Olenko tyly, jos alan hävittää äitini tavaraa jo hänen eläessään

Mikä kiire sinulla on? Sama kuin yrittäisit hoputtaa äitiäsi kuolemaan. Jos tavarat ja niiden muodostama ympäristö on hänelle tärkeä juuri tällä hetkellä, miksi haastaisit riitaa? Joillekin ihmisille (esim.vanhukset, mt-potilaat) tavarapaljous luo turvaa ja tavaroista luopuminen ahdistaa.

Onko edunvalvontavaltuutus vahvistettu maistraatissa / DVV:ssä (eli äitisi on todettu niin huonokuntoiseksi, että valtuutus on otettava käyttöön)? Jos ei ole, niin sinulla ei ole laillista oikeutta tehdä yhtään mitään millekään äitisi omaisuudelle - oli se sitten rahaa tai jokin tavara - ilman äitisi lupaa.

Silloinkin, jos edunvalvontavaltuutus on jo vahvistettu, et saa pääsääntöisesti hävittää äitisi tavaroita ilman hänen lupaansa. Voit tehdä sitä vain siinä tapauksessa, että äidillesi on tavaroista vakavaa haittaa (esim. niissä on tuholaisia tai ne muodostavat paloturvallisuusriskin) ja silloinkin saat hävittää vain ne tavarat, joiden hävittäminen on välttämätöntä haitan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.

Ap

Eli ei siis mitään vaarallista tai haisevaa, josta pitäisi päästä heti eroon. Anna olla ja hävitä roina sitten kun omistaja on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiire sinulla on? Sama kuin yrittäisit hoputtaa äitiäsi kuolemaan. Jos tavarat ja niiden muodostama ympäristö on hänelle tärkeä juuri tällä hetkellä, miksi haastaisit riitaa? Joillekin ihmisille (esim.vanhukset, mt-potilaat) tavarapaljous luo turvaa ja tavaroista luopuminen ahdistaa.

Edes vessaan ei kunnolla pääse ja tervejalkainenkin voi kompastua romuihin. Ja jos minkä tahansa tavaran laskee kädestään, hukkuu sinne romun sekaan. Monet kerrat etsitty kaukosäädintä ja silmälaseja.

Ap

Koti-irtaimistolla ei ole juurikaan rahallista arvoa, ellei ole kysymys rikkaiden kodeista, joissa on arvotaidetta yms.

Erään tuttavani vanhemmat kuolivat. Leskenkin kuoltua lapset ottivat perunkirjoituksen jälkeen talosta joitakin rakkaita esineitä (äidin korut, muutaman kirjan, taulun tms) mukaansa. Tuo koti ei todellakaan ollut mikään läävä, vaan johtaja. Toki tyhjentäjä myy ainakin osan irtaimistosta kirppareille tms.  Läävän tyhjennys voi maksaa kymppitonnin, jos on oikein pahassa jamassa ml. tuhoeläinten eliminointi. Roskaa ei todellakaan kannata säilyttää, nehän tuhoavat rakennuksenkin.   

Olen tästä juuri jutellut tutun vanhuksen kanssa (84 v.). Lapsensa roudaavat hänen tavaroitaan kierrätykseen ja myyvät hänen omaisuuttaan. Vanhuksesta ei tunnu kivalta. Ollaan puhuttu siitä, että olisi kiva, että lapset malttaisivat odottaa, kunnes vainaja on vainaja. Vanhuksen ei tarvitsisi joutua luopumaan omista tavaroistaan elinaikanaan, ellei hän sitä itse toivo ja pyydä apua. 

anteeksi, lisäys edelliseen: johtajaperheen koti.

Kaaos ei synny hetkessä vaan kerääntyy vuosien mittaan. Koronanko takia et ole käynyt äitisi luona pitkään aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et odota, että hän on kuollut tai muuttanut laitokseen?

Roskat tekevät kodista vaarallisen paikan elää.

Minä olen 70-vuotias ja yritän koko ajan tehdä ns. kuolinsiiivousta. Olen käynyt kaikki valokuvalaatikot tms läpi ja laittanut kuvat albumeihin ja albumit laatikoihin. Ne ovat valmiina. Yritän viedä kaikki turhat tavarat kierrätyseen ja myyn kirpparillakin jotakin. En todellakaan halua rasittaa ainoaa, ulkomailla asuvaa, lastani järkyttävillä romukasoilla kuoltuani. Ihannetilanne olisi, että kaikki omaisuus (ml. arvopaperit) on annettu ennakkoperintönä ja viimeinen asunto on vuokra-asunto tai hoitolaitos. Omaisuuteni on päässäni, turhaa rojua en hautaankaan saa mukaani. Voin kirjoittaa alustavan perukirjankin ennen kuin heitän lusikan nurkkaan.  

Ei olisi tarkoitus myydä mitään vaan hävittää roskaa

Turvaton lapsuus tai tragedia elämässä luo turvattomutta, jota paikataan keräämällä aivan turhaa ja jopa vaarallista romua talo täyteen. Sairaushan tuo on. Jos rakastat äitiäsi, aloitat heti hänen kanssaan siivouksen. Kaikkea ei pidä poistaa nopeasti, vaan ensin turhat roskat, sitten turhat vaatteet, kirjat tms.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiire sinulla on? Sama kuin yrittäisit hoputtaa äitiäsi kuolemaan. Jos tavarat ja niiden muodostama ympäristö on hänelle tärkeä juuri tällä hetkellä, miksi haastaisit riitaa? Joillekin ihmisille (esim.vanhukset, mt-potilaat) tavarapaljous luo turvaa ja tavaroista luopuminen ahdistaa.

Osalla vanhuksista asunto on siinä kunnossa, että se on vaaraksi vanhukselle. Vanhus itse ei tätä ymmärrä.

Sitten ollaan aivan järkytyksestä tolaltaan kun samassa taloyhtiössä kuolleen Lissun lapset tilasivat jätelavan ja kantoivat Lissun kaikki tavarat eiku romut sinne. Että miten ne kehtaa .... Ei mitään tajua siitä minkä kaatopaikan jättävät lapsilleen.

Ymmärrän tuskasi, ap. Itsellä kokemusta samasta asiasta.

Äitini oli hamstraaja. Iso kerrostaloasunto kaikkea tuota mitä sinunkin äidilläsi. Kirjoja, paperia, lehtiä. Veroilmoituksia, laskuja, lehtileikkeitä, sanomalehtiä, töihin liittyviä papereita vuosikymmenten ajalta. Monilta tahoilta perittyä huonekalua, astiaa, kodintekstiilejä, kirjoja. Asunnon huoneista kaksi oli niin täynnä, ettei niihin voinut mennä. Ei mahtunut. Eleli käytännössä vain olkkarin, makkarin ja keittiön alueella, no toki vessa käytössä myös. Minä ja veljeni puhuimme, että tavaraa pitää vähentää, esim että parvekkeella olevat tavarat (parvekekin oli pelkässä varastokäytössä) muodostavat paloriskin, ja että jos hän jonain päivänä joutuu kävelemään rollaattorilla, niin ei mahdu enää kulkemaan jne. Ei mennyt perille, vaikka äitini periaatteessa ihan fiksu olikin (eläkkeellä oleva opettaja). 

Sitten alkoi taloyhtiössä putkiremontti. Huoneita piti tyhjentää ja äidin piti muuttaa väistötilaan. Jouduttiin vuokraamaan varasto. Siis sen lisäksi, että äitini otti sinne väistötilaan ison määrän tavaraa. Yritettiin äidin kanssa vähentää tavaraa, mutta kun mitään ei saanut heittää pois. Lopulta suostui antamaan pienen osan vaatteista ja tekstiileistä uffiin, ei  paljoa, mutta se oli hyvä alku sekin. Ja osan kirjoista antikvariaattiin. Mutta silti sitä tavaraa oli ihan älyttömät määrät.

Sitten kävikin niin, että pian remontin valmistumisen jälkeen äiti menehtyi. Joten veljeni ja minä ryhdyimme tyhjentämään asuntoa. Ja se vuokravarastokin piti tyhjentää. Hirveä homma. Silloin ajattelin, että jos minulla olisi ollut kyky nähdä tulevaisuuteen (siis ennen sitä remonttia), niin olisin tylysti alkanut hävittää sitä tavaraa äidin selän takana jo silloin. Esim ne varastoon vietävät olisin vienytkin suoraan roskiin/kierrätykseen. Joo tuomitkaa vaan, ei niin saisi tehdä, mutta näin silloin ajattelin.

Eli periaatteessa kenenkään tavaraa ei saa hävittää hänen selkänsä takana. Mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että jos tunnet äitisi niin että tiedät, ettei hän välttämättä edes muista, mitä tavaraa hänellä on eli ettei hän kenties koskaan tulisi kaipaamaan jotain, jota olet onnistunut hävittämään, niin go for it.

Nyt vaan jotain ovelia temppuja kehiin. Esimerkiksi tuo varaston vuokraaminen. Viekää sinne tavaraa vaikkapa banaanilaatikoissa. Voisit ehkä niitä kuitenkin heittää pois, vaikka vähän sen varastoinnnin jälkeen? Tai suostuisiko äitisi antamaan vaatteita ja kodintekstiillejä uffiin tai vastaavaan? Tai muuten antamaan tavaraa hyväntekeväisyyteen? Kun perustelee, että ne voisi jollekulle toiselle olla tarpeellisia sen sijaan, että ne ovat äidilläsi jossain kaapin perukoilla?

Kovasti toivotan voimia tilanteeseesi.

-saman kokenut-

Vähän ot, mutta mun lähes 90-vuotias isäni asuu hoivakodissa. Meillä on kotona kaksi isoa jätesäkillistä isän vanhoja vaatteita, joita hän ei enää tarvitse.

Olen sillä lailla vähän taikauskoinen, etten halua viedä vaatteita kierrätykseen tai hävittää niitä, kun isä vielä elää.

Muuten en ole tosiaankaan mikään hamstraaja. Kotimme on väljä, enkä tykkää turhasta tavarasta.

Yritä myydä se siivous sille innostuneena juttuna tyyliin ai kuule jokuhan ilahtuu tästä vanhasta lampusta ja varmaan korjaa tämän! Ja niin edelleen. Niin saat ainakin muutaman jutun ulos sieltä.

Mutta siitä olen samaa mieltä teietnkin ettei toisen kamoja voi noin vain alkaa heivata hittoon, ja muutenkin itse arvostan vanhaa tavaraa.

Kyllä minäkin alkaisin roudaamaan roskaa pois, niin ettei äiti huomaisi. Tuskin juuri sitä 10 vuotta vanhaa rikkinäistä kukkaruukkua tulee kaipaamaan, jos onnistut salaa hävittämään. Jos kerta tavaramäärä aiheuttaa jo turvallisuusriskejä, niin ymmärtäähän tuon, että haluaa hamstraajaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiire sinulla on? Sama kuin yrittäisit hoputtaa äitiäsi kuolemaan. Jos tavarat ja niiden muodostama ympäristö on hänelle tärkeä juuri tällä hetkellä, miksi haastaisit riitaa? Joillekin ihmisille (esim.vanhukset, mt-potilaat) tavarapaljous luo turvaa ja tavaroista luopuminen ahdistaa.

Edes vessaan ei kunnolla pääse ja tervejalkainenkin voi kompastua romuihin. Ja jos minkä tahansa tavaran laskee kädestään, hukkuu sinne romun sekaan. Monet kerrat etsitty kaukosäädintä ja silmälaseja.

Ap

Silmälasit nauhaan kaulalle ja kaukosäädin sukkahousun lahkeella kiinni tv-tuolin käsinojaan.

Sitä roinaa vanhat tosissaan säilöö.

Ostin talon irtaimistoneen. Talossa asui äitini.

Luoja sitä roinaa oli kaikki kaapit täynnä. Tsiisuksen vanhoja vaatteita sain viedä 10 säkillistä pois. Kaapeissa oli paljon rikkinäisiä astioita. Ei sitten mitään ollut heittänyt pois.

Vilttejä 50 vuoden takaa. Isän vaatteitakin, vaikka kuollut 30 vuotta aiemmin.

Ulkovaraston lattiaa ei näkynyt, koska täynnä romua. Samoin iso sisävarasto umpeen säilötty tavaraa.

Käytännössä kaikki huonekalut vein kaatopaikalle. Pihalta kaikki roju kaatikselle.

Iso homma siinä oli. Äiti ei ollut edes muistisairas.

Joten ymmärrän kyllä tunteen, mikä on aloittajalla.

Jospa 'vuokraan varaston' ja vien äidille läjän banaanilaatikoita ja siivotaan tavaraa talteen, sellaista mitä ei joka päivä tarvitse. Vien ne sitten sinne 'varastoon' (=roskiin).

Ap