Saitko lapseltasi äidinlyyran kun hänessä tuli ylioppilas?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?
Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷♀️
Minulla oli vahva fiilis, että se minun lyyrani olisi oikeastaan kuulunut isälle. Äitini oli sitä mieltä, että minun, siis juuri minun, toisin kuin sisarusteni, ei pitäisi lainkaan mennä lukioon. Isäni taas kannusti minua koko lukion ajan.
Mun kaikki neljä isovanhempaa (10- ja 20-luvulla syntyneitä) oli jo ylioppilaita, samoin vanhempani ja vanhemmat sisarukseni tietty, enkä ole ikinä ennen kuullutkaan mistään äidinlyyrasta. Kuulostaa tosiaan lähinnä nololta, ja sellaiselta, mikä annetaan vain ei-ylioppilaalle.
n47
Jännä mietn tämäkin asia herättää joissakin niin negatiivisia tunteita. Mitä väliä jos jollakin äidillä on lyyra tai ei ole, osa käyttää, osa ei.
Mun äiti liitätti kaikki 5 lyyraansa yhdeksi rintakoruksi ja käyttää sitä edelleen muiden ylioppilajuhlissa.
En ole koskaan kuullutkaan että olisi ylioppilaan tehtävä ostaa äidille äidinlyyra. Äidilläni on kaksi äidinlyyraa ja ihan itse ne hankki.
Silloin muinoin, kun ylioppilaaksi pääsi lähinnä vain rikkaiden perheiden nuoria, nuori (yleensä poika) osti sen korun äidilleen. Keskiluokkaisetkin nuoret pystyivät sen itse hankkimaan. Kun peruskoulu-uudistuksen myötä 1970-luvulla alkoi myös köyhemmän kansanosan lapsille tulla mahdolliseksi lukion suorittaminen (hyvä niin), on äidit myös itse ostaneet niitä lyyrakorujaan.
Itse olisin kokenut sen jotenkin ylioppilasta loukkaavana, jos äiti (oma äitini, ja sittemmin minä itse) olisi sen korun itselleen ostanut.
Ostin lyyran äidilleni vuonna 1994. Viime keväänä ostin äidinlyyran itselleni, kun esikoinen pääsi ylioppilaaksi. Monella äidillä oli lakkiaisjuhlassa äidinlyyra. (Lakkiaisjuhla järjestettiin koronasta huolimatta.)
En ymmärrä että tällainen kaunis perinne aiheuttaa joissain närää. Itse ainakin oikein mielelläni ostin sen äidilleni ja hän kantoi ja kantaa edelleen sitä ylpeydellä. Tänä keväänä ensimmäisen kerran pitää sitä lapsenlapsen ylioppilasjuhlissa.
Ei ole ollenkaan kallis hankinta mutta symbolinen merkitys on suuri 💕
Koskaan kuullutkaan moisesta. Kaikenlaista krääsää sitä markkinamiehet keksivätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?
Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷♀️
Tai sitten äitejä kuten naisiä yleensäkin, pitää tapakulttuurin mukaan olla muistamassa milloin mistäkin. On naistenpäivää ja äitienpäivää ja vaikka mitä.
Ajatus tuossa taustalla on ilmeinen: äiti on uhrautunut lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi ylioppilas. Sen vuoksi häntä tulee kiittää vaatimattomasti lyyralla, jonka kanssa hän sitten voi paistatella tulevaisuudessa sukujuhlissa kunnon äitinä ja naisena.
Ehkä sitäkin mutta tutkimusten mukaan äidin oma koulutus vaikuttaa eniten siihen miten lapset kouluttautuvat. Isän koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Äidit tukevat lapsiaan koulutaipaleella enemmän kuin isät ja ovat esimerkkinä.
Eikös lyyra ole perintö aikakaudelta, jolloin miehet/isät olivat ehkä ylioppilaita mutta naiset/äidit eivät juuri koskaan?
Toisin sanoen lyyran ajatus on ollut toimia ”lohdutuspalkintona” äideille siitä, että ovat jättäneet omat koulut kesken keskittyäkseen lasten tekoon, kasvatukseen ja kodin hoitoon, eivätkä ole itse onnistuneet kouluttautumaan…
Kyllä, juuri näin. En tiedä yhtäkään akateemista perhettä/sukua, jossa näitä äidinlyyria harrastettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?
Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷♀️
Tai sitten äitejä kuten naisiä yleensäkin, pitää tapakulttuurin mukaan olla muistamassa milloin mistäkin. On naistenpäivää ja äitienpäivää ja vaikka mitä.
Ajatus tuossa taustalla on ilmeinen: äiti on uhrautunut lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi ylioppilas. Sen vuoksi häntä tulee kiittää vaatimattomasti lyyralla, jonka kanssa hän sitten voi paistatella tulevaisuudessa sukujuhlissa kunnon äitinä ja naisena.
Ehkä sitäkin mutta tutkimusten mukaan äidin oma koulutus vaikuttaa eniten siihen miten lapset kouluttautuvat. Isän koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Äidit tukevat lapsiaan koulutaipaleella enemmän kuin isät ja ovat esimerkkinä.
Eikös lyyra ole perintö aikakaudelta, jolloin miehet/isät olivat ehkä ylioppilaita mutta naiset/äidit eivät juuri koskaan?
Toisin sanoen lyyran ajatus on ollut toimia ”lohdutuspalkintona” äideille siitä, että ovat jättäneet omat koulut kesken keskittyäkseen lasten tekoon, kasvatukseen ja kodin hoitoon, eivätkä ole itse onnistuneet kouluttautumaan…
Kyllä, juuri näin. En tiedä yhtäkään akateemista perhettä/sukua, jossa näitä äidinlyyria harrastettaisiin.
Kyllä tämä on vanha perinne akateemisissa suvuissa. Meillä jo neljässä polvessa.
Kun pääsin ylioppilaaksi, äitini oli jo professori. Olisi tuntunut todella nololta antaa hänelle joku lyyrakoru, ikään kuin hänellä muka olisi tarve päteä lapsena akateemisilla ansioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet miksi lyyra ostetaan vain äidille?
Äiti on useimmiten se ensisijainen kasvattaja. Niin se vaan menee 🤷♀️
Tai sitten äitejä kuten naisiä yleensäkin, pitää tapakulttuurin mukaan olla muistamassa milloin mistäkin. On naistenpäivää ja äitienpäivää ja vaikka mitä.
Ajatus tuossa taustalla on ilmeinen: äiti on uhrautunut lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi ylioppilas. Sen vuoksi häntä tulee kiittää vaatimattomasti lyyralla, jonka kanssa hän sitten voi paistatella tulevaisuudessa sukujuhlissa kunnon äitinä ja naisena.
Ehkä sitäkin mutta tutkimusten mukaan äidin oma koulutus vaikuttaa eniten siihen miten lapset kouluttautuvat. Isän koulutuksella ei juurikaan ole merkitystä. Äidit tukevat lapsiaan koulutaipaleella enemmän kuin isät ja ovat esimerkkinä.
Eikös lyyra ole perintö aikakaudelta, jolloin miehet/isät olivat ehkä ylioppilaita mutta naiset/äidit eivät juuri koskaan?
Toisin sanoen lyyran ajatus on ollut toimia ”lohdutuspalkintona” äideille siitä, että ovat jättäneet omat koulut kesken keskittyäkseen lasten tekoon, kasvatukseen ja kodin hoitoon, eivätkä ole itse onnistuneet kouluttautumaan…
Kyllä, juuri näin. En tiedä yhtäkään akateemista perhettä/sukua, jossa näitä äidinlyyria harrastettaisiin.
Kyllä tämä on vanha perinne akateemisissa suvuissa. Meillä jo neljässä polvessa.
Meillä ei.
t. suurlähettilään ja piispan lapsenlapsenlapsi, TkT
Ostin sellaisen, mikä kiinnitettiin rannekoruun ja kaiverrettiin mun nimellä ja vuosiluvulla, kun äiti ei pitänyt rintakoruista. Veli ja sisko sitten osti samanlaiset.
Oma lapsi pääsee nyt keväällä ylioppilaaksi. Sanoin hänelle, että ostan sen itse. Saa abi säästää rahat muuhun.
Aikoinaan oma äiti osti itselleen lyyran.
Yleensä se on annettu äidille,mutta olen ollut ylioppilasjuhlassa missä lyyra koristi isän rintapieltä.
Vanhemmat olivat eronneet,lapset asuivat isän kanssa,mutta tiedoksi,siis ihan väleissä olivat myös äitiin ja äiti itse asiassa työskenteli pitkäänheidän yhteisessä yrityksessä.
Tätä täytyy painottaa kun kirjoittaa jotain myönteistä miehestä Vauva-palstalla.
Lyyra jokatapauksessa oli isällä.70-luvun loppua.
Mä olen kyllä aina nähnyt lyyran äidin /isän rinnassa.En ole edes tajunnut ettei olis tapana.Itse en ole ylioppilas eikä omanikaan ole.Lapsenlapsista vanhimmat eivät ole,toiset jää nähtäväksi.
Lapseni tilasi yo-lakin ja minä tilasin lyyran siinä samalla. En tiennyt, että se kuuluu ylioppilaan velvollisuuksiin. Tilasin ja maksoin lyyran itse. En olisi kyllä raaskinut maksattaa sitä lapsellani.
Vierailija kirjoitti:
Se on köyhän agraarisuomen tapa kun kaikkia ei koulutettu
Ei ollut Tapani 80-90 luvulla enää
Haista huilu, oli ja on edelleen, sivistysperheissö.
Omien isovanhempieni aikana ylioppilaskirjoitukset olivat käytännössä yliopiston pääsykoe. Eli joka läpäisi ylioppilaskokeet, hänestä tuli ylioppilas, eli yliopiston opiskelija. Eli ylioppilasjuhlatkin järjestettiin sen kunniaksi, kun nuori oli päässyt yliopistoon opiskelemaan.
Joskus omien YO-kirjoitusteni aikana oli keskustelua siitä, pitäisikö YO-kirjoituksista luopua kokonaan, jotta nuorille jäisi enemmän aikaa keskittyä varsinaisiin pääsykokeisiin.