Lue keskustelun säännöt.
Olenko tyly, jos alan hävittää äitini tavaraa jo hänen eläessään
12.04.2022 |
Kämppä on hirveä läävä, roskaa ja romua täynnä. Äiti on yli 80v, pärjäilee vielä itsekseen, mutta merkkejä dementoitumisesta alkaa olla.
Äidillä on tehtynä edunvalvontavaltuutus. Saanko sitten virallisena edunvalvojana kärrätä irtaimistoa kaatikselle? Eihän tuolla mahtuisi edes rollaattorilla liikkumaan.
Kommentit (142)
Saisiko sinun tavaroitasi hävittää vastaavassa tilanteessa? Miksi ihmiset eivät osaa ajatella, miltä tuntuisi omalla kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita heti. Teille kummallekin tulee lopulta hyvä mieli.
Siinä taas yksi, joka ei osaa erottaa omia tunteitaan toisten ihmisten tunteista. Napanuorakin on varmaan vielä tallella.
Näissä asunnoissa on yleensä ihan oikeaa roskaa. Edes vanhoista sanomalehdistä tai einesrasioista ei luovuta.
Vierailija kirjoitti:
Ihme ongelma tuolla on kymmenittäin firmoja, jotka ostaa kuolinpesän tavarat kokonaisuudessaan ja ronttaa mukaansa. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa roinan hävittämisessä?
Toki tuolla homma hoituu kerrasta, mutta tavallaan myös vähän ikävää, kun esim. kaikki valokuvat ja vastaavat menee sitten siinä samalla. Eli siinä sitten nollautuu samalla oma lapsuuden ajan ja aiempien sukupolvien historia myös siltä osin, jonka haluaisi säästää.
Vierailija kirjoitti:
Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.
Ap
Kukaan ei halua periä? Eikö äitisi vielä elä, eikä ole kuollut. Vainajan voi vain periä, ei elossa olevaa.
Ja miten se haittaa sinun elämääsi, jos äidillä kaatopaikka tavaraa? Vai asutko vielä äidin nurkissa.
Voisin kuvitella, myös sinun kodissasi on yhtälailla roinaa ja tarpeetonta, jos naapurin Mirjam pääsisi penkomaan kotiasi.
Eikö jokainen pitäisi huseerata omassa kodissaan, eikä toisen, kun kukaan ei meistä tiedä, kuka kuolee seuraavaksi ja saattahan olla, että äitisi joutuu hautaamaan ensiksi sinut ja vasta sen jälkeen tulee muiden vuoro.
Työkaverini oli kova jakamaan anoppinsa tavaroita ja teki ahkerasti kuolinsiivousta, mutta niin vain kävi, että hän joutui jättämään elämänsä ja anoppi sai järjestää miniälle hautajaiset. Työkaveri jopa merkitse sohvan itselleen perinnöksi, mutta toisin kävi.
Vai meinaatko ap. itse olla kuolematon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiudu eroon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sitten voi heittää kaikki pois kyselemättä pitäisikö tämä vielä jättää. Paljon helpompaa kerralla kaikki pois vaan.
No mikä kiire nyt on siivota, kun hän on vielä elossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä, saatko järjestellä tavarat, ilman minkään heittämistä pois. Sitten lajittelet pahvilaatikoihin siten, ettei niitä tarvitse käydä enää läpi vaan voit suoraan heittää pois, kun aika tulee. Laatikot voi pinota kämpässä tai varastossa korkeiksi pinoiksi, jolloin liikkumatila lisääntyy. Suostuisiko siihen, edes osittain? Kaikki olisi tallessa, muttei enää niin pahasti tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä juuri jutellut tutun vanhuksen kanssa (84 v.). Lapsensa roudaavat hänen tavaroitaan kierrätykseen ja myyvät hänen omaisuuttaan. Vanhuksesta ei tunnu kivalta. Ollaan puhuttu siitä, että olisi kiva, että lapset malttaisivat odottaa, kunnes vainaja on vainaja. Vanhuksen ei tarvitsisi joutua luopumaan omista tavaroistaan elinaikanaan, ellei hän sitä itse toivo ja pyydä apua.
Minä olen kyllä äidiltä kysymättä tyhjentänyt esim pakastimesta kymmenen kertaa sulatettuja ja pakastettuja pullia ja lihaa vuodelta 2010
Olen myös hävittänyt pestyt maitopurkit ja viilipurkit. Niitä oli kolme kaappia täynnä.
Paljon muutakin roskaa olen siivoillut pois.
Voihan se olla, että äiti jollekin naapurille itkee, että tyttö hävittää hänen 10 vuotta kerätyt maitopurkit. Niihin hän vois vaikka pakastaa jotain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.
ApKukaan ei halua periä? Eikö äitisi vielä elä, eikä ole kuollut. Vainajan voi vain periä, ei elossa olevaa.
Ja miten se haittaa sinun elämääsi, jos äidillä kaatopaikka tavaraa? Vai asutko vielä äidin nurkissa.
Voisin kuvitella, myös sinun kodissasi on yhtälailla roinaa ja tarpeetonta, jos naapurin Mirjam pääsisi penkomaan kotiasi.
Eikö jokainen pitäisi huseerata omassa kodissaan, eikä toisen, kun kukaan ei meistä tiedä, kuka kuolee seuraavaksi ja saattahan olla, että äitisi joutuu hautaamaan ensiksi sinut ja vasta sen jälkeen tulee muiden vuoro.Työkaverini oli kova jakamaan anoppinsa tavaroita ja teki ahkerasti kuolinsiivousta, mutta niin vain kävi, että hän joutui jättämään elämänsä ja anoppi sai järjestää miniälle hautajaiset. Työkaveri jopa merkitse sohvan itselleen perinnöksi, mutta toisin kävi.
Vai meinaatko ap. itse olla kuolematon?
Kotihoito viimeistään puuttuu asiaan, jos heidän työskentelytilansa ei ole turvallinen tällaisessa ryönäkodissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä juuri jutellut tutun vanhuksen kanssa (84 v.). Lapsensa roudaavat hänen tavaroitaan kierrätykseen ja myyvät hänen omaisuuttaan. Vanhuksesta ei tunnu kivalta. Ollaan puhuttu siitä, että olisi kiva, että lapset malttaisivat odottaa, kunnes vainaja on vainaja. Vanhuksen ei tarvitsisi joutua luopumaan omista tavaroistaan elinaikanaan, ellei hän sitä itse toivo ja pyydä apua.
Minä olen kyllä äidiltä kysymättä tyhjentänyt esim pakastimesta kymmenen kertaa sulatettuja ja pakastettuja pullia ja lihaa vuodelta 2010
Olen myös hävittänyt pestyt maitopurkit ja viilipurkit. Niitä oli kolme kaappia täynnä.
Paljon muutakin roskaa olen siivoillut pois.
Voihan se olla, että äiti jollekin naapurille itkee, että tyttö hävittää hänen 10 vuotta kerätyt maitopurkit. Niihin hän vois vaikka pakastaa jotain
Eikö ne olisi voinut odottaa hänen kuolemaansa asti, jos noin kauan siellä pakastimessa ovat olleet? Mitä väliä enää mistään päivämääristä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä juuri jutellut tutun vanhuksen kanssa (84 v.). Lapsensa roudaavat hänen tavaroitaan kierrätykseen ja myyvät hänen omaisuuttaan. Vanhuksesta ei tunnu kivalta. Ollaan puhuttu siitä, että olisi kiva, että lapset malttaisivat odottaa, kunnes vainaja on vainaja. Vanhuksen ei tarvitsisi joutua luopumaan omista tavaroistaan elinaikanaan, ellei hän sitä itse toivo ja pyydä apua.
Minä olen kyllä äidiltä kysymättä tyhjentänyt esim pakastimesta kymmenen kertaa sulatettuja ja pakastettuja pullia ja lihaa vuodelta 2010
Olen myös hävittänyt pestyt maitopurkit ja viilipurkit. Niitä oli kolme kaappia täynnä.
Paljon muutakin roskaa olen siivoillut pois.
Voihan se olla, että äiti jollekin naapurille itkee, että tyttö hävittää hänen 10 vuotta kerätyt maitopurkit. Niihin hän vois vaikka pakastaa jotain
Jos noista ei ollut mitään haittaa, niin mikä hinku oli alkaa siivota, kun äitisi oli vielä elossa?
Haluat vähentää pikku hiljaa taakkaa, kun se kuolema lopulta tulee ja pitää siivota ne loputkin tavarat?
Vie vaan pikkuhiljaa roskia, rikkinäisiä tavaroita pois. Tuskin edes huomaa jokaista muovitavaraa poistetun. Kun tuunaussuunnitellut vaatteet tulevat vuoroon, voit sanoa, että viet nyt tämän, kun sulle jää vielä tuo ja tuo. Ei ole muodissakaan enää tuollaiset vaatteet, turha säilyttää.
Joskus voi perustella, että kotihoitajilla pitää olla tilaa toimia eikä palokuormaa saa kasvattaa. Tai hiiriä tulee helposti, jos on syötävää epämääräisissä bokseissa. Yms.
Johan tuossa joku ehdotti, että viet "varastoon" = roskiin.
Ja keksi itse lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä juuri jutellut tutun vanhuksen kanssa (84 v.). Lapsensa roudaavat hänen tavaroitaan kierrätykseen ja myyvät hänen omaisuuttaan. Vanhuksesta ei tunnu kivalta. Ollaan puhuttu siitä, että olisi kiva, että lapset malttaisivat odottaa, kunnes vainaja on vainaja. Vanhuksen ei tarvitsisi joutua luopumaan omista tavaroistaan elinaikanaan, ellei hän sitä itse toivo ja pyydä apua.
Minä olen kyllä äidiltä kysymättä tyhjentänyt esim pakastimesta kymmenen kertaa sulatettuja ja pakastettuja pullia ja lihaa vuodelta 2010
Olen myös hävittänyt pestyt maitopurkit ja viilipurkit. Niitä oli kolme kaappia täynnä.
Paljon muutakin roskaa olen siivoillut pois.
Voihan se olla, että äiti jollekin naapurille itkee, että tyttö hävittää hänen 10 vuotta kerätyt maitopurkit. Niihin hän vois vaikka pakastaa jotainEikö ne olisi voinut odottaa hänen kuolemaansa asti, jos noin kauan siellä pakastimessa ovat olleet? Mitä väliä enää mistään päivämääristä?
Pahimmillaan niistä 10 vuotta sitten pakastetuista ja toki sulatetuista ja jälleen pakastetuista tehdään herkkuruokaa lapsille ja lapsenlapsille. Sitten ihmetellään kun ruokamyrkytystä pukkaa.
Nämä tämän ketjun omia tavaroita ei saa laittaa pois tyypit eivät ole käyneet näissä kaatopaikkatalouksissa tai he itse asuvat niissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ongelma tuolla on kymmenittäin firmoja, jotka ostaa kuolinpesän tavarat kokonaisuudessaan ja ronttaa mukaansa. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa roinan hävittämisessä?
Toki tuolla homma hoituu kerrasta, mutta tavallaan myös vähän ikävää, kun esim. kaikki valokuvat ja vastaavat menee sitten siinä samalla. Eli siinä sitten nollautuu samalla oma lapsuuden ajan ja aiempien sukupolvien historia myös siltä osin, jonka haluaisi säästää.
Kannattaisiko valokuvat pyytää jo nyt? Tai ainakin ottaa niistä kopiot? Tai koittaa saada järjestettyä valokuvat yhteen tiettyyn paikkaan, josta voi käydä ne noutamassa omaisen kuoleman jälkeen.
Ymmärrän aloittajan tilannetta. Jos kuitenkin kyseessä on vain roskat eli tyhjät jugurttipurkit yms, kannattaa koittaa vanhuksen kanssa sopia, että roskat viedään roskiin. Joskus myös ilmoitus isännöitsijälle auttaa, jos asunto on sellaisessa kunnossa, että se ei täytä paloturvallisuusvaatimuksia tai asunnossa saattaa pesiä tuhohyönteisiä. Vanha tavara (kuten kaapit täynnä vaatteita tms) sen sijaan ei ole syy alkaa tyhjentämään tulevan vainajan asuntoa.
Omat vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita. Eläneet lapsuutensa pula-ajalla ja teinivuotensa sotien aikaan. Äidilläni on kaksi vaatekaapillista pitkiä iltapukuja, joita ei ole käyttänyt vuosikymmeniin. Äidilleni ne ovat kuitenkin tärkeitä. Muistoja elämänsä huikeimmista vuosikymmenistä. Toisen ihmisen on vaikea mennä sanomaan, mikä on turhaa ja mikä tarpeellista. Joskus tavara itsessään ei ole enää tarpeellinen, mutta siihen liittyvät muistot ovat.
Vierailija kirjoitti:
Saisiko sinun tavaroitasi hävittää vastaavassa tilanteessa? Miksi ihmiset eivät osaa ajatella, miltä tuntuisi omalla kohdalla?
Isäni ei todella osannut miettiä miltä hänen pojastaan tai vävystään tuntui lapioida jätesäkkeihin lattialle noin metrin korkeutuun kertynyttä roskaläjää ja väistellä roskakatoksessa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa, joka tivasi roskasäkkien alkuperää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tilanteen läheltä seuranneena vastaavaa. Vaikea paikka tai oikeastaan mahdoton. Olen tullut siihen tulokseen, että kuolema valitettavasti on ainoa, tapa ottaa tilanne haltuun.
Isäni nimittäin on hamsteri, jolla homma on lähtenyt täysin hallinnasta. Hommalla on juuret kaukana, isovanhemmat olivat eläneet sota-aikana, joten heillä oli pakkomielle säästää kaikki "jos sattuu tarvitsemaan". Niinpä aivan kaikki rikkinäisiä asioita myöten oli pitänyt säästää. Kun isoäiti kuoli, niin mikään ei muuttunut isoisällä, tosin ihme kyllä isoäidin vaatteet sai käydä läpi ja pistää kiertoon / roskiin.
No, kun isoisästä aika jätti, niin oli kämpällinen kamaa + vintti ja kellari. Isä kun oli samanlainen, niin ei sitten saanut käydyksi asiaa läpi, joten äiti kyllästyi lopullisesti ja otti eron. Siitäkös homma sitten sai lisää vauhtia. Isoisän kamat säästettiin ja vietiin pääosin häneltä jääneelle mökille. No lopputuloksena mökki tulossa ja kapeat käytävät vain kulkevat, eli mökki on käyttökelvoton, kun edes keittiössä ei mahdu toimimaan.
Isä muutti sitten toisaalle ja on näillä aiempien sukupolvien sekä omilla kamoillaan tukkinut kämppänsä. Siellä kulkee vain kapeat polut vessaan, keittiöön ja sänkyyn sekä parvekkeelle. Muuten kämppä täysin käyttökelvoton. Luonnollisesti myös vintti ja kellari on ovea myöten täynnä.
Kämpässä kuutiokaupalla kaikkea ryönää, pahvia, sanomalehtiä, mutta myös kaikkea muuta. Miljoona kirjaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikki röykkiöissä, joten mitään ei koskaan löydä tai edes pääse käsiksi, jos tarvitsisikin. Eli sitten aina ostetaan jotakin, kun ei nyt löydy, vaikka ennestään olisi jo olemassa.
Kun kämppä on täynnä, ei sinne voi kutsua ketään. Sama koskee mökkiä, kauniista paikasta ei pääse nauttimaan kukaan. Kamamäärä lamaannuttaa niin, että isäkään ei kykene järjestämään mitään, vaan kuluttaa aikansa milloin missäkin muualla, jotta ei tarvitse olla kotona (tai mökillä) katsomassa kaaostaan.
Olen yrittänyt monta kertaa tarjota apua, että siivotaan ja järjestellään, mutta homma on ihan toivotonta. Mistään ei voi luopua tai sitten jos pitäisi katsoa läpi jotakin, niin "nyt en jaksa" tai "nyt pitää syödä" tai jotakin muuta. Lopputulos on, että vähästäkään siivoamisesta ei tule koskaan mitään. Omin päin ei saa myöskään toimia, koska hän mustasukkaisesti vahtii röykkiöitään, joista ei saa hävittää mitään hänen näkemättä.
Tiedän jo tässä vaiheessa, että kun isästä aika jättää, niin on aivan valtava urakka vaihtolavakaupalla tyhjentää kamaa. Ja sitten menee kaikki, ei ole aikaa alkaa katselemaan, mikä on kelvollista tai "tärkeää".
Kaman kerääminen on sairaus, mutta kun kohde ei itse näe mitään ongelmaa eikä pakkohoitoon voi määrätä, niin ainoa tapa ratkaista asia on kuolema, ikävä kyllä. En ainakaan ole keksinyt muuta. Järkeä ei voi puhua, eikä asiasta keskustelu johda mihinkään, koska siitä puhuminen johtaa välittömään hermostumiseen sekä aiheen vaihtamiseen.
Ihme ongelma tuolla on kymmenittäin firmoja, jotka ostaa kuolinpesän tavarat kokonaisuudessaan ja ronttaa mukaansa. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa roinan hävittämisessä?
Jos on pakka kunnossa ja varaa maksaa.
Ei ole kyse mistään tavallisen kodin tyhjäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire sinulla on? Sama kuin yrittäisit hoputtaa äitiäsi kuolemaan. Jos tavarat ja niiden muodostama ympäristö on hänelle tärkeä juuri tällä hetkellä, miksi haastaisit riitaa? Joillekin ihmisille (esim.vanhukset, mt-potilaat) tavarapaljous luo turvaa ja tavaroista luopuminen ahdistaa.
Edes vessaan ei kunnolla pääse ja tervejalkainenkin voi kompastua romuihin. Ja jos minkä tahansa tavaran laskee kädestään, hukkuu sinne romun sekaan. Monet kerrat etsitty kaukosäädintä ja silmälaseja.
Ap
Kokeile sitä, mitä veljeni kanssa tehtiin isotädin asunnossa (terv. se ekalla sivulla kommentoinut) eli hanki erilaisia kannellisia muovilaatikoita ja kestokäyttökasseja ja vastaavia, johon saat kasattua ne tavarat jonkinlaiseen järjestykseen ja sitten laatikot ja pussit pinottua niin, ettei koko lattiapinta-ala ole peitossa. Laput vaan jokaiseen laatikkoon, että tässä on "vaatteita", "lehtiä", "maljakoita" jne. Eihän tuo ideaalia ole, mutta paremman puutteessa toimiva ratkaisu, kun pahin kaaos saadaan taltutettua. Ja meillä tosiaan täti tuohon suostui, vaikkei missään nimessä antanut hävittää mitään, mikä ei ollut "oikeaa roskaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ongelma tuolla on kymmenittäin firmoja, jotka ostaa kuolinpesän tavarat kokonaisuudessaan ja ronttaa mukaansa. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa roinan hävittämisessä?
Toki tuolla homma hoituu kerrasta, mutta tavallaan myös vähän ikävää, kun esim. kaikki valokuvat ja vastaavat menee sitten siinä samalla. Eli siinä sitten nollautuu samalla oma lapsuuden ajan ja aiempien sukupolvien historia myös siltä osin, jonka haluaisi säästää.
Kannattaisiko valokuvat pyytää jo nyt? Tai ainakin ottaa niistä kopiot? Tai koittaa saada järjestettyä valokuvat yhteen tiettyyn paikkaan, josta voi käydä ne noutamassa omaisen kuoleman jälkeen.
Ymmärrän aloittajan tilannetta. Jos kuitenkin kyseessä on vain roskat eli tyhjät jugurttipurkit yms, kannattaa koittaa vanhuksen kanssa sopia, että roskat viedään roskiin. Joskus myös ilmoitus isännöitsijälle auttaa, jos asunto on sellaisessa kunnossa, että se ei täytä paloturvallisuusvaatimuksia tai asunnossa saattaa pesiä tuhohyönteisiä. Vanha tavara (kuten kaapit täynnä vaatteita tms) sen sijaan ei ole syy alkaa tyhjentämään tulevan vainajan asuntoa.
Omat vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita. Eläneet lapsuutensa pula-ajalla ja teinivuotensa sotien aikaan. Äidilläni on kaksi vaatekaapillista pitkiä iltapukuja, joita ei ole käyttänyt vuosikymmeniin. Äidilleni ne ovat kuitenkin tärkeitä. Muistoja elämänsä huikeimmista vuosikymmenistä. Toisen ihmisen on vaikea mennä sanomaan, mikä on turhaa ja mikä tarpeellista. Joskus tavara itsessään ei ole enää tarpeellinen, mutta siihen liittyvät muistot ovat.
Ymmärrätkö että kyseessä on yleensä pitkin lattioita olevat jätekasat, joiden välissä kulkee pikkupolkuja.
Vanhus on niin sekaisin, ettei mihinkään saa koskea tai ei päästä ketään kotiinsa edes katsomaan sitä katastrofia.
- ohis
Useimmin teet toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän samassa tilassa ja iässä. Hän kyllä ymmärtää vaikka vaikuttaa hajamieliseltä se johtuu hormoneista.Anna jotain pullo vettä ja vitamiinia rautatabletti ja tuuleta asunto.Katsotte yhdessä valokuvia ja muistoja.Hän muistaa kun olit lapsi.Myös oman lapsuutensa. Muistele hänen perhettä.Isovanhempiasi hänen kanssaan.Et voi olla julma monet esineet on muistoja lahjoja.