Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.

Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.

Mielestäni on epäeettistä käyttää mitään tukilapsia ollenkaan. He ovat lapsia ja lapsityövoima on laitonta – myös palkattomasti – ja he ovat koulussa oppimassa itse omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa varten eivätkä opettamassa/kasvattamassa muita.

Sepä, tuohan on selvää lapsityövoiman käyttöä, jos oman koulutyönsä ohella pitää "kuntouttaa" vieressä istuvaa haasteellista oppilasta. Ei varmasti riitä kiltin tytön tai pojan jaksaminen, koska kuitenkin haluaa hoitaa kaikki tehtävänsä mahdollisimman tunnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kouluissa peitellään asioita? Ja miksi häirikköä ei saa sanoa häiriköksi? Miksi koko luokka joutuu kärsimään yhdestä häiriköstä? Miksi opettajilta on viety keinot tarttua tilanteisiin oikealla tavalla? Oppilaat väsyvät ja opettajat väsyvät, tulokset huononevat.

Ongelmaoppilaita on aivan liikaa ja ongelmansa liian isoja ja vakavia mutta siitä EI saa puhua koulussa ääneen!! Puhutaan kiertoilmaisuin tai ei puhuta yksinkertaisesti ongelmista lainkaan, jolloin opet jätetään aivan yksin! Näin on minulle tehty ja muille kollegoille meidän koulussa. Rehtori on general manager, joka ylläpitää ulospäin sidosryhmille fasadia. Haluaisin lähteä hittoon tuolta mutta en keski-ikäisenä saa vakivirkaa enää mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.

Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.

Mielestäni on epäeettistä käyttää mitään tukilapsia ollenkaan. He ovat lapsia ja lapsityövoima on laitonta – myös palkattomasti – ja he ovat koulussa oppimassa itse omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa varten eivätkä opettamassa/kasvattamassa muita.

Sepä, tuohan on selvää lapsityövoiman käyttöä, jos oman koulutyönsä ohella pitää "kuntouttaa" vieressä istuvaa haasteellista oppilasta. Ei varmasti riitä kiltin tytön tai pojan jaksaminen, koska kuitenkin haluaa hoitaa kaikki tehtävänsä mahdollisimman tunnollisesti.

Todellisuudessa ne parit luodaan molempia hyödyttäväksi, ei vain toista. Näitä pareja ei siis ole todellisuudessa edes niin paljoa kuin tämän ketjun perusteella voisi luulla, täällä kerrotut tilanteet on tilanteita, joissa ”on joutunut istumaan jonkun vieressä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.

Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.

Mielestäni on epäeettistä käyttää mitään tukilapsia ollenkaan. He ovat lapsia ja lapsityövoima on laitonta – myös palkattomasti – ja he ovat koulussa oppimassa itse omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa varten eivätkä opettamassa/kasvattamassa muita.

Sepä, tuohan on selvää lapsityövoiman käyttöä, jos oman koulutyönsä ohella pitää "kuntouttaa" vieressä istuvaa haasteellista oppilasta. Ei varmasti riitä kiltin tytön tai pojan jaksaminen, koska kuitenkin haluaa hoitaa kaikki tehtävänsä mahdollisimman tunnollisesti.

Kyllä. Jaksaminen loppuu jossain vaiheessa ja kamelin selkä katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Poikani on rauhallinen ja hiljainen 5-vuotias. Hän on pienessä päiväkodissa, jossa heti syksyllä häneen ripustautui dominoiva, erittäin huonokäytöksinen samanikäinen poika. Heillä on ihan kivojakin leikkejä kuulemma, mutta lapseni sanonut nyt että tuo poika määräilee koko ajan. Lelupäivänä omii lelut, on kiusannutkin ihan konkreettisesti esim. heittämällä poikani tavaroita.

Poikani on oirehtinut tuon "kaverinsa" vuoksi kotona paljon. Määräilee, nimittelee, riehuu jne. tekee sitä samaa minulle, eli äidilleen, mitä se poika päiväkodissa tekee muille.

Päiväkoti ei tee mitään muuta kuin TUKEE poikani ja tuon toisen pojan kaverisuhdetta. Vaikka olemme pyytäneet että voisivatko tukea poikaamme että hän ryhmäytyisi muiden lasten kanssa. Mutta sittenhän tuo ongelmatapaus jäisi yksin kun ei kukaan halua leikkiä hänen kanssaan kun on ilkeä.

Mitä ihmettä voin tehdä? Vaihto toiseen päiväkotiin vaikeuttaisi arkea ihan älyttömästi, syistä joita en tähän nyt kirjoita. Lisäksi pelkään, että uudessa, jos nyt siis vielä vaihtaisimme päiväkotia eskarivuoden ajaksi ennen koulua, tulisiko siellä poikani vielä enemmän kiusatuksi kun ryhmät jo muodostuneet ja olisi sitten paljon isompi päiväkoti kyseessä. Olen ihan toivoton.

Mitä sinä tekisit?

Tämähän ei ole mikään päiväkodin hoidettavissa oleva asia. Ei ne sentään kaverisuhteisiin voi lähteä sotkeutumaan. Jos pojallasi taas on haasteita sosiaalisissa suhteissa, toki häntä tuetaan niissä, silloin se on pojallesi helpoin aloittaa olemassa olevasta kaverista. Jos et halua poikasi olevan tämän yhden kaveri, hoida asia hänen vanhempiensa kanssa.

Kiitos aloituksesta.

Sama ideologia on käytössä ainakin yhdessä yksityisessä lastentarhassa, ruokailuissa. Yksi henkilö saattaa olla ympäröitynä hänestä hyvinkin erilaisilla ihmisillä, siinä toivossa, että ympäröidyn normaalius vaikuttaisi muihin suotuisasti. Entä se ympäröity, joka joutuu kokemaan jatkuvasti kitkaa muiden aivoituksilla?

Minä olin itse kiltti ja hiljainen lapsi, jonka "vastuulle" työnnettiin vieläkin hiljaisempi lapsi. Kyseinen tyttö oli ollut ala-asteen ensimmäisellä luokalla paras kaverini, mutta sen jälkeen erkaannuimme nopeasti jostain syystä. Kuitenkin monen vuoden ajan opettajat yrittivät aina välillä saattaa meitä yhteen, koska tällä tytöllä oli vaikeuksia saada kavereita. Minulla oli ala-asteella suht tiiviit kaveriporukat, tällä tytöllä kai vain yksi kaveri rinnakkaisluokalla. Itse en olisi halunnut olla tämän tytön kanssa, koska hän oli leikeissä aika kontrolloiva. Jos koulussa oli joku erikoispäivä, uimahallireissu tms., pyysivät opettajat minua olemaan hänen parinsa. Kyllä harmitti, kun en saanutkaan viettää päivää oikeassa kaveriporukassani, vaan minun piti pitää seuraa tälle yhdelle tytölle, jonka jutut lähinnä ärsyttivät minua. En ymmärrä, miksi opettaja ei pyytänyt koko kaveriporukkaani pitämään tytölle seuraa, vaan vain minut yksin erotettiin sieltä missä olisin halunnut olla.

Samankaltaisuus voisi merkitä tasavertaisempia mahdollisuuksia olla sentyyppinen kuin on. Ihmisten profilointia ei saisi hyväksikäyttää... Ehkä joskus vastaparit on hyväksi, mutta toisinaan pahaksi.

Miksi ihmiset eivät saa itse valita seuraansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tämä on ennen kaikkea työrauhakysymys. Laitapa ne "häiriköt" vierekkäin, niin sen jälkeen kukaan luokasta ei opi mitään. Kaikki kärsii. Yksi avustaja ei auta, koska häirikköjä on usein enemmän kuin kaksi ja lisäksi ne eivät tottele avustajia.

Yläkoulun ope

Joo, ei se mitään haittaa, vaikka se hiljainen uhri kärsii siinä vieressä, pääasia ettei kaikki kärsi. Se hiljainenkin on jonkun lapsi ja silläkin on ihmisarvo.

Käytit ne sanaa ihmisistä, niin siksi myös itse käytin se sanaa. Minulta sen kyllä voi ymmärtää, koska en ole ope niin kuin sinä.

Loppuuko hiljaisen kärsimys sillä, että toiselle reunalle luokkaa on linnoittautunut kovisjengi, joka kerää apinaenergiaa toisistaan, huutelee, huomauttelee, nauraa niille jotka yrittävät jotain, heittelee esineillä ja estää opettajaa opettamasta?

No, itselläni ei ole tällaista ongelmaa, koska en pistä ketään vierekkäin, vaan kaikki pulpetit ovat erillään toisistaan. Kenenkään kanssa ei tehdä normitilanteessa yhteistyötä, eikä kukaan ole lähellä kavereitaan. Silloin kun tehdään ryhmätyö, siirrytään sitä varten paikoiltaan. Ja joo, käytän aina ihmisistä ne/se-pronominia. Johtuu siitä että olen syntyjään stadilainen, enkä ole muuttunu sievisteleväksi nipottajaksi edes muutettuani maakuntiin ja ryhdyttyäni opettajaksi. Yläkoulun oppilaitten kielenkäyttö ei ole liian kaukana omastani 💩

Suhteiden pakottaminen on typerää. Ja pahimmillaan väkivaltaa.

En lukenut koko tekstiä, mutta alku jo riitti. Olin kouluaikana se hiljainen,kuka laitettiin aina viereen, isosuinen poika, no mitä sain tästä? Kiusaamista useiden vuosien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä omaan viestiini kun äsken unohtui kirjoittaa tämä. Eli tällaistakin tapahtuu: jos vaikka joku lapsi, jolla on vaikeuksia syystä tai toisesta sosiaalisissa tilanteissa ja vaikea saada kavereita tultuaan ihan aiheeesta toisten lapsen torjumaksi, saa vihdoin ja viimein jonkun semikaverin sellaisesta lapsesta, joka on liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Sitten tämän "hankalan" lapsen ja "kiltin" lapsen ystävyyttä yritetään oikein väkisin ajaa ja ylläpitää koulun aikuisten toimesta ja ajatellaan, miten hienoa on nyt kun tuo hankalakin lapsi on saanut ystävän. Esim. tunneilla, ruokatunneilla ja välitunneilla jopa heitä ohjataan yhteen! Pedagogisissa asiakirjoissa ja vanhempien kansssa palavereissa iloitaan, kun "hankalalla" lapsella sentään yksi kaveri. 

Usein kolikon kääntöpuolena on, että tämä toinen osapuoli ei haluaisi välttämättä aidosti olla hankalan lapsen kanssa kaveri. Takaisin voi tulla piikittelyä, ilkeilyä, uhkaa, vähättelyä, jopa ihan väkivallan pelkoa tai väkivaltaa! Tyypillinen kuvio on, että oirehtiva lapsi suuttuu, jos toinen osapuoli haluaisi olla ihan muidenkin lasten kanssa kaveri tai mukana välitunneilla porukassa. Olen nähnyt omin silmin, miten välkkävalvoja on käynyt hakemassa tällaisen ylikiltin lapsen porukkaleikistä kädestä pitäen mukaan, jotta pitäisi seuraa kahden kesken hankalalle kaverilleen, joka murjottaa sitä kun hän ei halunnut mukaan yhteiseen leikkiin. Tämäkin ihan järkyttävä kuvio. 

ap

KAMALAA!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa! 

Istumajärjestys ei ole tukitoimi. Jos kyse on istumajärjestyksestä, kyseessä ei ole ”mallioppiminen” vaan opettajan järjestely. Jos se on väärä, koulupsykologin tehtävä on kirjata uusi, vain silloin voidaan puhua yksilöllisestä tuesta, jota seurataan.

Ei ole koulupsykologien tehtävä kirjata mitään tukitoimia. Opettaja laatii pedagogiset paperit niin tehostettuun ja erityiseen tukeen ja ne käsitellään moniammatillisesti. Vai olisiko sulle ok, jos koulupsykologi kirjaisi oppilaasi pedagogiseen paperiin, että "tukitoimena antaa joka 15 minuutin välein välitön palaute työskentelyn sujuvuudesta". Voisi oikeasti olla monelle tarkkaavuusongelmaiselle hyvä tukitoimi, sillä heillä on palkkio/palautejärjestelmässä todettu usein ongelmia, mutta luuletko että kukaan opettaja lähtisi tuollaista tukea toteuttamaan 25 oppilaan luokassa?

Suomessa on muuten paljon kouluja, joista yksinkertaisesti puuttuu koulupsykologeja kun ei saada rekrytoitua (en ihmettele henkiklökohtaisesti yhtään, koulupsykologin työstä ei saa kuin haukut ja on kamalassa vanhempien ja opettajien ristipaineessa), joten mites näissä koulupsykologittomissa kouluissa? Ei anneta mitään tukea, kun ei ole koulupsykologi sitä "kirjaamassa ja seuraamassa ja  tekemässä uutta tukitoimea". 

T. Luojan kiitos ENTINEN koulupsykologi 

Kyllä se nyt vaan on koulupsykologin osaamisaluetta ja hopsiin kirjaa tukitoimet (kuten tietenkin muutkin oppilashuoltoryhmässä). Ja näitä palautejärjestelmiä, paikkoja luokassa, taukoja, lupia kävellä luokan ympäri, sermejä jne. jne. kirjataan useinkin. Jos opettaja ei niitä toteuta, niin sit ei toteuta, mutta on ne sinne kirjattava, jos ne sovitaan.

Koulupsykologi on lain mukaan löydyttävä joka koulussa, vaikka sit 1 pvä vko. Jos ei löydy, valitusta menemään.

-(Koulu)psykologien esimies/erityisasiantuntija

Onneksi en kaltaistesi ihmisten kanssa ole joutunut työskentelemään, sillä psykologi ei todellakaan itse kirjaa mitään  pedagogisiin asiakirjoihin. On toki mukana käsittelemässä ja antaa mielipiteensä näkemyksensä perusteella osana kokonaisuutta mutta ei kirjaa yhtään mitään. Kirjaamisvastuun hoitaa aina oma opettaja joka tuen viime kädessä toteuttaa. Ja opettaja on viime kädessä lirissä, jos minä kirjoittaisin pedapaperiin tyyliin "opettaja antaa oppilaalle välittömän palautteen joka 15. minuutti" eikä ope tietenkään tällaiseen pysty, niin eiköhän vanhemmat sitten ole rukkaamassa AVI-valitusta kun koulun tukitoimet eivät toteudu. 

Kaikkia edellä mainittuja tukitoimia ja muitakin tukitoimia opettaja saa myös ihan oman harkintansa mukaan käyttää heti kun huomaa tuen tarvetta. Ei tarvitse odottaa seuraavaa moniammatillisen tuen kokousta sitä varten. Ihmettelen myös opettajankoulutusta, jos siellä ei opeteta yhtään opetuksen erilaisia tukitoimia, jos nämä tulevat ihan uutena tietona opettajille. Olen ihan kypsä joidenkin opettajien ajatukseen, että "tukea en voi antaa, koska psykologi ei ole tutkinut/tavannut lasta/käynyt luokkavierailulla. Koulupsykologien resurssit on rajalliset, joten ihan turhaa viivyttelyä tuen kanssa tuollaiset. 

Ja mitä tulee ap:n pointtiin siitä, että hiljaisia lapsia käytetään tasapainottamaan haastavia lapsia niin tunnistan ilmiön ja olisi hyvä, että tämän tekniikan ongelmista puhuttaisiin enemmän. Itse esim olen aikanaan suositellut "häiritsevälle" oppilaalle sermin takana istumista, mutta sain siitä erityisopettajan, rehtorin ja jonkun erityisen tuen suunnittelijan haukut päälle, koska sermin takana istuminen on kuulemma pahimman luokan ihmisoikeusrikos. Häiritsevästi käyttäytyvä lapsi siirrettiin sitten ihan tukipapereihin kirjattuna (ei oma näkemykseni) kiltin ja rauhallisen lapsen vieruskaveriksi takapenkkiin. 

entinen koulupsykologi, ei ap

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?

Minä antaisi heidän harjoitella omin avuin. -eri

Niin tulee tästä mieleen Koskelan murhatapaus. Surullista, voisiko asiaan todellakin puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointin, mutta koen kyllä tosi harmilliseksi, että koulupsykologin asenne on se, että esimerkiksi nepsylapset tai kotioloja oireilevat lapset ovat häirikköjä. Tällainen asenne näkyy VÄISTÄMÄTTÄ työskennellessä näiden "häiriköiden" kanssa. Esimerkiksi nepsyt kärsivät niistä oireistaan itse todella paljon ja saavat ympäristöstä vain negatiivista palautetta. Kun sitten "ammatti-ihmisenkin" asenne on se, että kyseessä on häirikkölapsi niin se pahimmillaan aiheuttaa vaan suunnatonta pahaa oloa sille lapselle. Toisaalta en syytä tästä psykologeja. Äärimmäisen harvalla ns. ammattilaisella on minkäänlaista koulutusta ja tietotaitoa esimerkiksi adhd:sta. 

Työssäni nuo "häirikkölapset" ovat asiakkaitani siinä missä muutkin asiakkaat ja suhtaudun heihin empaattisesti ja arvostavasti, yritän miettiä mikä juuri heitä parhaiten auttaisi. En tietenkään kutsu heitä häiriköiksi työn puolesta! Kuten eilen kirjoitin, vauvapalstalle kirjoittelu ei ole työtä.

Psykologin lausunnossa tai potilaskirjauksessa saatan kyllä käyttää "häiritsevää käytöstä", "väkivaltaista käytöstä" tms tyyppisiä ilmaisuja ja niistäkin joku saattaa joskus ottaa nokkiinsa. Mutta tietyt asiat pitää ilmaista suoraan, esim. jos kirjoitan tekstiä lastenpsykiatriaa/muuta erikoissairaanhoitoa varten. Ei silloin mikään lähete menisi läpi, jos kirjoittaisin vaikka "Nico vielä harjoittelee sosiaalisia taitoja rauhallisen vierustoverinsa kanssa", samalla kun "Nico" vaikka häiritsee vieruskaveriaan potkimalla jatkuvasti tämän tuolia ja tökkimällä kynällä kylkeen. 

ap 

ps. Onpa kiva, että tämä ketju saanut näin paljon vastauksia! Toki kyllä surullista huomata, miten monella aikuisella on omilta kouluajoista (tai nyt omien lastensa kautta) kokemusta vastentahtoisena tukioppilaana olemisesta. Todellinen ilmiö siis. 

Sulle on ihan kerrottu mitä termejä käyttää. Haastavaa käytöstä tai häiriökäyttäytymistä se on. Samoin sun koulutuksella sun tulee osata asettaa kuntouttava/kuntoutettava oppilaspari ja tukea heistä molempaa.

Toivottavasti tämä oli provo ja huono sellainen. Aikuinen ammattilainen on aina työn puolesta se KUNTOUTTAVA osapuoli, ei lapsi! Esim. neuropsykiatrinen valmentaja on kuntouttaja. 

ap 

Olen se hiljainen tyttö ala-asteelta joka laitettiin istumaan luokan levottomien poikien keskelle. En saanut koulurauhaa kun heittelivät minua pyyhekumeilla ja muilla esineillä ja herjasivat.

Hyvä aloitus kirjoitti:

En lukenut koko tekstiä, mutta alku jo riitti. Olin kouluaikana se hiljainen,kuka laitettiin aina viereen, isosuinen poika, no mitä sain tästä? Kiusaamista useiden vuosien ajan.

Itse ihan samassa tilanteessa. Olin hiljainen ja rauhallinen lapsi. Opettajat joskus sanoi ihan ääneen, että laitetaan sinut istumaan tuonne, niin rauhoitan luokan räyhäpoikia. Jouduin istumaan sellaiseen keskittymään rääkyviä, tavaroita heitteleviä ja pilkkaavia lapsia. En pysty keskittymään tai oppimaan melussa, joten olin sitten vaan varuillani koko päivän että mitä tulee tunneilla niskaan. Mitään en uskaltanut sanoa siinä mylläkän keskellä ollessani. En uskaltanut viitata kun vastaukseni kuitenkin väänneltiin ja pilkattiin julkisesti vastasin sitten opettajan kysymykseen oikein tai väärin. Aloin jännittämään tehtävien tekemistä tuntien aikana, kun vieressä istui räyhäporukka tarkkailemassa mitä vihkooni kirjoitin ja pilkkaamassa. Tästä seurasi, että tehtävien teko oli vaikeaa, kun en edes uskaltanut alkaa ratkaisemaan vastausta koska jos yrittäisin ratkaista sen kirjoittamalla (eli ratkaisu vaihe vaiheelta), vieressä istujat huutaisivat kaikki yritykseni julki pilkaten ja haukkuen. En pystynyt sitten kaikkia tehtäviä ratkomaan päässäni, koska se mekkala esti ajattelun. Niimpä yritin vaan olla niin huomaamaton kuin mahdollista. Lisäboonuksena sai kuulla opettajilta, että ne levottomat lapset ovat vaan niin älykkäitä, että he pitkästyvät tunnilla ja mekkaloivat sen takia. No, miksiköhän minä sitten tunsin itseni siinä mekkalan keskellä sinnitellessäni, kun en saanut tehtäviä tehtyä ajoissa (pelkäsin ja jännitin) ja oppitunneista ei jäänyt mitään päähän (kuin ahdistuksen tunne). Tätä kesti se 8 vuotta. Yhdesännellä luokalla mekkaloitsijat lintsasivat niin paljon, että luokka oli jo aika rauhallinen - tuolloin koin ensimmäisen kerran häivähdyksenä tunteen, että meillähän on oikeastaan ihan kiva luokka. 

Mistä lähtien ihmiset eivät ole saaneet itse päättää, kenen vieressä istuvat? Eikö istumajärjestys voisi olla kiertävä, ellei sitä saa itse päättää.