppilas. Neurologinen oireyhtymä, johon voi toisinasn liittyä myös kehitysvamma - ja kyllä lääkehoito on melko ehdoton. Mahdollistaa koulunkäynnin ja terapian. Ihmeellistä että diagnoosi viivästyi, kun oli selvät oireet jo vauvasta.
Ei autismiin ole mitään lääkkeitä. Ihmetyttää mitä lääkkeitä se lääkäri on perheelle luvannut ja mihin on niiden selittänyt liittyvän. ADHDta voidaan lääkitä, mielialaa voidaan tasata lääkkeillä mutta autismi ei lääkkeillä helpotu yhtään.
Taas sarjassamme tällaista ei saa sanoa, mutta sanon kumminkin: totuushan on se, että psykiatria hiljentää autistiset lapset aivan samalla reseptillä kuin dementoituneet vanhukset hoitolaitoksissa: neurolepteillä eli psykoosilääkkeillä! Näin meillä Suomessa hoidetaan!
Ilmeisesti vain hankalimpia tapauksia koska ei meille ainakaan ikinä ole mistään lääkehoidosta puhuttu edes sivulauseessa autismilapsen kanssa.
Suomessa syötetään tosi paljon neuroleptejä juurikin autistien hiljentämiseen. Myös vanhukset makaavat hiljaa paskavaipoissaan jo iltapäivästä hoitokodeissa, kun tuupataan psykoosilääkettä naamariin.
Puhut puppua. Omaiselle tulee apteekista lista ja lasku lääkkeistä. Hoitokodeilla ei ole mitään omia pikavarastoja.
Ilmaisia lääkkeitä ei ole.
Ole ollut hoitaja sekä omainen.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut aina kerää kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia jotka poistattaa viestit, jotka ei heitä miellytä. Ilmeisesti jotkut eivät vaan ole päässeet yli lapsuudestaan ja katkeruudestaan kun täytyy tulla aina siitä läyhäämään.
Sairas ihminen ei huomaa olevansa sairas. Et taida itsekään huomata olevasi.
Vierailija kirjoitti:
Omituista, että vanhemmat katselee tuollaista kymmenen vuotta ennenkuin tajuavat viedä yksityiselle tutkimuksiin. Vaikka selkeästi näkivät ettei lapsi ole normaali.
Outoa on myös se, miten tuo lapsi pystyi päivähoidossa käyttäytymään niin ettei hänellä hoitajien mielestä ollut ongelmia. Eikä viimeistään koulussa ongelmia tullut käytöksen vuoksi.
”Äiti opettelee ettei hermostuisi niin helposti”
Vierailija kirjoitti:
Miten on edes mahdollista, ettei nykyaikana noin klassista nepsylasta tunnisteta terveydenhoidossa 😳 Olen jälleen järkyttynyt kehitysmaa-Suomesta!
Mutta tämähän on kehitysmaa. Olen jälleen järkyttynyt kuinka kehitysmaissa asuvat ihmiset eivät tajua asuvansa kehitysmaassa.
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta isoäidistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on autismikirjolla. Varmasti. Tyttöjen autismi on edelleen alidiagnosoitua koska tytöt osaavat peitellä oireitaan ja matkia neurotyypillisten käytöstä. Eivät kuitenkaan ymmärrä käytöksen taustoja, kuormittuvat, tulkitsevat väärin sosiaalisia tilanteita jne. Autismikirjon tytön käytös muistuttaa usein neurotyypillisen pojan käytöstä monella tapaa. Ajattelu on poikamaisen suoraviivaista, ei sillä tavalla monivivahteista kuin tytöillä tyypillisesti. Kyseinen lapsi tarvitsisi sosiaalisten taitojen kuntoutusta ja psykoedukaatiota autismikirjosta. Vanhemmat tarvitsisivat ohjausta arkeen mm kuvatuen käytössä, rutiinisidonnaisuuden hyödyntämisessä, ennakoinnissa jne. Arkea voi helpottaa ja toimintakykyä voi tukea monella tapaa kun tiedetään mistä on kyse.
Jos neurotyypittömän naaraan käytös vastaa neurotyypillistä urosta, niin mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Heti jutun alussa ajattelin, että kyseessä selkeä autismikirjon häiriö, ihan oppikirjapiirteet. Aistien herkkyys, rutiinien tärkeys, muutoksien hyväksymisen vaikeus, ihmissuhdevaikeudet... Kummallista, että vasta näin myöhään sai diagnoosin ja apua. Hyvä tietenkin, että sai.
Sama mulla, varsinkin kun lähipiirissä on kirjolla oleva lapsi. Onneksi ei ole ihan ap:n lapsen kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut aina kerää kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia jotka poistattaa viestit, jotka ei heitä miellytä. Ilmeisesti jotkut eivät vaan ole päässeet yli lapsuudestaan ja katkeruudestaan kun täytyy tulla aina siitä läyhäämään.
Sairas ihminen ei huomaa olevansa sairas. Et taida itsekään huomata olevasi.
Se koira älähtää, johon kalikka kajahtaa. ..eikös niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei... olen vain maallikko teiniäiti, mutta aika autistiltahan tuo kuulosti minustakin paljon ennen yksityisen lääkärin lausuntoa... mutta oliko kuitenkin keksitty juttu? kuka tarjoaa tuollaiselle lapselle ei-makaroni-vaan...MAKSAlaatikkoa?
Niinpä.
Jutusta paistoi se, ettei osattu ennakoida lapsen herkkyyksiä. Tuollaisen lapsen kanssa pitää aina ennakoida, ja välttää turhia muutoksia.
Jos vanhemmat olisi saaneet tarvitsemaansa apua ja tukea niin he ehkä osaisivat myös tuommoiset asiat paremmin.
En ikinä jaksaisi keskustella näiden laitteiden joilla näpytämme tänne koodauksesta ja materiaalikehityksestä, kuten jaksan keskustella muista ihmisistä.
Tein kuitenkin joskus aloituksen niistä tänne eivätkä muutkaan osanneet niistä keskustella. Eivät edes spekuloida ja mutuilla ja heittää jotain paska-analyysiä kuten tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut aina kerää kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia jotka poistattaa viestit, jotka ei heitä miellytä. Ilmeisesti jotkut eivät vaan ole päässeet yli lapsuudestaan ja katkeruudestaan kun täytyy tulla aina siitä läyhäämään.
Sairas ihminen ei huomaa olevansa sairas. Et taida itsekään huomata olevasi.
Se koira älähtää, johon kalikka kajahtaa. ..eikös niin?
Niinhän tuo tuntui älähtävän ja tykkäykset myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut aina kerää kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia jotka poistattaa viestit, jotka ei heitä miellytä. Ilmeisesti jotkut eivät vaan ole päässeet yli lapsuudestaan ja katkeruudestaan kun täytyy tulla aina siitä läyhäämään.
Sairas ihminen ei huomaa olevansa sairas. Et taida itsekään huomata olevasi.
Se koira älähtää, johon kalikka kajahtaa. ..eikös niin?
Sivusta: älä yritä. Tuo on niin väsynyttä. Purat vain pahaa oloasi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea juttu, ahdistaa tuon äidin puolesta. Kyllä olen onnellinen ettei ole lapsia.
Entä uhrin eli sen lapsen puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Surullista ja karmeaa, todella pelottavaa ylipäätään hankkia lapsia kun aina on mahdollisuus, että tulee joku sellainen tapaus joka pilaa mun elämän.
Näistä tulee myös kiitollinen olo siitä, että oma, liian nuorena väärän miehen kanssa saatu ei-toivottu tyttäreni on sentään ihana ja älykäs, normaali ja ns. helppo lapsi.
Toisaalta myös syyllisyys siitä, että on ahdistanut saada lapsi liian nuorena ja väärästä miehestä enkä ole osannut olla kiitollinen vaan katunut koko asiaa, ja samalla toiset ei saa lasta ollenkaan vaikka toivoisivat, ja toiset saa jonkun super hankalan elämänpilaajan.Nykyään olen jo sen verran aikuinen, että tiedostan riskit, eli lisääntyminen on alkanut tuntua arvelluttavalta ajatukselta.
Vielä kaksvitosena ajattelin, että voisi joskus paremmalla ajalla oikean miehen kanssa tehdä lisääkin lapsia, mutta kun ikää tulee ja aivot kypsyy, alkaa tajuamaan riskit koko hommassa eikä tee mieli pilata elämää.
Lapseni on täysi-ikäinen kun olen vasta 37v, joten enköhän nauti sitten elämästäni enkä ota riskiä elämän pilaamisesta pariutumisen tai lisääntymisen muodossa enää.
Koko pitkän vuodatuksen ajan olit huolissasi vain oman elämäsi pilaamisesta, et sen syntyvän lapsen.
ohis
Joskus tuli elokuva Tempke Gradinista, joka on osannut kääntää autisminsa hyödykseen.
https://www.abc.net.au/news/2019-08-02/temple-grandin-cows-eye-view-agr…
Vierailija kirjoitti:
Jos itse vapaasta halusta tekee lapsia niin en ymmärrä tuota ihme vinkumista jos lapsi ei olekaan helppo ja täydellinen. Eri asia jos se haikara kävisi pudottamassa lapset oven taakse. Jotkut nyt vaan syntyvät kärsimään. Semmosta se o.
Olen samaa mieltä, vaikka esititkin asian provoivasti. Liian vähän lisääntymiskeskusteluissa ajatellaan sitä joka syntyy, vaan vain mitä itse odottaa ja mitä sisältöä itse elämäänsä haluaa.
Olen eri, mutta sain selvää ettei noita viestejä ole skrivannut sama henkilö. Eli ei ole mitään yhtä palstahulluveloista jankkaajaa, on vaan monta tympiintynyttä keskustelijaa jotka ei jaksa enää velan spämmiä.
Osa näistä viesteistä ei edes liity jankkausvelaan, kuten sukupuuttoviesti.