Kamala tilanne kun päädyin parhaan ystäväni aviomiehen kanssa sänkyyn
Tavattiin sattumalta ravintolassa ja oltiin molemmat tosi humalassa. Tunnen syyllisyyttä tapahtuneesta mutten voi kertoa asiasta ystävälleni. Muita joille on tapahtunut samoin? Helpottaakohan tämä syyllisyys ajan myötä?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Juuri näin. Onko tämä av-palsta täynnä jotain yli-ihmisiä, jotka ei koskaan elämässään ole tehneet virheitä? Ja joilla on varaa tulla tuomitsemaan toisia kuin mikäkin Jumala. No, onneksi olkoon jos olet virheetön. Minä en ainakaan voi heittää ap:n päälle ensimmäistä kiveä. Toista alentamalla ei voi myöskään nostaa itseään. Sehän tämän palstan tarkoitus tuntuu olevan, kun pääsette sanomaan toisille kuinka pahoja ihmisiä nämä ovat niin voitte tuntea itsenne paremmiksi. Minä en ainakaan ole yhtään parempi ihminen kuin ap ja olen tehnyt myös virheitä elämässäni. Mitä hyödyttää avata tällainen keskustelu ja tulla kertomaan ap:lle kuinka hirvittävä ihminen tämä on? Siis oikeasti?
Et sinä "päätynyt" sen miehen kanssa sänkyyn, vaan aktiivisesti päätit panna sen kyr pää kännisellä pi llullasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Ilmanmuuta, muotoilin ehkä nykyisen menon huonosti; Kaikki hyvin, enkä anna tapahtuman haitata. Anteeksi olen itselleni antanut, mutta ne hetket aina silloin tällöin kun asia käy mielessä niin tunnen pientä häpeän tunnetta, mutta ei se vaivaamaan jää. Kaikki tekee virheitä eikä kukaan ole täydellinen, mutta kyllä ne virheet pitäisi pystyä myöntämään, varsinkin kun oma virhe koskee myös sivullisia.
Vierailija kirjoitti:
Maisa?
Hih! Tuli ihan sama mieleen, mutta ei se kertoisi potevansa syyllisyyttä. Kysyisi korkeintaan, että miten se saisi ystävästään vähemmän luuserin ja laatikkoleuan, ettei sen mies koko ajan pommittaisi häntä rakkauden osoituksilla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka räkäinen hutsu voi ollakaan? Etkö ole muistanut niistää nenääsi, kun räkä on pakkautunut päähän ja teet noin inhottavia juttuja? Olet epäluotettava pask..nen.
Nainenko on tässä ainoa syyllinen?
Tavallaan on. Miehet ovat vietävissä, tiedämme sen kaikki, naiset tekevät näissä hommissa päätöksen. Ei tämäkään nainen "päätynyt" tilanteeseen vaan hän halusi nimenomaan seksiä ystävänsä miehen kanssa. Halusi varmaan todistella itselleen jotain omasta paremmuudestaan v/s ystävätär. Nyt yrittää mitätöidä tekosiaan jollain humalatilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että menettäisin parhaan ystäväni
Olet jo menettänyt!
No eihän ole menettänyt, jos ei kerro mitään.
On menettänyt! Ikinä ei enää voi olla muistamatta (AP) ko. "päätymistä" ja se vaikuttaa ystävyyssuhteeseen.
Leikolan jutustelua vastuun väistelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Tämä. Kaikki meistä tekee virheitä paitsi tietenkin muita tuomitsevat av-mammat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Juuri näin. Onko tämä av-palsta täynnä jotain yli-ihmisiä, jotka ei koskaan elämässään ole tehneet virheitä? Ja joilla on varaa tulla tuomitsemaan toisia kuin mikäkin Jumala. No, onneksi olkoon jos olet virheetön. Minä en ainakaan voi heittää ap:n päälle ensimmäistä kiveä. Toista alentamalla ei voi myöskään nostaa itseään. Sehän tämän palstan tarkoitus tuntuu olevan, kun pääsette sanomaan toisille kuinka pahoja ihmisiä nämä ovat niin voitte tuntea itsenne paremmiksi. Minä en ainakaan ole yhtään parempi ihminen kuin ap ja olen tehnyt myös virheitä elämässäni. Mitä hyödyttää avata tällainen keskustelu ja tulla kertomaan ap:lle kuinka hirvittävä ihminen tämä on? Siis oikeasti?
No tuleeko sulle oikeasti yllätyksenä, että yleensä ihmiset eivät harrasta seksiä kavereidensa aviomiesten kanssa kuten sinä ja ap? Ja kyllä, todellakin tuomitsen tuollaisen käytöksen. Kehtaattekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei helpota. Aikoinaan petin sen aikaista kumppaniani, ja mitä kauemmin pidin asian itselläni sen enemmän se söi sisältä. Loppujenlopuksi minun oli pakko kertoa hänelle mitä olin tehnyt koska en kestänyt syyllisyyttä kumppanini edessä joka jaksoi hymyillä minulle koska ei tiennyt millaista paskaa olin. Erohan siitä tuli ja jäin porukan ulkopuolelle, mutta en voinut häntä syyttää ollenkaan. Tuhosin luottamuksen koko porukassa, ei kukaan halunnut olla tekemisissä kanssani. Nykyään on uudet hyvät ystävät ja kumppani, mutta en koskaan unohda minkälaiseen paskaan kykenin, enkä todellakaan tekisi sitä uudestaan. Omista haluista maksoin ihan helvetin ison hinnan, niin iso hinta että ihan vatsasta otti vuosia sen jälkeen. Vuosikymmenen jälkeen ei se niin paljoa satu, mutta itsellä häpeän tunne on aina niinä hetkinä kun se keissi käy mielessä.
Jos tuollaista paskaa voi pitää itsellään eikä kertoa niille kenet on pettänyt, on heille erikoispaikka helvetissä. Tuskin minäkään taivaaseen pääsen, mutta vähintä mitä tuollaisen paskatempun jälkeen voi tehdä, on antaa pallo niille ketä on puukottanut selkään. Sinä sait mitä halusitkin, voisit vaikka vaihteeksi ajatella mitä kaverisi haluaa. Olisiko totuus sinusta ja kaverisi kumppanista?
Jokainen mokaa joskus, yleensä nuoruuttaan ja typeryyttään. Ei ole mitään syytä miksi sellaisen pitäisi varjostaa koko loppuelämää. Itsekin olen virheeni tehnyt, ja minua kohtaan on tehty väärin. Asiat on anteeksi annettu, ja ymmärretty ettei kukaan ole täydellinen. En soimaa itseäni keskenkasvuisuudesta, enkä muitakaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen kaunankantoon ja itsesäälissä rypemiseen.
Tämä. Kaikki meistä tekee virheitä paitsi tietenkin muita tuomitsevat av-mammat
Ja taas yksi pettäjä haluaa uskotella, että muutkin ovat samanlaisia selkään puukottajia.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia huoratyttöjä löytyy paljon. Sääliksi käy petettyä naista. Hän ansaitsisi parempaa.
Ja mielestäsi miehet ovat aina syyttömiä osapuolia?
Ole huoleti, olet vain toteuttanut varsin yleistä tapaa. Monetkaan eivät vaan yksinkertaisesti tunne katumusta tekojensa vuoksi.
Täällä nämä puhtaat pulmuset syyttävät katuvaa naista oikein urakalla. Tökeröt ja alatyyliset kommenttinne kertovat ja paljastavat teidän syyttäjien moraalista ja tasosta enemmän kuin uskottekaan. Minulle olisi voinut joskus nuoruudessa saattanut käydä tuollainen vahinko, tosin juurikin sen ison alkoholimäärän vaikutuksesta. Myönnän, mutta onneksi ei sattunut, muita mokia kyllä ihan riittävästi.
Joskus saattaa tuollaisessa tilanteessa yksi asia johtaa toiseen, fyysisen vetovoiman vastustaminen ei humalatilassa ole aina helppoa. Eihän tapahtunutta kenenkään tarvitse hyväksyä, mutta ymmärtää voi. Kauhea morkkis ja katumus ovat palkintona ja ap on nyt tosi kiperän paikan edessä. Mahdollisena menetyksenä ystävyys ja vaikutus toisen avioliittoon, jos päättää asian paljastaa. Vaikea paikka vastapuolellekin, kertoako puolisolle vai ei. Rehellisyys vai ikuinen syyllisyys. Kumpikaan vaihtoehto ei ole helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että menettäisin parhaan ystäväni
Olet jo menettänyt!
No eihän ole menettänyt, jos ei kerro mitään.
On menettänyt! Ikinä ei enää voi olla muistamatta (AP) ko. "päätymistä" ja se vaikuttaa ystävyyssuhteeseen.
No ei vaikuta lopulta. Kyllä se unohtuu ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia huoratyttöjä löytyy paljon. Sääliksi käy petettyä naista. Hän ansaitsisi parempaa.
Ja mielestäsi miehet ovat aina syyttömiä osapuolia?
Kyllä sitä miestäkin täällä haukuttaisiin, jos se "päätyisi" tänne tekosiaan valkopesemään. Eipä oo näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä, että mies on kyllä hurmaava ja olen ollut häneen salaa ihastunut jo pidempään mutta olen aina ollut lojaali ystäviäni kohtaan paitsi nyt tämä lipsahdus
Aina, kun ketju etenee niin, että siihen "lisätään vielä", se on 100 % trollausta.
Jännää kauniit ja rohkeat meininkiä!
No eihän ole menettänyt, jos ei kerro mitään.