Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mies haluaa vaimon jäävän kotiin, niin voihan mies tehdä siihen aloitteen. Sanoo vaimolle, että mies maksaa naiselle vapaaehtoista eläkevakuutusta, siirtää tilipäivänä lähes koko palkan naisen tilille perheen hankintoja varten ja tekee avioehdon, jossa naiselle taataan tietty summa mahdollisen avioeron jälkeen, mutta omaisuus kuitenkin jaetaan. Onko joku jo tuota kokeillut?

Nykyaikana se voisi olla hyvä kompromissi, että vaimo on käy osa-aikatöissä, kun lapset ovat vielä kotona.

Mutta jos suuri romahdus ja Great Reset tulee pian, niin sitten koko homma menee uusiksi ja on turha pohtia enää koko asiaa tässä viitekehyksessä. Sitten kukaan ei omista mitään, kaikki vuokrataan, ja me ollaan kaikki onnellisia.

Ei ole hyvä kompromissi. Osa-aikatyössä nainen häviää rahallisesti, miehelle ei ole kuin hyötyä.

NIin koska raha raha, ei väliä miten hyvää se tekisi lapsille tai sille naiselle... kunhan rahaa tulee hulluna (ei onnistu suomessa)

Jos sinusta on hyvää elämää syöttää lapsille makaronivelliä tai näkkileipämaitoa, niin muista ehkä ei. Itse en halua ruokkia lapsia minibudjetilla ja sanoa jokaiseen lapsen toiveeseen ei koskipa se uusien kenkien hankintaa pieneksi menneiden tilalle tai harrastuksen aloittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta sanon että koskaan aiemmin elämässäni en ole kokenut sellaista epätasa-arvoa kuin äitinä, niin yhteiskunnallisesti kuin perheen sisäisesti.

Joo, olisin voinut valita ex-mieheni paremmin mutta kumma kyllä kun oletin että 2000-luvulla tasa-arvoa hehkuttavassa yhteiskunnassa voisi luulla jo miehen itsekin oma-aloitteisesti ottavan vastuuta yhdessä perustetusta perheestä.

Se ei ole vastuuta että mies käy töissä ja juoksee illat omissa menoissaan ja ehkä viikonloppuna, jos jaksaa, antaa äidin armollisesti nukkua tunnin aamulla pidempään. Luonnollisesti myös kaikki menot maksetaan sentilleen puoliksi, jopa lapsilisä piti jakaa.

Ja kun kohta tähän kuitenkin tulee joku vänkäämään ettei asiasta ole puhuttu, niin kyllä puhuttiin vaikka luulisi kyseisten asioiden olevan itsestäänselvyyksiä puhumattakin.

Niin siis oletit ja päätit mitä miehen pitää olla ja mitä se ei saa olla.

Niin teki tuo mieskin sinun puolestasi ja kuten huomasit, pieleen meni molemmilla.

Kannattaa naiset olla tekemättä päätelmiä toisten puolesta. Hanskatkaa se oma tekeminen siten, ettei siihen liity miehiä.

Kyllä oletin että kun yhteisellä päätöksellä hankitaan lapsi niin silloin se yhteisesti hoidetaan. Siihen lapsen tekemiseenkin jo tarvitaan molempia.

Ihan turhaa yrittää kipata isien vapaamatkustelua äitien syyksi.

Edelleen yrität päättää mikä on miehen rooli parisuhteessa vuonna 2022. Ei ole naisen homma. Muuten mies on samalla tavalla oikeutettu päättämään että naisen paikka on kotona lasten kanssa eikä hänen tarvitse osallistua. 

Huomaatko ongelman mikä koituu kun olettaa olevansa oikeutettu tekemään päätöksiä toisen sukupuolen puolesta?

Huomaatko sinä että jo biologia määrittää rooleja jonkun verran. Mulle sopisi mainiosti että mies on raskaana ja synnyttää ja väitän että moni muukin nainen luopuisi ilomielin tuosta etuudestaan.

Kukaan ei pakota naisia käyttämään tuota etuuttaan.

Ok. Eli yhtä lailla nainen on sitten oikeutettu tekemään päätöksiä toisen sukupuolen puolesta.

Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus on mahtava asia, mutta sitä pitää osata käyttää järkevästi. Kyllä, kaikki on mahdollista saada (tämä tuolle kommentoijalle, joka veti Disneynkin mukaan väittelyyn), mutta se vaatii suunnittelua ja panostamista. Mulla on kaikki, on perhe, oma velaton talo, kiinnostava työ. En ole perinyt rahaa enkä saanut mitään ilmaiseksi, paitsi sen maksuttoman koulutuksen ja perusterveydenhuollon, jonka me kaikki tältä valtiolta olemme saaneet - ja tietenkin myös itse takaisin maksaneet, verojen muodossa.

Olen onnellinen ja tyytyväinen. 50-luvulla en olisi mitenkään voinut saada kaikkea tätä. Siihen aikaan oma yhteiskuntaluokkani (duunarit ja pienviljelijät), naiseuteni (ehkäisyn puute, ammatinvalintaan liittyvät ennakkoluulot), asuinpaikkani (huitsin nevadassa) ja sen aikaiset mahdollisuudet hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista (myös asuinpaikalla huomattava merkitys tässä!) - nämä kaikki olisivat rajanneet mahdollisuuksiani tehdä aidosti valintoja. Mun luonteellani olisin siellä aikani pyristellyt onnettomana kuin häkkilintu ja luultavasti lopulta karannut merille tai ehkä jotain todella harkitsematonta. Nyky-yhteiskunnassa olen saanut tilaisuuden rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan, ja sen olen tehnyt. Ei mitään valittamista!

Perhe, talo ja työ...et olisi voinut saada sitä 50-luvulla? Tietenkin olisit. Kyllä naiset silloinkin työtä tekivät. 

Sulta meni koko pointti täysin ohi: valinnan vapaus. 50-luvulla ei nainen voinut valita juuri muuta, kuin hyväksyäkö kosinta vaiko ei. Edes kansakoulua ylempi koulutus ei ollut kaikkien saatavilla. Ja kun naimisiin mentiin, ei perheen kokoa olisi voinut säädellä kuten nykyään. Taloa tuskin olisi voinut nainen hankkia edes puoliksi, jollei ollut myötäjäis- tai perintörahaa takana. Työskentely ja ammatinvalinta olisi ollut paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Et tiedä lähihistoriasta paljoakaan, tai yksinkertaistat asioita tahallasi.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Nykyään nainen saa valita äitiyden, 50-luvulla äitiyttä odotettiin ns. luonnollisena asiana varsinkin parisuhteessa. Tuskin kaikki hedelmöittyneet naiset olisivat oikeasti halunneet lasta.

Ehkäisyä ei ollut tai sitten se oli liian kallista. Pidättäytyminen oli yleinen ehkäisykeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta sanon että koskaan aiemmin elämässäni en ole kokenut sellaista epätasa-arvoa kuin äitinä, niin yhteiskunnallisesti kuin perheen sisäisesti.

Joo, olisin voinut valita ex-mieheni paremmin mutta kumma kyllä kun oletin että 2000-luvulla tasa-arvoa hehkuttavassa yhteiskunnassa voisi luulla jo miehen itsekin oma-aloitteisesti ottavan vastuuta yhdessä perustetusta perheestä.

Se ei ole vastuuta että mies käy töissä ja juoksee illat omissa menoissaan ja ehkä viikonloppuna, jos jaksaa, antaa äidin armollisesti nukkua tunnin aamulla pidempään. Luonnollisesti myös kaikki menot maksetaan sentilleen puoliksi, jopa lapsilisä piti jakaa.

Ja kun kohta tähän kuitenkin tulee joku vänkäämään ettei asiasta ole puhuttu, niin kyllä puhuttiin vaikka luulisi kyseisten asioiden olevan itsestäänselvyyksiä puhumattakin.

Niin siis oletit ja päätit mitä miehen pitää olla ja mitä se ei saa olla.

Niin teki tuo mieskin sinun puolestasi ja kuten huomasit, pieleen meni molemmilla.

Kannattaa naiset olla tekemättä päätelmiä toisten puolesta. Hanskatkaa se oma tekeminen siten, ettei siihen liity miehiä.

Kyllä oletin että kun yhteisellä päätöksellä hankitaan lapsi niin silloin se yhteisesti hoidetaan. Siihen lapsen tekemiseenkin jo tarvitaan molempia.

Ihan turhaa yrittää kipata isien vapaamatkustelua äitien syyksi.

Edelleen yrität päättää mikä on miehen rooli parisuhteessa vuonna 2022. Ei ole naisen homma. Muuten mies on samalla tavalla oikeutettu päättämään että naisen paikka on kotona lasten kanssa eikä hänen tarvitse osallistua. 

Huomaatko ongelman mikä koituu kun olettaa olevansa oikeutettu tekemään päätöksiä toisen sukupuolen puolesta?

Huomaatko sinä että jo biologia määrittää rooleja jonkun verran. Mulle sopisi mainiosti että mies on raskaana ja synnyttää ja väitän että moni muukin nainen luopuisi ilomielin tuosta etuudestaan.

Kukaan ei pakota naisia käyttämään tuota etuuttaan.

Ok. Eli yhtä lailla nainen on sitten oikeutettu tekemään päätöksiä toisen sukupuolen puolesta.

Ongelma ratkaistu.

Onko luetun ymmärtämisessä haasteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus on mahtava asia, mutta sitä pitää osata käyttää järkevästi. Kyllä, kaikki on mahdollista saada (tämä tuolle kommentoijalle, joka veti Disneynkin mukaan väittelyyn), mutta se vaatii suunnittelua ja panostamista. Mulla on kaikki, on perhe, oma velaton talo, kiinnostava työ. En ole perinyt rahaa enkä saanut mitään ilmaiseksi, paitsi sen maksuttoman koulutuksen ja perusterveydenhuollon, jonka me kaikki tältä valtiolta olemme saaneet - ja tietenkin myös itse takaisin maksaneet, verojen muodossa.

Olen onnellinen ja tyytyväinen. 50-luvulla en olisi mitenkään voinut saada kaikkea tätä. Siihen aikaan oma yhteiskuntaluokkani (duunarit ja pienviljelijät), naiseuteni (ehkäisyn puute, ammatinvalintaan liittyvät ennakkoluulot), asuinpaikkani (huitsin nevadassa) ja sen aikaiset mahdollisuudet hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista (myös asuinpaikalla huomattava merkitys tässä!) - nämä kaikki olisivat rajanneet mahdollisuuksiani tehdä aidosti valintoja. Mun luonteellani olisin siellä aikani pyristellyt onnettomana kuin häkkilintu ja luultavasti lopulta karannut merille tai ehkä jotain todella harkitsematonta. Nyky-yhteiskunnassa olen saanut tilaisuuden rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan, ja sen olen tehnyt. Ei mitään valittamista!

Perhe, talo ja työ...et olisi voinut saada sitä 50-luvulla? Tietenkin olisit. Kyllä naiset silloinkin työtä tekivät. 

Sulta meni koko pointti täysin ohi: valinnan vapaus. 50-luvulla ei nainen voinut valita juuri muuta, kuin hyväksyäkö kosinta vaiko ei. Edes kansakoulua ylempi koulutus ei ollut kaikkien saatavilla. Ja kun naimisiin mentiin, ei perheen kokoa olisi voinut säädellä kuten nykyään. Taloa tuskin olisi voinut nainen hankkia edes puoliksi, jollei ollut myötäjäis- tai perintörahaa takana. Työskentely ja ammatinvalinta olisi ollut paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Et tiedä lähihistoriasta paljoakaan, tai yksinkertaistat asioita tahallasi.

Koulutus oli saatavilla, perheen kokoa pystyi säätelemään, nainen oli oikeutettu ostamaan talon vaikka yksin, työskentely ja ammatinvalinta? Papiksi ei päässyt, ai kauheaa.

Tottakai ovat koska nykyään naiset ja äidit tekevät kotitöiden lisäksi menestyksekästä uraa, ja pyörittävät taloutta ja kotia pystyssä. Nainen tekee kaiken. Kyllä se uuvuttaa. Miehet ovat tervetulleita auttamaan!!🙏🏽

Vierailija kirjoitti:

Ei odoteta. Naiset ovat itse luoneet tämän mielikuvitusongelman. Miehille riittää oikeasti kun nainen on kotiäiti eli on luonnollinen nainen kuten kuuluisikin olla. Ei ole mikään ihme että mielikuvitusongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun naiset eivät enää kasvata omia lapsiaan. Ketään miestä ei kiinnosta mitä nainen tekee työkseen mutta naisia kiinnostaa melkein aina mitä mies tekee. Tasa-arvo on mahdoton käsite koska sukupuolet ja ihmiset ovat vaan erilaisia ja kun niitä alkaa väkisin muuttamaan niin syntyy vain mielisairauksia.

Päivän vitsi! Suomimies joka ei tarjoa ensitreffeillä naiselle edes kahvia olisi valmis elättämään naisen ja lapset. Ai niin mutta sehän onkin niin että nainen on kotiäiti, hoitaa kodin ja maksaa puolet kaikesta ja yksin ne yhteisten lasten kulut vaikka ei ole mitään tuloja. Kun eihän se niin mene että mies kustantaa jotakin lompakkoloista. Miksi suominaiset ei ole kotiäitejå kodinhengettäriä? Stana lompakkoloista pitäisi muka elättää. Miehen rahat on miehen rahat eikä ämmälle kuulu.

Nykypäivänä ei riitä 50-luvun harrastukset lapsille. Nykyään pitäää olla kalliit elektroniikkalaitteet, matkustella, olla samalla ympäristötietoinen kuluttaja, kouluttaa lapsista lakimiehiä ja lääkäreitä ja ostaa heille kalliita valmennuskursseja, pitää samaan aikaan itsensä kunnossa ja käydä siellä töissä jokaikinen päivä pyörittääkseen tätä oravanpyörää. Samalla hoitaa koti siinä sivussa. Ja parisuhde myös. Ja sukulaiset, ystävät jne. Kyllä tuossa pää hajoaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus on mahtava asia, mutta sitä pitää osata käyttää järkevästi. Kyllä, kaikki on mahdollista saada (tämä tuolle kommentoijalle, joka veti Disneynkin mukaan väittelyyn), mutta se vaatii suunnittelua ja panostamista. Mulla on kaikki, on perhe, oma velaton talo, kiinnostava työ. En ole perinyt rahaa enkä saanut mitään ilmaiseksi, paitsi sen maksuttoman koulutuksen ja perusterveydenhuollon, jonka me kaikki tältä valtiolta olemme saaneet - ja tietenkin myös itse takaisin maksaneet, verojen muodossa.

Olen onnellinen ja tyytyväinen. 50-luvulla en olisi mitenkään voinut saada kaikkea tätä. Siihen aikaan oma yhteiskuntaluokkani (duunarit ja pienviljelijät), naiseuteni (ehkäisyn puute, ammatinvalintaan liittyvät ennakkoluulot), asuinpaikkani (huitsin nevadassa) ja sen aikaiset mahdollisuudet hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista (myös asuinpaikalla huomattava merkitys tässä!) - nämä kaikki olisivat rajanneet mahdollisuuksiani tehdä aidosti valintoja. Mun luonteellani olisin siellä aikani pyristellyt onnettomana kuin häkkilintu ja luultavasti lopulta karannut merille tai ehkä jotain todella harkitsematonta. Nyky-yhteiskunnassa olen saanut tilaisuuden rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan, ja sen olen tehnyt. Ei mitään valittamista!

Perhe, talo ja työ...et olisi voinut saada sitä 50-luvulla? Tietenkin olisit. Kyllä naiset silloinkin työtä tekivät. 

Sulta meni koko pointti täysin ohi: valinnan vapaus. 50-luvulla ei nainen voinut valita juuri muuta, kuin hyväksyäkö kosinta vaiko ei. Edes kansakoulua ylempi koulutus ei ollut kaikkien saatavilla. Ja kun naimisiin mentiin, ei perheen kokoa olisi voinut säädellä kuten nykyään. Taloa tuskin olisi voinut nainen hankkia edes puoliksi, jollei ollut myötäjäis- tai perintörahaa takana. Työskentely ja ammatinvalinta olisi ollut paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Et tiedä lähihistoriasta paljoakaan, tai yksinkertaistat asioita tahallasi.

Koulutus oli saatavilla, perheen kokoa pystyi säätelemään, nainen oli oikeutettu ostamaan talon vaikka yksin, työskentely ja ammatinvalinta? Papiksi ei päässyt, ai kauheaa.

1950-luvulla? Myös sille Suomussalmen perukassa asuneelle pientilan tyttärelle, perheen kuudennelle lapselle? Olet elänyt ihan ihmeellisessä maailmassa, jos tuo kaikki oli joka naiselle mahdollista taustasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus on mahtava asia, mutta sitä pitää osata käyttää järkevästi. Kyllä, kaikki on mahdollista saada (tämä tuolle kommentoijalle, joka veti Disneynkin mukaan väittelyyn), mutta se vaatii suunnittelua ja panostamista. Mulla on kaikki, on perhe, oma velaton talo, kiinnostava työ. En ole perinyt rahaa enkä saanut mitään ilmaiseksi, paitsi sen maksuttoman koulutuksen ja perusterveydenhuollon, jonka me kaikki tältä valtiolta olemme saaneet - ja tietenkin myös itse takaisin maksaneet, verojen muodossa.

Olen onnellinen ja tyytyväinen. 50-luvulla en olisi mitenkään voinut saada kaikkea tätä. Siihen aikaan oma yhteiskuntaluokkani (duunarit ja pienviljelijät), naiseuteni (ehkäisyn puute, ammatinvalintaan liittyvät ennakkoluulot), asuinpaikkani (huitsin nevadassa) ja sen aikaiset mahdollisuudet hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista (myös asuinpaikalla huomattava merkitys tässä!) - nämä kaikki olisivat rajanneet mahdollisuuksiani tehdä aidosti valintoja. Mun luonteellani olisin siellä aikani pyristellyt onnettomana kuin häkkilintu ja luultavasti lopulta karannut merille tai ehkä jotain todella harkitsematonta. Nyky-yhteiskunnassa olen saanut tilaisuuden rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan, ja sen olen tehnyt. Ei mitään valittamista!

Perhe, talo ja työ...et olisi voinut saada sitä 50-luvulla? Tietenkin olisit. Kyllä naiset silloinkin työtä tekivät. 

Sulta meni koko pointti täysin ohi: valinnan vapaus. 50-luvulla ei nainen voinut valita juuri muuta, kuin hyväksyäkö kosinta vaiko ei. Edes kansakoulua ylempi koulutus ei ollut kaikkien saatavilla. Ja kun naimisiin mentiin, ei perheen kokoa olisi voinut säädellä kuten nykyään. Taloa tuskin olisi voinut nainen hankkia edes puoliksi, jollei ollut myötäjäis- tai perintörahaa takana. Työskentely ja ammatinvalinta olisi ollut paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Et tiedä lähihistoriasta paljoakaan, tai yksinkertaistat asioita tahallasi.

Kaksi tärkeää pointtia: tyttöjen koulutusta ei pidetty tärkeänä, koska 'naimisiin kuitenkin menee' ja toiseksi ehkäisyä ei ollut yleisesti käytettävissä. Kun ei ollut ehkäisyä, oli pakkoavioliitto, kun avioton lapsi oli suuri häpeä. 1950-luvun tytöistä hyvin harvat pystyivät toteuttamaan haaveensa sekä perheestä että mieleisestä koulutusta ja työstä, vaikka kykyjä olisi ollutkin. Siinä oli sitten oltava onnellinen, kun ei muutakaan voinut. Ehkä me nykyisin olemme 'onnettomampia' siksi, että olisi paljon enemmän mahdollisuuksia, mutta edelleen kaikkea ei voi saada eikä täyttää sen enempää omia kuin toisten vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei odoteta. Naiset ovat itse luoneet tämän mielikuvitusongelman. Miehille riittää oikeasti kun nainen on kotiäiti eli on luonnollinen nainen kuten kuuluisikin olla. Ei ole mikään ihme että mielikuvitusongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun naiset eivät enää kasvata omia lapsiaan. Ketään miestä ei kiinnosta mitä nainen tekee työkseen mutta naisia kiinnostaa melkein aina mitä mies tekee. Tasa-arvo on mahdoton käsite koska sukupuolet ja ihmiset ovat vaan erilaisia ja kun niitä alkaa väkisin muuttamaan niin syntyy vain mielisairauksia.

Päivän vitsi! Suomimies joka ei tarjoa ensitreffeillä naiselle edes kahvia olisi valmis elättämään naisen ja lapset. Ai niin mutta sehän onkin niin että nainen on kotiäiti, hoitaa kodin ja maksaa puolet kaikesta ja yksin ne yhteisten lasten kulut vaikka ei ole mitään tuloja. Kun eihän se niin mene että mies kustantaa jotakin lompakkoloista. Miksi suominaiset ei ole kotiäitejå kodinhengettäriä? Stana lompakkoloista pitäisi muka elättää. Miehen rahat on miehen rahat eikä ämmälle kuulu.

Naiset eivät halua että mies tarjoaa koska eivät halua antaa vaikutelmaa että he olisivat velvollisia antamaan pillua siitä hyvästä. Nytkö se on miesten syy ettei ne tarjoa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valinnanvapaus on mahtava asia, mutta sitä pitää osata käyttää järkevästi. Kyllä, kaikki on mahdollista saada (tämä tuolle kommentoijalle, joka veti Disneynkin mukaan väittelyyn), mutta se vaatii suunnittelua ja panostamista. Mulla on kaikki, on perhe, oma velaton talo, kiinnostava työ. En ole perinyt rahaa enkä saanut mitään ilmaiseksi, paitsi sen maksuttoman koulutuksen ja perusterveydenhuollon, jonka me kaikki tältä valtiolta olemme saaneet - ja tietenkin myös itse takaisin maksaneet, verojen muodossa.

Olen onnellinen ja tyytyväinen. 50-luvulla en olisi mitenkään voinut saada kaikkea tätä. Siihen aikaan oma yhteiskuntaluokkani (duunarit ja pienviljelijät), naiseuteni (ehkäisyn puute, ammatinvalintaan liittyvät ennakkoluulot), asuinpaikkani (huitsin nevadassa) ja sen aikaiset mahdollisuudet hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista (myös asuinpaikalla huomattava merkitys tässä!) - nämä kaikki olisivat rajanneet mahdollisuuksiani tehdä aidosti valintoja. Mun luonteellani olisin siellä aikani pyristellyt onnettomana kuin häkkilintu ja luultavasti lopulta karannut merille tai ehkä jotain todella harkitsematonta. Nyky-yhteiskunnassa olen saanut tilaisuuden rakentaa elämästäni juuri sellaisen kuin haluan, ja sen olen tehnyt. Ei mitään valittamista!

Perhe, talo ja työ...et olisi voinut saada sitä 50-luvulla? Tietenkin olisit. Kyllä naiset silloinkin työtä tekivät. 

Sulta meni koko pointti täysin ohi: valinnan vapaus. 50-luvulla ei nainen voinut valita juuri muuta, kuin hyväksyäkö kosinta vaiko ei. Edes kansakoulua ylempi koulutus ei ollut kaikkien saatavilla. Ja kun naimisiin mentiin, ei perheen kokoa olisi voinut säädellä kuten nykyään. Taloa tuskin olisi voinut nainen hankkia edes puoliksi, jollei ollut myötäjäis- tai perintörahaa takana. Työskentely ja ammatinvalinta olisi ollut paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Et tiedä lähihistoriasta paljoakaan, tai yksinkertaistat asioita tahallasi.

Koulutus oli saatavilla, perheen kokoa pystyi säätelemään, nainen oli oikeutettu ostamaan talon vaikka yksin, työskentely ja ammatinvalinta? Papiksi ei päässyt, ai kauheaa.

1950-luvulla? Myös sille Suomussalmen perukassa asuneelle pientilan tyttärelle, perheen kuudennelle lapselle? Olet elänyt ihan ihmeellisessä maailmassa, jos tuo kaikki oli joka naiselle mahdollista taustasta huolimatta.

Kyllä, myös sille.

Toki, naiset nyt uhriutuvat samalla tavalla kuin peräkammarin pojat tänäpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei odoteta. Naiset ovat itse luoneet tämän mielikuvitusongelman. Miehille riittää oikeasti kun nainen on kotiäiti eli on luonnollinen nainen kuten kuuluisikin olla. Ei ole mikään ihme että mielikuvitusongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun naiset eivät enää kasvata omia lapsiaan. Ketään miestä ei kiinnosta mitä nainen tekee työkseen mutta naisia kiinnostaa melkein aina mitä mies tekee. Tasa-arvo on mahdoton käsite koska sukupuolet ja ihmiset ovat vaan erilaisia ja kun niitä alkaa väkisin muuttamaan niin syntyy vain mielisairauksia.

Päivän vitsi! Suomimies joka ei tarjoa ensitreffeillä naiselle edes kahvia olisi valmis elättämään naisen ja lapset. Ai niin mutta sehän onkin niin että nainen on kotiäiti, hoitaa kodin ja maksaa puolet kaikesta ja yksin ne yhteisten lasten kulut vaikka ei ole mitään tuloja. Kun eihän se niin mene että mies kustantaa jotakin lompakkoloista. Miksi suominaiset ei ole kotiäitejå kodinhengettäriä? Stana lompakkoloista pitäisi muka elättää. Miehen rahat on miehen rahat eikä ämmälle kuulu.

Nykyaikainen nainen on itsenäinen ja vahva nainen, kuten feminismit opettavat, mutta voimaantuvat, kun mies maksaa kahvin treffeillä? Vai eikö feminismi ja sukupuoliroolien tasapäistämisen olekaan kivaa? Pitäisikö asioita muuttaa siihen suuntaan, että duunarimiesten ostovoima olisi parempi.

No turha näitä on miettiä, koska kohta tosiaan Great Reset, joka pistää kaiken uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?

Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?

Mitä ihmettä tämän kirjoittaja haluaa sanoa? Voiko joku kirjoittaa selkokielellä että mikä tämän pointti on. Voin vastata sitten tähän kysymykseen. Eli miehetkö eivät rakasta puolisoitaan?

Kysynpä vaan näin nuorena naisena. Kun nuoret miehet ovat yhä harvemmin koulutettuja ja naiset taas useammin, kumman harteille se elätys jää? Naisen. Emme me naiset voi olla 50-luvun kotiäitejä koska muuten talous ei kanna ja lapsille ei ole varaa harrastaa ja pysyä nyky-yhteiskunnan muodissa mukana.

Kumpi hoitaa parisuhteessa useammin kotityöt edelleen? Nainen. Nainen on nykypäivänä monitoimikone, joka hoitaa kaikki tontit. Kyllä se väsyttää mutta vaihtoehtoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei odoteta. Naiset ovat itse luoneet tämän mielikuvitusongelman. Miehille riittää oikeasti kun nainen on kotiäiti eli on luonnollinen nainen kuten kuuluisikin olla. Ei ole mikään ihme että mielikuvitusongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun naiset eivät enää kasvata omia lapsiaan. Ketään miestä ei kiinnosta mitä nainen tekee työkseen mutta naisia kiinnostaa melkein aina mitä mies tekee. Tasa-arvo on mahdoton käsite koska sukupuolet ja ihmiset ovat vaan erilaisia ja kun niitä alkaa väkisin muuttamaan niin syntyy vain mielisairauksia.

Päivän vitsi! Suomimies joka ei tarjoa ensitreffeillä naiselle edes kahvia olisi valmis elättämään naisen ja lapset. Ai niin mutta sehän onkin niin että nainen on kotiäiti, hoitaa kodin ja maksaa puolet kaikesta ja yksin ne yhteisten lasten kulut vaikka ei ole mitään tuloja. Kun eihän se niin mene että mies kustantaa jotakin lompakkoloista. Miksi suominaiset ei ole kotiäitejå kodinhengettäriä? Stana lompakkoloista pitäisi muka elättää. Miehen rahat on miehen rahat eikä ämmälle kuulu.

Mies tarjoaa kahvit: se sika luulee ostavansa pillua ja kuvittelee ettei naisella ole varaa kahviin.

Mies ei tarjoa kahvia: se sika on pihi paska joka luulee saavansa ilmaista pillua.

Vierailija kirjoitti:

Kysynpä vaan näin nuorena naisena. Kun nuoret miehet ovat yhä harvemmin koulutettuja ja naiset taas useammin, kumman harteille se elätys jää? Naisen. Emme me naiset voi olla 50-luvun kotiäitejä koska muuten talous ei kanna ja lapsille ei ole varaa harrastaa ja pysyä nyky-yhteiskunnan muodissa mukana.

Kumpi hoitaa parisuhteessa useammin kotityöt edelleen? Nainen. Nainen on nykypäivänä monitoimikone, joka hoitaa kaikki tontit. Kyllä se väsyttää mutta vaihtoehtoja ei ole.

Koulutusaste ei valitettavasti takaa järkeviä tuloja. Sori, mutta yksityisen sektorin palkat määriytyy sen mukaan mitä sinusta ollaan valmiita maksamaan, ei koulutustason ja jalkovälin.

No enpä usko että naiset ovat kokonaisvaltaisesti onnettomampia. Entisaikaan ei paremmasta tiedetty. Veikkaanpa että kaikki naiset ovat onnellisempia siitä että nykypäivänä avioliitossa ei esim saa raiskata. Toki nykypäivänä on enemmän stressiä muilla osa-alueilla kuten uran ja perheen pyörittämisessä ja kaikesta elämään kuuluvasta, mutta monet muut asiat ovat naisten kannalta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?

Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?

Mitä ihmettä tämän kirjoittaja haluaa sanoa? Voiko joku kirjoittaa selkokielellä että mikä tämän pointti on. Voin vastata sitten tähän kysymykseen. Eli miehetkö eivät rakasta puolisoitaan?

Hän sanoo että miehet laiskottelevat kotona ja töissä, ja naiset tekee kaiken.

Tutkimusten mukaan se ei vain pidä paikkaansa, mutta sitä hänelle on turha kertoa. Miesv iha on liian vahvaa.