Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä nyt ole teidän sossutanttojen ajamaa mallia Suomeen. Lapset opettavat toisiaan… Tätähän tänne on koko ajan haluttu… nauttikaa. yt hedelmistänne.

Etkö sinä vähämielinen ymmärrä että "hedelmistä nauttii" tulevat sukupolvet. Huoh.....

Jep, tuttua on. Meillä hiljaisen nepsy-tytön (asperger) tukikeinoksi on kirjattu istumapaikka kaukana häiriötekijöistä. Kuinkas ollakaan tiettyjen opejen tunneilla oli istumapaikka aina luokan häirikön vieressä. No, enää ei ole tätä ongelmaa kun tyttö ylikuormittui täysin luokan rauhattomasta menosta ja on nykyään sairaalakoulussa, jossa saa itse valita onko luokassa vai erillisessä tilassa yksinään. Eikä siellä luokassakaan ole rauhatonta vaikka täynnä ongelmanuoria.

Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä nyt ole teidän sossutanttojen ajamaa mallia Suomeen. Lapset opettavat toisiaan… Tätähän tänne on koko ajan haluttu… nauttikaa. yt hedelmistänne.

Psykologit eivät ole sossutanttoja, ihan sivuhuomautuksena vain.

Jep, eivätkä "sossutantatkaan" ole mitenkään syyllisiä opetussuunnitelman uudistukseen eikä toteutukseen.

Kuulkaas, nimetkää ne henkilöt jotka teki opetussuunnitelman uudistuksen. Pyydetään heidät palaveriin ja kerrotaan että huonosti kävi ja pakko tehdä pikimmiten korjausliikkeitä.

Opetushallitukseen viestiä ja kyllä siellä kritiikki tiedetään mutta kyseessä on ideologinen ja rahansäästöllinen valinta. Ei ole tulossa muutosta. Toivon ja odotan pätevien opettajien joukkopakoa ja Suomen koululaitoksen kriisiytymistä entisestään. Ihmettelen, ettei meille ole tullut jenkkityyliin maksullisia rauhallisia yksityiskouluja varakkaien lapsille. Tai onhan toki international school yms. mutta eivät nekään mitään kiusaamisesta vapaita vyöhykkeitä valitettavasti ole. Työrauha sen sijaan parempi, samoin opetuksen tahti kun ei tarvitse mennä hitaampien ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ketähän sä osoitat syyttävällä sormella? Tuo tukitoimi on psykologien lanseeraama. Sinä koulupsykologina olet vastuussa ihan itse siitä, että tukitoimet ovat oikeanlaisia, ei kukaan muu. Sinun tehtäväsi on arvioida millaista tukea oppilas tarvitsee, miten tuki toimii ja purkamaan toimimattomat tuet. Miksi sinä laitat oppilaat toistensa tueksi, jos se tuki on jommaltakummalta pois? Tiedätkö edes oman vastuusi koulupsykologina? Tiedätkö, että sulla on sananvaltaa kaikkein eniten? Jos et osaa perustella itseäsi, silloin jonkun (kuten rehtorin) on pakko toimia, koska oppilaat eivät voi jäädä ilman tukitoimia. Sun pitää tehdä työsi, hyvin yksinkertaista.

Olet väärässä. Psykologi ei ole pedagogi kuten opettaja on. Hullua olisi, että jos opettaja näkee että Nico-Petteri tarvitsee vaikka lisää tukea kirjoittamisessa, se pitäisi erikseen käydä hyväksyttämässä ja tarkistuttamassa koulupsykologilla millaista tuen pitää olla Nico-Petterin kirjoittamisen kehittymiseen. Jos opettja ei tiedä miten auttaa Nico-Petterin kirjoittamista, silloin konsultoisi mieluummin vaikka erityisopettajaa, jolla erityispedagogiikan osaamista. 

Psykologi päättää sen sijaan, jos pitää oppiaine yksilöllistää eli mukauttaa, siihen täytyy olla psykologin tutkimukset ja lausunto. Mutta hullua kuvitella, että koulupsykologi kävisi ohjaamassa opettajia siitä, miten tuki pitää järjestää kouluilla. Missä opettajan ammattiylpeys, jos ope ei muka näe miten oppilasta pitää tukea, mistä tuesta oppilas hyötyy ja mistä ei? Onko opettajat todella noin kädettömiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketähän sä osoitat syyttävällä sormella? Tuo tukitoimi on psykologien lanseeraama. Sinä koulupsykologina olet vastuussa ihan itse siitä, että tukitoimet ovat oikeanlaisia, ei kukaan muu. Sinun tehtäväsi on arvioida millaista tukea oppilas tarvitsee, miten tuki toimii ja purkamaan toimimattomat tuet. Miksi sinä laitat oppilaat toistensa tueksi, jos se tuki on jommaltakummalta pois? Tiedätkö edes oman vastuusi koulupsykologina? Tiedätkö, että sulla on sananvaltaa kaikkein eniten? Jos et osaa perustella itseäsi, silloin jonkun (kuten rehtorin) on pakko toimia, koska oppilaat eivät voi jäädä ilman tukitoimia. Sun pitää tehdä työsi, hyvin yksinkertaista.

Olet väärässä. Psykologi ei ole pedagogi kuten opettaja on. Hullua olisi, että jos opettaja näkee että Nico-Petteri tarvitsee vaikka lisää tukea kirjoittamisessa, se pitäisi erikseen käydä hyväksyttämässä ja tarkistuttamassa koulupsykologilla millaista tuen pitää olla Nico-Petterin kirjoittamisen kehittymiseen. Jos opettja ei tiedä miten auttaa Nico-Petterin kirjoittamista, silloin konsultoisi mieluummin vaikka erityisopettajaa, jolla erityispedagogiikan osaamista. 

Psykologi päättää sen sijaan, jos pitää oppiaine yksilöllistää eli mukauttaa, siihen täytyy olla psykologin tutkimukset ja lausunto. Mutta hullua kuvitella, että koulupsykologi kävisi ohjaamassa opettajia siitä, miten tuki pitää järjestää kouluilla. Missä opettajan ammattiylpeys, jos ope ei muka näe miten oppilasta pitää tukea, mistä tuesta oppilas hyötyy ja mistä ei? Onko opettajat todella noin kädettömiä?

Se on nimenomaan psykologin tehtävä. Opettajat eivät ole kädettömiä, mutta tukitoimet ovat ihan eri asia kuin se, että opettaja varmistaa jokaisen oppimisen luokkajärjestelyin. Mikäli puhutaan mallioppimisesta, se on tukitpimi ja sen järjestää ja sitä seuraa nimenomaan koulupsykologi. Erityisopetuskin on eri asia, vaikkakin silloinkin se psykologin lausunto mm. lukivaikeudesta tarvitaan, erityisopettaja ei voi sitä todeta ja siirtyä suoraan tukemaan. Oppilas ei saa riittävää erityisopetusta ilman psykologin tutkimuksia ja koululääkärin diagnoosia sen pohjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa! 

Istumajärjestys ei ole tukitoimi. Jos kyse on istumajärjestyksestä, kyseessä ei ole ”mallioppiminen” vaan opettajan järjestely. Jos se on väärä, koulupsykologin tehtävä on kirjata uusi, vain silloin voidaan puhua yksilöllisestä tuesta, jota seurataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketähän sä osoitat syyttävällä sormella? Tuo tukitoimi on psykologien lanseeraama. Sinä koulupsykologina olet vastuussa ihan itse siitä, että tukitoimet ovat oikeanlaisia, ei kukaan muu. Sinun tehtäväsi on arvioida millaista tukea oppilas tarvitsee, miten tuki toimii ja purkamaan toimimattomat tuet. Miksi sinä laitat oppilaat toistensa tueksi, jos se tuki on jommaltakummalta pois? Tiedätkö edes oman vastuusi koulupsykologina? Tiedätkö, että sulla on sananvaltaa kaikkein eniten? Jos et osaa perustella itseäsi, silloin jonkun (kuten rehtorin) on pakko toimia, koska oppilaat eivät voi jäädä ilman tukitoimia. Sun pitää tehdä työsi, hyvin yksinkertaista.

Olet väärässä. Psykologi ei ole pedagogi kuten opettaja on. Hullua olisi, että jos opettaja näkee että Nico-Petteri tarvitsee vaikka lisää tukea kirjoittamisessa, se pitäisi erikseen käydä hyväksyttämässä ja tarkistuttamassa koulupsykologilla millaista tuen pitää olla Nico-Petterin kirjoittamisen kehittymiseen. Jos opettja ei tiedä miten auttaa Nico-Petterin kirjoittamista, silloin konsultoisi mieluummin vaikka erityisopettajaa, jolla erityispedagogiikan osaamista. 

Psykologi päättää sen sijaan, jos pitää oppiaine yksilöllistää eli mukauttaa, siihen täytyy olla psykologin tutkimukset ja lausunto. Mutta hullua kuvitella, että koulupsykologi kävisi ohjaamassa opettajia siitä, miten tuki pitää järjestää kouluilla. Missä opettajan ammattiylpeys, jos ope ei muka näe miten oppilasta pitää tukea, mistä tuesta oppilas hyötyy ja mistä ei? Onko opettajat todella noin kädettömiä?

Se on kaikkea muuta kuin hullua, se on ainoa tapa auttaa oppilasta. Opettaja ei voi kirjata hopsia ilman koulupsykologia ja muuta oppilashuoltoryhmää. Oppilaalla ja vanhemmilla on oikeus oikeanlaiseen tukeen ja jos opettaja sen estää sillä ettei oppilaan asioita oppilashuoltoryhmään viedä, tekee hän hallaa ihan kaikille, myös itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Minä olen opettaja ja vanhempi. Tasan tarkkaan käytän nimitystä häirikkö. Sitähän se on, häiritsevää käytöstä.

Tämä keskustelu avasi silmäni, nyt ymmärrän miksi peruskoulussa kaikkia ongelmatapauksia yritettiin laittaa viereeni istumaan! Olin juuri sellainen rauhallinen, kiltti tyttö joka sai kokeista aina kiitettäviä. Olin kuitenkin jo nuorena vähän itsekäs ja nämä raggarit ärsyttivät minua, joten vähän tyypistä riippuen jätin hänet täysin huomiotta tai jopa innostuin provosoimaan häntä entistä pahempaan käytökseen. Oi niitä aikoja!

Minä menin ensimmäiselle luokalle vuonna 2002, ja jo silloin oli viitteitä tällaisesta. 

Olin alusta saakka ns. kympin oppilas: opin helposti ja nopeasti, tykkäsin koulusta ja olin hyvin kiltti ja sääntöjä noudattava, hiljainen tyttö. En joutunut koskaan varsinaisesti häiriköiden tukioppilaaksi, mutta muistan jo tokaluokalta tilanteita, jolloin olen saanut tehtävät tehtyä suht nopeasti ja sitten minut on laitettu kiertämään luokassa muiden apuopettajana. Se tuntui jo silloin jotenkin epäreilulta, en saanut koskaan mitään kummempaa kiitosta tai kehuja siitä että sain tehtävät tehtyä, annettiin vaan lisää hommaa päälle. Ja se, että opettaja vastuutti tokaluokkalaisen opettamaan toisia saman ikäisiä, kuulostaa nyt aikuisena vähän vastuuttomalta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä nyt ole teidän sossutanttojen ajamaa mallia Suomeen. Lapset opettavat toisiaan… Tätähän tänne on koko ajan haluttu… nauttikaa. yt hedelmistänne.

Älä räpätä, kun et ymmärrä asiasta mitään. Pääasia, että pääsee ilkeilemään.

Yläasteella viereeni laitettiin aina häiriköitä istumaan. Oma oppiminen kärsi kun jatkuvasti vieressä joku tökki ja nipisteli. Käsivarsi oli usein mustelmilla, samoin reidet. Yksi opettajista sitten ihmetteli koko luokan kuullen ääneen huonoa koetulostani.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella viereeni laitettiin aina häiriköitä istumaan. Oma oppiminen kärsi kun jatkuvasti vieressä joku tökki ja nipisteli. Käsivarsi oli usein mustelmilla, samoin reidet. Yksi opettajista sitten ihmetteli koko luokan kuullen ääneen huonoa koetulostani.

Tämä on juuri se tulos mikä saavutetaan, kun oppilasta ei tueta vaan pyritään vain pärjäämään luokassa eikä asioita käsitellä oppilashuollossa. Siksi on koulupsykologit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Minä olen opettaja ja vanhempi. Tasan tarkkaan käytän nimitystä häirikkö. Sitähän se on, häiritsevää käytöstä.

Eli vanhempana sanot oppilastasi tai lastasi esim. tyhmäksi sen sijaan, että toteaisit hänen tekevän tyhmiä asioita? Onnea vaan kasvatusvastuussasi 🙄

Tämä raivostuttaa! Sitten vielä ihmetelleen uupumista ja mt-ongelmia.

Oma lapseni laitettiin ulkomaalais- ja poikapainoitteiseen ryhmään päiväkodissa, koska "hän sopii sinne hyvin rauhoittavalla olemuksellaan". No, ei varmaan ole ihmetyksen paikka, että vaihdettiin päiväkotia.

Tuntuu helpottavalta ja vähän surulliseltakin lukea että muillakin on samoja kokemuksia kuin itselläni. En ollut mikään huippu koulussa, mutta hyvin kiltti ja rauhallinen. Tottahan toki sain kylkeeni moniongelmaisen kaverin, jonka ripustautumista minuun tuettiin joka suunnasta. Kyseinen henkilö oli hyvin raskas (masennusta, draamaa, manipuloivaa huonoa käytöstä) ja minä olin lapsena naiivi. Yritin tietenkin tukea ja auttaa, mutta lopulta koko elämäni olikin sitten vain tämän toisen ihmisen pahaa oloa. Pitkiä vihaisia viestejä, joissa uhkailtiin itsensä satuttamisella jos en vastaisi nopeasti, mustasukkaista eristämistä muista ihmisistä ja oman pahan olon purkamista minuun. Masennuin lopulta itsekin, aloin viillellä ja sairastuin syömishäiriöön. Koulu meni surkeilla numeroilla ja omat ongelmat seurasivat ammattiopintoihinkin.

Näin jälkikäteen osaan olla myötätuntoinen tätä kaveria kohtaan, hänellä oli selkeästi paha olla ja hän olisi tarvinnut paljon enemmän tukea kuin mitä sai. Samalla olen kuitenkin katkera tilanteen aikuisia kohtaan, jotka viimeiseen asti yrittivät tehdä minusta tukikeppiä. Kaikki draamat, riidat ja huono kohtelu piti "vain selvittää" vaikka sitten opettajien puuttumisella, mutta nimen omaan siten että tuo ongelmissa oleva kaveri rauhoittuisi ja homma voisi jatkua. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi että minusta ei oltu huolissaan eikä minun jaksamisellani ollut väliä, koska en riehunut koulussa. Olin vain väline toisen ihmisen rauhoittamiseksi.

Jep, kokemusta on. Meidän kaikkia kolmea normaalikäytöksistä lasta on käytetty "patjoina" häirikkötapausten välissä. Eniten esikoista joka on 14-vuotias. Erittäin oikeustajuisena ja järjestelmällisenä oppilaana sai aina istua häirikköpoikien välissä samaan aikaan kun kikattajatytöt saivat kihertää keskenään ja valita toisensa pareiksi paritehtäviin.

Kun rangaistuksia ei enää saa antaa, niin pakkohan opettajan on keksiä jotain muuta keinoja millä häiriköt voisi saada pidettyä rauhallisina. Ne eivät yleensä ole yhtä tehokkaita ja niillä on haittapuolensa aivan niin kuin rangaistuksillakin, mutta niitä on pakko käyttää, koska vaihtoehtoja ei oikein ole.

Se asiantuntijoiden suosima linja missä kaikki haittapuolia omaavat järjestyksenpitokeinot poistetaan käytöstä kun ei ole kestävä. Kaaoksen ja kurittomuuden haittapuolet ylittävät kaikki järjestyksenpitokeinojen tuottamat haittapuolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketähän sä osoitat syyttävällä sormella? Tuo tukitoimi on psykologien lanseeraama. Sinä koulupsykologina olet vastuussa ihan itse siitä, että tukitoimet ovat oikeanlaisia, ei kukaan muu. Sinun tehtäväsi on arvioida millaista tukea oppilas tarvitsee, miten tuki toimii ja purkamaan toimimattomat tuet. Miksi sinä laitat oppilaat toistensa tueksi, jos se tuki on jommaltakummalta pois? Tiedätkö edes oman vastuusi koulupsykologina? Tiedätkö, että sulla on sananvaltaa kaikkein eniten? Jos et osaa perustella itseäsi, silloin jonkun (kuten rehtorin) on pakko toimia, koska oppilaat eivät voi jäädä ilman tukitoimia. Sun pitää tehdä työsi, hyvin yksinkertaista.

Olet väärässä. Psykologi ei ole pedagogi kuten opettaja on. Hullua olisi, että jos opettaja näkee että Nico-Petteri tarvitsee vaikka lisää tukea kirjoittamisessa, se pitäisi erikseen käydä hyväksyttämässä ja tarkistuttamassa koulupsykologilla millaista tuen pitää olla Nico-Petterin kirjoittamisen kehittymiseen. Jos opettja ei tiedä miten auttaa Nico-Petterin kirjoittamista, silloin konsultoisi mieluummin vaikka erityisopettajaa, jolla erityispedagogiikan osaamista. 

Psykologi päättää sen sijaan, jos pitää oppiaine yksilöllistää eli mukauttaa, siihen täytyy olla psykologin tutkimukset ja lausunto. Mutta hullua kuvitella, että koulupsykologi kävisi ohjaamassa opettajia siitä, miten tuki pitää järjestää kouluilla. Missä opettajan ammattiylpeys, jos ope ei muka näe miten oppilasta pitää tukea, mistä tuesta oppilas hyötyy ja mistä ei? Onko opettajat todella noin kädettömiä?

Se on kaikkea muuta kuin hullua, se on ainoa tapa auttaa oppilasta. Opettaja ei voi kirjata hopsia ilman koulupsykologia ja muuta oppilashuoltoryhmää. Oppilaalla ja vanhemmilla on oikeus oikeanlaiseen tukeen ja jos opettaja sen estää sillä ettei oppilaan asioita oppilashuoltoryhmään viedä, tekee hän hallaa ihan kaikille, myös itselleen.

Tuen saaminen ei edellytä sitä, että psykologi käy kädestä pitäen opettajaa ohjaamassa. Koulupsykologi ei ole mikään tuen antamisen ylin auktoriteetti tai sellaisessa asemassa, joka siitä yksin päättäisi. Lue viittaus oph.fi alempana. Eli tuen antaminen on aloitettava heti kun opettaja tuen tarvetta huomaa. Ei siihen tarvita ensialkuun koulupsykologia sanomaan mitä pitää tehdä, vaan opettaja omalla ammattitaidollaan ja harkinnallaa antaa tukea kaikille sitä tarvitseville (yleinen tuki).  Jos tuen tarve on säännöllistä, siirrytään tehostettuun tukeen. Tehostetun tuen antaminen ja järjestäminen toki käsitellään yhdessä moniammatillisesti mutta kyllä siinä pedagogilla on se suurin osaaminen ja vastuu määritellä, millaista tukea oppilas tarvii. Muut ammattilaiset ovat vain pohdinnassa mukana. Erityiseenkin tukeen siirtäminen käsitellään yhdessä moniammatillisesti. Eli yhdessä päätetään, että erityistä tukea tarvitaan mutta kyllä pedagogiikan ammattilaisilla on paras näkemys siitä, mitä se tuki käytännössä on. 

Käytännössä entisenä koulupsykologina (nyt mammalomalla) olen huomannut, että välillä opettajat vetoaa siihen, että "en voi tehdä mitään kun ei ole koulupsykologi tutkinut/sanonut mitä mitää tehdä", ennen kuin tukea voidaan antaa. Ja näinhän se nimenomaan ei pitäisi mennä. Tai jos minä psykologina sanon, että olen tutkinut lapsen ja hänellä on kielellisiä ohjeita, voisiko oppilaalle ohjeet antaa kuvallisessa muodossa tai tehdä toiminnallista oppimista, ei minulla psykologina ole sen sijaan mitään työkaluja tulla tekeään sitä opetusta opettajan puolesta. Luotan open ammattitaitoon siinä, että hän osaa kyllä järjestää kuvatuet, toiminnallisen opetuksen jne. ammattitaitonsa mukaisesti. 

ei ap mutta myös koulupsykologi

 Oppilaalla on oikeus riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukeen heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuslaissa säädetyn tehostetun ja erityisen tuen antaminen edellyttää yhteistyötä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa seuraavissa tilanteissa:

tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään moniammatillisesti yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa (PoL 16 a §, 30.12.2013/1288)

ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä tehdään oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa moniammatillisena yhteistyönä selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tai erityisestä tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta. Näiden perusteella tehdään arvio erityisen tuen tarpeesta. Nämä kolme muodostavat pedagogisen selvityksen.

Oppilaan tai huoltajan suostumusta ei välttämättä tarvita oppilaan asian käsittelyyn edellä mainituissa tapauksissa.

Moniammatillisuuden toteutumiseksi tähän käsittelyyn osallistuu aina muitakin tuen ammattihenkilöitä kuin opettajia tai rehtori. Moniammatillisuuden kriteeri toteutuu silloin, kun asian käsittelyyn osallistuu opetushenkilöstön lisäksi käsiteltävän asian mukaan kouluterveydenhuoltoa ja/tai psykologi- ja kuraattoripalveluja edustavia jäseniä.