Saitko lapseltasi äidinlyyran kun hänessä tuli ylioppilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Kopio Wikistä:

Äidinlyyra on Suomessa uuden ylioppilaan yleensä ennen lakkiaistilaisuutta äidilleen antama kunnianosoitus niin kasvatuksesta kuin muustakin huolenpidosta. Äidinlyyra on usein 16 millimetrin korkuinen, rintaan kiinnitettävä lakkilyyran kaltainen kultainen koru, mutta se voi yhtä hyvin olla niin kaula- kuin rannekorukin. Lyyran saanut äiti voi käyttää lyyraa oman lapsensa lakkiaisten lisäksi myös vieraillessaan muiden lakkiaisissa tai tärkeissä perhejuhlissa.

Onko kukaan koskaan edes kuullut, että joku isä olisi lapseltaan lyyran saanut?

Joku isä saisi lapseltaan äidinlyyran vai mitä tarkoitat?

Jos on huolissaan luonnonvaroista niin voihan sen pikkuruisen metallinpalan kierrättää tai hankkia kierrätettynä 😂

Siis ihan nyt oikeesti, jo pelkkä kuohuviinipullo vie enemmän luonnonvaroja.

Vierailija kirjoitti:

Minun äidillä oli yo-juhlissa vääpelin natsat kauluksissa, koska päsmäröi aina muiden asiat ja isällä majurin natsat, koska lämmittää aina saunan.

Sun vanhemmilla on rautainen itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Kopio Wikistä:

Äidinlyyra on Suomessa uuden ylioppilaan yleensä ennen lakkiaistilaisuutta äidilleen antama kunnianosoitus niin kasvatuksesta kuin muustakin huolenpidosta. Äidinlyyra on usein 16 millimetrin korkuinen, rintaan kiinnitettävä lakkilyyran kaltainen kultainen koru, mutta se voi yhtä hyvin olla niin kaula- kuin rannekorukin. Lyyran saanut äiti voi käyttää lyyraa oman lapsensa lakkiaisten lisäksi myös vieraillessaan muiden lakkiaisissa tai tärkeissä perhejuhlissa.

Onko kukaan koskaan edes kuullut, että joku isä olisi lapseltaan lyyran saanut?

Onko kukaan edes kuullut, että joku isä olisi ottanut kasvatusvastuun?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Minä olen 80-luvun ylioppilas ja kuulen tästä nyt ensi kertaa. Taitaa olla joku markkinointijippo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?

Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷‍♀️

Tai sitten äitejä kuten naisiä yleensäkin, pitää tapakulttuurin mukaan olla muistamassa milloin mistäkin. On naistenpäivää ja äitienpäivää ja vaikka mitä.

Ajatus tuossa taustalla on ilmeinen: äiti on uhrautunut lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi ylioppilas. Sen vuoksi häntä tulee kiittää vaatimattomasti lyyralla, jonka kanssa hän sitten voi paistatella tulevaisuudessa sukujuhlissa kunnon äitinä ja naisena.

Ehkä sitäkin mutta tutkimusten mukaan äidin oma koulutus vaikuttaa eniten siihen miten lapset kouluttautuvat. Isän koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Äidit tukevat lapsiaan koulutaipaleella enemmän kuin isät ja ovat esimerkkinä.

Eikös lyyra ole perintö aikakaudelta, jolloin miehet/isät olivat ehkä ylioppilaita mutta naiset/äidit eivät juuri koskaan?

Toisin sanoen lyyran ajatus on ollut toimia ”lohdutuspalkintona” äideille siitä, että ovat jättäneet omat koulut kesken keskittyäkseen lasten tekoon, kasvatukseen ja kodin hoitoon, eivätkä ole itse onnistuneet kouluttautumaan…

Meillä on pelkästään tänä vuonna kolmet eri yo-juhlat.

Kylläpäs joillain on aikamoista erakkoelämää jos yo-juhliin pääsee kerran elämässä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Moniko sitten on saanut lapseltansa amiksen päätteeksi nuuskamällin ja kännioksennukset rinnuksille kiitokseksi kasvatuksesta? Ostitko itse viinat alkosta ja nuuskat mersun takakontista, vai lähetitkö lapsesi ostamaan?

Harvinaisen typerä kommentti, jopa sinulta.

T. Kahden yo:n äiti

Ai sä olet? Kolmannesta ei tullut sitten yo, voi. :( Ymmärrän, että tuntuu pahalta. Onhan sulla lyyrat kuitenkin?

Mikä sua vaivaa? Oletko ammattikoulun käynyt, joka toivoisi, että ammattikoulusta valmistuminen olisi yhtä merkittävien muistamisten aihe kuin yo-juhlat? Silloin kannattaisi aloittaa uusi keskusteluketju siitä (on ihan järkevä aihe), eikä haukkua ylioppilaita ja heidän vanhempiaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. En ole käynyt ammattikoulua. Olen ylioppilas ihan kelpo paperein ja yliopistosta valmistunut aikoinaan. Ensimmäinen lapsi on nyt lukiossa. Lyyrat ovat toivottavasti tulossa siis, ja hyvä niin. Minusta lyyrat ovat hieno kunniamerkki siitä, että perhe on kunnossa.

En voi auttaa sinua siinä, sos et pientä kuittailua kestä siitä, miten tilanne on yleensä toisin vähemmän kouluttautuneissa perheissä. Niissä juhlat tosiaan ovat hyvin yleisesti aika erilaisia kuin lyyraperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Moniko sitten on saanut lapseltansa amiksen päätteeksi nuuskamällin ja kännioksennukset rinnuksille kiitokseksi kasvatuksesta? Ostitko itse viinat alkosta ja nuuskat mersun takakontista, vai lähetitkö lapsesi ostamaan?

Harvinaisen typerä kommentti, jopa sinulta.

T. Kahden yo:n äiti

Ai sä olet? Kolmannesta ei tullut sitten yo, voi. :( Ymmärrän, että tuntuu pahalta. Onhan sulla lyyrat kuitenkin?

Mikä sua vaivaa? Oletko ammattikoulun käynyt, joka toivoisi, että ammattikoulusta valmistuminen olisi yhtä merkittävien muistamisten aihe kuin yo-juhlat? Silloin kannattaisi aloittaa uusi keskusteluketju siitä (on ihan järkevä aihe), eikä haukkua ylioppilaita ja heidän vanhempiaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin. En ole käynyt ammattikoulua. Olen ylioppilas ihan kelpo paperein ja yliopistosta valmistunut aikoinaan. Ensimmäinen lapsi on nyt lukiossa. Lyyrat ovat toivottavasti tulossa siis, ja hyvä niin. Minusta lyyrat ovat hieno kunniamerkki siitä, että perhe on kunnossa.

En voi auttaa sinua siinä, sos et pientä kuittailua kestä siitä, miten tilanne on yleensä toisin vähemmän kouluttautuneissa perheissä. Niissä juhlat tosiaan ovat hyvin yleisesti aika erilaisia kuin lyyraperheissä.

Olen itse suurperheestä, jonka kaikki lapset olivat ylioppilaita. Ammattikoulun käyneet ansaitsisivat yhtä suuren haloon valmistumisestaan. Nuoret aikuiset elämä edessä ja pitkä koulutusputki takana 6-vuotiaasta asti, yhtä lailla toisen asteen koulutuksesta suoriutuneena.

Sinulla on omituinen tarve pilkata toisia yo-vanhempia. Minä olin eri henkilö.

En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, kirjoitin 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos on huolissaan luonnonvaroista niin voihan sen pikkuruisen metallinpalan kierrättää tai hankkia kierrätettynä 😂

Siis ihan nyt oikeesti, jo pelkkä kuohuviinipullo vie enemmän luonnonvaroja.

Saati joku housunnappi tai vetoketju. Enemmän metallia niissä on. Mut ehkä jotkut pukeutuu pelkkään luomupellavakauhtanaan tms. kesät talvet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pelkästään tänä vuonna kolmet eri yo-juhlat.

Kylläpäs joillain on aikamoista erakkoelämää jos yo-juhliin pääsee kerran elämässä 🤔

Ei kaikissa suvuissa ole ylioppilaita.

Entä isänlyyra?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sain molemmilta❤️

Samoin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä äidinlyyra-juttu oikein on? Olen itse ylioppilas 90-luvun alusta. En silloin hankkinut lyyraa äidille, kun en ollut tällaisesta tavasta kuullutkaan.

Itse kirjoitin 1995 enkä muista koskaan kuulleenikaan mistään äidinlyyrasta ennen kuin 2010-luvun puolella joskus ensimmäistä kertaa. Luulin silloin, että kyseessä on uusi tapa, mutta ilmeisesti onkin huomattavasti vanhempi sellainen.

En, en päässyt edes juhliin.

Kielsin lapsia ostamasta lyyraa minulle, rahan tuhlaamista. 

En saanut, koska en halunnut. En ole "koruihminen", ja vältän turhaa tavaraa. Tiedän, että hyvin harva käyttää ko. korua ikinä missään, paitsi siinä oman lapsensa ylioppilasjuhlassa. En usko, että itsekään sille käyttöä keksisin.

Minulle lapseni ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita riippumatta siitä, millaisen koulutuspolun he valitsevat.

Sain jokaisen lapseni syntymän jälkeen sydänriipuksen kaulakoruuni. Siinä on minun kunniamerkkini. Ne kulkevat aina mukanani.

Olen itse ylioppilas ja akateemisesta suvusta. Äidilleni ostin lyyran, jonka hän on yrittänyt enemmän tai vähemmän tahallaan kadottaa jo monta kertaa. En tiedä, onko lopulta onnistunutkin siinä. Olisi sanonut suoraan, ettei sitä halua, niin ei olisi sitäkään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?

Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷‍♀️

Tai sitten äitejä kuten naisiä yleensäkin, pitää tapakulttuurin mukaan olla muistamassa milloin mistäkin. On naistenpäivää ja äitienpäivää ja vaikka mitä.

Ajatus tuossa taustalla on ilmeinen: äiti on uhrautunut lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi ylioppilas. Sen vuoksi häntä tulee kiittää vaatimattomasti lyyralla, jonka kanssa hän sitten voi paistatella tulevaisuudessa sukujuhlissa kunnon äitinä ja naisena.

Ehkä sitäkin mutta tutkimusten mukaan äidin oma koulutus vaikuttaa eniten siihen miten lapset kouluttautuvat. Isän koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Äidit tukevat lapsiaan koulutaipaleella enemmän kuin isät ja ovat esimerkkinä.

Eikös lyyra ole perintö aikakaudelta, jolloin miehet/isät olivat ehkä ylioppilaita mutta naiset/äidit eivät juuri koskaan?

Toisin sanoen lyyran ajatus on ollut toimia ”lohdutuspalkintona” äideille siitä, että ovat jättäneet omat koulut kesken keskittyäkseen lasten tekoon, kasvatukseen ja kodin hoitoon, eivätkä ole itse onnistuneet kouluttautumaan…

Minun isoäitini, syntynyt vuonna 1909, oli ylioppilas ja opettaja. Kotiapulaisten kasvattamat lapset ostivat hänelle yhteensä 5 lyyrakorua. Toisella isoäidilläni s. 1911, joka ei ollut itse ylioppilas, ja kasvatti itse lapsensa, oli 4 lyyraa. Hän myös käytti sitä lyyrakorua mm. omien lastensa häissä. Oman äitini sukupolven (1940->) en ole nähnyt juurikaan käyttävän niitä lyyrakorujaan.

Meitä on 3 sisarusta.

Esikoinen osti, mutta kun minä pääsin, lainasin lyyraa. Ystäväni otti sen salaa äitinsä korulippaasta ja sanoin juhlien jälkeen äidille palautan.

2 v päästä kuopus pääsi ja ostettiin 3 lyyran rintakoru ja vietiin ensimmäinen takaisin.

Äiti on tosi tyytyväinen.