Lue keskustelun säännöt.
Olenko tyly, jos alan hävittää äitini tavaraa jo hänen eläessään
12.04.2022 |
Kämppä on hirveä läävä, roskaa ja romua täynnä. Äiti on yli 80v, pärjäilee vielä itsekseen, mutta merkkejä dementoitumisesta alkaa olla.
Äidillä on tehtynä edunvalvontavaltuutus. Saanko sitten virallisena edunvalvojana kärrätä irtaimistoa kaatikselle? Eihän tuolla mahtuisi edes rollaattorilla liikkumaan.
Kommentit (142)
Ap, voit äidillesi sanoa, että asunnossa on palokuormaa/roskaa/jne ja otat kohta yhteyttä isännöitsijään/pelastusviranomaisiin, jospa se saisi vauhtia siihen hommaan, siis että äitisi täytyisi oivaltaa, jotta sitä kamaa on paljon. Voit myös maalata kauhukuvaa, että ei pääse tulipalon sattuessa äkkiä pois, jos sitä tavaraa on paljon. Keksi, laita mielikuvitus liikkeelle. Jospa kauhukuvat saisivat vauhtia tyhjennyksen, ainakin silkan roskan osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja saa myydä vaikka koko asunnon ja varmasti myös hävittää irtaimistoakin. Ainakin jos tulee muutto hoitokotiin.
Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu ovat kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja saa myydä vaikka koko asunnon ja varmasti myös hävittää irtaimistoakin. Ainakin jos tulee muutto hoitokotiin.
Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu ovat kaksi eri asiaa.
Edunvalvoja tarvii DVV luvan suurempiin juttuihin, kuten kiinteistökauppoihin. Ei saa itse päättää tommosia.
Irtaimiston kanssa sama juttu, jos irtaimisto kuuluu edunvalvonnan alussa tehtyyn omaisuusluetteloon. Ei sieltä voi kadota kamaa, muuta kuin hyvällä selityksellä tai myynnin kautta, ja myyntiin tarvii todisteen hinnan asianmukaisuudesta.
Muutenhan edunvalvojat tyhjentäisivät mummojen kämpät arvokamasta.
Miten sä käytännössä ajattelit tehdä sen?
Äiti ei halua perata tavaroitaan. Suunnitteletko että lähetät äidin pois ja teet sen salaa? Vai alatko vaan kantaa tavaroita roskiin kun äiti katsoo vieressä?
Huono idea. Mikset juo kahvia ja juttele äitisi kanssa kun hän vielä on elossa ja terve?
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja saa myydä vaikka koko asunnon ja varmasti myös hävittää irtaimistoakin. Ainakin jos tulee muutto hoitokotiin.[/quote
Nyt et ymmärrä asiaa, edunvalvontavaltuutus ei ole edunvalvoja ja tehdään tulevaisuutta varten ja sen voi tehdä 20v tai 70v miten hän haluaa hoidettavan asioitaan tulevaisuudessa, jos sairastuu tai joutuu onnettomuuteen, eikä itse ole kykenevä hoitamaan niitä, eikä elä tässä ajassa tai ympäristössä. Ja jos ap. äiti asuu kotona, siihen on vielä pitkä matka ja hän nauttii laissa annettua itsemääräämis- ja päätösvaltaa, niin kauan kun hän pystyy ilmaisemaan mielipiteensä. Ja tässä tapauksessa ap. mukaan äiti pystyy ilmaisemaan tahtonsa.
" Edunvalvontavaltuutus on hyvä keino varautua tulevaisuuteen. Se on valtakirja, jolla jokainen voi valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan sen varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Valtakirjassa määritellään asiat, jotka valtuutus kattaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama aihe. Äiti ei ole vielä 80 ja pärjää hyvin yksin. Mutta on ollu elämäsä aikana aikamoinen hamsteri. Asuu okt ja on mökkikin, kaikki rakennukset täynnä kamaa.
Siivoan silloin tällöin paperiroskia (hän tietenkin vie jätteet normisti, mutta säilyttää kaiken maailman pakkauksia varmuuden vuoksi), välillä ollaan yhdessä siivottu lasipurkkeja. Kysyn säännöllisin välein onko mitään mitä voisin myydä kirppareilla. Yleensä vastaus on tiukka EI! Kerran heitti että voisi luopua jostain muumimukeista mutta kun selvitimme, että suurin osa ei ollu niitä kalliita haluttuja homma jäi.
Ollaan siis kyllä keskusteltu asiasta. Minulla on yksi sisarus joka on myös hamsteri ja hän esim sai äidiltäni lahjaksi melko kalliin taide-esineen, joka vaan lojuu varastossa. ÄRSYTTÄÄ!
Ai niin ne lumput joista piti tehdä jotain. Tsiisus sitä määrää, en ole tiennyt mihin viedä, muuten alkaisin viedä kyllä... Siitä riippumatta onko äiti vanha tai ei, tällaista ei pitäis olla kenenkään nurkissa. JOs mä olisin ap mä veisin vaivihkaa niitä arvottomia juttuja pois. Siis olettaen, että on niin paljon roinaa ettei huomaa. Ei sellaista että kauhee lovi kun äiti seuraavan kerran katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä käytännössä ajattelit tehdä sen?
Äiti ei halua perata tavaroitaan. Suunnitteletko että lähetät äidin pois ja teet sen salaa? Vai alatko vaan kantaa tavaroita roskiin kun äiti katsoo vieressä?
Huono idea. Mikset juo kahvia ja juttele äitisi kanssa kun hän vielä on elossa ja terve?
Tietenkin jos asuu pienessä kämpässä hieman haasteellista. Puhutaan nyt kuitenkin siitä että on noin 100 neliön asunto, autotalli + mökki ja ulkorakennus täynnä romua. Silloin voi tehdä jotain salaakin.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja saa myydä vaikka koko asunnon ja varmasti myös hävittää irtaimistoakin. Ainakin jos tulee muutto hoitokotiin.
Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu ovat kaksi eri asiaa.
Edunvalvoja tarvii DVV luvan suurempiin juttuihin, kuten kiinteistökauppoihin. Ei saa itse päättää tommosia.
Irtaimiston kanssa sama juttu, jos irtaimisto kuuluu edunvalvonnan alussa tehtyyn omaisuusluetteloon. Ei sieltä voi kadota kamaa, muuta kuin hyvällä selityksellä tai myynnin kautta, ja myyntiin tarvii todisteen hinnan asianmukaisuudesta.
Muutenhan edunvalvojat tyhjentäisivät mummojen kämpät arvokamasta.
Ei tarvitse, eikä ikä poista itsemääräämisoikeutta, oli hän vaikka 100v. Tärkeintä on, että hän elää tässä ajassa, on tietoinen ympäristöstä ja ymmärtää asian. Ja sen vahvistaa kaksi hoitavaa lääkäriä. Esim 92v mummini, jolla oli muistisairaus, hoiti itsenäisesti osakekaupat, kun lääkärien mielestä kyllä ymmärsi mitä oli tekemässä.
"Edunvalvoja on holhousviranomaisen tai käräjäoikeuden määräämä henkilö, joka edustaa päämiestä, eli edunvalvottavaa henkilöä niissä asioissa, joissa hän ei ole itse alaikäisyytensä tai muun, yleensä terveydellisen syyn vuoksi kykenevä itse valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan. Wikipedia".
Vierailija kirjoitti:
Pahvilaatikoita, vanhoja lehtiä, muilta hamstrattuja vanhoja vaatteita, joista oli joskus tarkoitus tuunata jotain, rikkinäisiä tavaroita, joita muka vois vielä korjata, kukkaruukkuja, purkkeja, purnukoita, pestyjä viilipurkkeja eli siis ROSKAA. Näitä ei kukaa halua periä.
Ap
Susta ne voi olla roskaa. Älkää niitä vaatteita ainakaan roskiin heittäkö, lahjoittakaa pois.
Ja tavaroita voi oikeastikin korjata.
Lehdistä taas. Nykyäänhän on kovat markkinat jopa vanhoille Anttilan kuvastoille. Kannattaisi miettiä sitäkin. Huonokuntoisilla ei mitään tietenkään tee.
Kukkaruukut ja purkitkin voi lahjoittaa pois.
Kaiken ei tarvi aina olla uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias ja yritän koko ajan tehdä ns. kuolinsiiivousta. Olen käynyt kaikki valokuvalaatikot tms läpi ja laittanut kuvat albumeihin ja albumit laatikoihin. Ne ovat valmiina. Yritän viedä kaikki turhat tavarat kierrätyseen ja myyn kirpparillakin jotakin. En todellakaan halua rasittaa ainoaa, ulkomailla asuvaa, lastani järkyttävillä romukasoilla kuoltuani. Ihannetilanne olisi, että kaikki omaisuus (ml. arvopaperit) on annettu ennakkoperintönä ja viimeinen asunto on vuokra-asunto tai hoitolaitos. Omaisuuteni on päässäni, turhaa rojua en hautaankaan saa mukaani. Voin kirjoittaa alustavan perukirjankin ennen kuin heitän lusikan nurkkaan.
Tuo on todella kilttiä mutta myös surullista.
Sulla voi olla elämää vuosikymmeniä edessä. Elä ja nauti elämästäsi nyt! Olet tavarasi hankkinut jostain syystä, ne voi olla sulle tärkeitäkin, ei sun tarvi luopua niistä.
Järkyttyisitte, jos laittaisin kuvan äitini keitiöstä. Kaikki tasot on kukkupäillään roinaa, myös hellanpäällinen. Lehtiä, kippoja, purkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia. Joulutähden raato, jossa 1 vihertävä lehti jäljellä, ei saa heittää pois. Astoita, jotka löytänyt roskakatoksesta tai haalitut sukulaisten muuttojäämistöistä. Viimevuitiset pajunkissat vaasissa, pölyttyneitä kuivakukkia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa 'vuokraan varaston' ja vien äidille läjän banaanilaatikoita ja siivotaan tavaraa talteen, sellaista mitä ei joka päivä tarvitse. Vien ne sitten sinne 'varastoon' (=roskiin).
Ap
rinnastaisin tuon varastamiseen tai toisen omaisuuden tuhoamiseen. olet hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Petaat sille kuolinvuoteen valmiiksi ja pyydät asettumaan siihen. Sitten alat kärrätä romua kaatikselle.
juuri noinhän hän suunittelee tekevänsä. surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun vanhus joutuu sairaalaan tai hoitolaan, eikä ole sieltä takaisin enää tulossa, voi asunnon tyhjätä. Jos vanhus ei itse halua siivota ja asuu vielä kotona, sille ei oikein mitään mahda.
Omalla äidilläni syyhyää myös sormet siivota meidän mummin kämppää, mutta mummi on hankala eikä halua, joten ihan turha moisesta on nyt riidellä joka kerta kun nähdään.
Nyt tuli hätä käteen. Ihanko oikeasti nykylapset ymmärtävät jos vanhemmat ovat tehneet edunvalvontavaltuutuksen, niin se antaa oikeuden puuttua vanhempien asioihin ja elämään, roudata roksikseen tai myydä vanhempien tavaroita, osakkeita ja asuntoja. Hertsileijaa tätä tietämättömyyttä.
Edunvalvontavaltuuksen voi tehdä kaikki yli 18v henkilöt, jotka haluavat varmistaa, miten asiat hoidetaan, jos itse ei ole kykenevä siihen esim. jos sattuu onnettomuus tai sairaus.
Olen mieheni kanssa nelikymppisiä ja tehneet jo vuosia sitten edunvalvontavaltuutuksen ja nytkö on odotettavissa, että teinit alkavat hyppiä seinille ja määrätä meitä ja kantavat kirppikselle tavaroita tai myyvät talon alta. Erehtyvät kyllä meidän tapauksessa. Vastaan laitetaan samaan malliin kuin Ukrainassa Putinille. Joku tolkku pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin selvästä roskasta: pahvit, lehdet, maitopurkit veks, niiden hävittäminen on ok. Jos mutsi on ns. messissä, voisit siinä tohinan tuoksinnassa kysyä, saako kirjoja viedä samalla paperinkeräykseen, vanhoja laseja yms
Kirjoja paperinkeräykseen? Laseja vanhuuden takia pois? Mitä hemmettiä juuri luin? Koittakaa nyt kontrollifriikit ymmärtää, että konmaritus ei ole mikään pakollinen tai ainoa kunniallinen tapa elää. Roskat ja rikkinäiset tavarat ovat asia erikseen. Vanhus saa pitää tavarat halutessaan, ap hoitakoon irtaimiston äitinsä kuoleman tai hoitokotiin siirtymisen jälkeen, tai sitten palkkaa ammattilaisen tekemään sen perintörahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tilanteen läheltä seuranneena vastaavaa. Vaikea paikka tai oikeastaan mahdoton. Olen tullut siihen tulokseen, että kuolema valitettavasti on ainoa, tapa ottaa tilanne haltuun.
Isäni nimittäin on hamsteri, jolla homma on lähtenyt täysin hallinnasta. Hommalla on juuret kaukana, isovanhemmat olivat eläneet sota-aikana, joten heillä oli pakkomielle säästää kaikki "jos sattuu tarvitsemaan". Niinpä aivan kaikki rikkinäisiä asioita myöten oli pitänyt säästää. Kun isoäiti kuoli, niin mikään ei muuttunut isoisällä, tosin ihme kyllä isoäidin vaatteet sai käydä läpi ja pistää kiertoon / roskiin.
No, kun isoisästä aika jätti, niin oli kämpällinen kamaa + vintti ja kellari. Isä kun oli samanlainen, niin ei sitten saanut käydyksi asiaa läpi, joten äiti kyllästyi lopullisesti ja otti eron. Siitäkös homma sitten sai lisää vauhtia. Isoisän kamat säästettiin ja vietiin pääosin häneltä jääneelle mökille. No lopputuloksena mökki tulossa ja kapeat käytävät vain kulkevat, eli mökki on käyttökelvoton, kun edes keittiössä ei mahdu toimimaan.
Isä muutti sitten toisaalle ja on näillä aiempien sukupolvien sekä omilla kamoillaan tukkinut kämppänsä. Siellä kulkee vain kapeat polut vessaan, keittiöön ja sänkyyn sekä parvekkeelle. Muuten kämppä täysin käyttökelvoton. Luonnollisesti myös vintti ja kellari on ovea myöten täynnä.
Kämpässä kuutiokaupalla kaikkea ryönää, pahvia, sanomalehtiä, mutta myös kaikkea muuta. Miljoona kirjaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikki röykkiöissä, joten mitään ei koskaan löydä tai edes pääse käsiksi, jos tarvitsisikin. Eli sitten aina ostetaan jotakin, kun ei nyt löydy, vaikka ennestään olisi jo olemassa.
Kun kämppä on täynnä, ei sinne voi kutsua ketään. Sama koskee mökkiä, kauniista paikasta ei pääse nauttimaan kukaan. Kamamäärä lamaannuttaa niin, että isäkään ei kykene järjestämään mitään, vaan kuluttaa aikansa milloin missäkin muualla, jotta ei tarvitse olla kotona (tai mökillä) katsomassa kaaostaan.
Olen yrittänyt monta kertaa tarjota apua, että siivotaan ja järjestellään, mutta homma on ihan toivotonta. Mistään ei voi luopua tai sitten jos pitäisi katsoa läpi jotakin, niin "nyt en jaksa" tai "nyt pitää syödä" tai jotakin muuta. Lopputulos on, että vähästäkään siivoamisesta ei tule koskaan mitään. Omin päin ei saa myöskään toimia, koska hän mustasukkaisesti vahtii röykkiöitään, joista ei saa hävittää mitään hänen näkemättä.
Tiedän jo tässä vaiheessa, että kun isästä aika jättää, niin on aivan valtava urakka vaihtolavakaupalla tyhjentää kamaa. Ja sitten menee kaikki, ei ole aikaa alkaa katselemaan, mikä on kelvollista tai "tärkeää".
Kaman kerääminen on sairaus, mutta kun kohde ei itse näe mitään ongelmaa eikä pakkohoitoon voi määrätä, niin ainoa tapa ratkaista asia on kuolema, ikävä kyllä. En ainakaan ole keksinyt muuta. Järkeä ei voi puhua, eikä asiasta keskustelu johda mihinkään, koska siitä puhuminen johtaa välittömään hermostumiseen sekä aiheen vaihtamiseen.
Jos vain mahdollista palkkaa joku firma tekemään tuo. Työmäärä on järjetön ja sitä on läheisenä myös henkisesti rankkaa tehdä. Voit ottaa esim. muistoesineitä itsellesi, mikäli niitä on mahdollista löytää järkevästi. Toisin kuin joku täällä antoi ymmärtää, kyllä tuosta yleensä joutuu itse maksamaan aika paljonkin eikä niin että sinulle maksettaisiin. Useimmat kuolinpesien irtaimistot eivät ole kovinkaan arvokkaita mutta työmäärä voi olla valtava. Elämäänsä ei kannata sellaiseen käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyisitte, jos laittaisin kuvan äitini keitiöstä. Kaikki tasot on kukkupäillään roinaa, myös hellanpäällinen. Lehtiä, kippoja, purkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia. Joulutähden raato, jossa 1 vihertävä lehti jäljellä, ei saa heittää pois. Astoita, jotka löytänyt roskakatoksesta tai haalitut sukulaisten muuttojäämistöistä. Viimevuitiset pajunkissat vaasissa, pölyttyneitä kuivakukkia.
Ap
Mistä kuvittelet saaneen oikeuden puuttua äitisi elämään tai määrätä miten hänen tulisi elää tai mitä tavaroita hän saa säilyttää?
Kertomasi tilanne on monessa lapsiperheissä arkipäivää, liian paljon tavaraa, leluja ja komerot pursuavat vaatteita ja uusia ostetaan jatkuvasti.
Ihanko oikeasti sinusta on ok. jos äitisi tai anoppisi kurkkisi komeroitasi ja sanoisi sinulle, tuo vaate tai tavara joutaa roskikseen? Liikaa tavaraa. Olisitko tyytyväinen?
Meillä on yksi tällainen asiakas. Teimme hänelle muuttojärjestelyä siivouksen ohella, kun hän muutti hoitokotiin ja sain melkein väkisin kiikuttaa läpi asti homehtuneita kirjoja kaatopaikalle säkkitolkulla. Sitä rojun määrää mistä piti päästä eroon, mutta asiakas ei olisi millään halunnut. Tietenkään emme vieneet mitään ilman hänen lupaansa, ksoka se olisi ollut jo törkeää - jopa lain vastaista, mutta kyllä siinä sai olla diplomaatin taidot hiottuna ja valmiina, että pystyi neuvottelemaan sitä rojua ovesta ulos ja kaatikselle. Nyt parin vuoden aikana asiakkaan uusi ahdas koti on uudelleen täyttynyt jos minkälaisesta tavarasta, jota hän ei tule koskaan tarvitsemaan, mukaanlukien niistä huolellisesti huuhdotuista viili- ym. purkeista. Hamstraajan kanssa neuvotteleminen on hirvittävän vaikeaa, kun puhutaan tavarasta luopumisesta. Meille siivoojille ei oikeasti kohta riitä tila siivota siellä. Mistä voin imuroida, kun lattia on täytetty kaikenlaisella krääsällä? Tai pyyhkiä pölyjä, kun mitään pintoja ei näe tavaroilta, eikä niitä oikein voi siirtääkään, kun ei ole mihin siirtää. Surullista.
AP voi odotella sitä siivouskehotusta, tai tehdä nimettömän ilmiannon isännöitsijälle, jos olet vakavissasi tuossa väitteessäsi. Sitten on syy tehdä siivous äidin kanssa, ettei tule häätöä äidille.
Mutta AP tilanne ei oikein kuulostanut tuollaiselta katastrofilta, vaan apeilta verhoilta ja muilta mielipidekysymyksiltä.