10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on ruusuinen kuva sulla :D Itse en saanut mitään tukia vaikka tein osapäivätyötä ja sain soviteltua päivärahaa. Saati että kukaan olisi maksanut lapselleni mitään harrastuksia, tai minulle hammaslääkäreitä.

Ei ihme että nykymeno on tällaista kun  on niin paljon ihmisiä jotka luulevat että asiat ovat niin kuin kirjoitit. Eivät ne ole.

Et saanut mitään tukea, vaikka olit töissä ja sait soviteltua päivärahaa? No mikäs sinusta se soviteltu päiväraha on, jos ei tuki? Sinulle on katsottu riittävät tulot, jos et edes asumistukea saanut. 

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä syyllä ne sitten huostaanotetaan?

Yksi suuri syy on se ettei kunnalla ole tarjota muuta apua perheelle. Tai ei ole olevinaan. Rahaahan tuolla taotaan yksityisten laitosten omistajien taskuun. 

Ajatelkaapa nyt ihan oikeasti. 

Kunnalla ei ole varaa tarjota apua perheelle, mutta on varaa huostaanottaa, ja maksaa ne suuret summat tästä huostaanotosta, vaikka kaikki muut toimenpiteet tulisivat halvemmaksi. Jokuhan tässä mättää.

Sinua tuntuu vain harmittavan, että menetät ne lasten vuoksi saamasi tukirahat ( lapsilist, elatusmaksut yh-korotukset ja mitä niitä lienee).

Tämä ei liity henkiläkohtaisiin tukirahoihin mitenkään, varsinkaan kun itselläni ei alaikäisiä lapsia ole ollut enää aikoihin, vaan siihen ett ähuostaanottaminen on todella kallista lystiä, joten pienemmällä summalla päästäisiin, jos lapselle vain tarjottaisiin sama apu sinne kotiin. 

Oletteko muuten tietoisia siitä ettei lastenkodit edes pyri etsimään karkureita? Tämä siksi että he saavat saman rahan kuin saisivat siitä että nuori itse asiassa olisi laitoksessa, kuin siitä että nuori on karussa. Kun joku on karkuteillä, he voivat vähentää työntekijöitä, säästää rahaa, ja silti saada koko ajan karkurista täyttä ylläpitoa.

Yksityinen laitos menettää lapsen asiakkuuden, kun hatkaa on koossa 30vrk. Siksikin lapsia etsitän aktiivisesti. 

Ei etsitä, sillä uusi on aina tulossa edellisen tilalle, eikä karkurin takia todellakaan palkata lisäkäsiä, vaan annetaan olla karussa. Yritykselle on järkevää toimia näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Tämä minuakin kiinostaisi. Kun ei tarvita mt-palveluja eikä päihdetyötä vanhemmille, eikä tarvitse opettaa ruuanlaittamista, vaan kyseessä on normaali perhe. Mitä tarjotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Mitä kun perhetyö ei tiedä, koska ei ole ammattilainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

Niin, kun se lapsi ei oireile sen takia, että naapurin Seija ottaa mukia tai linnut lentää Kiinassa. Kyllä se lapsen oikeilujen syy on lapsen arjessa, lapsen kotona. 

Entäs silloin kun näin ei ole? Mikä sitetn neuvoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Mitäs tarjoat sitten tälle adhd lapselle tueksi? Vai riittääkö pelkkä dg siihen ettei tarvita apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Hei, tosi kiva asenne sulla! Itse suhtaudun lähtökohtaisesti lastensuojeluun positiivisesti (ja positiivisia kokemuksia onkin) mutta jos te suhtaudutte lähtökohtaisesti niin, että lapsen oireilu tai muut ongelmat on perheen vika niin se aina kyllä yhteistyölle hedelmällisiä lähtökohtia. Lapsi on muutakin kuin perheensä tuotos, myös ympäristö vaikuttaa. Osa lapsista on herkempiä esimerkiksi masennukselle (synnynnäinen temperamentti) ja on perheitä, joissa kaikki muut lapset ovat ns. normaaleja. Voi olla, että taustalla on vaikka kiusaamista, voi olla, että lapsella on hoitamaton ja diagnosoimaton add/adhd/ autismi, voi olla, että perheessä on ollut aiemmin ongelmia, joita lapsi oireilee, vaikka perhe olisikin nyt ns. normaali. 

Ja perhetyökö ei tätä saisi selville, jos sellainen on käynnissä? Jos se tulos on, että lapsi on asperger, mutta vanhemmat ei hokasseet eikä etsineet siihen apuja, niin silloinhan se perhetyö oli tarpeellinen. 

Arvostan perhetyötä, olen sitä käyttänyt itsekin. On silti pakko sanoa, että en ole toistaiseksi kohdannut vielä yhtään perhetyöntekijää / sosiaalityöntekijää / opettajaa, jolla olisi noista minkäänlaista tietoa. Hyvin usein vanhemmat itse tiedostavat ongelmat ja syyt taustalla (jos siis kyseessä nepsy), mutta perheen kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät itse tiedosta, koska heillä ei ole tietoa aiheesta. Saatetaan havaita, että lapsi käyttäytyy poikkeavasti (ei keskity, haaveilee, on ylivilkas, ajautuu riitoihin, saa raivareita tms.) mutta käytöstä pidetään vain huonona ja haetaan syytä vanhemmista. Itse en esimerkiksi perhetyöstä käytännön hyötyä saanut, koska me itse kyllä tiedostettiin ongelmat, mutta perhetyö ei. Lopputuloksena perheessä "ei vikaa", mutta tämän lopputuloksen jälkeen mitään apuakaan ei tarjottu vaan asiakkuus suljettiin, vaikka lapsen oireilu jatkui. 

Kyllä lasussa nepsyt tunnistetaan, mutta lasu ei ole terveydenhuollon organisaatio eikä tarjoa hoitoa nepsyoireisiin. Lasun tehtävänä on katsoa, että vanhemmat nepsylapsensa kanssa pärjäävät. Joskus nepsylapset ovat niin haastavia ja vaikeahoitoisia, että kotona ei voi asua. Toisinaan vanhemmat tarjoavat itse lasta pois kotoa. Itse siihen oireiluun apua tulee pyytää terveydenhuollosta. 

Entä kun apua ei sieltä saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmien synty on monimutkainen vyyhti, mutta siihen liittyy olennaisesti se, että ennaltaehkäisystä on viety rahat kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja nyt itketään, kun ne ongelmat pitäisikin hoitaa.

Ja tämä on täysin verkoston oma arvovalinta, todellisuudessahan sossun tuki-repertuaariin kuuluu myös esimerkiksi kotiapu ja suora rahallinen tuki, näitä tukimuotoja vaan tuskin koskaan tarjotaan, lähes poikkeuksetta ne vaan skipataan ja siirrytään suoraan kalliiseen lapsenryöstöön.

Kyllä perheelle tarjotaan kaikki mahdollinen tuki ennen huostaanottoa. Näin on lain mukaan toimittava. Tarjotaan perhetyötä, tukihenkilöä nuorelle, perhekuntoutusta, päihdepalveluita, tukiperhettä jne tilanteen mukaan.

Tarjotaan tukihenkilöä, kun perhe tarvitsisi käytännön kotiapua tai ihan vaan rahaa. Tarjotaan perhetyötä, kun perhe tarvitsisi osaavan nepsyvalmentajan. Todella monista asioista lastensuojelu vain toteaa 'ei kuulu meidän palveluihin'. Ei se lapsi saa vaikkapa psykiatrista hoitoa sen paremmin huostaanotettuna kuin kotonaankaan. Lastensuojelun keinovalikoima tuntuu olevan ihmeen kapea, vaikka pitäisi auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Ihan samalla rahalla tai vähemmälläkin kuin mitä käytetään perinteisiin lastensuojelun palveluihin, voisi tarjota vaikka mitä muuta, kun vaan joku taho päättäisi käyttää rahan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Vierailija kirjoitti:

Tarjotaan tukihenkilöä, kun perhe tarvitsisi käytännön kotiapua tai ihan vaan rahaa. Tarjotaan perhetyötä, kun perhe tarvitsisi osaavan nepsyvalmentajan. Todella monista asioista lastensuojelu vain toteaa 'ei kuulu meidän palveluihin'. Ei se lapsi saa vaikkapa psykiatrista hoitoa sen paremmin huostaanotettuna kuin kotonaankaan. Lastensuojelun keinovalikoima tuntuu olevan ihmeen kapea, vaikka pitäisi auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Ihan samalla rahalla tai vähemmälläkin kuin mitä käytetään perinteisiin lastensuojelun palveluihin, voisi tarjota vaikka mitä muuta, kun vaan joku taho päättäisi käyttää rahan siihen.

Raha nyt ei niitä ongelmia poista, mutta olen täysin samaa mieltä nepsyvalmentajasta. Ylipäänsä ajattelen, että nepsyosaaminen tulisi olla pakollinen osa psykiatrian ja sosiaalialan koulutuksessa ja tätä kunnat / kaupungit voisivat ostaa myös yrityksiltä. Se on kallis ja sehän se ongelma onkin, että rahaa laitetaan ns. vääriin asioihin. Nepsyvalmennuksen ja muiden kohdennettujen tukitoimien avulla säästettäisiin pitkässä juoksussa myös yhteiskunnan varoja. Tämä ei tietenkään ole sen yksittäisten sosiaalityöntekijän tai perhetyöntekijän vika, mutta ongelmana on nimenomaan tuo kapea keinovalikoima. Ensin haetaan syytä vanhemmista ja kun sitä ei löydetä niin ei keksitäkään enää miten perhettä voisi tukea. Ja jos syytä ei löydetä kotoa, voidaan sulkea asiakkuus, koska lastensuojelullisia perusteita ei ole ja taas perhe on lähtöpisteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan vaikka uupunutta vanhempaa niin monelle nimenomaan se kotiapu olisi parempi kuin jutteleva perhetyö. Minusta aika erikoinen kommentti tuo, että mikäli kuljetus ei järjesty niin lapsi huostaan? Ne terapiat on usein päivällä. Itse olen ollut siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen pystynyt kuljettamaan terapiaan. Käytännössä ketään nyt ei tuon takia huostata, koska lapsella on mahdollista käyttää Kela-taksia. 

Kotiavulla fixate asian tunniksi. Sen jälkeen sotku on päällä uudelleen ja taas tarvitaan apua.

Sen sijaan keskustelulla voidaan saada aikaan muutoksia käytöksessä, asenteessa, ajattelussa, ja sitä kautta kestävä muutos.

Tarkoituksena pitää olla nimenomaan se, että apu tekee itsensä tarpeettomaksi. Ei se, että sen avulla pitkitetään tilannetta.

Minkä ihmeen takia sitä kotiapua ei voisi hetkellisesti antaa perhetilanteesta uupuneelle vanhemmalle? Puhun nyt nimenomaan uupumuksesta, jota voisi auttaa hetkellisesti vaikka sillä kotiavulla. Vai luuletko tosiaan, että normaaliälyiselle, uupumuksesta kärsivälle vanhemmalla on siitä hyötyä, että hänelle tullaan kertomaan, kuinka pitäisi jaksaa tehdä enemmän. 

Sitä saakin väliaikaisesti esim. Helsingissä 30h. Moni vanhempi haluaisi jatkuvana palveluna. Sellaista ei ole tarjolla.

Joo, olisi varmasti halukkaita tuollaiselle ilmaiselle palvelulle, heh.

Mielestäni parempivaihtoehto olisi kiireellinen sijoitus viikoksi/pariksi ja perheterapiaa, käytäisiin läpi arjenrutiineja ja mikä uuvuttaa, et voi väittää, että uupuneet vanhemmat olisivat lapsenparhaaksi, onneksi on lastensuojelulaki olemassa...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parempivaihtoehto olisi kiireellinen sijoitus viikoksi/pariksi ja perheterapiaa, käytäisiin läpi arjenrutiineja ja mikä uuvuttaa, et voi väittää, että uupuneet vanhemmat olisivat lapsenparhaaksi, onneksi on lastensuojelulaki olemassa...

Kiireellinen sijoitus uupumuksen takia? Onneksi tosiaan on lastensuojelulaki, jonka mukaan sijoitus on viimeinen keino eikä sitä voi tehdä tuosta noin vaan. Minusta on perin kummallista, että samaan aikaan, kun vanhempia arvostellaan rutiinien ja kasvatuksen puutteesta, ajatellaan, että se sijoitus kummallisesti parantaa tilannetta. Mitäpä luulet sijoituksen tekevän esimerkiksi lasten turvallisuudentunteelle? Entä, jos uupumus johtuu siitä, että perhe ei ole saanut lainmukaisia, ennaltaehkäiseviä palveluja? Meinaatko tosiaan, että esimerkiksi sen hetkellisen siivousavun sijaan on parempi pistää lapset sijoitukseen ja alkaa keskustella vanhempien kanssa kodin siivoamisesta ja arkirutiineista? Vai voisiko olla parempi, että tilanteeseen haettaisiin niitä konkreettisia apuja? Nythän tilanne on se, että moniin palveluihin vaaditaan lasun asiakkuus. Siksi niitä lasuja tehdään sitten kouluista, päiväkodeista ja vanhempien taholta, kun apua ei vaan ennen saa!

Johtuisiko tästä:

We are in the midst of a teen mental health crisis. Since 2011, the rate of U.S. hospitalizations for preteen girls who have self-harmed is up 189 percent, and with older teen girls, it’s up 62 percent. Tragically, the numbers on suicides are similar — 151 percent higher for preteen girls, and 70 percent higher for older teen girls.

social psychologist Jonathan Haidt has spent the last few years trying to figure out why, working with fellow psychologist Jean Twenge, and he believes social media is to blame.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Edelleenkin kysyn miksi sinä huudat lasulle etkä sille palvelulle, jolle asia kuuluisi eli terveydenhuollolle? Kyllä lasussa tiedetään, että nepsylapset ovat normaaleja haastavampia lapsia. Lasusta ohjataan mm. perheneuvolan nepsykursseille tai tarjotaan perhetyötä sen nepsylapsen käsittelyyn. Toiset nepsylapset vaan ovat sitten niin työläistä, että perheessä asuminen ei onnistu. P.S. Nepsyihin ja autisteihin on erikoistuneita laitoksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parempivaihtoehto olisi kiireellinen sijoitus viikoksi/pariksi ja perheterapiaa, käytäisiin läpi arjenrutiineja ja mikä uuvuttaa, et voi väittää, että uupuneet vanhemmat olisivat lapsenparhaaksi, onneksi on lastensuojelulaki olemassa...

Kiireellinen sijoitus uupumuksen takia? Onneksi tosiaan on lastensuojelulaki, jonka mukaan sijoitus on viimeinen keino eikä sitä voi tehdä tuosta noin vaan. Minusta on perin kummallista, että samaan aikaan, kun vanhempia arvostellaan rutiinien ja kasvatuksen puutteesta, ajatellaan, että se sijoitus kummallisesti parantaa tilannetta. Mitäpä luulet sijoituksen tekevän esimerkiksi lasten turvallisuudentunteelle? Entä, jos uupumus johtuu siitä, että perhe ei ole saanut lainmukaisia, ennaltaehkäiseviä palveluja? Meinaatko tosiaan, että esimerkiksi sen hetkellisen siivousavun sijaan on parempi pistää lapset sijoitukseen ja alkaa keskustella vanhempien kanssa kodin siivoamisesta ja arkirutiineista? Vai voisiko olla parempi, että tilanteeseen haettaisiin niitä konkreettisia apuja? Nythän tilanne on se, että moniin palveluihin vaaditaan lasun asiakkuus. Siksi niitä lasuja tehdään sitten kouluista, päiväkodeista ja vanhempien taholta, kun apua ei vaan ennen saa!

Palautus olisi ollut, kun vanhemat ovat tolkuissaan.

Jos on uupunut, niin kyllä lapsi sen vaistoaa, että kaikki ei ole hyvin ja alkaa kärsimään, mahdollisesti oireilemaan. Vanhempien on vaikea nähdä omaa tilannettaan objektiivisesti, valitettavasti, sen huomaa, kun lukee näitä kirjoituksia, vastuuta on niin vaikea ottaa, vaan aina on joku muu syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmien synty on monimutkainen vyyhti, mutta siihen liittyy olennaisesti se, että ennaltaehkäisystä on viety rahat kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja nyt itketään, kun ne ongelmat pitäisikin hoitaa.

Ja tämä on täysin verkoston oma arvovalinta, todellisuudessahan sossun tuki-repertuaariin kuuluu myös esimerkiksi kotiapu ja suora rahallinen tuki, näitä tukimuotoja vaan tuskin koskaan tarjotaan, lähes poikkeuksetta ne vaan skipataan ja siirrytään suoraan kalliiseen lapsenryöstöön.

Kyllä perheelle tarjotaan kaikki mahdollinen tuki ennen huostaanottoa. Näin on lain mukaan toimittava. Tarjotaan perhetyötä, tukihenkilöä nuorelle, perhekuntoutusta, päihdepalveluita, tukiperhettä jne tilanteen mukaan.

Ei tarjota silloin kun niitä tarvitaan, vaan vasta sitten kun huostaanotto jo kilkuttelee ovella, eikä noita palveluita nuori enää suostu ottamaan vastaan. Miten tätä nyt on niin vaikea ymmärtää? 

Silloin kun vanhempi pyytää apua vaikeaan tilanteeseen, ei tarjota mitään, eikä saa mitään apua vaikak pyytäisi, koska "ei avata asiakkuutta kun ei nähdä sille tarvetta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Kuten olet jo todistanut, ei sinulla ole mitään käsitystä, kun väität että kaikki tarvitsevat saavat lapsille harrastukseen rahaa ja hammashoitoon. Eipä saakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parempivaihtoehto olisi kiireellinen sijoitus viikoksi/pariksi ja perheterapiaa, käytäisiin läpi arjenrutiineja ja mikä uuvuttaa, et voi väittää, että uupuneet vanhemmat olisivat lapsenparhaaksi, onneksi on lastensuojelulaki olemassa...

Kiireellinen sijoitus uupumuksen takia? Onneksi tosiaan on lastensuojelulaki, jonka mukaan sijoitus on viimeinen keino eikä sitä voi tehdä tuosta noin vaan. Minusta on perin kummallista, että samaan aikaan, kun vanhempia arvostellaan rutiinien ja kasvatuksen puutteesta, ajatellaan, että se sijoitus kummallisesti parantaa tilannetta. Mitäpä luulet sijoituksen tekevän esimerkiksi lasten turvallisuudentunteelle? Entä, jos uupumus johtuu siitä, että perhe ei ole saanut lainmukaisia, ennaltaehkäiseviä palveluja? Meinaatko tosiaan, että esimerkiksi sen hetkellisen siivousavun sijaan on parempi pistää lapset sijoitukseen ja alkaa keskustella vanhempien kanssa kodin siivoamisesta ja arkirutiineista? Vai voisiko olla parempi, että tilanteeseen haettaisiin niitä konkreettisia apuja? Nythän tilanne on se, että moniin palveluihin vaaditaan lasun asiakkuus. Siksi niitä lasuja tehdään sitten kouluista, päiväkodeista ja vanhempien taholta, kun apua ei vaan ennen saa!

Palautus olisi ollut, kun vanhemat ovat tolkuissaan.

Jos on uupunut, niin kyllä lapsi sen vaistoaa, että kaikki ei ole hyvin ja alkaa kärsimään, mahdollisesti oireilemaan. Vanhempien on vaikea nähdä omaa tilannettaan objektiivisesti, valitettavasti, sen huomaa, kun lukee näitä kirjoituksia, vastuuta on niin vaikea ottaa, vaan aina on joku muu syyllinen.

Eli sairaat lapset vain huostaanottoon kaikki, koska heidän vanhempansa uupuvat? Vai miten se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli luokalla, jolla oli 90% m*muja, niistä 80% asui lastenkodissa.

Joka kolmas ma mu huostataan. Vain yksi sadasta kantasuomalaisesta. Olen paluumuuttaja, yhden päivän jälkeen 1., 4. ja in-lukiolainen lapseni laitostettiin kesken koulupäivän. Ovat pysyvästi sijoitettuna, kuten Suomessa on tapana.

Ja ne ma mut voisi jälleen sijoittaa ulos suomesta. Hirveän kallista suomelle tuollainen. Enpäs anna enää lahjoituksia sos lapsikylään.