Tapailemallani miehellä ei ole yhtään sarkasmin tajua, ottaa kaiken kirjaimellisesti ja suutahtaa "valehtelusta" esim. sanoin vitsillä keränneeni viime vuonna ainakin 500 litraa mustikoita yhtenä päivänä

Meni ihan vakavaksi ja alkoi inttää, miten muka sain niin paljon pyörän kyydissä kulkemaan, miksi valehtelen. Päivittelin kerran, kuinka serkkuni on idiootti kun oli lähtenyt humalassa auton rattiin. Sanoin, että serkulla ei nykyään ole aivoja enää ollenkaan. "Älä jauha pas kaa, ei kukaan voi elää ilman aivoja" Samalla serkulla on myös aina pakottava tarve kertoa milloin menee tarpeilleen. Kerran lohkaisin "No kiitos, en olis voinut elää ilman tuota tietoa" Myöhemmin alkoi vängätä siitä, miksi se tieto oli ollut minulle niin tärkeä.

Tuon tyyppiset jutut ottaa aina kuolemanvakavasti ja loukkaantuu. Olen huomannut jo, että valitsen sanani tarkkaan hänen seurassaan. Tunteeko muut tällaisia ihmisiä ja mistä voi johtua? kolmekymppinen mies.