Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa ei ole mitään uutta. Tollasethan syyt ne monesti on, kun ei haluta lapsia. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan ei aiheuta muille ikävää, mitä ap:n hiilidioksidirikas luksuselämä tosin aiheuttaa.
Ap:n elämä on sitä, mitä 15-25-vuotias haluaa itselleen. Luulisi aikuisen jo huomaavan, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.
No mikä? Kerropa kun tiedät. Kuinka päästöttömiä sinun lapsesi ovat?
En mä sanonut, että mulla on lapsia tai että lapset eli ihmiset ei synnyttäis päästöjä. Mutta ap:n elämä niitä todellakin synnyttää. Kuten hän sanoo, niin hän ei tosiaan välitä kenestäkään muusta kuin itestään, mutta sepäs sitten voipi kostautua tulevaisuudessa, kun näitä kaikkia mahdollisuuksia elää hänen luksuselämäänsö ei enää välttämättä ole.
No nyt on niin ilmiselvää kateutta ettei jää epäilystäkään. 15-25-vuotiaalla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen elämään omin varoin. Turha yrittää vähätellä. Itse voisin vaihtaa matalatuloisen sinkkuelämäni päikseen ap:n kanssa koska tahansa ja erittäin mielellään. Ja olen paljon yli 25v
Kyllä 15-25-vuotias voi haaveilla tuollaisesta elämästä ja yrittää pala palalta sitä tavoitella. Mutta vanhempi jo toivottavasti ymmärtää, että materia ei onnea ja merkitystä elämään tuo. En tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa vaihtoehto sille, ainoastaan, että materia se ei ainakaan ole.
Ei pelkkä materia vaan myös erilaiset elämykset.
-eriKun elämää ja omia ajatuksia sekä hetkittäistä ja tarpeellista tylsyyttä karataan aikuisten disneylandiin.
Kuten joku aiemmin sanoi, lapselliset jäävät kehitykseltään siihen kohtaan missä olivat kun tekivät lapsia. Sinä et osaa kuvitella syvällisesti elämän nautintoja ja elämyksiä, niin visuaalisia, sosiaalisia, henkisiä ym aistit. Ajattelet, että kyse on tylsyyden poistamisesta kuten nuoret ajattelevat. Et ole kokenut minuuden kehittymistä ilman lapsia, et pysty ymmärtämään millaista on elämän sielukas kokeminen silloin, kun on itse täysin vastuussa elämänsä laadusta. Et tiedä miltä tuntuu elää aikuisuutta niin, että et vastaa mistään kenellekään muulle kuin itsellesi. Se kehittää ihmistä.
Kuvainnollisesti: Et tiedä miltä tuntuu ottaa pitkä kuuma suihku niin, että se ei ole henkireikä psyykkiselle jaksamiselle, kerrankin pieni hetki omaa aikaa. Vaan se kuuma pitkä suihku on nautinnollinen itsessään, yksi vaihtoehdoista, ei helpotus väsymykselle tai oman ajan puutteelle. Ohis
Sanon taas kerran, että lapsia minulla ei ole. Ja kyllä minä koen elämäni hyväksi ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voisi? Olisihan lapsella isäkin... On ihmeellistä vouhotusta kuinka lapsi estää sitä ja tätä. Minulle sanottiin ensimmäisestä lapsesta että elämä muuttuu, mutta nyt heitä on kolme, enkä vieläkään ole huomannut että olisi erilaista kuin sinkkuna ilman lapsia oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa ei ole mitään uutta. Tollasethan syyt ne monesti on, kun ei haluta lapsia. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan ei aiheuta muille ikävää, mitä ap:n hiilidioksidirikas luksuselämä tosin aiheuttaa.
Ap:n elämä on sitä, mitä 15-25-vuotias haluaa itselleen. Luulisi aikuisen jo huomaavan, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.
No mikä? Kerropa kun tiedät. Kuinka päästöttömiä sinun lapsesi ovat?
En mä sanonut, että mulla on lapsia tai että lapset eli ihmiset ei synnyttäis päästöjä. Mutta ap:n elämä niitä todellakin synnyttää. Kuten hän sanoo, niin hän ei tosiaan välitä kenestäkään muusta kuin itestään, mutta sepäs sitten voipi kostautua tulevaisuudessa, kun näitä kaikkia mahdollisuuksia elää hänen luksuselämäänsö ei enää välttämättä ole.
No nyt on niin ilmiselvää kateutta ettei jää epäilystäkään. 15-25-vuotiaalla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen elämään omin varoin. Turha yrittää vähätellä. Itse voisin vaihtaa matalatuloisen sinkkuelämäni päikseen ap:n kanssa koska tahansa ja erittäin mielellään. Ja olen paljon yli 25v
Kyllä 15-25-vuotias voi haaveilla tuollaisesta elämästä ja yrittää pala palalta sitä tavoitella. Mutta vanhempi jo toivottavasti ymmärtää, että materia ei onnea ja merkitystä elämään tuo. En tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa vaihtoehto sille, ainoastaan, että materia se ei ainakaan ole.
Omituista ajatella, että ylellinen elämä olisi pelkästään materialistista. Hyvät yöunet, aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen, syvällisiä keskusteluja, mahdollisuus pysähtyä ja pohtia asioita, aistia maailmaa omaan tahtiin, syventyä kiinnostaviin aiheisiin, rakastella rauhassa ja pitkään. Aika on maailman kallein valuutta ja lapsettomalla on sitä paljon.
Mutta sinulla ei ilmeisesti mielikuvitus riitä pintaa syvemmälle?
Näin juuri. Täällä kovasti yritetään tehdä lapsettomasta elämästä pinnallista, mutta kaikki lapsettoman elämän onnenaiheet löytyvät sellaisen kattokäsitteen alta kuin VAPAUS.
Vapaus tehdä aivan mitä ikinä haluaa, milloin haluaa, vapaus matkustaa, vapaus nukkua pitkään, vapaus viettää vaikka koko päivä sängyssä kumppanin kanssa…vapaus lähteä pitkälle lenkille yksin ilman ennakkoilmoitusta ja lastenhoitojörjestelyitä, vapaus vapaus vapaus. Siitä en luopuisi.
Oikeastaan kaiken muun voi korvata, mutta aikaa ja vapautta ei saa takaisin.Sinun vapautesi tarkoittaa jonkun toisen epävapautta. Jonkun täytyy tehdä ne kaikki asiat sinun puolestasi, mitä sinä et tee. Palvella sinun nautintojasi. Ja joku muu kasvattaa ne sinun palvelijasi.
Nyt vedit mutkia suoriksi. Ei tämä kirjoittaja varmasti tarkoittanut, että hän ei käy töissä. Vaan työajan jälkeistä vapautta. Jos joku on pslveluammatissa, niin hänen työnsä on silloin palvella muita. Ja miksei tämä kirjoittaja voisi myös itse olla palveluammatissa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan ihmiselämään kuuluvaa, että elämässä asiat muuttuvat. Teini-ikä on eri asia kuin aikuisuus, eläkkeellä asiat elämässä muuttuvat. Jotkut haluavat jäädä elämään 3-kymppisen elämää ja vastustavat ihan luonnollisa elämään kuuluvia muutoksia.
Aika raskaita puolisoita
Perheelliset eivät usein ymmärrä, että myös lapsettoman elämä ja prioriteetit muuttuvat iän myötä. Parikymppinen minä ei olisi voinut kuvitella, että nykynen minä on puutarha-käsityöihminen jolle ystävät ovat paljon enemmän kuin biletyskavereita.
Miksi muuten yleensä (tai ainakin tällä palstalla :D) ajatellaan, että ihmiset jotka eivät ole hankkineet lapsia, olisivat jotenkin lapsellisia, itsekkäitä ja henkisesti epäkypsiä?
Miksi ihmisen henkinen kehitys pysähtyisi, jos ei hanki lapsia? Minkä takia vain lapsen hankkineet kypsyisivät henkisesti? Minusta aivan hassu kuvitelma. Jos ei ihmisellä ole lasta/lapsia kasvatettavana, niin eikö hänelle silloin nimenomaan ole paljon aikaa ajatella ja pohdiskella, kokea asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voisi? Olisihan lapsella isäkin... On ihmeellistä vouhotusta kuinka lapsi estää sitä ja tätä. Minulle sanottiin ensimmäisestä lapsesta että elämä muuttuu, mutta nyt heitä on kolme, enkä vieläkään ole huomannut että olisi erilaista kuin sinkkuna ilman lapsia oli.
Kannattaa hommata isäksi joku homo kaveri ja rakastajaksi se kenen luona käydään kun isä hoitaa lapsia. Ei ole kovin hyvä idea valita ystävää ja rakastajaa isäksi, kun hänen kanssaan ei voi tehdä niitä kivoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä osittain, että elämä on ihanaa ilman lapsiperheen arjen erilaisia velvollisuuksia. Mutta sitä jäin miettimään, että miten ihmeessä ap osaa nauttia vapaudestaan ja sen suomista jatkuvista juhlan tuntemuksista, kun se on niin säännöllistä luksustelua.
Nyt, kun itse olen juuri saatellut kuopuksenikin maailmalle, odotan taas innoilla, mitä kaikkea eri tavalla ex tempore -juttuja voinkaan tehdä. Tein niitä ikävuodet 15-30 ja nyt teen niitä taas 49-ties minne. En tunne menettäneeni mitään vaikka 20 vuoteen en samalla tavalla voinutkaan elää hedonistista elämää. Päinvastoin. Sain kokea sellaista rakkautta, mistä ennen lapsia en tiennytkään. Muutuin ihmisenä paljon epäitsekkäämmäksi ja empaattisemmaksi. Lapset ovat enemmän antaneet kuin ottaneet. Annoin itsestäni 20 vuotta heille mutta sain itselleni arvokkaita asioita loppuelämääni varten. Koen, että 80-vuotiaana muistellessani elämääni, olen tyytyväinen, kun en elänyt ainoastaan yhdestä juhlakokemuksesta toiseen. Olisin tylsistynyt. Ihan varmasti.
Just näin. Mikä tahansa jatkuva luksus alkaa usein maistumaan puulle. Ehkä ei ap:lla vielä, mutta 10, 20, 30 vuoden päästä?
Tässä tulee sellainen Hyvän Elämän pysyvyystila, siis kun kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ja elämä suurelta osin palkitsevaa, niin eipä siinä ole hirveästi tarvetta muutella asioita.
Ei ne elämykset silti lakkaa elähdyttämästä, kulttuuri koskettamasta, matkat avartamasta. Kirjat, oopperat, elokuvat ja näytelmät vievät yhä uusiin maailmoihin, musiikki, konsertit ja liveshowt sykähdyttävät.
Keskustelut rakkaan kanssa syventyvät, kosketus yhä villitsee ja samppanjan kuplat nousevat päähän.
Se, että sanoo turtuvansa näihin, on kuin väittäisi unelmien loppuvan unelmoimalla.
On kohtalaisen tylsä elämä jos ylläolevat ovat niitä joihin täytyy aika käyttää. Todella tylsää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kannata tehdä lapsia jos ei kykene itsekkyydestään luopumaan.
Mikään ei ole itsekkäämpää, kuin tehdä uusia ihmisiä omaksi ajanvietteekseen.
Sano yksikin epäitsekäs syy ”tehdä” lapsia.
Kyllä ne lauseet alkaa aina ”Minä haluan”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa ei ole mitään uutta. Tollasethan syyt ne monesti on, kun ei haluta lapsia. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan ei aiheuta muille ikävää, mitä ap:n hiilidioksidirikas luksuselämä tosin aiheuttaa.
Ap:n elämä on sitä, mitä 15-25-vuotias haluaa itselleen. Luulisi aikuisen jo huomaavan, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.
No mikä? Kerropa kun tiedät. Kuinka päästöttömiä sinun lapsesi ovat?
En mä sanonut, että mulla on lapsia tai että lapset eli ihmiset ei synnyttäis päästöjä. Mutta ap:n elämä niitä todellakin synnyttää. Kuten hän sanoo, niin hän ei tosiaan välitä kenestäkään muusta kuin itestään, mutta sepäs sitten voipi kostautua tulevaisuudessa, kun näitä kaikkia mahdollisuuksia elää hänen luksuselämäänsö ei enää välttämättä ole.
No nyt on niin ilmiselvää kateutta ettei jää epäilystäkään. 15-25-vuotiaalla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen elämään omin varoin. Turha yrittää vähätellä. Itse voisin vaihtaa matalatuloisen sinkkuelämäni päikseen ap:n kanssa koska tahansa ja erittäin mielellään. Ja olen paljon yli 25v
Kyllä 15-25-vuotias voi haaveilla tuollaisesta elämästä ja yrittää pala palalta sitä tavoitella. Mutta vanhempi jo toivottavasti ymmärtää, että materia ei onnea ja merkitystä elämään tuo. En tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa vaihtoehto sille, ainoastaan, että materia se ei ainakaan ole.
Omituista ajatella, että ylellinen elämä olisi pelkästään materialistista. Hyvät yöunet, aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen, syvällisiä keskusteluja, mahdollisuus pysähtyä ja pohtia asioita, aistia maailmaa omaan tahtiin, syventyä kiinnostaviin aiheisiin, rakastella rauhassa ja pitkään. Aika on maailman kallein valuutta ja lapsettomalla on sitä paljon.
Mutta sinulla ei ilmeisesti mielikuvitus riitä pintaa syvemmälle?
Näin juuri. Täällä kovasti yritetään tehdä lapsettomasta elämästä pinnallista, mutta kaikki lapsettoman elämän onnenaiheet löytyvät sellaisen kattokäsitteen alta kuin VAPAUS.
Vapaus tehdä aivan mitä ikinä haluaa, milloin haluaa, vapaus matkustaa, vapaus nukkua pitkään, vapaus viettää vaikka koko päivä sängyssä kumppanin kanssa…vapaus lähteä pitkälle lenkille yksin ilman ennakkoilmoitusta ja lastenhoitojörjestelyitä, vapaus vapaus vapaus. Siitä en luopuisi.
Oikeastaan kaiken muun voi korvata, mutta aikaa ja vapautta ei saa takaisin.Sinun vapautesi tarkoittaa jonkun toisen epävapautta. Jonkun täytyy tehdä ne kaikki asiat sinun puolestasi, mitä sinä et tee. Palvella sinun nautintojasi. Ja joku muu kasvattaa ne sinun palvelijasi.
Eiköhän niistä ”palveluksista” yleensä makseta ihan palkkaa. Mutta sinä olet ”uhrautunut” muiden ”puolesta” joten elät nyt valintojesi kanssa. Kukaan ei pakottanut lisääntymään. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa ei ole mitään uutta. Tollasethan syyt ne monesti on, kun ei haluta lapsia. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan ei aiheuta muille ikävää, mitä ap:n hiilidioksidirikas luksuselämä tosin aiheuttaa.
Ap:n elämä on sitä, mitä 15-25-vuotias haluaa itselleen. Luulisi aikuisen jo huomaavan, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.
No mikä? Kerropa kun tiedät. Kuinka päästöttömiä sinun lapsesi ovat?
En mä sanonut, että mulla on lapsia tai että lapset eli ihmiset ei synnyttäis päästöjä. Mutta ap:n elämä niitä todellakin synnyttää. Kuten hän sanoo, niin hän ei tosiaan välitä kenestäkään muusta kuin itestään, mutta sepäs sitten voipi kostautua tulevaisuudessa, kun näitä kaikkia mahdollisuuksia elää hänen luksuselämäänsö ei enää välttämättä ole.
No nyt on niin ilmiselvää kateutta ettei jää epäilystäkään. 15-25-vuotiaalla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen elämään omin varoin. Turha yrittää vähätellä. Itse voisin vaihtaa matalatuloisen sinkkuelämäni päikseen ap:n kanssa koska tahansa ja erittäin mielellään. Ja olen paljon yli 25v
Kyllä 15-25-vuotias voi haaveilla tuollaisesta elämästä ja yrittää pala palalta sitä tavoitella. Mutta vanhempi jo toivottavasti ymmärtää, että materia ei onnea ja merkitystä elämään tuo. En tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa vaihtoehto sille, ainoastaan, että materia se ei ainakaan ole.
Omituista ajatella, että ylellinen elämä olisi pelkästään materialistista. Hyvät yöunet, aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen, syvällisiä keskusteluja, mahdollisuus pysähtyä ja pohtia asioita, aistia maailmaa omaan tahtiin, syventyä kiinnostaviin aiheisiin, rakastella rauhassa ja pitkään. Aika on maailman kallein valuutta ja lapsettomalla on sitä paljon.
Mutta sinulla ei ilmeisesti mielikuvitus riitä pintaa syvemmälle?
Näin juuri. Täällä kovasti yritetään tehdä lapsettomasta elämästä pinnallista, mutta kaikki lapsettoman elämän onnenaiheet löytyvät sellaisen kattokäsitteen alta kuin VAPAUS.
Vapaus tehdä aivan mitä ikinä haluaa, milloin haluaa, vapaus matkustaa, vapaus nukkua pitkään, vapaus viettää vaikka koko päivä sängyssä kumppanin kanssa…vapaus lähteä pitkälle lenkille yksin ilman ennakkoilmoitusta ja lastenhoitojörjestelyitä, vapaus vapaus vapaus. Siitä en luopuisi.
Oikeastaan kaiken muun voi korvata, mutta aikaa ja vapautta ei saa takaisin.
Ihanaa että teitä lapsettomia alkaa olla enemmän ja enemmän. Natiiviväestön syntyvyys Suomessa alkaa lähennellä 1:tä. Kyllä tämä länsimainen kulttuuri tulee kukoistamaan kun saadaan syntyvyys nollaan. Te lapsettomat olette silloin selkeä enemmistö ja tämän ennestään onnellisen kansan onnellisuutta ei voi järjellä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena naisena ihmettelin miksi minun pitäisi tehdä lapsi ja "uhrata" oma nuoruuteni sille. Minulla on oma elämäni jonka haluan elää. Niin teinkin. Matkustelin, opiskelin, seurustelin, juhlin,työskentelin,nautiskelin. Ja nyt yli 60v. olen onnellinen että niin tein. Hienoja muistoja vanhainkodissa, vaikkei kukaan vierailisi. Ja voinhan olla kuollut jo huomenna. Olenpahan ainakin elänyt täysillä.
Miten lapset estävät täysiä elämisen? Olen minäkin opiskellut, juhlinut, matkustellut mutta myös perustanut perheen. Rakastuminen mieheeni oli juuri sitä täysiä elämistä.
Sinulta on jäänyt yksi oleellinen osa ihmiseloa kokematta eli ihan täysiä et elänyt sinäkään.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
Minun äitini eli "täysillä"
Kotona oli alkoholisti "poikaystäviä"
Muutin kotoa 16 vuotiaana..
En lisääntynyt...en uskaltanut
Mutta kun kotona saa vaan turpaansa niin ei semmoista "perse elämää " halua aikuisenakaan.
Olen nykyään varakas ja kaunis..elän kuin ap.
Oletko ap kaunis??? muista pitää rahaa tilillä..kasvot maksavat 20 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten yleensä (tai ainakin tällä palstalla :D) ajatellaan, että ihmiset jotka eivät ole hankkineet lapsia, olisivat jotenkin lapsellisia, itsekkäitä ja henkisesti epäkypsiä?
Miksi ihmisen henkinen kehitys pysähtyisi, jos ei hanki lapsia? Minkä takia vain lapsen hankkineet kypsyisivät henkisesti? Minusta aivan hassu kuvitelma. Jos ei ihmisellä ole lasta/lapsia kasvatettavana, niin eikö hänelle silloin nimenomaan ole paljon aikaa ajatella ja pohdiskella, kokea asioita?
Tämä ajatusmalli kuuluu siihen samaan muottiin minkä mukaan ne lapsetkin on tehty. Samaan nippuun kuuluu myös jälkeenjäänyt käsitys siitä, mitä on rikas elämä ilman lapsia. ”Olen ehtinyt kokea tämän kaiken ennen lapsia” juu, mutta kukaan ei ole sen ikäisenä yhtä syvällinen ja itsensä tunteva kuin parikymmentä vuotta myöhemmin. Esimerkiksi matkustelu ei ole sama asia 20v ja 40v lapsettomana, mutta lapsikelkkaan lähteneet eivät tätä asiaa pysty koskaan ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena naisena ihmettelin miksi minun pitäisi tehdä lapsi ja "uhrata" oma nuoruuteni sille. Minulla on oma elämäni jonka haluan elää. Niin teinkin. Matkustelin, opiskelin, seurustelin, juhlin,työskentelin,nautiskelin. Ja nyt yli 60v. olen onnellinen että niin tein. Hienoja muistoja vanhainkodissa, vaikkei kukaan vierailisi. Ja voinhan olla kuollut jo huomenna. Olenpahan ainakin elänyt täysillä.
Miten lapset estävät täysiä elämisen? Olen minäkin opiskellut, juhlinut, matkustellut mutta myös perustanut perheen. Rakastuminen mieheeni oli juuri sitä täysiä elämistä.
Sinulta on jäänyt yksi oleellinen osa ihmiseloa kokematta eli ihan täysiä et elänyt sinäkään.
Päivääkään en vaihtaisi pois.Minun äitini eli "täysillä"
Kotona oli alkoholisti "poikaystäviä"
Muutin kotoa 16 vuotiaana..
En lisääntynyt...en uskaltanut
Mutta kun kotona saa vaan turpaansa niin ei semmoista "perse elämää " halua aikuisenakaan.
Olen nykyään varakas ja kaunis..elän kuin ap.
Oletko ap kaunis??? muista pitää rahaa tilillä..kasvot maksavat 20 000 euroa.
Arvokas vanheneminen merkityksellisten ihmissuhteiden ympäröimänä ei kaipaa kiristysleikkauksia riesoikseen. Useimmilla ei ole tarve kieltää luonnollista ikääntymistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä osittain, että elämä on ihanaa ilman lapsiperheen arjen erilaisia velvollisuuksia. Mutta sitä jäin miettimään, että miten ihmeessä ap osaa nauttia vapaudestaan ja sen suomista jatkuvista juhlan tuntemuksista, kun se on niin säännöllistä luksustelua.
Nyt, kun itse olen juuri saatellut kuopuksenikin maailmalle, odotan taas innoilla, mitä kaikkea eri tavalla ex tempore -juttuja voinkaan tehdä. Tein niitä ikävuodet 15-30 ja nyt teen niitä taas 49-ties minne. En tunne menettäneeni mitään vaikka 20 vuoteen en samalla tavalla voinutkaan elää hedonistista elämää. Päinvastoin. Sain kokea sellaista rakkautta, mistä ennen lapsia en tiennytkään. Muutuin ihmisenä paljon epäitsekkäämmäksi ja empaattisemmaksi. Lapset ovat enemmän antaneet kuin ottaneet. Annoin itsestäni 20 vuotta heille mutta sain itselleni arvokkaita asioita loppuelämääni varten. Koen, että 80-vuotiaana muistellessani elämääni, olen tyytyväinen, kun en elänyt ainoastaan yhdestä juhlakokemuksesta toiseen. Olisin tylsistynyt. Ihan varmasti.
Just näin. Mikä tahansa jatkuva luksus alkaa usein maistumaan puulle. Ehkä ei ap:lla vielä, mutta 10, 20, 30 vuoden päästä?
Tässä tulee sellainen Hyvän Elämän pysyvyystila, siis kun kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ja elämä suurelta osin palkitsevaa, niin eipä siinä ole hirveästi tarvetta muutella asioita.
Ei ne elämykset silti lakkaa elähdyttämästä, kulttuuri koskettamasta, matkat avartamasta. Kirjat, oopperat, elokuvat ja näytelmät vievät yhä uusiin maailmoihin, musiikki, konsertit ja liveshowt sykähdyttävät.
Keskustelut rakkaan kanssa syventyvät, kosketus yhä villitsee ja samppanjan kuplat nousevat päähän.
Se, että sanoo turtuvansa näihin, on kuin väittäisi unelmien loppuvan unelmoimalla.On kohtalaisen tylsä elämä jos ylläolevat ovat niitä joihin täytyy aika käyttää. Todella tylsää...
Sanonta kuuluu, että tylsillä ihmisillä on tylsää.
Siis minä en vaan kertakaikkiaan halua lapsia, en ole koskaan halunnut. Minulla on elämässä niin paljon kaikkea, että ei olisi edes aikaa. Enkä rehellisesti sanottuna haluaisi edes uhrata aikaani lapseen. Lapsihan vaatii aivan valtavasti huomiota ja sitä olisi myös annettava, että kehittyy normaalisti. En minä halua tehdä lasta ja jättää sitä henkisesti heitteille. Aivan varmasti ihan kaikille osapuolille on paras ratkaisu että en lisäänny.
Kuten aloittaja, myös minä koen että en vaan nauttisi äitinä olosta pätkääkään, päin vastoin pilaisin oman mielenterveyteni ja elämäni ja todennäköisesti myös lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä osittain, että elämä on ihanaa ilman lapsiperheen arjen erilaisia velvollisuuksia. Mutta sitä jäin miettimään, että miten ihmeessä ap osaa nauttia vapaudestaan ja sen suomista jatkuvista juhlan tuntemuksista, kun se on niin säännöllistä luksustelua.
Nyt, kun itse olen juuri saatellut kuopuksenikin maailmalle, odotan taas innoilla, mitä kaikkea eri tavalla ex tempore -juttuja voinkaan tehdä. Tein niitä ikävuodet 15-30 ja nyt teen niitä taas 49-ties minne. En tunne menettäneeni mitään vaikka 20 vuoteen en samalla tavalla voinutkaan elää hedonistista elämää. Päinvastoin. Sain kokea sellaista rakkautta, mistä ennen lapsia en tiennytkään. Muutuin ihmisenä paljon epäitsekkäämmäksi ja empaattisemmaksi. Lapset ovat enemmän antaneet kuin ottaneet. Annoin itsestäni 20 vuotta heille mutta sain itselleni arvokkaita asioita loppuelämääni varten. Koen, että 80-vuotiaana muistellessani elämääni, olen tyytyväinen, kun en elänyt ainoastaan yhdestä juhlakokemuksesta toiseen. Olisin tylsistynyt. Ihan varmasti.
Just näin. Mikä tahansa jatkuva luksus alkaa usein maistumaan puulle. Ehkä ei ap:lla vielä, mutta 10, 20, 30 vuoden päästä?
Tässä tulee sellainen Hyvän Elämän pysyvyystila, siis kun kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ja elämä suurelta osin palkitsevaa, niin eipä siinä ole hirveästi tarvetta muutella asioita.
Ei ne elämykset silti lakkaa elähdyttämästä, kulttuuri koskettamasta, matkat avartamasta. Kirjat, oopperat, elokuvat ja näytelmät vievät yhä uusiin maailmoihin, musiikki, konsertit ja liveshowt sykähdyttävät.
Keskustelut rakkaan kanssa syventyvät, kosketus yhä villitsee ja samppanjan kuplat nousevat päähän.
Se, että sanoo turtuvansa näihin, on kuin väittäisi unelmien loppuvan unelmoimalla.On kohtalaisen tylsä elämä jos ylläolevat ovat niitä joihin täytyy aika käyttää. Todella tylsää...
Yhden lapsen kasvattaneena aikuiseksi voin kyllä sanoa, että kyllä nuo AINA voittaa hiekkalaatikolla istumisen ja juoruilemisen muiden äitien kanssa, siitä milloin on viimeksi tullut Petteriltä kakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan ihmiselämään kuuluvaa, että elämässä asiat muuttuvat. Teini-ikä on eri asia kuin aikuisuus, eläkkeellä asiat elämässä muuttuvat. Jotkut haluavat jäädä elämään 3-kymppisen elämää ja vastustavat ihan luonnollisa elämään kuuluvia muutoksia.
Aika raskaita puolisoitaPerheelliset eivät usein ymmärrä, että myös lapsettoman elämä ja prioriteetit muuttuvat iän myötä. Parikymppinen minä ei olisi voinut kuvitella, että nykynen minä on puutarha-käsityöihminen jolle ystävät ovat paljon enemmän kuin biletyskavereita.
Siis näin juuri! Minä ajattelin silloin 20-25v että en todellakaan hanki lapsia, kun sitten ei voi bilettää ja nähdä kavereita ym. Nyt kun olen 35v, niin ajattelen, että en todellakaan hanki lapsia, kun sitten en ehdi harrastaa niin paljoa, käydä sienimetsällä ja mennä 21.00 nukkumaan :D
Että kyllä me lapsettomatkin kasvamme ja kehitymme. Ei se nuoruuden biletysvimma mitenkään päälle jää, vaikka lapsia ei hankikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa ei ole mitään uutta. Tollasethan syyt ne monesti on, kun ei haluta lapsia. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan ei aiheuta muille ikävää, mitä ap:n hiilidioksidirikas luksuselämä tosin aiheuttaa.
Ap:n elämä on sitä, mitä 15-25-vuotias haluaa itselleen. Luulisi aikuisen jo huomaavan, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä.
No mikä? Kerropa kun tiedät. Kuinka päästöttömiä sinun lapsesi ovat?
En mä sanonut, että mulla on lapsia tai että lapset eli ihmiset ei synnyttäis päästöjä. Mutta ap:n elämä niitä todellakin synnyttää. Kuten hän sanoo, niin hän ei tosiaan välitä kenestäkään muusta kuin itestään, mutta sepäs sitten voipi kostautua tulevaisuudessa, kun näitä kaikkia mahdollisuuksia elää hänen luksuselämäänsö ei enää välttämättä ole.
No nyt on niin ilmiselvää kateutta ettei jää epäilystäkään. 15-25-vuotiaalla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen elämään omin varoin. Turha yrittää vähätellä. Itse voisin vaihtaa matalatuloisen sinkkuelämäni päikseen ap:n kanssa koska tahansa ja erittäin mielellään. Ja olen paljon yli 25v
Kyllä 15-25-vuotias voi haaveilla tuollaisesta elämästä ja yrittää pala palalta sitä tavoitella. Mutta vanhempi jo toivottavasti ymmärtää, että materia ei onnea ja merkitystä elämään tuo. En tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa vaihtoehto sille, ainoastaan, että materia se ei ainakaan ole.
Omituista ajatella, että ylellinen elämä olisi pelkästään materialistista. Hyvät yöunet, aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen, syvällisiä keskusteluja, mahdollisuus pysähtyä ja pohtia asioita, aistia maailmaa omaan tahtiin, syventyä kiinnostaviin aiheisiin, rakastella rauhassa ja pitkään. Aika on maailman kallein valuutta ja lapsettomalla on sitä paljon.
Mutta sinulla ei ilmeisesti mielikuvitus riitä pintaa syvemmälle?
Näin juuri. Täällä kovasti yritetään tehdä lapsettomasta elämästä pinnallista, mutta kaikki lapsettoman elämän onnenaiheet löytyvät sellaisen kattokäsitteen alta kuin VAPAUS.
Vapaus tehdä aivan mitä ikinä haluaa, milloin haluaa, vapaus matkustaa, vapaus nukkua pitkään, vapaus viettää vaikka koko päivä sängyssä kumppanin kanssa…vapaus lähteä pitkälle lenkille yksin ilman ennakkoilmoitusta ja lastenhoitojörjestelyitä, vapaus vapaus vapaus. Siitä en luopuisi.
Oikeastaan kaiken muun voi korvata, mutta aikaa ja vapautta ei saa takaisin.Sinun vapautesi tarkoittaa jonkun toisen epävapautta. Jonkun täytyy tehdä ne kaikki asiat sinun puolestasi, mitä sinä et tee. Palvella sinun nautintojasi. Ja joku muu kasvattaa ne sinun palvelijasi.
Ja minä sitten maksan niille. Mikä on ongelma? 😁 Sekö, että tajuat jo nyt, että ne vanhuuden turvaksesi tekemäsi lapset palvelevat minua rahaa vastaan, kun olet itse hylättynä kunnallisessa vanhainkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Oli kyllä koska teen myös yövuoroja :) Älä hermostu, otin vain kantaa aloitukseen jossa annettiin ymmärtää ettei lapsellinen saa ikinä nukkua kunnolla tai touhuta rauhassa omiaan.
Muutama tunti silloin tällöin on ”ei ikinä” verrattuna siihen, että omaa aikaa on halutessaan 24/7.
Minulle tuli tuosta 24/7 omasta ajasta vankila. Elämä meni samaa rataa. Töihin, kotiin, harrastukseen, jonnekin kavereiden kanssa hauskan pitoon, ulkomaille lomalla, puolison kanssa sinne tänne jne. Tuntui, että tuo kaikki oli jo nähty eikä ne tuottaneet enää samaa iloa. Nyt kaksi lasta ja elämä erilaista. Sen ikäiset jo, että eivät tarvitse vanhempia koko ajan vierelleen.
Minulla ihan sama! Kun voi tehdä mitä vaan koska vaan niin lopulta kaikki on samaa sössöä, mistään ei enää nauti.
Oletteko te tehneet lapsia masennuksen hoitona?
Onko se sinusta masennusta jos ei jaksa aikaansa enempää matkustella / juoda viiniä pitkälle yöhön/ tehdä loputtomasti ylitöitä vaan etsii jotain syvempää tarkoitusta elämälleen? Minusta ei, vaan luonnollista jatkumoa. Nuorena elämä usein on hyvin hedonistista, jossain kohtaa useimmat alkavat miettiä voisiko olla jotain muutakin.
Se on masennusta jos ei enää keksi elämälleen tarkoitusta ja sisältöä, että tehdään nyt ne lapset sitten. Lapsettomillakaan ei jatku parikymppisen elämä loputtomasti vaan se muuttaa muotoaan aikuisempaan makuun. Mutta sitähän te lapsettomat ette ymmärrä kun ette ole kokenut. Luulette, että lapsettomat ovat jääneet sille tasolle millä olette tehneet lapsia. Ette näe että muutkin kasvavat ja kehittyvät ja muillakin kertyy ajan myötä viisautta. Joillain paljob enemmän kuin lapsiarkeen hukkuneilla.
Tämä on niin totta, että monet perheelliset ”jäävät” henkisesti sille tasolle, millä olivat kun alkoivat saada lapsia!
Sen takia on koettu kiusallisia myötähäpeän hetkiä, kun on lähdetty pitkästä aikaa vapaalle päässeen äitylin kanssa liikenteeseen. Me muut ollaan kasvettu yli siitä lärvilautojen tilaamisesta, jalattomista känneistä, kielen tunkemisesta ventovieraan korvaan tanssilattialla ja loppuillan itkuisista avautumisista baarin nurkassa, mutta vapaalle päässeet äidit ne jaksaa!
Jostain syystä taantuvat sinne nuoruutensa ”huippuhetkiin”.Jep. Tunnen yhden tällaisen äidin. Hänellä ja miehellään on kaksi lasta ja lapset ovat lähinän äidin harteilla ja mies pitkillä työreissuilla ulkomailla. Silloin kerran tai kaksi vuodessa kun hän pääsee viihteelle niin meno on sen mukaista: juo itsensä umpihumalaan, puhuu rivoja juttuja ja itkee elämänsä surkeutta loppuillasta. Ihan hävettää mennä minnekään hänen kanssaan.
Tämä on tullut todistetta surullisen monta kertaa. Omassakin lähipiirissä vanhemmaksi tulleet tuputtavat alkoholia ja haluavat vetää yhdessä kunnon kännit. Lapsettomat ovat jo oppineet nauttimaan olostaan asiallisesti ja maltilla. Ei tarvitse laittaa puolen vuoden juhlintaa siihen yhteen iltaan. Ei kaivata enää lärvilautasia ja pöydällä tanssimista.
Miten lapset estävät täysiä elämisen? Olen minäkin opiskellut, juhlinut, matkustellut mutta myös perustanut perheen. Rakastuminen mieheeni oli juuri sitä täysiä elämistä.
Sinulta on jäänyt yksi oleellinen osa ihmiseloa kokematta eli ihan täysiä et elänyt sinäkään.
Päivääkään en vaihtaisi pois.