Kaveri jätti vastasyntyneen yksin kotiin

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuinka tällä palstalla on aina kaikki olevinaan niin huippuälykkäitä. Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että ainakin tän ketjun ihmisistä yli puolet on keskimääräistä tyhmempiä. Tyhmä ihminen ei ymmärrä että vauvaa ei voi jättää yksin. Ja tyhmä ihminen vertaa vessassa käymistä kauppareissuun. Ja tyhmä ihminen vertaa sitä vauvan yksin jättämistä kaksosten hoitamiseen. Ja tyhmä ihminen on sitä mieltä että kyllä vauva saa huutaa yksinään. Tyhmä ihminen ei tajua että vanhemman pitää olla vauvan lähellä vaikka se vauva olisi 1800-luvulla jätettykin yksinään.

Vain todella typerys luulee, että oma tapa toimia on se ainoa oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.

Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.

No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.

Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?

Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.

Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis

Arvelen, että useampikin äiti on imettänyt aivan pikkuvauvaa vessassa. Ensin mietin, mitä teen, mutta ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun imetyksen aikana tuli hirveä vessahätä. Vastasyntynyt ei odota sitä ruokaa ja se nälkähuuto on varsin lohdutonta, niin paljon helpompi on mennä sen nyytin kanssa sinne vessan. Kuulostaa oudolta, mutta on todella käytännöllistä.

En epäilekään etteikö moni tänä päivänä todella tekisi noin eikä se siis varsinaisesti yllätä. Äitiys on tänä päivänä kuin jokin uhrautumiskilpailu, täälläkin kun joku sanoo että ota nyt vauva vessaankin mukaan niin eiköhän joku heti tule sanomaan että on muuten ihan normaalia imettää samalla kun käy vessassa.

Nämä on tietysti mielipiteitä ja joku voi olla sitä mieltä että tuo on käytännöllistä. Kaikenlaisia ajatuksia voi tulla siinä äitiyshössötyksen keskellä mutta itse ainakin ajattelen että äitinä minun kuuluu tavallaan taistella myös jonkinlaisen normaaliuden säilymisen puolesta enkä voi aivan antautua pelkälle vauvan toiveiden täyttämiselle. Vauvallahan ei vielä ole ymmärrystä ja elämänkokemusta sen vertaa että osaisi niitä todellisia tarpeitaan arvioida vaan vanhemman on joskus tehtävä se hänen puolestaan.

Vauvalla on vain välttämättömiä tarpeita. Nyt puhutaan vastasyntyneistä. Sellainen vähän vanhempi vauva ei ole yhtä äkäinen tarpeistaan ja niitä on helppo ennakoida. Et ehkä enää muista millaista oli hoitaa vastasyntynyttä tai et ole koskaan saanut lapsia ja tulet tänne pätemään mutulla, joka on vastoin tutkittua tietoa ja jo pitkään vallinneita käytäntöjä.

No sehän siinä onkin, kun nuo sinun sekä joidenkin muiden keskusteluun osallistuneiden ajatukset on juuri niitä "pitkään vallinneita käytäntöjä", kuten itsekin sanoit, eli käytännössä jo vanhenevia ja osittain toimimattomiksi ja jopa terveyttä uhkaaviksi todettuja tapoja. Tutkimustietokin tietysti (kokemustiedon ohella) lisääntyy koko ajan, ja siihen on onneksi alettu paremmin havahtua että perheen hyvinvointi on kokonaisuus, joka luonnollisesti muodostuu kaikkien siihen kuuluvien hyvinvoinnista. Tuo että olisi muka jotenkin normaalia tai jopa hienoa että vanhemman/vanhempien/koko perheen elämä pyörisi vain vauvan tarpeiden ympärillä alkaa siis olla jo vähän vanhanaikainen ajatus.

Kenenkään perheenjäsenen (edes vauvan) tarpeet eivät siis voi jatkuvasti ylittää jonkun toisen perheenjäsenen tarpeita ilman että koko perheen hyvinvointi alkaisi vaarantua. Kaikkien (myös vauvan) on siis toisinaan joustettava mutta on vanhemman vastuulla arvioida, että kenen tarve milläkin hetkellä on se akuutein.

Vai vauvan pitää joustaa :D näin ajattelee aito W T. Varmaan vauvan piti joustaa silloinkin, kun halusit röökata vauva mahassa. :D

Jos sinusta se ettei syötä vauvaa silloinkin kun itse istuu pöntöllä on jotenkin verrattavissa raskausaikana tupakoimiseen niin en kyllä tiedä mitä sanoa. No olenkin varmaan liian W T ymmärtääkseni että miten nuo muka edes liittyisi toisiinsa :)

Kerropa minulle, annatko siis vastasyntyneen huutaa yksin nälkäänsä maha kipeänä, kun itse vaan kylmästi nouset vauvan yli vessaan istumaan?

Keskusteluanne luettuani kommentoin.

Kyllä, myös vastasyntyneen äiti saa käydä vessassa.

Myös silloin, kun vauva itkee. Yksin. Kun vauvasta huolehditaan hyvin ei hänellä ole milloinkaan niin suuri hätä, nälkä ja nälästä johtuva vatsakipu, etteikö äiti voisi käydä vessassa yksin. Itkua voi vauvalla olla. Sitäkin on hyvä sietää hieman, ainakin sen vessakäynnin ajan, jos se sattuu samaan aikaan tulemaan.

Vastasyntyneen ottaminen vessanpöntölle voi olla tapaturma-altista. Äiti ei voi vedellä housuja alas ja ylös, käyttää vessapaperia, pestä ja kuivata käsiään ja pitää vauvaa turvallisesti samanaikaisesti.

Vauva ei traumatisoidu muutaman minuutin odottelusta. Itku voi yltyä, jos vauvan luonne on päättäväinen. Ja päättäväinen luonne on hyvä. Jokainen lapsi joutuu jonain päivänä kohtaamaan sen, että tarvitsemaansa ja haluamaansa joutuu odottamaan. Vastasyntynytkin joutuu odottamaan maitoa ja rinnan lämpöä, joko ihan pienen hetken tai hieman pidemmän hetken.

Vauvan tarpeisiin tarvitsee vastata ja häntä pidetään sylissä.

Paitsi vessanpöntöllä ei tarvitse.

Tämä. Hygieenisempää ja turvallisempaa hoitaa se vessassakäynti ihan itsekseen vauvankin kannalta. Nyt menee kyllä aivan överiksi jos vauva sylissä vessassakin käytte.

Joskus on pakko, jos vauvan tarpeet sitä vaatii. Itse olen kahdesti imettänyt vessassa ja useamman kerran vauva istunut sitterissä mukana. Mutta antakaa te vauvojenne rääkyä, minä jatkan omalla tyylilläni ja takaan lapseni perusturvallisuuden tunteen. Toivottavasti ei törmäillä.

Mua naurattaa aina nää hysteeriset mammat, joiden rakkauden hedelmä ei pärjää sen aikaa, että äiti käy vessassa. Miten ratkaisisitte tilanteet, jos teillä ois kaksoset tai jopa taapero. Pyyhitte taaperon pepun vauva rinnalla? Vaihdat toiselle kaksoselle vaipan toinen vauva rinnalla? T. Kaksosten äiti

PS. Monet kerrat toinen vauva itkenyt vieressä kun hoivannut toista. Silti kaksosista kasvaa ihan tavallisia aikuisia ;)

Lukutaito hoi! Et varmaan käy kodin ulkopuolella vessassa ollessasi kotona vauvan kanssa. Eikä kaksosten äiti jätä toista kaksosta yksin kotiin siksi koska on kaksi lasta. Se, että lapsi odottaa vuoroaan ei ole yksin jättämistä. Tahallaanko sekoitat asiat?

Mistä se vauva tietää minkä takia joutuu itkemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.

Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.

No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.

Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?

Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.

Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis

Arvelen, että useampikin äiti on imettänyt aivan pikkuvauvaa vessassa. Ensin mietin, mitä teen, mutta ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun imetyksen aikana tuli hirveä vessahätä. Vastasyntynyt ei odota sitä ruokaa ja se nälkähuuto on varsin lohdutonta, niin paljon helpompi on mennä sen nyytin kanssa sinne vessan. Kuulostaa oudolta, mutta on todella käytännöllistä.

En epäilekään etteikö moni tänä päivänä todella tekisi noin eikä se siis varsinaisesti yllätä. Äitiys on tänä päivänä kuin jokin uhrautumiskilpailu, täälläkin kun joku sanoo että ota nyt vauva vessaankin mukaan niin eiköhän joku heti tule sanomaan että on muuten ihan normaalia imettää samalla kun käy vessassa.

Nämä on tietysti mielipiteitä ja joku voi olla sitä mieltä että tuo on käytännöllistä. Kaikenlaisia ajatuksia voi tulla siinä äitiyshössötyksen keskellä mutta itse ainakin ajattelen että äitinä minun kuuluu tavallaan taistella myös jonkinlaisen normaaliuden säilymisen puolesta enkä voi aivan antautua pelkälle vauvan toiveiden täyttämiselle. Vauvallahan ei vielä ole ymmärrystä ja elämänkokemusta sen vertaa että osaisi niitä todellisia tarpeitaan arvioida vaan vanhemman on joskus tehtävä se hänen puolestaan.

Vauvalla on vain välttämättömiä tarpeita. Nyt puhutaan vastasyntyneistä. Sellainen vähän vanhempi vauva ei ole yhtä äkäinen tarpeistaan ja niitä on helppo ennakoida. Et ehkä enää muista millaista oli hoitaa vastasyntynyttä tai et ole koskaan saanut lapsia ja tulet tänne pätemään mutulla, joka on vastoin tutkittua tietoa ja jo pitkään vallinneita käytäntöjä.

No sehän siinä onkin, kun nuo sinun sekä joidenkin muiden keskusteluun osallistuneiden ajatukset on juuri niitä "pitkään vallinneita käytäntöjä", kuten itsekin sanoit, eli käytännössä jo vanhenevia ja osittain toimimattomiksi ja jopa terveyttä uhkaaviksi todettuja tapoja. Tutkimustietokin tietysti (kokemustiedon ohella) lisääntyy koko ajan, ja siihen on onneksi alettu paremmin havahtua että perheen hyvinvointi on kokonaisuus, joka luonnollisesti muodostuu kaikkien siihen kuuluvien hyvinvoinnista. Tuo että olisi muka jotenkin normaalia tai jopa hienoa että vanhemman/vanhempien/koko perheen elämä pyörisi vain vauvan tarpeiden ympärillä alkaa siis olla jo vähän vanhanaikainen ajatus.

Kenenkään perheenjäsenen (edes vauvan) tarpeet eivät siis voi jatkuvasti ylittää jonkun toisen perheenjäsenen tarpeita ilman että koko perheen hyvinvointi alkaisi vaarantua. Kaikkien (myös vauvan) on siis toisinaan joustettava mutta on vanhemman vastuulla arvioida, että kenen tarve milläkin hetkellä on se akuutein.

Vai vauvan pitää joustaa :D näin ajattelee aito W T. Varmaan vauvan piti joustaa silloinkin, kun halusit röökata vauva mahassa. :D

Jos sinusta se ettei syötä vauvaa silloinkin kun itse istuu pöntöllä on jotenkin verrattavissa raskausaikana tupakoimiseen niin en kyllä tiedä mitä sanoa. No olenkin varmaan liian W T ymmärtääkseni että miten nuo muka edes liittyisi toisiinsa :)

Kerropa minulle, annatko siis vastasyntyneen huutaa yksin nälkäänsä maha kipeänä, kun itse vaan kylmästi nouset vauvan yli vessaan istumaan?

Keskusteluanne luettuani kommentoin.

Kyllä, myös vastasyntyneen äiti saa käydä vessassa.

Myös silloin, kun vauva itkee. Yksin. Kun vauvasta huolehditaan hyvin ei hänellä ole milloinkaan niin suuri hätä, nälkä ja nälästä johtuva vatsakipu, etteikö äiti voisi käydä vessassa yksin. Itkua voi vauvalla olla. Sitäkin on hyvä sietää hieman, ainakin sen vessakäynnin ajan, jos se sattuu samaan aikaan tulemaan.

Vastasyntyneen ottaminen vessanpöntölle voi olla tapaturma-altista. Äiti ei voi vedellä housuja alas ja ylös, käyttää vessapaperia, pestä ja kuivata käsiään ja pitää vauvaa turvallisesti samanaikaisesti.

Vauva ei traumatisoidu muutaman minuutin odottelusta. Itku voi yltyä, jos vauvan luonne on päättäväinen. Ja päättäväinen luonne on hyvä. Jokainen lapsi joutuu jonain päivänä kohtaamaan sen, että tarvitsemaansa ja haluamaansa joutuu odottamaan. Vastasyntynytkin joutuu odottamaan maitoa ja rinnan lämpöä, joko ihan pienen hetken tai hieman pidemmän hetken.

Vauvan tarpeisiin tarvitsee vastata ja häntä pidetään sylissä.

Paitsi vessanpöntöllä ei tarvitse.

Tämä. Hygieenisempää ja turvallisempaa hoitaa se vessassakäynti ihan itsekseen vauvankin kannalta. Nyt menee kyllä aivan överiksi jos vauva sylissä vessassakin käytte.

Joskus on pakko, jos vauvan tarpeet sitä vaatii. Itse olen kahdesti imettänyt vessassa ja useamman kerran vauva istunut sitterissä mukana. Mutta antakaa te vauvojenne rääkyä, minä jatkan omalla tyylilläni ja takaan lapseni perusturvallisuuden tunteen. Toivottavasti ei törmäillä.

Mua naurattaa aina nää hysteeriset mammat, joiden rakkauden hedelmä ei pärjää sen aikaa, että äiti käy vessassa. Miten ratkaisisitte tilanteet, jos teillä ois kaksoset tai jopa taapero. Pyyhitte taaperon pepun vauva rinnalla? Vaihdat toiselle kaksoselle vaipan toinen vauva rinnalla? T. Kaksosten äiti

PS. Monet kerrat toinen vauva itkenyt vieressä kun hoivannut toista. Silti kaksosista kasvaa ihan tavallisia aikuisia ;)

Mitä hysteeristä siinä on, jos äiti ottaa vauvan vaikka sitterissä vessaan mukaan? Parempihan sen vauvan on olla siinä äidin seurassa kuin huutaa yksinään? Jotenkin ihmetyttää se, että äidit jotka hoitavat lapsiaan hyvin leimataan jotenkin hysteerisiksi.

Sitten taas ne välinpitämättömät, itsekkäät ja vauvan tarpeita ymmärtämättömät äidit, jotka jättää lapsen yksin kotiin, on muka jotenkin coolimpia ja stressittömämpiä. Lapsen turvallisuuden tulee tulla etusijalla, ja siitä huolehtiminen ei tee kenestäkään hysteeristä. Tottakai on hetkiä kun vauva joutuu odottamaan, etenkin jos on sisaruksia, mutta normaali äiti voi tällöinkin rauhoittaa vauvaa äänellään. Vain välinpitämätön ja ajattelematon äiti lähtee ja jättää vauvan yksin kotiin. Mutta jos tätä ei ymmärrä niin ei vain ymmärrä. Ehkä tulevaisuudessa yhä useampi äiti osaisi paremmin ymmärtää lapsensa tarpeita.

Mitähän tarpeita rikottiin, jos vauva nukkui lämpimässä punkassaan sen aikaa kun piipahdin muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi tehdä? 15min poissa ja vastasyntynyt kävelee karkuun kotoa?

Parempi että pysyt lapsettomana jatkossakin.

Selittäisitkö miksi vauva ei saa olla hetkeäkään yksin? Muuten aijon ilman muuta hankkia lapsia ja jättää heidät hetkeksi yksin sillä siitä ei mielestäni ole mitään haittaa

On otettava huomioon sekin mahdollisuus, että sinulle itsellesi tapahtuu jotain, joudut onnettomuuteen vaikka, olet tajuton. Tai syttyy tulipalo kodissa. Mitä vaan. Näin se vaan on, pienten lasta ei jätetä yksin kotiin, eikä autoon, vaikka mikä olisi

Vauva voi esimerkiksi alkaa oksentaa maitoa jos on selällään. Siihen voi oikeasti tukehtua.

Vierailija kirjoitti:

Vauva voi esimerkiksi alkaa oksentaa maitoa jos on selällään. Siihen voi oikeasti tukehtua.

Näin voi valitettavasti käydä, vaikka vanhempi olisi kotonakin. Kotonakin voi sattua tapaturmia. Silloin, kun omani oli ihan vastasyntynyt ehkä juuri 1kk ikäinen, onnistuin vahingossa lukitsemaan hänet huoneeseemme. Lapsi oli syönyt ja nukahtanut syliini ja vein pinnasänkyyn nukkumaan. Vetäisin liukuoven ilmeisesti liian kovaa kiinni, että se jotenkin putosi kiskoiltaan ja jumiutui niille sijoilleen. Lapsikin heräsi ja alkoi itkeä. Yritin saada ovea kammettua auki, mutta ei onnistunut millään. Soitin huoltomiestä hätiin ja tällä kesti n. 20-30min tulla. Tämän ajan vauva huusi sängyssään. Nykyään on 6v ja normaali, iloinen lapsukainen.

526 jatkan vielä, että olihan se kauheata kuunnella sitä lapsen itkua, mutta ei siinä ollut mitään tehtävissä kuin odotella sitä huoltomiestä ja tiesin kyllä, että pieni ei ole minkäänlaisessa vaarassa omassa sängyssään.

lisääntyminen pitäisi olla luvanvaraista.

Vierailija kirjoitti:

Vauva voi esimerkiksi alkaa oksentaa maitoa jos on selällään. Siihen voi oikeasti tukehtua.

Nukuttakaa mahallaan.

Meidän isoäiti oli yh & uranainen,  ja jätti äitini välillä jopa reiluksi kuudeksi tunniksi yksin kehtoon jos ei saanut hoitajaa: välillä kävi aina kesken työvuoron syöttämässä ja vaihtamassa vaipat yms

Minua ja sisaruksiani ei jätetty yksin ihan noin pieninä mutta esim 5-6 vuotiaana oli ihan tavallista että vanhempani tekivät yövuoroja meidän nukkuen yksin kotona: mitään ikävää ei koskaa tapahtunut.

Lasta minulla ei ole mutta en näkisi sitä pahana jos nopeasti piipahtaa lähikaupassa: kunhan ei yli 20 minuuttia ole poissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi tehdä? 15min poissa ja vastasyntynyt kävelee karkuun kotoa?

Parempi että pysyt lapsettomana jatkossakin.

Selittäisitkö miksi vauva ei saa olla hetkeäkään yksin? Muuten aijon ilman muuta hankkia lapsia ja jättää heidät hetkeksi yksin sillä siitä ei mielestäni ole mitään haittaa

On otettava huomioon sekin mahdollisuus, että sinulle itsellesi tapahtuu jotain, joudut onnettomuuteen vaikka, olet tajuton. Tai syttyy tulipalo kodissa. Mitä vaan. Näin se vaan on, pienten lasta ei jätetä yksin kotiin, eikä autoon, vaikka mikä olisi

Minä itse olin ainakin huolehtinut siitä että ilmoitan kun olen kotona, muussa tapauksessa olisi mies lähtenyt katsomaan mistä kyse. Tulipalo on jo kerran kohdallani ollut, tuskin käy toiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi tehdä? 15min poissa ja vastasyntynyt kävelee karkuun kotoa?

Parempi että pysyt lapsettomana jatkossakin.

Selittäisitkö miksi vauva ei saa olla hetkeäkään yksin? Muuten aijon ilman muuta hankkia lapsia ja jättää heidät hetkeksi yksin sillä siitä ei mielestäni ole mitään haittaa

Vauvan jättäminen yksin on heitteillejättö ihan yksiselitteisesti. Älä hanki lapsia, jos meinaat jättää vauvan yksin. Oikeasti. On lastensuojeluasiat jos niin teet.

Se pieni vauva ei kykene edes asentoaan korjaamaan, kääntymään tai muutakaan. Hän voi vaikka tukehtua oksennukseen tai joutua asentoon, jossa tarvitsee aikuisen apua, esim peitto menee naaman päälle eikä saa sitä pois itse. Vauva ei myöskään ymmärrä, miksi kukaan ei tule auttamaan, kun hän itkee hätäänsä.

Miten ihmeessä tällaisten pelkotilojen kanssa elävä ihminen edes uskaltaa nukkua ennen kuin lapsi muuttaa pois kotoa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mietit voitko keskustella kaverisi kanssa vauvaa koskevasta asiasta, jonka normaaliudesta/hyväksyttävyydestä et ole varma.

Sanoit, että "asia on jäänyt tosi paljon vaivaamaan" ja luultavasti siis mietit, olisiko mielipiteesi juridisesti, pedagogisesti tms. perusteltavissa. Sen sijaan että mietit millä "voittaa" mahdollinen mielipidekiista, yritä suhtautua neutraalisti ja avoimesti: kysy ja kuuntele, millaisia ajatuksia kaverillasi asiasta on.

Joku voi ottaa vauvan mukaan kauppaan ja stressata vauvaa suuresti, eikä asiassa nähtäisi erityistä suojelun tarvetta (vaikka olisi). Joku voi jättää vauvan yksin huutamaan, tai stressata häntä entistä enemmän. Pointtini on, että joskus vaihtoehtona lienee vähemmän huono; tiedätkö vaihtoehdot kaverisi tapauksessa? Onko yksin jättäminen tapa, mistä se johtuu, ja miksi se on paras mahdollinen vaihtoehto? Miten ongelma aiotaan korjata?

Neuvoni on, että kaikesta voi kaverin kanssa keskustella - riippumatta siitä, mikä on laki tai yleinen mielipide asian suhteen. Sinun huolesi (tai mistä kyse onkin) on aiheellinen niillä tiedoilla, jotka sinulla tällä hetkellä asiasta on. Jos asia sinusta tuntuu väärältä, kuultuasi kaveriasi asiassa, niin ainakin olet sanonut, miltä sinusta tuntuu. Saahan kavereilla olla erimielisyyksiäkin?

Jos aihe yleisesti ottaen kiinnostaa laki tai edes suositukset, voithan kysyä niitä sosiaaliviranomaiselta. Se on yleissivistystä ja ehkä hyödyllistä tulevaa ajatellen; ethän ole kaveristasi vanhempana kovin vakuuttunut.

Sinun ei tarvitse tehdä tutkintapyyntöä selvittämättä ensin, onko suojelun tarve aiheellinen edes teoriassa (kokonaisuus), mutta muista: joskus suojelun tarve tulee vasta, kun vahinko on jo sattunut. Olemalla avoin - ennen kaikkea kuuntelemaan - voit auttaa kaveria löytämään vauvan kanssa uusiakin tapoja, ja ennaltaehkäisemään sitä riskien konkretisoitumista.

Vauvat muuttuvat kuukausi kuukaudelta, ja vanhemmat siinä mukana. Jokin tapa joka on nyt ok ei välttämättä toimi enää ollenkaan kuukauden päästä. Tai viikon, tai päivän! Siksi tapoihin ei voi liikaa luottaa.

Vastasyntyneiden äidit ovat herkkiä olentoja, joten mitä tahansa mieltä oletkin, älä asetu kaveriasi vastaan. Ts. jos olet hänen kanssaan eri mieltä, älä ilmaise sitä liian jyrkästi, venkoillen tai muuten kummallisesti. Puhu normaalisti asioista, joita pidät normaaleina, äläkä mene asioiden edelle (oikeassa oleminen, manipulointi). 

Ihan hyvin kirjoitettu.

Mutta ei kaverisuhteen kuulu olla sellaista, että toinen ryhtyy tarkkailemaan ja kontrolloimaan kaverin elämää. Se ei ole tervettä, vaan vallankäyttöä.

Tavallisesti kaverista kuuluu vähän huolehtia... mutta jos hänellä on vastasyntynyt, vieläpä esikoinen, täytyy olla erityisen hienovarainen ja luonnollinen - kaiken täytyy tapahtua kaverin ehdoilla. Muuten on vaarana, että kaverista ei kuulu ollenkaan. Voisin kuvitella!

Jos vauvasta on huolissaan, oman kantansa voi selkeästi ilmaista ja mielestäni pitääkin. Mutta väittelyt vastasyntyneestä huolehtivan äidin kanssa olisivat epäkohteliaita; no ehkä ajatusten vaihto pilke silmäkulmassa onnistuu, jos kaverin itsevarmuus kestää. Suomalaisille sellainen rohkeus ei käsittääkseni ole kovin tyypillistä. Saatan olla väärässä kyllä.

Vaatii joka tapauksessa hyvää itsetuntoa tai vahvaa luottamusta, että uskaltaisi puhua vauvan hyvinvoinnista, vaikka se ei itsestä tuntuisi mukavalta. Ajatuksena olisi, että pidemmän päälle on itsellekin mukavampaa, jos vauvan kanssa olemiseen tulee jotain helpotusta keskustelun kautta. Vaikka muutokseen ei uskoisi, vaikka puhuminen olisi kiusallista, tahto tehdä vauvan eteen enemmän kuin osaa kuvitella ylittää oman epämukavuuden, ja se on mielestäni sitä jalointa rakkautta.

Vielä vaikeampi voi olla kuunnella uusia ajatuksia, ellei muutoksen tarvetta vauvan suhteen edes koe. Vaikka eikö olisi mielenkiintoista kuulla, jotta yleisesti ottaen oppisi, kuinka ihmiset ajattelevat? Voihan niistä mielipiteistä saada vaikka hyvät naurut. (No, en tiedä kuinka huumorintajuisia vastasyntyneiden äidit ovat...)

Varovainenkin täytyy olla, sillä moni vauvoihin liittyvä asia on kaupallisettu. Vanhempien on kuunneltava sisintään siinä, etteivät noudata mitä tahansa neuvoja, edes asiantuntijoiden ellei se tunnu oikealta.

Neuvoloissa ei liian tarkkaan neuvota, koska vaarana on, että vanhempi muuttuu... ohjetta noudattavaksi robotiksi, eli mahdollisesti kiduttajaksi! Vauva saattaa huutaa jostain käsittelystä, lopettamisen sijaan robotti tekisi samaa kovempaa, sillä niin ohjeissa neuvottiin. :]

Joka tapauksessa, vanhempi tarvitsee  kunnioitetuksi tulemisen tunteen, jotta olisi valmis kuuntelemaan ja kehittymään toisen kokemusta hyödyntäen. Vastaavasti kokeneemman pitäisi sietää se, että vanhempi ei välttämättä ymmärrä tai halua tehdä sitä, mikä olisi parempi yksinomaan vauvaa ajatellen, ehkä vasta pidemmän päälle. Mutta ainakin on tarjottu näkökulmia. Nykyään vauvojen mielenterveyteen ei kiinnitetä paljon huomiota, joten tavat joilla vauvoja lain puitteissa kohdellaan, ovat aika lailla joustavia tai makuasioita.

Iän myötä muita tarkastelee kriittisemmin, ja itse saatuun kritiikkin suhtautuminenkin on erilaista. Voisin kuvitella, että 16-vuotias äiti kestää paremmin kritiikkiä kuin 36-vuotias äiti, jolla on jo "jäsentyneempi" (tai no, ainakin karttuneempi) käsitys omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, eli myös tarkempi arvostelun suhteen - ja myös kärkkäämpi arvostelemaan muita äitejä? Olisikohan 46-vuotias äiti sitten jo suvaitsevaisempi maailmalle, ei niin herkkä eikä toisaalta niin jyrkkä. Nämä ovat tietysti vain pohdintaa ja yleistyksiä. Minä vauvan äitinä en varmaan kuuntelisi ensimmäisten kuukausien aikana ketään ja mitään, missään iässä!! :D

ohho kirjoitinpa pitkästi... piti vain yksi virke laittaa.

Hyi kamala. Vauva olisi voinut puklata ja tukehtua. Palatessa olisi löytänyt kuolleen vauvansa. 😱

Ikinä ei saa jättää vauvoja ja pieniä lapsia yksin ja vahtimatta!!

Tässä keskusteluketjussa näkee kuinka erilaisia näkemyksiä on ihan lapsen perustarpeista ja päiväkoteihin halutaan ”lisäkäsiä” ilman koulutusta ja kokemusta hoitamaan lapsia. Antaisitko lapsesi hoitoon sellaiselle jota ei paljoa kiinnosta kun ei se lapsi mitään muutenkaan tajua. Tosiaankin yliopistokoulutus varhaiskasvatusopettajille!!!! Tässä se taas nähtiin

Olisi ottanut sen vauvan mukaan sinne kauppaan. Saa hyvin sitten vaikka vaunujen alle ostoksetkin otettua ja vauva on turvassa siinä. Vauva ei pärjää hetkeäkään yksin, sen verran avuton ja pieni on. Pitäisi järjen sanoa sen verran, että vauva tarvitsee jatkuvaa vahtimista ja läsnäoloa. Sama koskee taaperoita. Mitäs sitten jos olisi vaikka avain jäänyt kotiin, olisi liukastunut jäällä ja lyönyt itsensä, vauva olisi puklannut ja tukehtunut oksennukseensa tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi tehdä? 15min poissa ja vastasyntynyt kävelee karkuun kotoa?

Parempi että pysyt lapsettomana jatkossakin.

Selittäisitkö miksi vauva ei saa olla hetkeäkään yksin? Muuten aijon ilman muuta hankkia lapsia ja jättää heidät hetkeksi yksin sillä siitä ei mielestäni ole mitään haittaa

Vaikka siksi että vauvat puklailee ja voi tukehtua siihen ja kuolla, kätkytkuoleman riski on aina olemassa riippumatta siitä onko lapsi täysin terve ja voinut minuutti sitten hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi tehdä? 15min poissa ja vastasyntynyt kävelee karkuun kotoa?

Parempi että pysyt lapsettomana jatkossakin.

Selittäisitkö miksi vauva ei saa olla hetkeäkään yksin? Muuten aijon ilman muuta hankkia lapsia ja jättää heidät hetkeksi yksin sillä siitä ei mielestäni ole mitään haittaa

Vaikka siksi että vauvat puklailee ja voi tukehtua siihen ja kuolla, kätkytkuoleman riski on aina olemassa riippumatta siitä onko lapsi täysin terve ja voinut minuutti sitten hyvin.

Ja kaikki tää voi tapahtua vaikka olet vieressä.