Oletteko törmänneet patologiseen valehtelijaan?

Tunnen yhden naispuolisen. Välillä ollut seurassa kun selittää jollekin mitä on tehnyt aiemmin kun olen itsekin ollut mukana ja voi sitä paskan määrää mitä saattaa selittää. Tulee aivan mielipuolinen olo, että noinko se menikin ja miten voi valehdella niin ettei sitä yhtään huomaa, uskoo varmaan itsekin valheisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija

03.10.2015 klo 11:09

Se on jotenkin noloa, kun joku valehtelee ja kukaan ei oikeasti edes usko. Huomaako valehtelija itse, ettei kukaan ota hänen juttujaan todesta? Noloa, jos ei itse tajua jääneensä jo ajat sitten valehtelusta kiinni...

kuuluu varmaan taudinkuvaan...

 

Liian tiukat vanhemmat ja liian tiukka nalkuttava puoliso laukaisee taudin monelle uudestaan.

Kun pitää valehdella sen takia ettei suututa tai aiheuta surua lähemmilleen. Siitä se monella lähtee. Kasvatuksellisesti olisi mahdollista välttää tuollaisen sairauden kehittyminen persoonaan. 

Kun ihminen on kasvatettu siihen että valehtelulla voi välttää riitoja ja tilanteita joissa toinen loukkaantuu niin helposti jää sille tielleen.

Mun yksi kaveri on mytomaani tai patologinen valehtelija - en tiedä, mikä noiden ero on. Hänen valehtelunsa on sillä tavalla harmitonta, ettei hän huijaa tai hyödy siitä mitenkään, paremminkin päin vastoin. Hän on muutenkin aika, hmm, erikoinen persoona, moni pitää häntä todella epämiellyttävänä ihmisenä.

-

Sanoisin näin, että hän alkaa valehdella silloin, kun seurassa on hänelle ennestään tuntemattomia tai puolituttuja ihmisiä. Alkoholi siivittää myös hänen juttujaan hurjemmiksi. Hänellä on sellainen ns. keksitty maailma (tai ainakin osittain keksitty, siinä on kyllä totuuspohjaakin), johon nämä jutut yleensä liittyvät. Voi olla, että hän valehtelee nykyään erilaisista jutuista kuin silloin, kun tapasimme - en ole pitkään aikaan kuullut hänen valehtelevan, mutta yksi ystävä mainitsi, että kerran oli taas jutut aika lennokkaita.

-

Pidän tätä valehtelemista jonkinlaisena psyykkisenä vauriona. En osaa oikeastaan sanoa siitä tämän enempää. Tämä ihminen on sellainen, että hänellä on hyvin vahva ns. julkinen minä, joten sisin ja siihen liittyvät heikkoudet eivät hänellä kauheasti pääse pintaan. Tiedän kuitenkin, että hänellä on ollut ainakin yksi erittäin surullinen tapaus perheessään. 

-

Valehtelustaan huolimatta tämä kaverini on ystävällinen, älykäs ja huomaavainen ihminen. Hänen puolisonsa on ihan normaali ja mukava ihminen, joten siksikin ajattelen, että tässä kaverissani täytyy olla enemmän huonoja puolia kuin hyviä (tiedän, tämä lausunto saattaa kuulostaa oudolta, mutta en viitsi ihan hirveän yksityiskohtaisesti kertoa tästä henkilöstä, ettei olisi niin tunnistettava - joku hänet hyvin tunteva saattaa kyllä kuvailuni perusteella hänet tunnistaa).

-

Hänen valehtelunsa on ennen muuta kiusallista, siihen on vaikea sanoa mitään. Kukaan hänet tunteva ei usko niitä juttuja. Mutta kuten sanottu, hän ei yleensä valehtele tutussa seurassa, joten siihen törmää tosi harvoin.

Olin kerran niin rakastunut erääseen hurmaavaan mieheen, joka lopulta paljastui ihan läpimädäksi ihmiseksi. Ei voi ymmärtää. Myös minä olen luonnostani tosi pikkutarkka ja hyvämuistinen, aloin siis jo alkuvaiheessa huomaamaan kaikenlaisia ristiriitaisuuksia tän miehen puheissa. Siis ihan sellaisia pienenpieniä, joista ei hänelle edes ollut mitään hyötyä, mutta joita piti kuitenkin aina viljellä. Tulin epäluuloiseksi ja selvittelin vähän asioita...hmm, sieltä selvisikin kaikenlaista mielenkiintoista. Muistan hyvin sen tyhjän tunteen kun tajusin, kuinka mies oli valehdellut ihan kaikesta, siis ihan kaikesta. Myös tämä herrasmies oli sellainen exänsä haukkuja, aina valitteli kuinka ex pommittaa ja vainoaa häntä, ei sitä kuulemma millään jaksaisi. Todellisuudessa hän oli se, joka ei voinut jättää rauhaan tätä exäänsä, joka tuntui suhtautuvan mieheen aika välinpitämättömästi. Sain myös selville, että minustakin oli jo ehditty levitellä ties mitä juttuja.

 Onneksi pääsin aika vähällä tän miekkosen kanssa, osaksi kiitos skeptisen luonteeni. Nykyään mua jo naurattaa kun muistelen häntä, kaikenlaisia niitä onkin...