Onko tuttua: valmistatte ruoan ja saatte siitä itse vain vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä käynyt noin nyt etäaikana. Teen jatkuvasti töitä kotona. Mies käy töissä ja lapset koulussa ja monesti sen jälkeen harrastuksissa. Työpäiväni ovat todella kiireisiä. Lounastauolla ehdin yleensä vain köyttää koiria ulkona. Iltapäivällä on yleensä joku pieni tauko, jolloin ehdin laittaa esim. kiusauksen uuniin, tehdä wokin (edellisenä päivänä valmistelluista tarvikkeista tai paistaa lihapullat tms. Mies syö lounaan työpaikalla ja lapset koulussa. Lapsilla on yleensä vielä joku pieni eväs mukana, jos menevät harkkoihin.

Muu perhe tulee yleensä kotiin neljän jälkeen, jolloin ruoka on valmiina,mutta itse jumitan usein jossain teams-neuvotteluissa viiteen saakka. Usein kattila oli tyhjä, kun itse pääsin syömään ja nälkä kova, kun olin syönyt päivällä jonkun rahkan ja banaanin. Piti oikeasti raivosta perheelle, että myös minulle pitää jättää ruokaa! Viimeiset puoli vuotta olen taktikoinut päiväni niin, että minulla ei ole aikaa tehdä ruokaa ja mies saa tehdä sen kun tulee töistä. Jos iltapäivällä on tauko, niin juon rauhassa kahvia tai pistän vaikka pyykkikoneen pyörimään.

Miten ne koirat on ennen etäilyä pärjännyt lounastauolla ilman lenkkiä?

Kyllähän ne pärjää mutta kivempi niille on päästä pissalle siinä välissä kun se kerran mahdollista on. Ohis

Mun sisko on kertonut joskus myös että heillä saattaa käydä niin ettei esim. grillattua lihaa riitä hänelle, kun lapset ja mies ottaa ensin. Mä oon ihmetellyt, että miten niin voi käydä., että mikä hunnilauma sitä ruokaa on ottamassa. Meillä lapset saa myös ottaa ennen aikuisia, mutta heillä on tapana kysyä, että kuinka paljon voi ottaa esim. just pihviä tai lihapullia tms. heidän mielestään hyvää ruokaa. Se on ihan automaatio, että tavallaan lasketaan kaikille riittävän. Tietysti sitten lisukkeita saa ottaa miten paljon vain eli vaikka keitettyä perunaa, kastiketta, salaattia tai leipää. (Mutta ei niitä siis kukaan haluakaan hirveästi syödä.) Sitten kun oon selittänyt siskolle, että miksette vain sano lapsille kuinka monta voi ottaa että kaikille riittää. Että lapsille pitää opettaa myös kohteliaisuutta ja muiden huomioimista. Puhumattakaan siitä, että parempi opettaa myös terveellistä lautasmallia eikä esim. ole ok vetää pelkästään grillattua lihaa vaikka kuinka siitä eniten tykkäisi. Mut ei mun sisko ymmärrä vaan hänen mielestään lasten syömistä ei pidä rajottaa mitenkään. Ymmärrän senkin pointin, mutta toisaalta jos tietynlainen ruoka maistuu lapsille liiankin hyvin niin ylipainohan siinä on vaarana ja siskoni lapsilla tämä on realisoitunut eli ovat ylipainoisia. Ehkäpä heissä näkyy se, että jotain runsaskalorista ruokaa on voinut ottaa miten paljon vain. Mun perheessä taas kaikki on hoikkia. (Myös siskon mies ja hänen lapsuudenperheensä on hoikkia ettei  heidän lasten ylipaino selity edes hänen miehensä geeneillä.)

Ei meillä siis kaikkea ruokaa lasketa ja määriä rajoteta vaan kyllä sitä. makaronilaatikkoa tai kiusausta saa ottaa miten paljon vain. Teen niitä isot satsit että varmasti riittää seuraavallekin päivälle. Mutta just näissä tietyissä ruuissa sitten on vähän rajotteita eikä voi syödä pelkästään esim. lihapullia vaan vatsaa pitää täyttää muullakin. (Lihapulliakin kyllä tehdään seuraavallekin päivälle ja niitä sille myös riittää kun on näitä annossuosituksia. Ikävä tiukkis oon varmasti siskoni mielestä, mutta toisaalta oonpahan saanut aina myös itse ruokaa vaikka viimeisenä ottaisinkin.)

Kaikkein helpointa on jakaa annokset jo valmiiksi. Tein sitä, kun lapset olivat pieniä - ihan siitä syystä, etteivät turvallisesti ylettäneet ottamaan ruokaa itse. Jossain vaiheessa se jäi pois. Tässä joku aika sitten tajusin, että mies pystyy yksinään syömään vaikka puolet kaikesta ruuasta, jos en sitä rajoita (on ylipainoinen ja lihoo koko ajan, ei hallitse mielihalujaan, kun ei tajua, että jokainen voi itse huolehtia omasta syömisestään... sukuvika heillä).

Olen taas päätynyt annostelemaan ruokaa - miehelle. Laitan ison annoksen, en siis mitään nokaretta, ja silti tulee ulinaa, että eikö nyt voi ottaa kolmatta pihviä? Ei voi, ihan terveyden ja hyvinvoinnin takia. Samoin tulee ulinaa, kun lautasella on salaattia (ihan perussalaatti kurkku-tomaatti-salaatti tai vaikka coleslaw'ta tai perunasalaattiakin!) että hän tarvitsee lihaa, ei mitään kasviksia. Ja sitten juoksee vessassa kun suoli kiukuttelee rasvasta (jos en ole vahtinut syömistä).

Lisäksi olen nyt joutunut jo tekemään niin, että kun olen annostellut ruuan ja lapset ovat ottaneet omat annoksensa, niin laitan kaiken pois jääkaappiin, jos tarkoitus on, että siitä riittää vielä myöhemmäksi.

Tiedän olevani idiootti, ja tiedän, että tämä on vain damage controllia, ei mitään järkevää toimintaa. Mutta ihan oikeasti, jos lautasella (Ikean peruslautanen, suurempi kuin teeman matala lautanen) on esimerkiksi parsaa ja kurkku-tomaatti-salaattisekoitusta noin 1/3 lautasesta, perunamuussia useampi kauhallinen ja kaksi kasslerpihviä, lautasen vieressä kaksi isoa ruisleipää ja lasissa vissyä/kokista, niin mielestäni se on ihan kohtuullinen ja riittävä annos. Etenkin kun kyseinen syöjä EI tee raskasta ruumiillista työtä eikä harrasta lainkaan liikuntaa (teloi itsensä talven liukkailla eikä pysty edelleenkään esimerkiksi kävelemään kuin aivan tasaisella maalla). Vai onko minun käsitykseni kohtuullisuudesta hämärtynyt?

Samaan aikaan hunnilauma (eli teini-ikäiset pojat) syövät aivan tyytyväisenä yhden, max 1,5 pihviä, puoli lautasellista kasviksia (parsakaalia ja porkkanaa parsan tilalla + salaatti) ja ison läjän perunamuussia, pari ruisleipää ja maitoa/vettä/mehua. Minä en syö kuin puolikkaan pihvin (liha ei ole enää lempiruokaani), riittävästi perunamuussia ja sitten yli puoli lautasellista kasviksia (kaikkia mahdollisia).

Ja oikeasti ne määrät ruokaa, jota teen, on laitoskeittiötasoa. Lohta menee yli kilon pala uunilohena (medaljonkeina vähemmän), perunoita kuorin muussiin yli kaksi kiloa (taisi olla 2,5kg viimeksi kun punnitsin, yleensä vain teen silmämääräisesti) eli liki puoli kiloa per henki, kasviksia keitän 2l:n kattilassa (tai höyrytän), kurkkua menee yksi iso kurkku kerralla salaattiin jne. Silti mies valittaa, että on liian vähän ruokaa.

Mies on siis perheensä kuopus, ikäeroa sisaruksiinsa 20v ja 15v. Oli tottunut olemaan hemmoteltu pikkuveli, joka sai aina kaiken ja aina ensin. Ei osaa jakaa, eikä osaa ottaa muiden tarpeita huomioon. Perheenjäsenenä toimiminen on hirveän vaikeaa, ja minusta on naurettavaa, että minun tarvitsi aikoinaan kertoa, että aikuinen ihminen ja isä joutuu ihan itse oma-aloitteisesti tinkimään omasta ajastaan ja omasta mukavuudestaan lasten vuoksi, ja että lasten tarpeet menevät hänen tarpeidensa edelle. Kipuilee senkin kanssa, että äitinsä ja isänsä eivät enää pystykään hyppäämään hänen joka toiveeseensa, ja joutuu nyt itse vuorostaan auttamaan (todella iäkkäitä, isä reilusti yli 90v) vanhempiaan.

Tuli nyt vähän avautumista, mutta ap:lle ja muille: uhriutuminen ei pelasta ketään. Jos joku ei osaa ottaa muita huomioon, niin perheessä on pakko asettaa rajat ja jos se tarkoittaa sitä, että jaetaan annokset lautasille etukäteen, niin sitten se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valmistat ruokaa niin vähän?

No esim. kala on hyvää ja sitä otetaan sitten paljon. Kun otan viimeisenä, huomaan, että sitä on jäljellä minulle enää ihan vähän, mikä tietenkin harmittaa, koska kala on hyvää. ap

Hmm.. voisiko tuollaiset ruuat, joiden tiedät maistuvan kaikille, tarjoilla ensimmäisellä kerroksella lautasille annoksina sinun toimestasi (että kaikki varmasti saa) ja sitten jos jotain jää, lisää saa ottaa. Ja jos ei jää, niin sitten voivat ottaa leipää tms. lisäksi.

Pidä puolesi.

Hyvä vinkki. Toinen olisi, että toivottavasti ap:n kotona ruokaillaan yhdessä, jolloin kaikki saavat Vatsansa täyteen ensimmäisellä kierroksella ja toiselle kierrokselle mennään vasta, kun kaikki ovat saaneet lautaselle ensimmäisensä. Monissa perheissä olen nähnyt tämän tapahtuvan erillisellä huutelulla: "Ovathan kaikki saaneet syödyksi? Spagetti on jo loppu, mutta jauhelikastiketta on vielä vähän. Kuka ottaa?" Tarvittaessa joku jakaa loput halukkaiden kesken tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Kuukauden loppupuolella olen itse useamman päivän jo syömättä, menen leivän palalla,. Rahat eivät ruokaan riitä, mun mahani ohi menee kolme teini-ikäistä lastani.

Kuvittelet saavasi jonkun marttyyrikruunun tästä? Kuulostaa mielestäni enemmän avuttomuudelta kuin jaloudelta.

Itseksesi

Itsehän voit kuvitella ja olla ihan mitä mieltä tahansa omasta elämäntilanteestani, jota et tiedä. On hirveän helppoa huudella ja asettaa itsensä toisen yläpuolelle juuri tietämättömyyttään. Marttyyrin kruunua en todellakaan hae, elämän realiteetit ovat vain tuollaisia kuin ovat. Miksi totuuden kuuleminen häiritsee sinua noin? Olen matalapalkka-alalla töissä ja rahani eivät riitä elämiseen. Miten vaikea tuota on sinun ymmärtää? En ole ainoa ihminen vastaavanlaisessa tilanteessa.

Mutta taidat olla ainoa, joka ei pyri korjaamaan tilannetta. Jos rahat ei riitä elämiseen ja on vielä huollettaviakin niin apua voi ja pitää hakea. Itseksesi voisit pureskella vaikka kynsiäsi.

Meillä ruoan valmistanut henkilö kokoaa aina lautasannokset lieden äärellä ja joku nuorista tarjoilee. Se on kiva tapa ja kaikki pääsevät aloittamaan ruokailun yhdessä kauniisti asteltuna.

Jos jollekin jää vielä nälkä, hän voi ensimmäisen lautasellisen syötyään kysyä, sopiiko jos hän käy santsaamassa.

Kokeile sinäkin tätä!

Itse teen ruokaa runsaasti ja siitä jää aina miehelleni evääksi. Perheessä on  treenaava mies ja 12-vuotias poika, joten ruokaa pitää olla, että kaikki saavat kunnolla syödäkseen. Juuri äsken tein kiusauksen, johon laitoin  mm. 1 kg perunaa ja siitä riittää kaikille ja mies ottaa loput evääksi. 

Erittäin outoa. Minä teen meillä useimmiten ruoan. Teen ison annoksen, että kaikki voivat santsata niin paljon kuin haluaa (meillä on kaksi teiniä syömässä myös). Ja sen jälkeenkin jää seuraavan päivän työeväiksi, ettei tarvi maksaa kalliita lounaita. Tässä on ihan turha säästää, sillä jos lämmintä ruokaa ei saa syödä niin paljon kuin haluaa, häviävät kaapista alta aikayksikön kaikki hedelmät, leikkeleet, paistopisteen tuotteet, välipalapatukat, pähkinät, proteiinirahkat, you name it. Joten teen ruokaa riittävät, niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen ruokaa runsaasti ja siitä jää aina miehelleni evääksi. Perheessä on  treenaava mies ja 12-vuotias poika, joten ruokaa pitää olla, että kaikki saavat kunnolla syödäkseen. Juuri äsken tein kiusauksen, johon laitoin  mm. 1 kg perunaa ja siitä riittää kaikille ja mies ottaa loput evääksi. 

No ei kyllä isoa kiusausta tule kilosta perunoita.

Ruuat yleensä säilyy, mutta jos jotain herkkuja sattuu olemaan, niin ne yksinkertaisesti vaan katoaa kuin tuhka tuuleen. *Puf*

Hihi, syö itse ensin jo ruokaa laittaessasi, niin et jää ilman. Kiukkuiseksihan siitä tulee, jos nälkäiseksi jää. Lentokoneessakin pitää tilanteen tullen ottaa happinaamari ensin itselle, vain siten pystyy auttamaan muita.

Osta tuplamäärä kalaa ensi kerralla ja ota itsellesi ekana sopiva annos jolla lähtee nälkä. Ehkä saat siitä osviittaa mikä määrä on oikeasti sopiva määrä ruokaa.

Miten muut ottavat ruokaa? Ottaako useampi lapsi tosiaan sylki heruen sitä pelkkää herkullista, maistuvaa kaikkien suosikkia kalaa valtavan määrän vai onko annos koottu siten että puolet kasviksia ja salaattia, neljännes esimerkiksi perunaa ja neljännes sitä kalaa?

Ei kannata opettaa lapsille että vähät äidistä, ottakoon he aina ensin miten paljon tahansa. Opetat ettei sinulla ole mitään arvoa ja olet koko muun porukan piikaparka. Jokaisen joka osaa ottaa lautaselle oman annoksensa pitäisi tajuta että ei voi kahmia itselle isoa määrää pelkkää suosikkiaan vaan annos kootaan huomioiden sekä toiset syöjät että ravitsemussuositukset.

Minua ei inhota lihavat ihmiset vaan ahneus. Se että keskitytään vain siihen että itse saa ottaa mielin määrin ja muista ei tarvitse välittää. Se on oksettavaa.

Ei käy noin. Kontrolloin määriä tarvittaessa mutta kyllä 10 v osaa jo itsekin kysyä kuinka paljon voi ottaa vaikka kanafiletä. Lisukkeita (vaikka parsakaalia mistä poikakin tykkää) saa ottaa vapaasti.

Meillä oli aikoinaan vähän tuota ongelmaa herkkujen kanssa. Kun tein esim jonkun piirakan, niin ennätin syödä siitä ainoastaan pari palaa, kun mies oli mättänyt kaiken muun. Ei tietenkään kerralla, mutta jos itse syön vain esim. päiväkahvilla, niin mies ottaa aamiaisella, lounaalla, välipalalla jne. Jossakin vaiheessa hermostuin ja jaoin jatkossa piirakan puoliksi ja sanoin, että mun osuuteeni ei sitten kosketa. Tämä siis ennen lapsia. Meilläkin mies viettänyt lapsuutensa ainokaisena ja ei ollut tottunut jakamaan. Nauroi vedet silmissä, kun kerroin miten omassa lapsuudessa useamman sisaruksen kanssa tapeltiin tosissaan, että joka muru tuli jaettua tasan. Ei uskonut, että sellaista voi olla. Totuus on kyllä hänellekin selvinnyt omien lasten myötä ja oppi mennyt perille :)

Ap,et ole vieläkään vastannut miksi teet liian vähän ruokaa.

Ei ole tuttua koska teen ruokaa reilusti niin että kaikille riittää ja jää vielä seuraavaksi päiväksi.

Harvoin. Jos ruoka loppuu se joka tulee pöytään viimeisenä voi toki jäädä ilman. Jos itse laitan ruuan huolehdin kyllä että en ole viimeisenä syömässä. Jos puoliso on laittanut ruokaa liian vähän voi niinkin käydä että minulle ei ole jäänyt, mutta silloin laitan itselleni ruuan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teen ruokaa runsaasti ja siitä jää aina miehelleni evääksi. Perheessä on  treenaava mies ja 12-vuotias poika, joten ruokaa pitää olla, että kaikki saavat kunnolla syödäkseen. Juuri äsken tein kiusauksen, johon laitoin  mm. 1 kg perunaa ja siitä riittää kaikille ja mies ottaa loput evääksi. 

No ei kyllä isoa kiusausta tule kilosta perunoita.

En ole tuo jolle vastasit, mutta meidän 3-henkisessä perheessä siitä tulee 2 päivän pääruoka ja 1 lounasrasia pakkaseen.