10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

Niin, kun se lapsi ei oireile sen takia, että naapurin Seija ottaa mukia tai linnut lentää Kiinassa. Kyllä se lapsen oikeilujen syy on lapsen arjessa, lapsen kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan vaikka uupunutta vanhempaa niin monelle nimenomaan se kotiapu olisi parempi kuin jutteleva perhetyö. Minusta aika erikoinen kommentti tuo, että mikäli kuljetus ei järjesty niin lapsi huostaan? Ne terapiat on usein päivällä. Itse olen ollut siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen pystynyt kuljettamaan terapiaan. Käytännössä ketään nyt ei tuon takia huostata, koska lapsella on mahdollista käyttää Kela-taksia. 

Kotiavulla fixate asian tunniksi. Sen jälkeen sotku on päällä uudelleen ja taas tarvitaan apua.

Sen sijaan keskustelulla voidaan saada aikaan muutoksia käytöksessä, asenteessa, ajattelussa, ja sitä kautta kestävä muutos.

Tarkoituksena pitää olla nimenomaan se, että apu tekee itsensä tarpeettomaksi. Ei se, että sen avulla pitkitetään tilannetta.

Minkä ihmeen takia sitä kotiapua ei voisi hetkellisesti antaa perhetilanteesta uupuneelle vanhemmalle? Puhun nyt nimenomaan uupumuksesta, jota voisi auttaa hetkellisesti vaikka sillä kotiavulla. Vai luuletko tosiaan, että normaaliälyiselle, uupumuksesta kärsivälle vanhemmalla on siitä hyötyä, että hänelle tullaan kertomaan, kuinka pitäisi jaksaa tehdä enemmän. 

Sitä saakin väliaikaisesti esim. Helsingissä 30h. Moni vanhempi haluaisi jatkuvana palveluna. Sellaista ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

aina= ei anna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli luokalla, jolla oli 90% m*muja, niistä 80% asui lastenkodissa.

Joka kolmas ma mu huostataan. Vain yksi sadasta kantasuomalaisesta. Olen paluumuuttaja, yhden päivän jälkeen 1., 4. ja in-lukiolainen lapseni laitostettiin kesken koulupäivän. Ovat pysyvästi sijoitettuna, kuten Suomessa on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Newsflash, ihan lähtökohtaisesti vanhemmat kuskaa itse lapsena ja siivoaa kotinsa. Myös lastenhoito katsotaan vanhemman asiaksi hoitaa. Ei munkaan lasta kukaan vie luisteluharkkoihin, muuta kuin minä itse. Kivahan se olisi, jos joku hoitaisi, mutta kun sen on vaan mun lapsi ei muiden. 

Niin, lähtökohtaisesti tosiaan vanhemmat hoitaa itse perheensä asiat. Mutta tukitoimet nyt on niitä tilanteita varten, kun sitä apua syystä tai toisesta tarvitaan. Kai sä ymmärrät sen, että joku harkkoihin kuskaus illalla on ihan eri asia kuin terapiaan kuskaus päivällä? Ja kai sä ymmärrät sen, että jos lapsi käy esimerkiksi siellä terapiassa niin siinä perheessä on lähtökohtaisesti enemmän kuormaa? Ei näitä palveluja tulekaan tarjota kaikille. Ja todennäköisesti joku kuskaa lapsesi mielellään, jos annat rahaa. Ei kaikki palvelut ilmaisia muillekaan ole. 

Täytyyhän jokaisen perheen se lapsi saada lääkärinkin keskellä päivää, miksi sinne terapiaan pitäisi jonkun muun viedä? Ja jos ei itse pääse viemään, niin miksi se pitää sossun maksaa viejä? Eikö voi pyytää mummoa viemään tai palkata joku apuun? Itse ajattelisin, että se lapsi saa jo ison tuen sinä terapiana, sen kuskauksen voi perhe itsekin hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Kuitenkin sen sijaan, että lapsi saisi apua, perheeseen pitäisi järjestää siivous jne.

luin vain aloituksen, ja tämä on varmaan jo mainittu, mutta kerron nyt mikä minulle tuli ensimmäisenä mieleen: suku on nykyään usein kauempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Arvostan perhetyötä, olen sitä käyttänyt itsekin. On silti pakko sanoa, että en ole toistaiseksi kohdannut vielä yhtään perhetyöntekijää / sosiaalityöntekijää / opettajaa, jolla olisi noista minkäänlaista tietoa. Hyvin usein vanhemmat itse tiedostavat ongelmat ja syyt taustalla (jos siis kyseessä nepsy), mutta perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät itse tiedosta, koska heillä ei ole tietoa aiheesta. Saatetaan havaita, että lapsi käyttäytyy poikkeavasti (ei keskity, haaveilee, on ylivilkas, ajautuu riitoihin, saa raivareita tms.) mutta käytöstä pidetään vain huonona ja haetaan syytä vanhemmista. Itse en esimerkiksi perhetyöstä käytännön hyötyä saanut, koska me itse kyllä tiedostettiin ongelmat, mutta perhetyö ei. Lopputuloksena perheessä "ei vikaa", mutta tämän lopputuloksen jälkeen mitään apuakaan ei tarjottu vaan asiakkuus suljettiin, vaikka lapsen oireilu jatkui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Kuitenkin sen sijaan, että lapsi saisi apua, perheeseen pitäisi järjestää siivous jne.

Siis mihin tämä kommentti nyt liittyy? Missä olen sanonut, että perheeseen pitäisi järjestää siivous eikä lapselle tulisi antaa apua? Puutuin tuohon, että jos ja kun sosiaalityöntekijällä on se oletus, että perheessä on aina vika oireilulle, se ei anna yhteistyölle hyviä lähtökohtia. 

Minun lapseni ovat laitoksissa missä viideosa on ve näläisia, lapseni amerikkala isia, eikä yhtään kantasuomalaista lasta laitoksessa. Mielestäni ulkom aalaisia lapsia kidnapataan lastenkoteihin kohtuuttoman paljon. Kaksi sos tt:tä tuli alakouluun. Vei lapseni odottavaan taksiin, sukkasilleen ja pitivät kiinni. Traumatisoiva elämä Suomessa asuvilla ma mujen lapsilla laitosbisneksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Arvostan perhetyötä, olen sitä käyttänyt itsekin. On silti pakko sanoa, että en ole toistaiseksi kohdannut vielä yhtään perhetyöntekijää / sosiaalityöntekijää / opettajaa, jolla olisi noista minkäänlaista tietoa. Hyvin usein vanhemmat itse tiedostavat ongelmat ja syyt taustalla (jos siis kyseessä nepsy), mutta perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät itse tiedosta, koska heillä ei ole tietoa aiheesta. Saatetaan havaita, että lapsi käyttäytyy poikkeavasti (ei keskity, haaveilee, on ylivilkas, ajautuu riitoihin, saa raivareita tms.) mutta käytöstä pidetään vain huonona ja haetaan syytä vanhemmista. Itse en esimerkiksi perhetyöstä käytännön hyötyä saanut, koska me itse kyllä tiedostettiin ongelmat, mutta perhetyö ei. Lopputuloksena perheessä "ei vikaa", mutta tämän lopputuloksen jälkeen mitään apuakaan ei tarjottu vaan asiakkuus suljettiin, vaikka lapsen oireilu jatkui. 

Kyllä lasussa nepsyt tunnistetaan, mutta lasu ei ole terveydenhuollon organisaatio eikä tarjoa hoitoa nepsyoireisiin. Lasun tehtävänä on katsoa, että vanhemmat nepsylapsensa kanssa pärjäävät. Joskus nepsylapset ovat niin haastavia ja vaikeahoitoisia, että kotona ei voi asua. Toisinaan vanhemmat tarjoavat itse lasta pois kotoa. Itse siihen oireiluun apua tulee pyytää terveydenhuollosta. 

Vierailija kirjoitti:

[

Täytyyhän jokaisen perheen se lapsi saada lääkärinkin keskellä päivää, miksi sinne terapiaan pitäisi jonkun muun viedä? Ja jos ei itse pääse viemään, niin miksi se pitää sossun maksaa viejä? Eikö voi pyytää mummoa viemään tai palkata joku apuun? Itse ajattelisin, että se lapsi saa jo ison tuen sinä terapiana, sen kuskauksen voi perhe itsekin hoitaa. 

Lapsen lääkärikäyntejä harvemmin on 2 kertaa viikossa? Missä sanoin, että sossun pitäisi maksaa? On perheitä, joissa ei ole tukiverkostoa. Ei mummoja tai pappoja tai muitakaan, jotka päivisin voi viedä. Minusta vaan tuo sinun asenteesi on ikävä. Ikään kuin arvostelisit niitä, jotka tarvitsevat palveluja ja kokevat työlääksi työaikaan tapahtuvat kuskaamiset. Mutta tähänhän on onneksi Kela-taksi, jota perheet voivat hyödyntää, vaikka varmasti tämänkin käyttöä jotkut arvostelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Arvostan perhetyötä, olen sitä käyttänyt itsekin. On silti pakko sanoa, että en ole toistaiseksi kohdannut vielä yhtään perhetyöntekijää / sosiaalityöntekijää / opettajaa, jolla olisi noista minkäänlaista tietoa. Hyvin usein vanhemmat itse tiedostavat ongelmat ja syyt taustalla (jos siis kyseessä nepsy), mutta perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät itse tiedosta, koska heillä ei ole tietoa aiheesta. Saatetaan havaita, että lapsi käyttäytyy poikkeavasti (ei keskity, haaveilee, on ylivilkas, ajautuu riitoihin, saa raivareita tms.) mutta käytöstä pidetään vain huonona ja haetaan syytä vanhemmista. Itse en esimerkiksi perhetyöstä käytännön hyötyä saanut, koska me itse kyllä tiedostettiin ongelmat, mutta perhetyö ei. Lopputuloksena perheessä "ei vikaa", mutta tämän lopputuloksen jälkeen mitään apuakaan ei tarjottu vaan asiakkuus suljettiin, vaikka lapsen oireilu jatkui. 

Kyllä lasussa nepsyt tunnistetaan, mutta lasu ei ole terveydenhuollon organisaatio eikä tarjoa hoitoa nepsyoireisiin. Lasun tehtävänä on katsoa, että vanhemmat nepsylapsensa kanssa pärjäävät. Joskus nepsylapset ovat niin haastavia ja vaikeahoitoisia, että kotona ei voi asua. Toisinaan vanhemmat tarjoavat itse lasta pois kotoa. Itse siihen oireiluun apua tulee pyytää terveydenhuollosta. 

Eivät todellakaan välttämättä tunnista. Jotkut voi tunnistaa, mutta ei tuota yleistykseksi voi ottaa. Itse hoin alusta asti, että olen varma, että lapsella on ainakin vahvoja piirteitä ja viimeisellä kotikäynnillä perhetyö kysyi, että ollaanko mietitty adhd:n mahdollisuutta. Siinä kohtaa oli aika epätodellinen olo. Ja tämä perhetyöntekijä oli itse omalla ajallaan tutustunut aiheeseen, koulutus näihin on olematon. Lasun tehtävänä on katsoa? Eli eikö teillä edes ole konkreettisia toimintamalleja auttaa niitä perheitä, joissa nepsyhaasteita on? Ongelmanahan nimenomaan on se, että sitä apua ja tukea EI saa ajoissa terveydenhuollosta, koulusta tai psykiatriselta, jolloin tilanne kärjistyy ja seuraava osoite on lasu. Ja nepsyjen kohdalla se sijoitus vaan usein pahentaa tilannetta, jos oikeanlaista apua ei saa. Tiedät sen sossuna varmasti itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Itse olisin tarvinnut rinnallakulkijaa, kun lapsellani oli yli 200 käyntiä vuoden aikana sairaalaan, somaattiselle puolelle.

Olisin kaivannut siihen myös avustusta, koska jouduin käyttämään kaikki säästöni tuohon rumbaan.

Olisin kaivannut kuljetusapua lapselleni,

että olisin itse päässyt töihin,

olisin kaivannut systeemiä joka olisi mahdollistanut sen ettei minun olisi tarvinnut jäädä työttömäksi lapseni hoitamisen takia.

Olisin tarvinnut jonkun joka olisi ottanut vastuuta kaikesta koordinoinnista ja kuskaamisesta, ettei ihan kaikki olisi levännyt koko ajan harteillani.

olisin tarvinnut keskusteluapua ammattilaiselta, ei sairaanhoitajan kanssa jutustelua, vaan oikean terapeutin tai muun.

Lapseni olisi tarvinnut ihmisen joka ei vaihdu koko ajan.

Hän olisi tarvinnut pienluokan johon häntä ei huolittu, vaikka hän kokeiluajan pärjäsi siellä hyvin. 

Olisin tarvinnut muutamaan otteeseen unilääkkeitä, kun homma heitti yli niin etten pystynyt nukkua. 

Tässä nyt asioita jotka tulivan ihan heittämällä mieleeni. Lisääkin varmasti on, mutten enää halua ajatella noita aikoja.

Lapsesi siis huostaanotettiin? Miksi?

Siksi koska avopalvelut eivät olleet riittäviä. Mitään avopalveluitahan ei edes annettu. Teini-iässä sitten sijoitettiin lapsi. Apua olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin.

Miksi hänet siis huostaanotettiin? Mikään kertomassasi ei selitä sitä.

Eihän tämä keskustelu sitä koske. Hae sossupornosi muualta kuin yksittäisen ihmisen tilanteesta. Taroitus on puhua yleisellä tasolla siitä mikä mättää. Jos apua ei saa silloin kun sitä tarvitsee, niin jossain vaiheessa tilanne eskaloituu sellaiseksi ettei ne muut avut enää riitä. Nykyäänhän tehdään tosi usein juuri noin, että jos vanhemmassa ei ole mitään vikaa, kuten päihteiden käyttö tai väkivaltaisuus, niin apua ei anneta vaikak sitä tarvittaisiin. Sitten lopulta otetaan lapsi huostaan. Juuri tästä on kyse tässä että apua pitäisi antaa silloin kun sitä tarvitaan, eikä ihmetellä makaronilaatikkoja myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Sitä mitä ihminen tahtoo ja tarvitsee. Ei sitä mitä joku toinen tuputtaa.

Ja sellainen juttu, että mikään avunanto ei ole kyllä vastaus mihinkään asiakkuuteen.

Sellaisellakin kuulemma on manipuloitu.

Se mitä halutaan; raha, siivousapu, lastenhoito ja tukiperheviikonloput lapsille, myös erilaiset terapiat lapsille jos niihin sisältyy kuljetus

Se mitä ei haluta; terapiat vanhemmille, vanhemmuusvalmennukset, yhdessä tekeminen, arjen suunnittelu ja strukturointi

Miksi jonkun pitäisi tulla toisen kotiin siivoamaan ja hoitamaan lapset? Miten ylimääräinen raha auttaisi? Jos lasta ei viedä terapiaan siksi, että kuljetus ei järjesty, on jo syy sijoittaa lapsi. Jos vanhemmalla on vaikeuksia hoitaa kotinsa ja lapsensa, on varmaan hyvä saada juuri tuota apua arjen suunnitteluun.

Sitä voi pohtia kumpi tuleekaan halvemmaksi yhteiskunnalle, se että järjestetään kyyti, vai se että otetaan huostaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Arvostan perhetyötä, olen sitä käyttänyt itsekin. On silti pakko sanoa, että en ole toistaiseksi kohdannut vielä yhtään perhetyöntekijää / sosiaalityöntekijää / opettajaa, jolla olisi noista minkäänlaista tietoa. Hyvin usein vanhemmat itse tiedostavat ongelmat ja syyt taustalla (jos siis kyseessä nepsy), mutta perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät itse tiedosta, koska heillä ei ole tietoa aiheesta. Saatetaan havaita, että lapsi käyttäytyy poikkeavasti (ei keskity, haaveilee, on ylivilkas, ajautuu riitoihin, saa raivareita tms.) mutta käytöstä pidetään vain huonona ja haetaan syytä vanhemmista. Itse en esimerkiksi perhetyöstä käytännön hyötyä saanut, koska me itse kyllä tiedostettiin ongelmat, mutta perhetyö ei. Lopputuloksena perheessä "ei vikaa", mutta tämän lopputuloksen jälkeen mitään apuakaan ei tarjottu vaan asiakkuus suljettiin, vaikka lapsen oireilu jatkui. 

Kyllä lasussa nepsyt tunnistetaan, mutta lasu ei ole terveydenhuollon organisaatio eikä tarjoa hoitoa nepsyoireisiin. Lasun tehtävänä on katsoa, että vanhemmat nepsylapsensa kanssa pärjäävät. Joskus nepsylapset ovat niin haastavia ja vaikeahoitoisia, että kotona ei voi asua. Toisinaan vanhemmat tarjoavat itse lasta pois kotoa. Itse siihen oireiluun apua tulee pyytää terveydenhuollosta. 

Eivät todellakaan välttämättä tunnista. Jotkut voi tunnistaa, mutta ei tuota yleistykseksi voi ottaa. Itse hoin alusta asti, että olen varma, että lapsella on ainakin vahvoja piirteitä ja viimeisellä kotikäynnillä perhetyö kysyi, että ollaanko mietitty adhd:n mahdollisuutta. Siinä kohtaa oli aika epätodellinen olo. Ja tämä perhetyöntekijä oli itse omalla ajallaan tutustunut aiheeseen, koulutus näihin on olematon. Lasun tehtävänä on katsoa? Eli eikö teillä edes ole konkreettisia toimintamalleja auttaa niitä perheitä, joissa nepsyhaasteita on? Ongelmanahan nimenomaan on se, että sitä apua ja tukea EI saa ajoissa terveydenhuollosta, koulusta tai psykiatriselta, jolloin tilanne kärjistyy ja seuraava osoite on lasu. Ja nepsyjen kohdalla se sijoitus vaan usein pahentaa tilannetta, jos oikeanlaista apua ei saa. Tiedät sen sossuna varmasti itsekin. 

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Olen sossu, ja nuoruudessani asuin yhden kesän metsässä. Olin 18-vuotias lukiolainen ja äiti heitti ulos kotoa, koska olin tullut aikuiseksi. En tiennyt miten toimia, ja äiti ei enää vastannut edes puhelimeen tai halunnut tavata. Välit äitiin katkesivat kokonaan, eikä mulla ollut muitakaan läheisiä. Päätin, että pärjään kesän ulkona. Puhelimeen ostin prepaidin säästetyillä synttärirahoilla, koko kesän ajaksi mulla oli 200 euroa, joita säännöstelin tarkasti.

Kaverilta sain vanhan teltan, joka ei kylläkään pitänyt vettä. Majapaikkani oli metsässä, suuren kuusen alla. Kuusi suojasi sekä katseelta että sateelta. Joskus kyllä mietin ukkosmyrskyssä, oliko se turvallisin paikka. Jos kirjasto oli auki, menin sinne. Latasin puhelinta päiväkodin parkkipaikalla lämmitystolpassa, joka oli unohdettu lukita kesän ajaksi. Myös kirjastossa pystyi lataamaan hyllyjen välissä olevasta pistorasiasta.

Aluksi pelkäsin puliukkoja, mutta pian ystävystyin heidän kanssaan. Viinaan en koskenut silloinkaan, sillä tiesin, että siitä alkaisi lopullinen alamäki, suvussani on alkoholismia molemmin puolin. Puliukoilla oli ihana koirakin, jolle ostettiin aina ensimmäisenä tukirahoista ruokaa. Jokainen pitäisi joskus kuunnella metsässä asuvan alkoholistin tarina. Siellä oli entisessä elämässään ihan esimiestasolla olleita ihmisiä.

Metsän ystävälliset sedät oli sitä mieltä, ettei nuori tyttö pärjää syksyllä metsässä, eikä sieltä käsin voinut lukiotakaan käydä. He ohjasivat kaikesta vastustelustani huolimatta mut sosiaalityöntekijälle, joka nopeaan tahtiin hoiti mulle kunnan vuokra-asunnon sekä asumiseen ja elämiseen tarvittavat asiat. Lukiokirjanikin maksettiin. Pääsin jaloilleni, ja minusta tuli myös sosiaalityöntekijä. Nautin työstäni ja juttelen edelleen vapaa-ajallakin laitapuolen kulkijoiden kanssa.[/quote] Huostaanotetuista harma menestyy elämässä, opiskelee ja etsii töitä. Jos olet opiskellut, se johtuu siitä, että sinua ei huostattu koskaan. Nyt olet huostakoneena lapsille, jotka todennäköisesti elävät lyhemmän elämän kuin kotona asuneet lapset. Tarinasi ei tunnu uskottavalta. Olen asunut yli 10 vuotta Suomessa ja LaSu on uhka perheelle. Emme ole mt-tai päihdeperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Itse olisin tarvinnut rinnallakulkijaa, kun lapsellani oli yli 200 käyntiä vuoden aikana sairaalaan, somaattiselle puolelle.

Olisin kaivannut siihen myös avustusta, koska jouduin käyttämään kaikki säästöni tuohon rumbaan.

Olisin kaivannut kuljetusapua lapselleni,

että olisin itse päässyt töihin,

olisin kaivannut systeemiä joka olisi mahdollistanut sen ettei minun olisi tarvinnut jäädä työttömäksi lapseni hoitamisen takia.

Olisin tarvinnut jonkun joka olisi ottanut vastuuta kaikesta koordinoinnista ja kuskaamisesta, ettei ihan kaikki olisi levännyt koko ajan harteillani.

olisin tarvinnut keskusteluapua ammattilaiselta, ei sairaanhoitajan kanssa jutustelua, vaan oikean terapeutin tai muun.

Lapseni olisi tarvinnut ihmisen joka ei vaihdu koko ajan.

Hän olisi tarvinnut pienluokan johon häntä ei huolittu, vaikka hän kokeiluajan pärjäsi siellä hyvin. 

Olisin tarvinnut muutamaan otteeseen unilääkkeitä, kun homma heitti yli niin etten pystynyt nukkua. 

Tässä nyt asioita jotka tulivan ihan heittämällä mieleeni. Lisääkin varmasti on, mutten enää halua ajatella noita aikoja.

Tämä kuristaa kurkkua, koska elän itse tässä tilanteessa tällä hetkellä. Olen hakenut apua valtavasti ja monelta taholta. Tässä on tapahtunut ihan laiminlyöntejä, koska meillä on kuitenkin myös lakipykälät, joita pitäisi noudattaa. Olen tehnyt vanhempana niin paljon, etten tiedä edes kuinka jaksan. Ja entä, jos en jaksakaan? Löytyykö sitten "tukea" sijoituksen muodossa? 

Varmasti löytyy "sijoitustuki" sitten jossain vaiheessa, siitä voit olla varma. Avopalveluista kun hyötyisi perhe, ja verorahat menisivät kansalaisten auttamiseksi niin kuin kuuluukin. Sijotuksessa sitten verorahat annetaan suuryhtiöille, ja sijoituksesta ei hyödy kukaan muu kuin nämä yritykset. 

Minulta saat nyt ainakin virtuaalisen tuen tässä nyt ja näin, ja lohdutuksen sanasen, että vaikka meillä oli +10 vuotta sietämätön tilanne, niin nykyään lapseni on ihana nuori aikuinen, joka asuu omillaan, ja on tyytyväinen elämäänsä. Toki sairaudet edelleen varjostavat elämää, mutta noin muuten kuuluu pelkkää hyvää.