Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saitko lapseltasi äidinlyyran kun hänessä tuli ylioppilas?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
No en saanut vaikka nuori oli sukumme eka ylioppilas, ei tiennyt moisesta tavasta. Kun kerroin asiasta niin nauroi että onpas typerä tapa!
Minäkään 1975 syntynyt lähipiirin eka (vai toka) ylioppilas en ollut moisesta kuullutkaan. Ja milläs rahoilla sitä sellaista, kun ei omaa rahaa ollut viikkorahoja kummoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin omalle äidilleni 98 ja odotan saavani omalta lapseltani tänä keväänä.
Ehkä ero on, että lyyraperheissä arvostetaan kaikkien perheenjäsenten suorituksia ja perinteitä. Lyyrattomissa perheissä ollaan sitten joko tavallisen tietämättömiä kaikesta tai sitten vähän kuin taistolaisaikojen ylioppilaat, jotka eivät suostuneet edes lakkia käyttämään, kun se on porvalinen juttu.
Tuntuu vähän vanhoilliselta tavalta ajalta jolloin naisilla ei ollut asiaa yliopisto-opintoihin vaan piti keskittyä olemaan äiti, vaimo ja työjuhta. Itse en tässä syystä haluaisi sellaista käyttää, mutta lapsettomana (omasta tahdosta) tätä tilannetta ei muutenkaan tule eteen. Jollekin toiselle lyyrakorun merkitys epäilemättä on positiivisempi ja hyvä niin.
Nykyään kun nainen voi opiskella yhtä pitkälle kuin mieskin, tapa on kuitenkin hieman outo, varsinkin kun ylioppilastaso ei enää riitä sellaisenaan mihinkään. Pitää myös päästä hyvään opiskelupaikkaan sekä suorittaa useampikin tutkinto tuon jälkeen ja tämän kaiken työn tekee se ylioppilas itse eikä hänen äitinsä. Moni jatkaa tohtoriksi asti. Ja tietenkin työuran onnistunut/onnekas rakentaminen vasta ratkaisee kun työtäkin pitää välillä vaihtaa kuin paitaa. Lyyravaiheessa ollaan nykypäivänä vasta hyvin alkutaipaleella, ei suinkaan maalissa.
Äidilleni ostin ja lapsiltani olisin saanut mutten halunnut. Kaapin pohjalle olisivat jääneet, en olisi mitään sellaisilla tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tämä maailma on menossa, jos äidin itse pitää hankkia itselleen kiitos äitiydestä. Samalla voisi sanoa, että tietenkin äidin pitää hommata itselleen äitienpäivälahjat ja kukat. Sovitaan saman tien, että myös synttäri- ja joululahjat.
Olen paljon muutakin kuin äiti, mutta kyllä odotan, että se ylioppilas tajuaa kiittää minua juurikin äitinä olemisesta ja tuesta hänelle hänen siirtyessä uuteen elämänvaiheeseen. Tämän perinteen haluan jatkuvan. Puheessaan toki kiittää myös isää, mutta koru kuuluu äidille.
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni ostin ja lapsiltani olisin saanut mutten halunnut. Kaapin pohjalle olisivat jääneet, en olisi mitään sellaisilla tehnyt.
Se laitetaan rinnukseen kiinni yo-juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä maailma on menossa, jos äidin itse pitää hankkia itselleen kiitos äitiydestä. Samalla voisi sanoa, että tietenkin äidin pitää hommata itselleen äitienpäivälahjat ja kukat. Sovitaan saman tien, että myös synttäri- ja joululahjat.
Olen paljon muutakin kuin äiti, mutta kyllä odotan, että se ylioppilas tajuaa kiittää minua juurikin äitinä olemisesta ja tuesta hänelle hänen siirtyessä uuteen elämänvaiheeseen. Tämän perinteen haluan jatkuvan. Puheessaan toki kiittää myös isää, mutta koru kuuluu äidille.
Sen työn yo-todistuksen eteen on kuitenkin tehnyt se lapsi, hänellehän ne lahjat kuuluvat tuona päivänä. Äitienpäivä on äitiydestä kiittämistä varten. Syntymäpäivä- ja joululahjoja ihmiset taas voivat antaa esim. omien sopimustensa mukaan, se ei liity kiittämiseen tai äitiyteen millään tavalla.
Omat lapseni ovat vielä pieniä mutta eipä tullut mieleen ostaa äidilleni mitään äidinlyyraa. Meidän suvussa kaikilla on yliopistotutkinnot, osa on väitellyt tohtoriksi asti, joten ylppärit eivät ole mikään big deal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat vielä pieniä mutta eipä tullut mieleen ostaa äidilleni mitään äidinlyyraa. Meidän suvussa kaikilla on yliopistotutkinnot, osa on väitellyt tohtoriksi asti, joten ylppärit eivät ole mikään big deal.
Eikö äitiyskään tai äidin tuki nuorelle ole big deal teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä lapsen kanssa tilasimme samalla kun lakkikin tilattiin. Äitini sai sellaisen aikoinaan ja harmittaa, kun äidin kuoleman jälkeen se kähvelettiin hänen kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini suuttui minulle yli 20 v sitten kun ei saanut sellaista. Sinänsä mielestäni hieman epäreilua kun en ollut koko asiasta koskaan kuulutkaan.
Sama täällä. Tuntui hirveän epäreilulta se huutokonsertti, kun en tosiaan tiennyt tuosta, äiti oli ihan raivoissaan.
Oma esikoinen sanoi, että sellainen pitää ostaa ja kaupungilla käydessä mentiin ostamaan. Lapsi oli unohtanut lompakon kotiin, joten maksoin sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin abi-lapseltani, onko asiata ollut koulussa tai kavereiden kassa puhetta. Oli kuulemma selvää, että äidinlyyra pitää ostaa, mutta kuulemma kantsii pyytää rahat vanhemmiltaan.
En ole vielä siinä iässä, mutta oma äitini ei halunnut lyyraa, koska mulla kesti lukiossa 4 vuotta. Hänen mielestään se oli niin suuri nöyryytys ja häpeä, ettei halunnut sen merkiksi lyyraa rintaansa. Mitä ihmettä hän olisi vastannut kun ihmiset kysyy, miksi tyttäresi kirjoittaa vasta nyt. Minulle olisi ollut tärkeää saada ostaa se, tietynlaisena normaaliuden ja rakkauden merkkinä.
Syy lukioni pitkittymiseen oli kiireellinen sijoitus lukion ekalla, minkä lisäksi asuin jonkin aikaa pois kotoa äidin vakavien mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden takia. Hän siis uhkaili muakin laajennetulla itsem*rhalla ym. En pystynyt vähään aikaan opiskelemaan täydellä teholla, joten venyi vuodella.
Meitä on viisi lasta, ja tuo ostamani lyyra olisi ollut äitini ainoa. Kaksi meistä on jo kuollut, toinen viinaan, toinen teki itsem*rhan. Kaksi muuta elelevät yhteiskunnasta syrjäytyneinä mt-syistä työkyvyttöminä. Mutta minä, minä olin äidille niin suuri häpeä, ettei voinut minua edes ylioppilaaksi tunnustaa. Emme ole enää missään tekemisissä, parempi niin, ettei hänen tarvitse enää nolostella minun lukioni takia.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?
Kun miettii panostusta, jonka minä tai mies on käyttänyt lasten koulumenestyksen eteen, niin lyyra kuuluu minulle. On tullut sen verran monta kertaa päällystettyä kirjat, ostettua koulutarvikkeet, käytyä vanhempainillat ja kyseltyä koealueet, niin se on ihan kiva kiitos vaivannäöstä.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä siinä iässä, mutta oma äitini ei halunnut lyyraa, koska mulla kesti lukiossa 4 vuotta. Hänen mielestään se oli niin suuri nöyryytys ja häpeä, ettei halunnut sen merkiksi lyyraa rintaansa. Mitä ihmettä hän olisi vastannut kun ihmiset kysyy, miksi tyttäresi kirjoittaa vasta nyt. Minulle olisi ollut tärkeää saada ostaa se, tietynlaisena normaaliuden ja rakkauden merkkinä.
Syy lukioni pitkittymiseen oli kiireellinen sijoitus lukion ekalla, minkä lisäksi asuin jonkin aikaa pois kotoa äidin vakavien mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden takia. Hän siis uhkaili muakin laajennetulla itsem*rhalla ym. En pystynyt vähään aikaan opiskelemaan täydellä teholla, joten venyi vuodella.
Meitä on viisi lasta, ja tuo ostamani lyyra olisi ollut äitini ainoa. Kaksi meistä on jo kuollut, toinen viinaan, toinen teki itsem*rhan. Kaksi muuta elelevät yhteiskunnasta syrjäytyneinä mt-syistä työkyvyttöminä. Mutta minä, minä olin äidille niin suuri häpeä, ettei voinut minua edes ylioppilaaksi tunnustaa. Emme ole enää missään tekemisissä, parempi niin, ettei hänen tarvitse enää nolostella minun lukioni takia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ei äiti automaattisesti ole lapsensa tukena ja ei lapsen ylioppilaaksi pääsy ole aina automaattisesti jotenkin seurausta äidin ansioista ja äitiä pitäisi siten kiittää. Joskus lapsi voi päästä ylioppilaaksi äidistä huolimatta.
Ja tuon viestin kirjoittajalle voimia elämään ja tulevaan. Tosi hienosti suoriuduit, vaikka olosuhteet olivat hirveät. Voit olla itsestäsi ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä siinä iässä, mutta oma äitini ei halunnut lyyraa, koska mulla kesti lukiossa 4 vuotta. Hänen mielestään se oli niin suuri nöyryytys ja häpeä, ettei halunnut sen merkiksi lyyraa rintaansa. Mitä ihmettä hän olisi vastannut kun ihmiset kysyy, miksi tyttäresi kirjoittaa vasta nyt. Minulle olisi ollut tärkeää saada ostaa se, tietynlaisena normaaliuden ja rakkauden merkkinä.
Syy lukioni pitkittymiseen oli kiireellinen sijoitus lukion ekalla, minkä lisäksi asuin jonkin aikaa pois kotoa äidin vakavien mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden takia. Hän siis uhkaili muakin laajennetulla itsem*rhalla ym. En pystynyt vähään aikaan opiskelemaan täydellä teholla, joten venyi vuodella.
Meitä on viisi lasta, ja tuo ostamani lyyra olisi ollut äitini ainoa. Kaksi meistä on jo kuollut, toinen viinaan, toinen teki itsem*rhan. Kaksi muuta elelevät yhteiskunnasta syrjäytyneinä mt-syistä työkyvyttöminä. Mutta minä, minä olin äidille niin suuri häpeä, ettei voinut minua edes ylioppilaaksi tunnustaa. Emme ole enää missään tekemisissä, parempi niin, ettei hänen tarvitse enää nolostella minun lukioni takia.
Jos olisin lähellä, antaisin sinulle halauksen.
Alue: Aihe vapaa
En onneksi saanut yhdeltäkään kolmesta lapsestani. Olisin ollutkin todella pettynyt, jos lapseni olisivat tuhlanneet rahojaan tuollaiseen älyttömään turhuuteen. Opiskelemaan lähtevällä lapsella on paljon tärkeämpiäkin kohteita rahoilleen.