Lue keskustelun säännöt.
Kaveri jätti vastasyntyneen yksin kotiin
06.04.2022 |
Kaverini kertoi käyneensä kaupassa asioilla ja jättäneensä kuukauden ikäisen vastasyntyneen siksi aikaa kotiin yksin. Olin tästä niin hämmentynyt, että en saanut sanaa suustani. Eihän tämä ole normaalia ja/tai hyväksyttävää, eihän? Olen itse lapseton, mutta käsittänyt ettei lapsia jätetä tuon ikäisenä (eikä paljon vanhempanakaan) yksin ikinä missään olosuhteissa. Asia on jäänyt tosi paljon vaivaamaan minua ja haluaisin ottaa sen puheeksi hänen kanssaan. Ovat meidän suhteellisen läheinen ystäväpariskunta.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.
Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.
Entäs jos jäät auton alle, saat sairauskohtauksen ja menet tajuttomaksi. Asunnossa voi syttyä tulipalo. Ei se ole mitään hysteriaa. Joka päivä sattuu onnettomuuksia, etkä voi tietää, ettei se sattuisi kohdallesi. Pientä lasta ei jätetä yksin.
Ihan kun sitä kohtausta ei voi saada kotona
Jos nyt oikein kovasti jossitellaan eri skenaarioita, se sairaskohtaus itseasiassa kannattaisi saada kaupassa piipahduksen aikana eikä kotona. Elävä äiti on parempi kuin kuollut vauvankin kannalta. Harvan vauva nimittäin osaa soittaa ambulanssia ja vauvankin luo on todennäköisempää saada joku kun sairaalasta esim. otetaan yhteyttä lähiomaiseen eikä tarvitse itkeä yksin tunteja/päiviä pahimmillaan kuolleen vierellä.
No miten ne muut ihmiset siellä kaupassa tietävät, että tällä sairauskohtauksen saaneella naisella onkin vastasyntynyt kotona? Jos on taju pois eikä asiaa saa kommunikoitua itse ja kauppaan on tullut ilman vauvaa? Enkä ole Suomessa kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä nainen olisi ollut kuolleena yksin asunnossa vauvan kanssa päiväkausia. Kiintymyssuhteesta on taas paljon tieteellisiä tutkimuksia ja tiedetään, miten varhaiset hylkäämiskokemukset ja yksinjäämiset vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Kiintymyssuhde ei kyllä häiriinny jos äiti on kerran kaksi hetken poissa niin että lapsi ehtii heräämään. Meillä ei edes ehtinyt.
Näistä viesteistä huomaa, ettei kyseessä ole yksittäisestä kerrasta, vaan ajattelutavasta, että ei se lapsi siitä kärsi jos jää yksin. Jos pidetään hysteerisenä sitä, että vastasyntynyttä ei jätetä yksin kotiin kauppareissun ajaksi, niin kyse on silloin laajemmasta ajattelutavasta ja tavasta suhtautua vauvaan, ei yksittäisestä asiasta.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.
No tämä kuuluu täysin eri keskusteluaiheeseen, ei tosiaan liity tähän tapaukseen, koska se ettei jätä vastasyntynyttä yksin kotiin ei ole ylihuolehtimista, tai hysteerisyyttä, vaan normaalia vastuullista vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei vauvaa jätetä yksin. Riskit voivat olla pieniä, mutta ovat olemassa. Yöheräämiset minimoitiin meillä siten, että sänkyjemme vieressä oli vauvan sänky ilman laitaa (takana seinä). Hän kiepautti itse itsensä muutaman kuukauden iässä rinnalle imemään inahtamattakaan.
Ei ehkä kuulu kaupassakäyntiin tämä, mutta kertoo kuitenkin siitä, että voi näinkin olla. Parikuinen pystyy kierittämään itseään ja löytää nännille. Kertoo paljon jo siitä, mitä se äidin läsnäolo merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.
Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.
Entäs jos jäät auton alle, saat sairauskohtauksen ja menet tajuttomaksi. Asunnossa voi syttyä tulipalo. Ei se ole mitään hysteriaa. Joka päivä sattuu onnettomuuksia, etkä voi tietää, ettei se sattuisi kohdallesi. Pientä lasta ei jätetä yksin.
Ihan kun sitä kohtausta ei voi saada kotona
Jos nyt oikein kovasti jossitellaan eri skenaarioita, se sairaskohtaus itseasiassa kannattaisi saada kaupassa piipahduksen aikana eikä kotona. Elävä äiti on parempi kuin kuollut vauvankin kannalta. Harvan vauva nimittäin osaa soittaa ambulanssia ja vauvankin luo on todennäköisempää saada joku kun sairaalasta esim. otetaan yhteyttä lähiomaiseen eikä tarvitse itkeä yksin tunteja/päiviä pahimmillaan kuolleen vierellä.
No miten ne muut ihmiset siellä kaupassa tietävät, että tällä sairauskohtauksen saaneella naisella onkin vastasyntynyt kotona? Jos on taju pois eikä asiaa saa kommunikoitua itse ja kauppaan on tullut ilman vauvaa? Enkä ole Suomessa kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä nainen olisi ollut kuolleena yksin asunnossa vauvan kanssa päiväkausia. Kiintymyssuhteesta on taas paljon tieteellisiä tutkimuksia ja tiedetään, miten varhaiset hylkäämiskokemukset ja yksinjäämiset vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Kiintymyssuhde ei kyllä häiriinny jos äiti on kerran kaksi hetken poissa niin että lapsi ehtii heräämään. Meillä ei edes ehtinyt.
Näistä viesteistä huomaa, ettei kyseessä ole yksittäisestä kerrasta, vaan ajattelutavasta, että ei se lapsi siitä kärsi jos jää yksin. Jos pidetään hysteerisenä sitä, että vastasyntynyttä ei jätetä yksin kotiin kauppareissun ajaksi, niin kyse on silloin laajemmasta ajattelutavasta ja tavasta suhtautua vauvaan, ei yksittäisestä asiasta.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.
No tämä kuuluu täysin eri keskusteluaiheeseen, ei tosiaan liity tähän tapaukseen, koska se ettei jätä vastasyntynyttä yksin kotiin ei ole ylihuolehtimista, tai hysteerisyyttä, vaan normaalia vastuullista vanhemmuutta.
Kyllä, mutta tässäkin keskustelussa käy ilmi tämä asenneilmasto. Jos vauvan on jättänyt kerran lyhyeksi aikaa yksin kyse ei ole lastensuojeluasiasta. Eri asia jos on tämä on toistuvaa tai on muutakin pielessä. Kuitenkin tässäkin keskustelussa oltiin heti ehdottamassa lasua ja valtavan peukutuksen kera. Onko se todella kohtuullista tai edes oikeasti sen lapsen etu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.
Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.
Entäs jos jäät auton alle, saat sairauskohtauksen ja menet tajuttomaksi. Asunnossa voi syttyä tulipalo. Ei se ole mitään hysteriaa. Joka päivä sattuu onnettomuuksia, etkä voi tietää, ettei se sattuisi kohdallesi. Pientä lasta ei jätetä yksin.
Ihan kun sitä kohtausta ei voi saada kotona
Jos nyt oikein kovasti jossitellaan eri skenaarioita, se sairaskohtaus itseasiassa kannattaisi saada kaupassa piipahduksen aikana eikä kotona. Elävä äiti on parempi kuin kuollut vauvankin kannalta. Harvan vauva nimittäin osaa soittaa ambulanssia ja vauvankin luo on todennäköisempää saada joku kun sairaalasta esim. otetaan yhteyttä lähiomaiseen eikä tarvitse itkeä yksin tunteja/päiviä pahimmillaan kuolleen vierellä.
No miten ne muut ihmiset siellä kaupassa tietävät, että tällä sairauskohtauksen saaneella naisella onkin vastasyntynyt kotona? Jos on taju pois eikä asiaa saa kommunikoitua itse ja kauppaan on tullut ilman vauvaa? Enkä ole Suomessa kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä nainen olisi ollut kuolleena yksin asunnossa vauvan kanssa päiväkausia. Kiintymyssuhteesta on taas paljon tieteellisiä tutkimuksia ja tiedetään, miten varhaiset hylkäämiskokemukset ja yksinjäämiset vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Kiintymyssuhde ei kyllä häiriinny jos äiti on kerran kaksi hetken poissa niin että lapsi ehtii heräämään. Meillä ei edes ehtinyt.
Näistä viesteistä huomaa, ettei kyseessä ole yksittäisestä kerrasta, vaan ajattelutavasta, että ei se lapsi siitä kärsi jos jää yksin. Jos pidetään hysteerisenä sitä, että vastasyntynyttä ei jätetä yksin kotiin kauppareissun ajaksi, niin kyse on silloin laajemmasta ajattelutavasta ja tavasta suhtautua vauvaan, ei yksittäisestä asiasta.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.
No tämä kuuluu täysin eri keskusteluaiheeseen, ei tosiaan liity tähän tapaukseen, koska se ettei jätä vastasyntynyttä yksin kotiin ei ole ylihuolehtimista, tai hysteerisyyttä, vaan normaalia vastuullista vanhemmuutta.
Kyllä, mutta tässäkin keskustelussa käy ilmi tämä asenneilmasto. Jos vauvan on jättänyt kerran lyhyeksi aikaa yksin kyse ei ole lastensuojeluasiasta. Eri asia jos on tämä on toistuvaa tai on muutakin pielessä. Kuitenkin tässäkin keskustelussa oltiin heti ehdottamassa lasua ja valtavan peukutuksen kera. Onko se todella kohtuullista tai edes oikeasti sen lapsen etu?
Mikä peikko se lasu oikein on? Ei se lastensuojelu tule ja vie lasta pois ensimmäisestä vieheestä, vaan kartoittaa perheen tilannetta ja voi mahdollisesti tarjota apua. Äiti voi saada kotiin vaikka avohuollon kautta työntekijän säännöllisin väliajoin, jotta voi hoitaa juoksevia asioita ilman että tarvitsee vauvaa jättää yksin kotiin. Ei se lastensuojelu ole vihollinen, vaan sieltä on mahdollisuus saada apua ihan nuihin arjen haastaviin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.
Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.
Entäs jos jäät auton alle, saat sairauskohtauksen ja menet tajuttomaksi. Asunnossa voi syttyä tulipalo. Ei se ole mitään hysteriaa. Joka päivä sattuu onnettomuuksia, etkä voi tietää, ettei se sattuisi kohdallesi. Pientä lasta ei jätetä yksin.
Ihan kun sitä kohtausta ei voi saada kotona
Jos nyt oikein kovasti jossitellaan eri skenaarioita, se sairaskohtaus itseasiassa kannattaisi saada kaupassa piipahduksen aikana eikä kotona. Elävä äiti on parempi kuin kuollut vauvankin kannalta. Harvan vauva nimittäin osaa soittaa ambulanssia ja vauvankin luo on todennäköisempää saada joku kun sairaalasta esim. otetaan yhteyttä lähiomaiseen eikä tarvitse itkeä yksin tunteja/päiviä pahimmillaan kuolleen vierellä.
No miten ne muut ihmiset siellä kaupassa tietävät, että tällä sairauskohtauksen saaneella naisella onkin vastasyntynyt kotona? Jos on taju pois eikä asiaa saa kommunikoitua itse ja kauppaan on tullut ilman vauvaa? Enkä ole Suomessa kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä nainen olisi ollut kuolleena yksin asunnossa vauvan kanssa päiväkausia. Kiintymyssuhteesta on taas paljon tieteellisiä tutkimuksia ja tiedetään, miten varhaiset hylkäämiskokemukset ja yksinjäämiset vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Kiintymyssuhde ei kyllä häiriinny jos äiti on kerran kaksi hetken poissa niin että lapsi ehtii heräämään. Meillä ei edes ehtinyt.
Näistä viesteistä huomaa, ettei kyseessä ole yksittäisestä kerrasta, vaan ajattelutavasta, että ei se lapsi siitä kärsi jos jää yksin. Jos pidetään hysteerisenä sitä, että vastasyntynyttä ei jätetä yksin kotiin kauppareissun ajaksi, niin kyse on silloin laajemmasta ajattelutavasta ja tavasta suhtautua vauvaan, ei yksittäisestä asiasta.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.
No tämä kuuluu täysin eri keskusteluaiheeseen, ei tosiaan liity tähän tapaukseen, koska se ettei jätä vastasyntynyttä yksin kotiin ei ole ylihuolehtimista, tai hysteerisyyttä, vaan normaalia vastuullista vanhemmuutta.
Kyllä, mutta tässäkin keskustelussa käy ilmi tämä asenneilmasto. Jos vauvan on jättänyt kerran lyhyeksi aikaa yksin kyse ei ole lastensuojeluasiasta. Eri asia jos on tämä on toistuvaa tai on muutakin pielessä. Kuitenkin tässäkin keskustelussa oltiin heti ehdottamassa lasua ja valtavan peukutuksen kera. Onko se todella kohtuullista tai edes oikeasti sen lapsen etu?
Mikä peikko se lasu oikein on? Ei se lastensuojelu tule ja vie lasta pois ensimmäisestä vieheestä, vaan kartoittaa perheen tilannetta ja voi mahdollisesti tarjota apua. Äiti voi saada kotiin vaikka avohuollon kautta työntekijän säännöllisin väliajoin, jotta voi hoitaa juoksevia asioita ilman että tarvitsee vauvaa jättää yksin kotiin. Ei se lastensuojelu ole vihollinen, vaan sieltä on mahdollisuus saada apua ihan nuihin arjen haastaviin tilanteisiin.
Lastensuojelu on täysin ylikuormitettu. Apua oikeasti tarvitsevat jäävät ilman sitä kuten olemme monta kertaa voineet uutisista lukea. Resurssit ovat rajalliset eikä niitä kannata käyttää tilanteeseen, joka ratkeaa esim. sillä, että vauva otetaan kauppaan mukaan tai kaupassa käydään aiempaa suunnitellummin (joku vauvan kanssa, huolellinen ostoslista kaupassa, jotta mitään ei jää puuttumaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin joka päivä useamman kerran yksinään. Vauva nukkui niin mistäpä se tiesi olenko hakemassa puita vai vessassa.
Eri asia käydä viemässä vaikka roskat, josta pääsee takaisin parissa minuutissa kuin olla kaupassa arviolta yli vartin, jona aikana lapsi voi herätä ja hätääntyä pahasti, kun ei äitiä kuulukaan takaisin. Voi tietenkin herätä myös sen vessareissun tai roskien viemisen aikana, mutta ei silloin joudu odottamaan hätääntyneenä ja paniikissa lainkaan niin kauan kuin jos äiti huitelee jossain kauempana, mistä ei noin vain kotiin päästäkään. Sitten tietysti eri asia, jos kauppa on alakerrassa ja mukana itkuhälytin, että takaisin pääsee minuutissa, mutta en kyllä itse jättäisi edes roskien viennin ajaksi yksinään, jos vaikka avaimet unohtuukin ja ovi menee lukkoon perässä. Vessassa ja saunassa käyn niin, että itkuhälytin on käytössä, ja samoin itkuhälytin on vaunuissa, kun lapsi/lapset nukkuu ulkona. Näin pääsee aina reagoimaan riittävän nopeasti.
Entäs jos jäät auton alle, saat sairauskohtauksen ja menet tajuttomaksi. Asunnossa voi syttyä tulipalo. Ei se ole mitään hysteriaa. Joka päivä sattuu onnettomuuksia, etkä voi tietää, ettei se sattuisi kohdallesi. Pientä lasta ei jätetä yksin.
Ihan kun sitä kohtausta ei voi saada kotona
Jos nyt oikein kovasti jossitellaan eri skenaarioita, se sairaskohtaus itseasiassa kannattaisi saada kaupassa piipahduksen aikana eikä kotona. Elävä äiti on parempi kuin kuollut vauvankin kannalta. Harvan vauva nimittäin osaa soittaa ambulanssia ja vauvankin luo on todennäköisempää saada joku kun sairaalasta esim. otetaan yhteyttä lähiomaiseen eikä tarvitse itkeä yksin tunteja/päiviä pahimmillaan kuolleen vierellä.
No miten ne muut ihmiset siellä kaupassa tietävät, että tällä sairauskohtauksen saaneella naisella onkin vastasyntynyt kotona? Jos on taju pois eikä asiaa saa kommunikoitua itse ja kauppaan on tullut ilman vauvaa? Enkä ole Suomessa kuullut yhdestäkään tapauksesta, missä nainen olisi ollut kuolleena yksin asunnossa vauvan kanssa päiväkausia. Kiintymyssuhteesta on taas paljon tieteellisiä tutkimuksia ja tiedetään, miten varhaiset hylkäämiskokemukset ja yksinjäämiset vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen sekä tuleviin ihmissuhteisiin.
Kiintymyssuhde ei kyllä häiriinny jos äiti on kerran kaksi hetken poissa niin että lapsi ehtii heräämään. Meillä ei edes ehtinyt.
Näistä viesteistä huomaa, ettei kyseessä ole yksittäisestä kerrasta, vaan ajattelutavasta, että ei se lapsi siitä kärsi jos jää yksin. Jos pidetään hysteerisenä sitä, että vastasyntynyttä ei jätetä yksin kotiin kauppareissun ajaksi, niin kyse on silloin laajemmasta ajattelutavasta ja tavasta suhtautua vauvaan, ei yksittäisestä asiasta.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.
No tämä kuuluu täysin eri keskusteluaiheeseen, ei tosiaan liity tähän tapaukseen, koska se ettei jätä vastasyntynyttä yksin kotiin ei ole ylihuolehtimista, tai hysteerisyyttä, vaan normaalia vastuullista vanhemmuutta.
Kyllä, mutta tässäkin keskustelussa käy ilmi tämä asenneilmasto. Jos vauvan on jättänyt kerran lyhyeksi aikaa yksin kyse ei ole lastensuojeluasiasta. Eri asia jos on tämä on toistuvaa tai on muutakin pielessä. Kuitenkin tässäkin keskustelussa oltiin heti ehdottamassa lasua ja valtavan peukutuksen kera. Onko se todella kohtuullista tai edes oikeasti sen lapsen etu?
Mikä peikko se lasu oikein on? Ei se lastensuojelu tule ja vie lasta pois ensimmäisestä vieheestä, vaan kartoittaa perheen tilannetta ja voi mahdollisesti tarjota apua. Äiti voi saada kotiin vaikka avohuollon kautta työntekijän säännöllisin väliajoin, jotta voi hoitaa juoksevia asioita ilman että tarvitsee vauvaa jättää yksin kotiin. Ei se lastensuojelu ole vihollinen, vaan sieltä on mahdollisuus saada apua ihan nuihin arjen haastaviin tilanteisiin.
Lastensuojelu on täysin ylikuormitettu. Apua oikeasti tarvitsevat jäävät ilman sitä kuten olemme monta kertaa voineet uutisista lukea. Resurssit ovat rajalliset eikä niitä kannata käyttää tilanteeseen, joka ratkeaa esim. sillä, että vauva otetaan kauppaan mukaan tai kaupassa käydään aiempaa suunnitellummin (joku vauvan kanssa, huolellinen ostoslista kaupassa, jotta mitään ei jää puuttumaan).
Tottakai mutta jos vanhempi kieltäytyy toimimasta näin ja vetoaa siihen, että ei ennenkään ja hyvin on pärjätty silloin 70-luvullakin. Apua oikeasti tarvitsevat ovat aina olleet alkuun siinä tilanteessa, missä avohuollon varhaiset toimenpiteet olisivat saattaneet riittää tilanteen kääntämiseksi. Tällaista keskusteluahan ei tarvitsisi edes käydä, jos vanhemmalla on edes hitustakaan järkeä päässä, koska kuten sanoit: asiat voi aina järjestää niin, että lapsen ottaa mukaan kauppaan, tai suunnitellaan arkea paremmin, ettei tällaisia älyttömiä tilanteita pääse tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis
Vessassa ei kenelläkään kuitenkaan mene niin pitkään, että se ehtisi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Vessaan mukaan ottamisen esim. sitteriin istumaan tai viltin päälle makoilemaan ehkä vielä ymmärrän jos näköyhteyden säilyttäminen tuntuu tärkeältä, mutta tuo lapsen syöttäminen omien vessatouhujen aikana menee kyllä minusta jo hysteerisyyden puolelle. Vaikka lapsi itkisi hetken nälkäänsä niin sekin on parempi vaihtoehto kuin luoda sellainen käsitys että äiti olisi joku arvoton palvelija, joka ei ansaitse edes vessarauhaa. Pulloruokintakin on tietysti yksi vaihtoehto mutta joka tapauksessa ruokailulle on aikansa ja paikkansa, myös vauvojen kohdalla.
Että semmoiset kaverit olet itse valinnut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä uskaltaisi jättää noin pientä vauvaa yksin kotiin. Kauppareissulla voi sattua yhtä sun toista, autokolari yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis
Vessassa ei kenelläkään kuitenkaan mene niin pitkään, että se ehtisi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Vessaan mukaan ottamisen esim. sitteriin istumaan tai viltin päälle makoilemaan ehkä vielä ymmärrän jos näköyhteyden säilyttäminen tuntuu tärkeältä, mutta tuo lapsen syöttäminen omien vessatouhujen aikana menee kyllä minusta jo hysteerisyyden puolelle. Vaikka lapsi itkisi hetken nälkäänsä niin sekin on parempi vaihtoehto kuin luoda sellainen käsitys että äiti olisi joku arvoton palvelija, joka ei ansaitse edes vessarauhaa. Pulloruokintakin on tietysti yksi vaihtoehto mutta joka tapauksessa ruokailulle on aikansa ja paikkansa, myös vauvojen kohdalla.
Luuletko että vauva muodostaa jonkun käsityksen äidin arvosta imeväisikäisenä, varsinkaan jonkun tuommoisen asian perusteella? Joo en itsekään muista imettäneeni vessassa, mutta varsinkin itkuisen vauvan kanssa vanhempi tulee tehneeksi montaa muutakin outoa asiaa saadakseen vauvan hetkeksi rauhoittumaan. Vauvalle imettävä äiti on arvokkainta mitä voi olla eikä se tosiaan tajua mikä huone on kyseessä. Sitä vessarauhaa voi alkaa miettiä sitten kun lapsi on vähän isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttävää lukea kuinka monen mielestä on ok jättää pieni vauva yksin. Vauvaa ei milloinkaan, ei MILLOINKAAN, saa jättää yksin. On eri asia viedä roskat tai käydä suihkussa, kuin lähteä pois kotoa. Vanhemman tulee olla kaiken aikaa vauva lähellä ja huolehtia vauvan turvallisuudesta, se on tosiasia joka vain tulee hyväksyä kun lapsen saa. Eikä se ole millään lailla helikopterivanhemmuutta.
Vauvan voi ottaa sinne kauppaan mukaan, vanhemmuuden myötä pitää oppia suunnittelemaan aikataulujaan lapsen rytmin mukaisesti.On paljonkin tilanteita että lapsi on parempi jättää yksin nukkumaan kun herättää ja pukea vaatteet ja raahata pakkasella/myrskyssä ulkona.
Mikähän tällainen tilanne on? Ei ole vielä viiden lapsen äitinä moista tilannetta tullut eteen.
Esim mulla kun aiemmin jo kirjoitin että heitin miehen pikaisesti asemalle.
Mikähän esti ottamasta vauvaa mukaan?
Ei mikään. Mitä luulet: oma lämmin sänky, sikeä uni vs. herätys kesken unien, pukeminen, kylmä auto ja kaikki vaan vartin takia?
Auton voi lämmittää etukäteen, vauva laitetaan yökkäreissään kaukalon lämpöpussiin eli ei tarvitse erikseen pukea. Ei kovin kamalaa vauvalle, ei välttämättä edes herää. Tuskin se muutenkaan koko yötä nukkuisi heräämättä. Tai paras vaihtoehto, jos matka kestää autolla vartin edestakaisin niin kyse ei voi olla muutamaa kilometriä pidemmästä matkasta ja mies voi hankkiutua sinne ihan ilman autokyytiäkin. Täysin vanhempien mukavuudenhalua ja laiskuutta jättää vauva kotiin. No, onneksi ei mitään sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttävää lukea kuinka monen mielestä on ok jättää pieni vauva yksin. Vauvaa ei milloinkaan, ei MILLOINKAAN, saa jättää yksin. On eri asia viedä roskat tai käydä suihkussa, kuin lähteä pois kotoa. Vanhemman tulee olla kaiken aikaa vauva lähellä ja huolehtia vauvan turvallisuudesta, se on tosiasia joka vain tulee hyväksyä kun lapsen saa. Eikä se ole millään lailla helikopterivanhemmuutta.
Vauvan voi ottaa sinne kauppaan mukaan, vanhemmuuden myötä pitää oppia suunnittelemaan aikataulujaan lapsen rytmin mukaisesti.On paljonkin tilanteita että lapsi on parempi jättää yksin nukkumaan kun herättää ja pukea vaatteet ja raahata pakkasella/myrskyssä ulkona.
Mikähän tällainen tilanne on? Ei ole vielä viiden lapsen äitinä moista tilannetta tullut eteen.
Esim mulla kun aiemmin jo kirjoitin että heitin miehen pikaisesti asemalle.
Mikähän esti ottamasta vauvaa mukaan?
Ei mikään. Mitä luulet: oma lämmin sänky, sikeä uni vs. herätys kesken unien, pukeminen, kylmä auto ja kaikki vaan vartin takia?
Auton voi lämmittää etukäteen, vauva laitetaan yökkäreissään kaukalon lämpöpussiin eli ei tarvitse erikseen pukea. Ei kovin kamalaa vauvalle, ei välttämättä edes herää. Tuskin se muutenkaan koko yötä nukkuisi heräämättä. Tai paras vaihtoehto, jos matka kestää autolla vartin edestakaisin niin kyse ei voi olla muutamaa kilometriä pidemmästä matkasta ja mies voi hankkiutua sinne ihan ilman autokyytiäkin. Täysin vanhempien mukavuudenhalua ja laiskuutta jättää vauva kotiin. No, onneksi ei mitään sattunut.
Vauvan mukavuus edellä. Siihen aikaan ei tainnut edes mitään kaukalopusseja olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis
Vessassa ei kenelläkään kuitenkaan mene niin pitkään, että se ehtisi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Vessaan mukaan ottamisen esim. sitteriin istumaan tai viltin päälle makoilemaan ehkä vielä ymmärrän jos näköyhteyden säilyttäminen tuntuu tärkeältä, mutta tuo lapsen syöttäminen omien vessatouhujen aikana menee kyllä minusta jo hysteerisyyden puolelle. Vaikka lapsi itkisi hetken nälkäänsä niin sekin on parempi vaihtoehto kuin luoda sellainen käsitys että äiti olisi joku arvoton palvelija, joka ei ansaitse edes vessarauhaa. Pulloruokintakin on tietysti yksi vaihtoehto mutta joka tapauksessa ruokailulle on aikansa ja paikkansa, myös vauvojen kohdalla.
Luuletko että vauva muodostaa jonkun käsityksen äidin arvosta imeväisikäisenä, varsinkaan jonkun tuommoisen asian perusteella? Joo en itsekään muista imettäneeni vessassa, mutta varsinkin itkuisen vauvan kanssa vanhempi tulee tehneeksi montaa muutakin outoa asiaa saadakseen vauvan hetkeksi rauhoittumaan. Vauvalle imettävä äiti on arvokkainta mitä voi olla eikä se tosiaan tajua mikä huone on kyseessä. Sitä vessarauhaa voi alkaa miettiä sitten kun lapsi on vähän isompi.
Siinä vaiheessa on myöhäistä jos vauva/lapsi on jo tottunut siihen että perheen elämä pyörii hänen mielihalujensa ympärillä. Tuossa ei ollut kyse siitä että vauva pitäisi saada hetkeksi rauhoittumaan vaan siitä että vauvan ruokailua ei voitu keskeyttää tai siirtää vessakäynnin ajaksi. Ja kuten sanoin niin vauvan läsnäolo ei minusta välttämättä ole ongelma, jos ei nyt vessakäynnin takia tyyliin herätä vauvaa että saisi otettua mukaan. Äiti on vauvalle ihan yhtä arvokas vaikka ei imettäisi ollenkaan, ja jollain lyhyellä keskeytyksellä nyt varsinkaan ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttävää lukea kuinka monen mielestä on ok jättää pieni vauva yksin. Vauvaa ei milloinkaan, ei MILLOINKAAN, saa jättää yksin. On eri asia viedä roskat tai käydä suihkussa, kuin lähteä pois kotoa. Vanhemman tulee olla kaiken aikaa vauva lähellä ja huolehtia vauvan turvallisuudesta, se on tosiasia joka vain tulee hyväksyä kun lapsen saa. Eikä se ole millään lailla helikopterivanhemmuutta.
Vauvan voi ottaa sinne kauppaan mukaan, vanhemmuuden myötä pitää oppia suunnittelemaan aikataulujaan lapsen rytmin mukaisesti.On paljonkin tilanteita että lapsi on parempi jättää yksin nukkumaan kun herättää ja pukea vaatteet ja raahata pakkasella/myrskyssä ulkona.
Mikähän tällainen tilanne on? Ei ole vielä viiden lapsen äitinä moista tilannetta tullut eteen.
Esim mulla kun aiemmin jo kirjoitin että heitin miehen pikaisesti asemalle.
Mikähän esti ottamasta vauvaa mukaan?
Ei mikään. Mitä luulet: oma lämmin sänky, sikeä uni vs. herätys kesken unien, pukeminen, kylmä auto ja kaikki vaan vartin takia?
Jos se miehen kuskaaminen kestää 7,5 min suuntaansa, hän kykenee kyllä menemään menoihinsa ilman saattajaa. Jos ei, vauva tulee mukaan.
Jep, taksi on keksitty. Jalan ja pyörällä pääsee. Jopa minä olen työkoneen ja yöpymiskamojen kanssa päässyt raskaana ollessani taapertamaan samaisen matkan juna-asemalle joko pyörällä tai jalan. Toki välistä mies on heittänyt, mutta ei sillä kustannuksella, että jättäisi vauvaa yksin siksi ajaksi. Jopa mies suuttuisi minulle pelkästä ehdotuksesta, pitäisi minua edesvastuuttomana ja itsekkäänä ja takuulla miettisi, että millainen ihminen minä ihan todellisuudessa olisin.
Onneksi omalla miehellä on se maalaisjärki vielä tallella.
Jep, minunkin miehellä on sen verran järkeä että osaa käyttää bussia eikä halua lapsiaan jätettävän yksin kotiin jonkun muutaman kilometrin autokyydin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttävää lukea kuinka monen mielestä on ok jättää pieni vauva yksin. Vauvaa ei milloinkaan, ei MILLOINKAAN, saa jättää yksin. On eri asia viedä roskat tai käydä suihkussa, kuin lähteä pois kotoa. Vanhemman tulee olla kaiken aikaa vauva lähellä ja huolehtia vauvan turvallisuudesta, se on tosiasia joka vain tulee hyväksyä kun lapsen saa. Eikä se ole millään lailla helikopterivanhemmuutta.
Vauvan voi ottaa sinne kauppaan mukaan, vanhemmuuden myötä pitää oppia suunnittelemaan aikataulujaan lapsen rytmin mukaisesti.On paljonkin tilanteita että lapsi on parempi jättää yksin nukkumaan kun herättää ja pukea vaatteet ja raahata pakkasella/myrskyssä ulkona.
Mikähän tällainen tilanne on? Ei ole vielä viiden lapsen äitinä moista tilannetta tullut eteen.
Esim mulla kun aiemmin jo kirjoitin että heitin miehen pikaisesti asemalle.
Mikähän esti ottamasta vauvaa mukaan?
Ei mikään. Mitä luulet: oma lämmin sänky, sikeä uni vs. herätys kesken unien, pukeminen, kylmä auto ja kaikki vaan vartin takia?
Jos se miehen kuskaaminen kestää 7,5 min suuntaansa, hän kykenee kyllä menemään menoihinsa ilman saattajaa. Jos ei, vauva tulee mukaan.
Jep, taksi on keksitty. Jalan ja pyörällä pääsee. Jopa minä olen työkoneen ja yöpymiskamojen kanssa päässyt raskaana ollessani taapertamaan samaisen matkan juna-asemalle joko pyörällä tai jalan. Toki välistä mies on heittänyt, mutta ei sillä kustannuksella, että jättäisi vauvaa yksin siksi ajaksi. Jopa mies suuttuisi minulle pelkästä ehdotuksesta, pitäisi minua edesvastuuttomana ja itsekkäänä ja takuulla miettisi, että millainen ihminen minä ihan todellisuudessa olisin.
Onneksi omalla miehellä on se maalaisjärki vielä tallella.
Jep, minunkin miehellä on sen verran järkeä että osaa käyttää bussia eikä halua lapsiaan jätettävän yksin kotiin jonkun muutaman kilometrin autokyydin takia.
Ehkä vaan asutte paikassa jossa bussit kulkevat aamuyölläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa käydä kakalla vauva sylissä, niin vauva ei koe turvattomuuden tunnetta.
Olen käynyt. Kun vastasyntyntyt tarvitsee ruokaa, minun piti valita imetänkö vessassa vai paskoisinko housuun.
No tuon olisit kyllä voinut jättää tekemättä tai ainakin kertomatta. Melko kuvottavaa minusta.
Ai jättää vauva ruokkimatta tai vaihtoehtoisesti paskoa housuihinsa ettei jotain random mammaa ala kuvottamaan täysin normaalista asiasta 😂?
Ei tuo ihan normaalilta kuulosta. Itsellänikin on muuten lapsia eivätkä ole kuolleet nälkään. Kommenttisi kuvastaa minusta hyvin sitä toista ääripäätä, että suhtaudutaan lapsenhoitoon ihan hysteerisesti ja aletaan tehdä outoja asioita jonkun kiintymyssuhteen tms. nimissä.
Anteeksi mutta missä nuissa viesteissä mainittiin sana kiintymyssuhde, ehkä kyse oli ihan vain käytännöllisyydestä? Mitä epänormaalia on vauvan syöttämisessä samaan aikaan, kun käy vessassa? Mikä siitä tekee epänormaalin ja hysteerisen tilanteen? Jos on vatsa pahasti sekaisin, ummetusta, tai jokin muu syy, että vessassa menee pidempään. Ohis
Vessassa ei kenelläkään kuitenkaan mene niin pitkään, että se ehtisi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Vessaan mukaan ottamisen esim. sitteriin istumaan tai viltin päälle makoilemaan ehkä vielä ymmärrän jos näköyhteyden säilyttäminen tuntuu tärkeältä, mutta tuo lapsen syöttäminen omien vessatouhujen aikana menee kyllä minusta jo hysteerisyyden puolelle. Vaikka lapsi itkisi hetken nälkäänsä niin sekin on parempi vaihtoehto kuin luoda sellainen käsitys että äiti olisi joku arvoton palvelija, joka ei ansaitse edes vessarauhaa. Pulloruokintakin on tietysti yksi vaihtoehto mutta joka tapauksessa ruokailulle on aikansa ja paikkansa, myös vauvojen kohdalla.
Luuletko että vauva muodostaa jonkun käsityksen äidin arvosta imeväisikäisenä, varsinkaan jonkun tuommoisen asian perusteella? Joo en itsekään muista imettäneeni vessassa, mutta varsinkin itkuisen vauvan kanssa vanhempi tulee tehneeksi montaa muutakin outoa asiaa saadakseen vauvan hetkeksi rauhoittumaan. Vauvalle imettävä äiti on arvokkainta mitä voi olla eikä se tosiaan tajua mikä huone on kyseessä. Sitä vessarauhaa voi alkaa miettiä sitten kun lapsi on vähän isompi.
Siinä vaiheessa on myöhäistä jos vauva/lapsi on jo tottunut siihen että perheen elämä pyörii hänen mielihalujensa ympärillä. Tuossa ei ollut kyse siitä että vauva pitäisi saada hetkeksi rauhoittumaan vaan siitä että vauvan ruokailua ei voitu keskeyttää tai siirtää vessakäynnin ajaksi. Ja kuten sanoin niin vauvan läsnäolo ei minusta välttämättä ole ongelma, jos ei nyt vessakäynnin takia tyyliin herätä vauvaa että saisi otettua mukaan. Äiti on vauvalle ihan yhtä arvokas vaikka ei imettäisi ollenkaan, ja jollain lyhyellä keskeytyksellä nyt varsinkaan ei ole mitään merkitystä.
Ei todellakaan parikuinen opi mitään siitä jos ruokailu keskeytetään. En sano, että äidin pitäisi imettää vessassakin, tai että se imetyksen keskeyttäminen olisi vauvalle kamalaa, mutta tuo väite että vauva oppisi jotain huonoa siitä on aivan absurdi. Vähän samaa sarjaa kuin se, että vauva ei ikinä opi omaan sänkyyn jos saa nukkua äidin vieressä tai oppii liian hyvälle jos pitää paljon sylissä. Vauvaa ehtii yhtä hyvin opettaa odottamaan sitten, kun hänellä on edes jonkinlaiset kognitiiviset edellytykset siihen.
Toisaalta nykyisin ajattelutapa on viety enemmän toiseen ääripäähän ja vanhemmat, varsinkin äiti, väsyvät kohtuuttomiin vaatimuksiin. Vanhemmuudesta katoaa ilo ja rentous, jolla sitä oikeasti läheistä vuorovaikutusta rakennetaan. Voisiko ajatella, että pysyteltäisiin kohtuudessa – näin todennäköisesti saavutettaisiin koko perheelle paras hyvinvointi. En tarkoita nyt tätä tapausta vaan yleistä ajattelutapaa.