Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä
Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.
Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.
Kommentit (624)
Näin assperger oireisena, mutta ihan älykkäänä silti tuun huutelemaan.
Että hyvänä vuotena on täysin mahdollista kerätä 10 ämpärillistä, eli 500 litraa mustikkaa päivässä 🙄
Kai suuttuu aika hyvin jos sanot että menet mustikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin assperger oireisena, mutta ihan älykkäänä silti tuun huutelemaan.
Että hyvänä vuotena on täysin mahdollista kerätä 10 ämpärillistä, eli 500 litraa mustikkaa päivässä 🙄
Miten sä jaksoit nostaa 50 litran tynnyrin maasta? Onko ruutia kädessä?
Niin, sanopas tälle miehelle, että olit mustikassa.
Kiva kiva, alkaa inttää, että miten sinä muka siihen mahduit?
Sanot sille että vettä tulee kuin esterin perseestä.
Ei esterin perseestä voi tulla vettä??? Kuka Esteri???
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Mä mietin missä todellisuudessa tuollainen liioittelu/peenpuhuminen tai mikään muukaan ap:n esimerkeistä on sarkasmia tai edes huumoria..
Vierailija kirjoitti:
Näin assperger oireisena, mutta ihan älykkäänä silti tuun huutelemaan.
Että hyvänä vuotena on täysin mahdollista kerätä 10 ämpärillistä, eli 500 litraa mustikkaa päivässä 🙄
Vaikka joku 20 vuoden harjoittelulla ja piristeillä yltäisi edes lähelle tuota suoritusta, pitäisi se silti tajuta että normikeskustelussa ja sivulauseessa heitetty jättimäinen luku on vitsi. Muuten juttu kerrottaisiin: "Et ikinä usko miten paljon keräsin mustikkaa päivässä. Arvaa! No 500 litraa! Ihan oikeasti!"
Mulla on as-piirteitä ja viljelen tuollaisia "liioittelu"-kommentteja usein (viljelen, ehhehe). Ongelma on nimenomaan niin päin, ettei neurotyypilliset tajua noita huumoriksi. Mikähän diagnoosi heillä on...? Tosikkomainen suomalaisuus ehkä? :)
Nuo toiset esimerkit olivat kyllä outoja, mutta itseänikin ärsyttäisi tuollainen "poimin ainakin 500 litraa mustikoita päivässä" liioittelu aikuiselta. Tyyliin pikkulapset liioittelee ja uhoaa tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Huh, olisi hirveää olla samassa työpaikassa tuollaisen kanssa. Miten on mahdollista että hän ei tajua sitäkään, miten muut reagoivat hänen inttämiseensä? Vai eikö vain välitä?
Selvää huumoriahan tuo on, mutta on silti mautonta mollata toista vain siksi, että hän ei tajua kaikkea mitä me normot tajuamme.
Empatia on ilmaista 😊🌞
Huh. Kylläpä täällä otetaan tosissaan ap:n jutut ja väitetään jopa valehtelijaksi. Ei kannata arvostella juttuja, jos ei tiedä että missä kontekstissa ne on esitetty.
Kävin itsekin eräänä syksynä mustikassa ja naapuri sattui pihalle lähtiessä ja tullessa. Olin toikkaroinut metsässä yli kolme tuntia, monta kilometriä ja tulin kotiin hikisenä ja ihan itikoiden puremia täynnä. Olin saanut kokonaiset 5 dl mustikoita. Naapuri kyseli, että sainko minkä verran saalista ja huikkasi hänelle "50 litraa" ja kävelin taloa kohti kevyen ämpärin kanssa. Huusin perään, että *ei kun 0.50 litraa oikeasti ". Aivan hyvin olisin voinut käyttää 500 litraa, kun tarkoitus oli itsekin naureskella olemattomalle saaliille.
Ap:n esimerkeissä ei tosiaan suoranaisesti sarkasmista ole niinkään kyse, sen sijaan tuontyyppisistä ilmaisuista käytetään kielitieteessä nimitystä hyberbola, joka on kielellinen, usein humoristinen tehostekeino, jossa voimakkaalla liioittelulla tehostetaan keskeistä ajatusta. Täysin normaali kielellinen ilmiö siis, ja se ettei tällaista ymmärrä ei kerro edes pelkästään huumorintajun puutteesta vaan kyvyttömyydestä ymmärtää kielellistä rikkautta. Saattaa olla raskas kumppani ajanmittaan, jos ei jaa hänen fiksaatiotaan kirjaimelliseen ilmaisuun.
Joku asperger kirjon häriö. Eivät ymmärrä sosiaalisen kanssakäymisen nyansseja. En jaksaisi kattoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen kyllä tuollaista turhanpäiväistä liioittelua ja tyhjänpuhumista. Miksi ihmeessä kukaan sanoisi, että on poiminut 500 litraa mustikoita päivässä?
Itsekin sanon usein esim "huh huh olen tehnyt miljoona asiaa tänään" tai "voisin syödä kokonaisen hevosen" tms. Ihan normaalia puheen värittämistä. Normaali ihminen tajuaa kyllä että ap oli poiminut niin paljon mustikoita että se tuntui kuin olisi poiminut 500 litraa. Ja jos ei tajua niin ainahan voi kysyä "ai ihan oikeasti poimit niin paljon?" eikä jäädä inttämään.
Tämä. Juuri näin. Ihmettelen näitä kommentteja täällä, jotka syyllistävät nyt ap:ta "liioittelusta" ja tyhjän puhumisesta. Koska puhekielemmehän vilisee näitä ilmaisuja ja ne jokainen normaali ihminen ymmärtää vain puheen värittämiseksi.
Jo tuo edellä kirjoittamani lausekin sisältää ko. ilmaisutavan. "Puhekieli vilisee näitä ilmaisuja." Joku voi tietenkin alkaa inttää tuosta vilisemisestä, että mitä se tarkoittaa tuossa yhteydessä. Mutta näin me kuitenkin puhumme.
Ilmaisu "sataa kaatamalla" on myös yksi esimerkki. Itse asiassahan koskaan ei sada niin, että vettä kaatuu jostain pilvestä suoraan maahan, vaan se tulee aina pisaroina, tulee sitä sitten paljon tai vähän.
On olemassa ihmisiä, joille tällaiset ilmaisut voi olla ylivoimaisia ymmärtää. He käsittävät kaiken kirjaimellisesti. Jokin oireyhtymä on pakko olla taustalla. Pikkulapsi voi ihmetellä, miten joku voi sanoa vaikka, että töitä on niin paljon, että ne kaatuu päälle. Varttuessaan hän oppii, että on olemassa kielikuvia ja puheen väritystä, ja osaa suhteuttaa asiat oikein.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, jolle tällainen värittynyt puhe on jokseenkin mahdotonta kuultavaa. Hän todellakin alkaa väitellä ja inttää asioista, mikä on toisille hirveän rasittavaa ja luultavasti hänelle itselleenkin vaikeata. Hän tuijottaa puhujaa tiukasti kuunnellessaan ja tarttuu heti puheeseen, jos siinä tulee esille tällainen kielikuva tai värityynyt ilmaisu. Hän on todella hankala ihminen ja epäilen vahvasti jotain oireyhtymää. Esim. kerran tavatessamme sanoin hänelle, että mennään tässä jonain päivänä kahville yhdessä, niin saamme jutella kunnolla kun nyt ei ehdi. Hän tuijotti minua kiinteästi ja sanoi, että ai siis jonain päivänä? Meinaatko, että mennään kahville vain niin kuin jonain päivänä, ei väliä, milloin? Että ihan jonain päivänä vaan? Hän jotenkin ihan kuin kiihtyi, mikä on hänelle tyypillistä.
Hän on ollut samassa työpaikassa kanssani ja muistan että hänen kanssaan piti sielläkin puhua hyvin varovaisesti, ettei hän tartu johonkin epäolennaiseen, mikä saa hänet sitten kuohuksiin.
En jaksaisi millään, jos kumppaninani olisi tuollainen henkilö. Pieninä annoksina menee, mutta elämänkumppaniksi ei kelpaa.
Rajansa kaikella ja myös puheen värittämisellä. Mikään ei ole raskaampaa kun tyyppi joka pulputtaa kuin papupata omista tekemisistään ja suurin osa siitäkin puheesta on tuollaista joutavaa läpätystä ja muka-nokkelaa kikkailua.
Turhaa jaskanjauhantaa AP:n jutut.
Monoa arseeseen ja heti. Ei tuollaista kukaan jaksa, vrt ketjuun pellemiehestä. Siinä on tuollaisen aloittajahölmön käsittelyyn vinkkejä. Ja myös valtaosa yläpeukutettuja, tietystä syystä!
Vierailija kirjoitti:
Huh. Kylläpä täällä otetaan tosissaan ap:n jutut ja väitetään jopa valehtelijaksi. Ei kannata arvostella juttuja, jos ei tiedä että missä kontekstissa ne on esitetty.
Kävin itsekin eräänä syksynä mustikassa ja naapuri sattui pihalle lähtiessä ja tullessa. Olin toikkaroinut metsässä yli kolme tuntia, monta kilometriä ja tulin kotiin hikisenä ja ihan itikoiden puremia täynnä. Olin saanut kokonaiset 5 dl mustikoita. Naapuri kyseli, että sainko minkä verran saalista ja huikkasi hänelle "50 litraa" ja kävelin taloa kohti kevyen ämpärin kanssa. Huusin perään, että *ei kun 0.50 litraa oikeasti ". Aivan hyvin olisin voinut käyttää 500 litraa, kun tarkoitus oli itsekin naureskella olemattomalle saaliille.
No tuohan oli ihan erilainen ja aidosti lakonisuudessaan hauska heitto jonka kuulija jo äänensävystäkin ymmärtää vitsiksi.
Ei voi edes verrata noihin ap:n juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Sarkasmi ei tarkoita tuollaisia juttuja.
Tuskinpa "cityjuntit" tietää sarkasmista mitään. Mie opin jo pojan kloppina peltotöissä että sarkasmi tarkoittaa peltoalueella tapahtuvaa sarkojen mittaamista.
No, jos 2/3 ap:n esimerkistä oli kuitenkin selvää sarkasmia... :
"No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa (että serkku tas ilmoitti käyvänsä paskalla)"
ja
"Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan."
...niin on aivan perusteltua ja kuvaavaa, että ap käytti sanaa sarkasmi aloituksessaan kuvatessaan miehen suhtautumista tällaisiin sanomisiin. Kaikkien pitäisi tuosta ymmärtää pointti mitä hän tarkoitti, jos nyt vaikka tuo mustikkaesimerkki olikin ehkä enemmän muunlaista huulenheittoa, kuin sarkasmia.
Onko tähän ketjuun todellakin pesiytynyt joku täysin huumorintajuton aloituksessa kuvatun miehen kaltainen tapaus, kun kiinnitetään huomio tosikkona kulmat kurtussa vaan pieneen sivuseikkaan,?
(Odotan vastausta: "Ei mulla ole kulmat kurtussa! Tarkistin peilistä")