Harmittaako vanhmpia, kun lapsettomat ovat yhtä onnellisia vähemmin uhrauksin?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:37"]

Edelleen, ei onnellisuus ole mikään mitattava yksikkö.

[/quote]Olet väärässä, ja se kerrottiin sinulle jo. Miksi jatkat?

[/quote]

Lue sitten kaikki onnellisuustutkimukset ja elä elämäsi tutkimusten mukaan. Mitä siis täällä poraat, jos kerran tieteellisesti on todistettu, että vaihtoehdoilla A, D ja E tulet onnelliseksi, mutta vaihtoehdoilla B, C ja F onnettomaksi. Luet vain tutkimukset ja elät koko elämäsi onnellisena. Helppoa!

Ei, kun en koe asiaa niin. Minä pääsen seitsemänteen taivaaseen, kun rutistan sylissäni kuusivuotiasta, jonka korvan takana tuoksuvat pihaseikkailut. Hetken maailma on täydellisen onnellinen ja kaikella on tarkoitus. 

Tosissaan miten kukaan edes miettii tämmöisiä asioita? Toisen onnellisuus on itseltään jotain pois? Vissiinkin se tilanne sitten joidenkin kohdalla näin on. Onhan se harmillista.

Ei harmita, hassu kysymys. Minusta se on kaikkien kannalta hyvä, että ihmiset ovat onnellisia, olivat he sitten lapsettomia tai eivät. Itse ajattelin joskus, että en varmasti halua lapsia koskaan. Nyt minulla on kaksi lasta, ja luulen, että ilman heitä en olisi näin onnellinen. Jotain puuttuisi. Mutta jos joku toinen on onnellinen ilman eikä lapsia halua, hyvä niin. Tärkeintä, että itse tietää.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:53"]

Niin. Hmm. Mä näen asian vähän niin, että jos lapsia kaipaa, niin voi olla vaikea olla onnellinen ilman niitä. Oli niistä vaivaa tai ei. Mutta jos ei kaipaa, niin varmaan ei sillon halua lapsia. Ihmiset on erilaisia.

[/quote]Tämä oli juuri ketjun pointti. Hyvä, että joku tajusi.

En olisi koskaan osannut kuvitellakaan miten onnelliseksi tulen lapsen saatuani! miettikää näin päin. Lapselliset ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat vaikka lapsista on niin paljon vaivaa! Siitä voikin sitten päätellä kuinka onnellisia ne hyvät hetket ovat kun peittävät alleen kaiken sen vaivan ja kärsimyksen!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:53"]

Niin. Hmm. Mä näen asian vähän niin, että jos lapsia kaipaa, niin voi olla vaikea olla onnellinen ilman niitä. Oli niistä vaivaa tai ei. Mutta jos ei kaipaa, niin varmaan ei sillon halua lapsia. Ihmiset on erilaisia.

[/quote]Tämä oli juuri ketjun pointti. Hyvä, että joku tajusi.

[/quote]

Sama asia on sanottu jo monta kertaa.

Tästä keskustelusta voisi päätellä, että vanhemmuus on pelkkää työtä. Onhan se palkitsevaakin. En ole kuullut yhdenkään vanhemman sanoneen, että katuisi lasten hankkimista. Joten se tuskin on tuntunut turhalta työltä, josta ei saa itselle mitään.

Mutta ihminen, joka on viimiseen asti vältellyt sitä "työtä" ja maannut sohvan pohjalla yksin koko elämänsä, saattaa katua myöhemmin, ettei ole jättänyt tähän maailmaan mitään merkkiä itsestään.

Ja itse olen lapseton. Toistaiseksi. Teen kuitenkin mielelläni sen "työn" ja valvon öitä lapsen vuoksi, sitten kun sen aika on. Tiedän saavani palkinnoksi koko loppu elämäni kestävää rakkautta. Sitä tuskin korvaa mikään.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 10:08"]

Jos joku tulee onnelliseksi kutomisharrastuksen kanssa ja toinen laskuvarjohyppyjen kanssa, miksi se laskuvarjohyppääjä harmittelisi, että hitto vieköön, kun ei tullut kudottua?

[/quote]Tätäkään ei kysytty. Oikea vertaus olisi: Harmittaako laskuvarjohyppääjää, että hän on sellainen adrenaliininarkkari, jonka täytyy onnellisuutensa eteen maksaa kalliista ja jossain määrin vaarallisesta harrastuksesta, kun joku toinen saa samanlaiset sävärit keinutuolissa istuen?

Suomalaisten lukutaito herättää minussa todellista huolta.

[/quote]Niin, nimenomaan. Miksi harmittaisi, jos se laskuvarjohyppyharrastus on mahdollinen ja kutominen ei vain kiinnosta?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 11:01"]

Mutta ihminen, joka on viimiseen asti vältellyt sitä "työtä" ja maannut sohvan pohjalla yksin koko elämänsä, saattaa katua myöhemmin, ettei ole jättänyt tähän maailmaan mitään merkkiä itsestään.

[/quote]Vanhemmat ja lapsettomat ovat länsimaissa avan yhtä onnellisia myöhemmissä elämänvaiheissaan. Lapsia hankkimalla ei siis tulla yhtään sen onnellisemmaksi. Lapsettoman ei kuitenkaan tarvite päkistellä oman onnellisuutensa eteen läheskään niin paljon kun tyypillisen vanhemman.

Missä tällainen tutkimus on?

Ei harmita yhtään, hyvä vaan että lapsettomatkin ovat onnellisia. Omalla kohdallani minun olisi vaikea kuvitella, että mikä saisi minut näin onnelliseksi kuin mitä lapset ovat tehneet. Jotenkin tämä tunne onnistumisesta on niin valtava, kun katselee ja kuuntelee noita omia teinejä, ovat niin täynnä elämäniloa, ovat fiksuja, koko elämä edessä.. Itselle tulee niin pakahduttava kiitollisuus ja onni siitä, että ollaan saatu miehen kanssa aikaan jotain tuollaista. Ei siinä ole mitään merkitystä sillä, paljonko on rahaa mennyt tai paljonko tunteja heistä huolehtimiseen, se vaan tuntuu siltä elämän perimmäiseltä ja syvimmältä tarkoitukselta.

Niitä on vähän vaikea verrata. Lapsettomana oli elämä tietysti helpompaa. Rahaa ja aikaa pystyi käyttämään itseensä. Päätökset tehdä vain itseään ajatellen. Mutta silti jotenkin nuo lapset ovat niin ihania. Ja se ihanuus muuttaa muotoaan, kun ne hankkivat perheen ja omia lapsia.

Varmaan harmittaisi, jos kokisi tekevänsä uhrauksia. En halunnut mitään muuta maailmassa niin paljon tulla raskaaksi. Samoin olisin halunnut alatiesynnytystä, mutta kummatkin leikattiin tarjontavirheen vuoksi. En ole ikinä ollut onneton pikkulapsivaiheen aikana. Imetin yli 1,5 vuotiaaksi molempia ja rakastin sitä läheisyyden aikaa. Mies on ollut ja on edelleen kuvioissa ja avioliitto voi erinomaisesti. Hän on ollut molempien koti-isä, eli jaamme arjen. Kumpikin saa omaa aikaa juuri niin paljon kuin haluaa. Joskus toinen vanhempi jopa lomailee lasten kanssa ja toinen saa olla kotona jylhässä yksinäisyydessä. Ikävä kyllä iskee nopeasti.

En voi hlökohtaisesti ymmärtää, miten velat voivat pitää elämästään. Se vaikuttaa niin yksinäiseltä ja ennen kaikkea tyhjänpäiväiseltä. Juu juu, ei ole, koska teatterit, kiirehtii joku sanomaan. Fine :) Ei minun tarvitsekaan ymmärtää. Kuten ei velakaan ymmärrä minun elämääni.

Lapset tuovat vanhemmille suuren onnen ja erilaisen rikkauden kuin raha+omaisuus.
Vaikkakin siihen täytyy uhrata paljon juurikin omaa-aikaa ja rahaa, mutta usko pois, useampi lapsisessa perheessä lapset saavat hyvät eväät elämälle.
Kirjoitit ,'että sen pitäisi antaa huomattavasti enemmän ,että siinä olisi järkeä.' Tässä kohtaa täytyy myöntää ,että lapset ovat opettaneet ja antaneet elämänviisautta juuri huomattavasti enemmän kuin itse voisi ilman lapsia ymmärtää.

Alotuksesi saattaa tehdä todella kipeää lapsettomuudesta kärsiville, mikä Sinulla ei ole tässä tietystikkään tarkoituksena.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:35"]

Tällaiset aina todistaa, miten harva vela on sinut asiansa kanssa. Harvemmin kukaan perheellinen pohtii näitä. On sen verran sisältöä elämässä, ettei tarvi miettiä muitten onnellisuutta tai sitä, miten he sen saavuttavat.

[/quote]

Sen takia tämäkin ketju on täynnä perheellisten vakuutteluja siitä miten ovat ihan varmasti, ihan oikeesti, onnellisia lapsista, koska heillä on niin paljon sitä sisältöä siinä lasten palvelemisessa, öh, vai miten se menikään.

Vaikuttaa siltä, että eniten yritätte vakuuttaa itseänne, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on vapaaehtoisesti itsensä tuollaiseen asemaan laittanut.

Tässäkin ketjussa on ollut vain pari vanhempaa, jotka ovat vaikuttaneet olevansa sinut sen valintansa kanssa tehdä lapsia, muut ovat vain taas näitä katkeria muita vakuuttelevia äityleitä.

 
[/quote]

Ja pöh! Olen 42-vuotias ja tasan tarkkaan olen sinut lapsistani. Mikään ei ole hienompaa. Olen kotona heidän kanssaan. Oma valinta sekin, vaikka on DI:n paperit. Elämä on ihanaa :)

Ei onnellisuuteen ole yhtä oikeaa tietä, ei kaikki lapsettomat ole onnellisia eikä kaikki lapselliset huokaile kuinka helppoa lapsettomilla on. Jotkut ehkä huokailee mutta ei kaikki. Ei minulta ole se pois että joku on onnellinen ilman lapsia, toisaalta en usko että olisin onnellinen ilman lapsia, en ainakaan samalla tavalla. Toivottavasti en katkerana haikailisi lasten perään mutta uskon, että tuntisin elämästäni puuttuvan jotain (eli se lapsi). Onhan nuo lapset rasittavia usein ja omaa aikaa kaipaan mutta kyllä lapset myös antaa paljon, ainakin minulle. Minä olen sitä mieltä että henkilö, joka haluaa lapsia, tulee onnelliseksi lapsia saamalla. En minä mieti sitä onko joku toinen onnellinen 'vähemmällä' vaivalla, eikös tärkeintä ole että on onnellinen? Monet eivät ole.

Miks mä olisin harmissani, jos joku on onnellinen??:D siis mä olisin onneton ilman lapsia, toivotko et mul ei ois lapsia?!! Hä?

Näin maalaisjärjellä koko tutkimus tuntuu typerältä.

Lapsia haluamaton ei saa lapsia -> tällöin hänen toiveensa toteutuu ja hän on onnellinen.

Lapsia haluava saa lapsia -> toiveensa toteutuu, on onnellinen.

Que¿

Niin tai näin, yleensä ihminen joka on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa ei käytä aikaansa muiden valintojen ja onnellisuuden miettimiseen. Saatika vertailuun, että ärsyttääkö tuota kun olen yhtä onnellinen kuin hän! :D Miksi sinä ap käytät?

En ymmärrä mistä uhrauksista tässä puhutaan. En koe uhranneeni mitään.