Olenko karu tuleva mummo, koska...

No mielestäni on vähän junttia ja oikeastaan aika törkeääkin ruveta sanelemaan ehtoja lastenlasten tapaamiselle ennen kuin kukaan on sinulta edes pyytänyt apua tai vihjannutkaan lapsensaannista...

Meillä on aina ollut lheiset välit sekä minun että miehen vanhempiin, mutta mitään jatkuvaa lastenhoitoa ei silti olla edes haluttu. Sinänsä siis ok, aika harvalla kai isovanhemmat ihan jatkuvasti (tyyliin monta kertaa viikossa tai joka viikonloppu) edes osallistuu elämään?

Mutta tietty sen pitää toimia toisinkin päin, eli ei myöskään odoteta että lapset sitten joka päivä hoitavat vanhenevia vanhempiaan.

Mulle nuo pienet on elämän iso ilo. Tulin mummoksi suht nuorena, olen edelleen alle 50v ja nautin viikottaisista murujen näkemisestä. Mikään ei voita tunnetta, kun lapsenlapsi katsoo syvälle silmiin ja sanoo, että mummo, rakastan sinua. Tai vauva on sylissä ja juttelee mummulle omalla kielellään.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on! [/quote] Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia? [/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!! [/quote] Siis sinun miehesi on tehnyt viisitoista vuotta duunia tota tahtia? Onko tullut mieleen pyytää oman jaksamisen vuoksi vaikka isovanhempia auttamaan edes kerran kuussa? Jos vaikka he olisivat mukavampia isovanhempia kuin sinä tulet olemaan. Oletko muuten käynyt mitään kouluja tai ikinä ollut töissä? Toivottavasti miehesi on maksanut sinulle eläkettä, sillä jos hän jättää sinut, niin olet kusessa! [/quote] olemme uusioperhe. Ja kyllä mieheni on 8 v painanut töitä 9-18 tuntia päivässä. Ja ei en pyydä äitiäni, hän on vanha ja sairas, minä autan häntä niin paljon kun jaksan , autan myös anoppiani.

[/quote]

On on miehellä pitkät työmatkat kun 9:n tunnin päivään tulee pituutta tuplat. Taitaa olla kapakka matkalla. 
[/quote] sanoin miten on joskus ollut! Nyt on 16-18 tuntisia päiviä, kyllä se on nyt teiltä jotenkin pois kaikki mitä mä sanon/ teen.

Onneksi omat vanhempani ovat eläkkeellä, kun ollaan siinä vaiheessa, että lapsia vois alkaa tehdä. Äitini jo lupasi, että saan mennä vaikka heti synnytyksen jälkeen töihin, jos haluan. :D

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:02"]

Harva meistä haluaa viettää aikaa rakkaiden kanssa vain silloin, kun kolmas osapuoli eli lapsen vanhemmat ajankohdan yksipuolisesti päättää.

[/quote]

Minä toivon ja uskon, että olen onnistunut kasvattamaan lapseni käyttäytymään toisella tavalla. Toivon tietysti, etten ole väärässä, eikä toistaiseksi mikään anna olettaa niin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on! [/quote] Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia? [/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!!

[/quote]

Oisko se vaikka ratkaisu, että sä menisit töihin ja ukkosi tekisi vaikka normaalia työpäivää, oisko? Mutta jatka toki tuolla marttyyrilinjalla, lapsetkin niin tykkää, kun tietävät olevansa äidin oman elämän esteenä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]

Minä ajattelen niin, että kun lapsia päättää hankkia, niin ei se vastuu niistä lapsista ja heidän elämästään pääty siihen, kun heistä tulee täysi-ikäisiä (vaikka se tietysti muuttaa muotoaan), vaan ulottuu myös tuleviin polviin. Isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea lapsiaan lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, tietysti oman vointinsa ja jaksamisensa sekä lastensa ja näiden puolisoiden toiveiden mukaan. Siksi "Minä olen jo oman osuuteni tehnyt"-tyyppiset kommentit tuntuvat oudoilta.

[/quote]

Eli lapsenlapsesi eivät mene päivähoitoon, vaan sinä hoidat heidät? Nostan hattua! On aika raskasta olla kahden pienen kanssa 10 tuntia, ulkoilla, askarrella, tehdä kaikkea kivaa ja siinä sivussa kasvattaa elämään ihmisiksi. Onko sinulla vain yksi lapsi vai tuovatko muut lapsesi omat lapsensa yhden sisaruksen kotiin, jossa lapsenlapsia hoidat? Käyttekö seurakunnan kerhossa tms.? On hienoa, kun isovanhemmat ymmärtävät, että mikään päiväkodin varhaiskasvaus ei ikinä voi korvata sitä hoivaa, jonka isovanhemmat voivat antaa. Sitä ei yhteiskunta saa ottaa pois vaan päinvastoin pitäisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilta ja enemmän panostaa siihen, että isovanhemmat huolehtivat moraalisesta velvollisuudestaan.

[/quote]

Oletko tyhmä ja/tai et osaa lukea? Missä tässä sanottiin (ja huom! en ole teksin kirjoittaja) tai oletettiin, että isovanhempien oleminen mukana kasvatuksessa tarkoittaisi heidän hoitavan ne lapsenlapset kokonaan?

Aina ei jaksa edes perustella.

Meidän molempien vanhemmat ovat osallistuneet aika hemmetisti lastemme kasvatukseen. Olleet meidän tukena heidän kasvatuksessaan ja ihan itsenäisestikin kasvattaneet ja kyllä, myös hoitaneet.

En vaan pääse mitenkään kärryille ajatuksesta, että isovanhempien moraalisen vastuun ollessa osallistua lastenlasten elämään ja kasvatukseen, se jotenkin tarkoittaisi sitä, että isovanhemmat hoitaisivat lasta päiväkodin sijaan esim. vanhempien ollessa töissä.

Voisitko pikkuisen avata tätä villiä ajatuksenjuoksuasi?

[/quote]

Siis nykyvanhemmat tarvitsee lapsiaan kasvattamaan päiväkodin ja isovanhemmat? Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin naida napsaista, synnyttää ja sen jälkeen hoito- ja kasvatusvastuu on muilla?

Isovanhempien vastuu lapsenlapsista kuului aikaan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin vanhempien työssäkäynti mahdollistui sillä, että vanhukset hoiti lapsenlapset. Nyt tuo hoiva on ulkoistettu, mutta yhä edelleen oletetaan, että isovanhemmilla on vastuu - eli vanhempien oma  vastuu on kutistunut minimaaliseksi! Eikö voitaisi ajatella niin, että jos lapsi on päivähoidossa, niin hänelle tekee ihan hyvää joskus tavata niitä vanhempiaankin eikä olla mummolassa?

[/quote]

Jumalauta (anteeksi) ettäsä olet TYHMÄ! Oikeasti.

Oletko oikeasti joku vajakki, vai miten käsität kasvatuksen?

Meillä on varmaan aivan erilainen käsitys käsiteestä kasvatus. Jokainen tilanne ihmisen elämässä kasvattaa. Minusta kasvattamiseen osallistuminen isovanhempien osalta on esim. tätä:

Ollaan mökillä (meillä todellakin isovanhemmat aika usein pyytävät lapsia mökille, vaikka me vanhemmat ei töiden puolesta päästäkään). Vaari opettaa lapsille, miten tehdään saunavihta, miten tulen saa syttymään kiukaan alle parhaiten. Jutellaan, että katsokaas, tuolla on haarapääskyn pesä. Tiesittekö miten pääsky tekee pesänsä? Mummi kertoo, että tähän laitoin porkkanaa, tätä pitää harventaa. Tuossa on mummin kukkapenkki, kukas hakisi liiteristä ämpärin, niin kitketään tää penkki yhdessä ennen saunaan menoa.

Noin niinkuin esimerkiksi.

Ei, en minä tätä apua tarvitse tai pyydä vaan se on rikkaus molemmille osapuolille. Jos se on sille bilemummille uhraus, niin sitä ei missään nimessä kannata tehdä.

Kukaan ei pakota sua edes tapaamaan mahdollisia lapsenlapsia. Useimmat haluavat. Pitääkö siitäkin syyllistää?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[/quote]

Meinaat, että pienet itkevät lapset saavat keskenään itkeä siellä huoneessa järkytystään ja pelkoaan ja lähiomaisia aletaan etsimään vasta sitten kun viitsitään/jaksetaan/muistetaan/ehditään? Joku saattaa ehkä välillä siinä kiireessä tuoda lasin mehua ja taputtaa olkapäälle. Noinko se menee?

[/quote]

Missä ihmeen huoneessa keskenään? Ne lapset tutkitaan ja hoidetaan ja sen jälkeen soitetaan sossun päivystys paikalle hoitamaan asiaa eteenpäin. Jos lapsilla ei ole hätää, viedään heidät sijaisperheeseen odottamaan, että sossu etsii sukulaiset. Ja jos sossu ei päivystä, lapset jää kansliatiloihin, joissa on joku aikuinen paikalla. Ei ne ryhdy yöllä soittamaan kaikkia Korhosia läpi, että olisko nää sukulaisia.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:26"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on! [/quote] Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia? [/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!! [/quote] No siis minkä ikäisiä nää sun lapset on ja kuinka hemmetin monta niitä oikein on, jos jo 15 vuotta olet ollut kotiäitinä? Etkä edelleenkään saa yhtään aikaa itsellesi, et ehdi harrastaa mitään, etkä tavata ystäviäsi. Tietty, jos olette pusertaneet maailman lapsen per vuosi, on aika kusinen paikka ja sitten ymmärrän sua, koska todennäköisesti kuulutte yhteen tiettyyn lahkoon ja myös mummina sinulla on sitten tyyliin 100 lastenlasta. Minäkin sanoutuisin irti moisesta. Mutta jos olette ns. normaali perhe, eikö ne lapset köy koulua? Miksi paapot niitä? Odotatko kädet ristissä kotona niiden tulevan koulusta, jotta voit valmistaa välipalaa? Ei vaan, sulla taitaa olla vauva sylissa ja uusi tulossa... [/quote] siivoan kodin, laitan ruuat, odotan koulusta välipalan kanssa jne. Meillä 4 lasta ja yhtä vielä yritämme. Ei se lapsiluku kaikkea kerro. Meillä myös erityislapsia. [/quote] Silti. Miten sä et ehdi harrastaa? Meillä on neljä lasta ja käyn töissä ja mainiosti ehdin harrastaa ja tavata ystäviä, vaikka tällä hetkellä lasten isä ja mieheni asuu toisella puolella maapalloa helmikuuhun 2016 saakka. En kyllä tajua. Sua vaivaa huono ajankäytön kontrolli ja olet juminut itsesi neljän seinän sisään. [/quote] en vaan ehdi, harrastukset myös maksaa.

[/quote]

Luulisi niillä 16-18 tunnin työpäivillä yhden harrastuksen akallekin maksavan...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[/quote]

Pointti ei edelleenkään ole sairaalan toiminta, vaan tuo sun sydäntä kylmäävä viestisi ylempänä. Se oikein huokuu "ihan sama, niillä on vanhemmat, ei kiinnosta".

[/quote]

Ai sä olet niitä, joiden lasten pitää aikuisinakin ilmoittaa kaikki menonsa äidille, jotta jos jotain sattuu, niin äiti tietää rynnätä avuksi paikalle. Sun lapset soittaa, että lähtee kauppaan, aikaa kuluu noin kaksi tuntia. Jos ei tule soittoa, että käytiin kaupassa, kaikki OK, niin äiti ryhtyy soittamaan sairaaloita läpi, että missä se lapsi perheineen on hoidettavana, että pääsen apuun. Sillä ei kai kukaan kunnon äiti ole sellainen, ettei vartissa ole sairaalassa, jos lapselle tai tämän perheelle sattuu jotain ja sitä varten se aikuinen lapsi tiedottaa koko ajan tekemisiään.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]

Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.

[/quote]

Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.

Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.

[/quote]

Aha. Meidän suvussa se kaikki yhteen koonnut isovanhempi on se, jonka luona ihmiset näyttävät eniten viihtyvän. Tuskin on ihan noin yksioikoista kuin annat ymmärtää...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]

Minä ajattelen niin, että kun lapsia päättää hankkia, niin ei se vastuu niistä lapsista ja heidän elämästään pääty siihen, kun heistä tulee täysi-ikäisiä (vaikka se tietysti muuttaa muotoaan), vaan ulottuu myös tuleviin polviin. Isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea lapsiaan lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, tietysti oman vointinsa ja jaksamisensa sekä lastensa ja näiden puolisoiden toiveiden mukaan. Siksi "Minä olen jo oman osuuteni tehnyt"-tyyppiset kommentit tuntuvat oudoilta.

[/quote]

Eli lapsenlapsesi eivät mene päivähoitoon, vaan sinä hoidat heidät? Nostan hattua! On aika raskasta olla kahden pienen kanssa 10 tuntia, ulkoilla, askarrella, tehdä kaikkea kivaa ja siinä sivussa kasvattaa elämään ihmisiksi. Onko sinulla vain yksi lapsi vai tuovatko muut lapsesi omat lapsensa yhden sisaruksen kotiin, jossa lapsenlapsia hoidat? Käyttekö seurakunnan kerhossa tms.? On hienoa, kun isovanhemmat ymmärtävät, että mikään päiväkodin varhaiskasvaus ei ikinä voi korvata sitä hoivaa, jonka isovanhemmat voivat antaa. Sitä ei yhteiskunta saa ottaa pois vaan päinvastoin pitäisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilta ja enemmän panostaa siihen, että isovanhemmat huolehtivat moraalisesta velvollisuudestaan.

[/quote]

Oletko tyhmä ja/tai et osaa lukea? Missä tässä sanottiin (ja huom! en ole teksin kirjoittaja) tai oletettiin, että isovanhempien oleminen mukana kasvatuksessa tarkoittaisi heidän hoitavan ne lapsenlapset kokonaan?

Aina ei jaksa edes perustella.

Meidän molempien vanhemmat ovat osallistuneet aika hemmetisti lastemme kasvatukseen. Olleet meidän tukena heidän kasvatuksessaan ja ihan itsenäisestikin kasvattaneet ja kyllä, myös hoitaneet.

En vaan pääse mitenkään kärryille ajatuksesta, että isovanhempien moraalisen vastuun ollessa osallistua lastenlasten elämään ja kasvatukseen, se jotenkin tarkoittaisi sitä, että isovanhemmat hoitaisivat lasta päiväkodin sijaan esim. vanhempien ollessa töissä.

Voisitko pikkuisen avata tätä villiä ajatuksenjuoksuasi?

[/quote]

Siis nykyvanhemmat tarvitsee lapsiaan kasvattamaan päiväkodin ja isovanhemmat? Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin naida napsaista, synnyttää ja sen jälkeen hoito- ja kasvatusvastuu on muilla?

Isovanhempien vastuu lapsenlapsista kuului aikaan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin vanhempien työssäkäynti mahdollistui sillä, että vanhukset hoiti lapsenlapset. Nyt tuo hoiva on ulkoistettu, mutta yhä edelleen oletetaan, että isovanhemmilla on vastuu - eli vanhempien oma  vastuu on kutistunut minimaaliseksi! Eikö voitaisi ajatella niin, että jos lapsi on päivähoidossa, niin hänelle tekee ihan hyvää joskus tavata niitä vanhempiaankin eikä olla mummolassa?

[/quote]

Jumalauta (anteeksi) ettäsä olet TYHMÄ! Oikeasti.

Oletko oikeasti joku vajakki, vai miten käsität kasvatuksen?

Meillä on varmaan aivan erilainen käsitys käsiteestä kasvatus. Jokainen tilanne ihmisen elämässä kasvattaa. Minusta kasvattamiseen osallistuminen isovanhempien osalta on esim. tätä:

Ollaan mökillä (meillä todellakin isovanhemmat aika usein pyytävät lapsia mökille, vaikka me vanhemmat ei töiden puolesta päästäkään). Vaari opettaa lapsille, miten tehdään saunavihta, miten tulen saa syttymään kiukaan alle parhaiten. Jutellaan, että katsokaas, tuolla on haarapääskyn pesä. Tiesittekö miten pääsky tekee pesänsä? Mummi kertoo, että tähän laitoin porkkanaa, tätä pitää harventaa. Tuossa on mummin kukkapenkki, kukas hakisi liiteristä ämpärin, niin kitketään tää penkki yhdessä ennen saunaan menoa.

Noin niinkuin esimerkiksi.

Ei, en minä tätä apua tarvitse tai pyydä vaan se on rikkaus molemmille osapuolille. Jos se on sille bilemummille uhraus, niin sitä ei missään nimessä kannata tehdä.

Kukaan ei pakota sua edes tapaamaan mahdollisia lapsenlapsia. Useimmat haluavat. Pitääkö siitäkin syyllistää?

[/quote]

Ei se tajua, anna olla. Sillä ei ole lapselle muuta annettavaa kuin vaipanvaihtoa. Ei se pääskysenpesistä mitään tiedä. 

Kyllä omalle äidilleni, eli lapseni mummolle on tärkeää saada viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Hoitoapua nyt harvoin tarvitsen, mutta auttaa kyllä tarvittaessa ja haluaa muutenkin nähdä poikaani aina kun omilta töiltään ja harrastuksiltaan ehtii.
Minulle on ainakin ollut tärkeää että on tukiverkkoja. Todella harva nyt oikeasti hoidattaa omat lapsensa isovanhemmilla.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]

Minä ajattelen niin, että kun lapsia päättää hankkia, niin ei se vastuu niistä lapsista ja heidän elämästään pääty siihen, kun heistä tulee täysi-ikäisiä (vaikka se tietysti muuttaa muotoaan), vaan ulottuu myös tuleviin polviin. Isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea lapsiaan lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, tietysti oman vointinsa ja jaksamisensa sekä lastensa ja näiden puolisoiden toiveiden mukaan. Siksi "Minä olen jo oman osuuteni tehnyt"-tyyppiset kommentit tuntuvat oudoilta.

[/quote]

Eli lapsenlapsesi eivät mene päivähoitoon, vaan sinä hoidat heidät? Nostan hattua! On aika raskasta olla kahden pienen kanssa 10 tuntia, ulkoilla, askarrella, tehdä kaikkea kivaa ja siinä sivussa kasvattaa elämään ihmisiksi. Onko sinulla vain yksi lapsi vai tuovatko muut lapsesi omat lapsensa yhden sisaruksen kotiin, jossa lapsenlapsia hoidat? Käyttekö seurakunnan kerhossa tms.? On hienoa, kun isovanhemmat ymmärtävät, että mikään päiväkodin varhaiskasvaus ei ikinä voi korvata sitä hoivaa, jonka isovanhemmat voivat antaa. Sitä ei yhteiskunta saa ottaa pois vaan päinvastoin pitäisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilta ja enemmän panostaa siihen, että isovanhemmat huolehtivat moraalisesta velvollisuudestaan.

[/quote]

Oletko tyhmä ja/tai et osaa lukea? Missä tässä sanottiin (ja huom! en ole teksin kirjoittaja) tai oletettiin, että isovanhempien oleminen mukana kasvatuksessa tarkoittaisi heidän hoitavan ne lapsenlapset kokonaan?

Aina ei jaksa edes perustella.

Meidän molempien vanhemmat ovat osallistuneet aika hemmetisti lastemme kasvatukseen. Olleet meidän tukena heidän kasvatuksessaan ja ihan itsenäisestikin kasvattaneet ja kyllä, myös hoitaneet.

En vaan pääse mitenkään kärryille ajatuksesta, että isovanhempien moraalisen vastuun ollessa osallistua lastenlasten elämään ja kasvatukseen, se jotenkin tarkoittaisi sitä, että isovanhemmat hoitaisivat lasta päiväkodin sijaan esim. vanhempien ollessa töissä.

Voisitko pikkuisen avata tätä villiä ajatuksenjuoksuasi?

[/quote]

Siis nykyvanhemmat tarvitsee lapsiaan kasvattamaan päiväkodin ja isovanhemmat? Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin naida napsaista, synnyttää ja sen jälkeen hoito- ja kasvatusvastuu on muilla?

Isovanhempien vastuu lapsenlapsista kuului aikaan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin vanhempien työssäkäynti mahdollistui sillä, että vanhukset hoiti lapsenlapset. Nyt tuo hoiva on ulkoistettu, mutta yhä edelleen oletetaan, että isovanhemmilla on vastuu - eli vanhempien oma  vastuu on kutistunut minimaaliseksi! Eikö voitaisi ajatella niin, että jos lapsi on päivähoidossa, niin hänelle tekee ihan hyvää joskus tavata niitä vanhempiaankin eikä olla mummolassa?

[/quote]

Jumalauta (anteeksi) ettäsä olet TYHMÄ! Oikeasti.

Oletko oikeasti joku vajakki, vai miten käsität kasvatuksen?

Meillä on varmaan aivan erilainen käsitys käsiteestä kasvatus. Jokainen tilanne ihmisen elämässä kasvattaa. Minusta kasvattamiseen osallistuminen isovanhempien osalta on esim. tätä:

Ollaan mökillä (meillä todellakin isovanhemmat aika usein pyytävät lapsia mökille, vaikka me vanhemmat ei töiden puolesta päästäkään). Vaari opettaa lapsille, miten tehdään saunavihta, miten tulen saa syttymään kiukaan alle parhaiten. Jutellaan, että katsokaas, tuolla on haarapääskyn pesä. Tiesittekö miten pääsky tekee pesänsä? Mummi kertoo, että tähän laitoin porkkanaa, tätä pitää harventaa. Tuossa on mummin kukkapenkki, kukas hakisi liiteristä ämpärin, niin kitketään tää penkki yhdessä ennen saunaan menoa.

Noin niinkuin esimerkiksi.

Ei, en minä tätä apua tarvitse tai pyydä vaan se on rikkaus molemmille osapuolille. Jos se on sille bilemummille uhraus, niin sitä ei missään nimessä kannata tehdä.

Kukaan ei pakota sua edes tapaamaan mahdollisia lapsenlapsia. Useimmat haluavat. Pitääkö siitäkin syyllistää?

[/quote]

Sulla on kyllä kasvatus ja opetus aika lailla sekaisin.

Toisaalta jos teillä ei ole vanhemmilla aikaa edes omille lapsille, niin onhan hyvä, että lastensuojelun sijaan isovanhemmat yrittää pitää lapsenlapsista huolta. Varmasti saisitte apua myös perhetyöntekijältä, joka opettaisi sinulle, miten omien lasten kanssa voi olla yhdessä ja puuhailla kaikkea kivaa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]

Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.

[/quote]

Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.

Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.

[/quote]

Aha. Meidän suvussa se kaikki yhteen koonnut isovanhempi on se, jonka luona ihmiset näyttävät eniten viihtyvän. Tuskin on ihan noin yksioikoista kuin annat ymmärtää...

[/quote]

Ja tämä on nykyään sairauden vuoksi laitoksessa, joten ei ole kiinni ulkoisista upeista puitteista vaan ihan siitä läheisen rakkaan seurasta. Jatkuvasti siellä joku käy...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:45"]

Kyllä minä haluan olla lastenlasten elämässä mahdollisimman paljon! Joka lauantai menen klo 7.00 pojan perheen luokse, omilla avaimilla sisään ja siellä keittiössä odottelen, että pikkuiset heräävät. Lehdet luen ja kerron miniälle, mitä maailmalla on tapahtunut. Lastenlasten kanssa katsotaan televisiota ja välillä käy makuuhuoneen ovella koputtelemassa, että kello on jo melkein kahdeksan, alkaa olla aika herätä. Koko päivän olen siellä, miniä aina toppuuttelee, että ei tarvitse ja kyllä he pärjää, mutta ihan omaksi ilosenihan minä siellä olen! Yöksi jää, olen nukahtavinani sohvalle, että eivät kehtaa poiskaan ajaa. Monta kertaa poikakin on pyytänyt avaimia itselleen, että en vaivautuisi niin aikaisin paikalle, mutta hyvänen aika, kuka niiden lastenlasten kanssa sitten on aamulla, jos en minä. Ihanaha se on kaikille, kun sunnuntainkin vietän kanssaan ja kaikki nauttii. Miniäkin usein sanoo, että mitä kaikkea sitä tekisi, jos en siellä olisi. Eli ahertaisi raukka koko ajan, jos en olisi peräänsä katsomassa ja auttamassa.

[/quote]

Päivän paras! Olisiko jo tässä riittävästi mummoapua?

Kyllä minä haluan olla lastenlasten elämässä mahdollisimman paljon! Joka lauantai menen klo 7.00 pojan perheen luokse, omilla avaimilla sisään ja siellä keittiössä odottelen, että pikkuiset heräävät. Lehdet luen ja kerron miniälle, mitä maailmalla on tapahtunut. Lastenlasten kanssa katsotaan televisiota ja välillä käy makuuhuoneen ovella koputtelemassa, että kello on jo melkein kahdeksan, alkaa olla aika herätä. Koko päivän olen siellä, miniä aina toppuuttelee, että ei tarvitse ja kyllä he pärjää, mutta ihan omaksi ilosenihan minä siellä olen! Yöksi jää, olen nukahtavinani sohvalle, että eivät kehtaa poiskaan ajaa. Monta kertaa poikakin on pyytänyt avaimia itselleen, että en vaivautuisi niin aikaisin paikalle, mutta hyvänen aika, kuka niiden lastenlasten kanssa sitten on aamulla, jos en minä. Ihanaha se on kaikille, kun sunnuntainkin vietän kanssaan ja kaikki nauttii. Miniäkin usein sanoo, että mitä kaikkea sitä tekisi, jos en siellä olisi. Eli ahertaisi raukka koko ajan, jos en olisi peräänsä katsomassa ja auttamassa.

Lisääntyjät ovat kyllä hirveää porukkaa. Ei riitä, että hoitaa omat lapsensa, pitää hoitaa vielä lapsenlapsensakin, jos haluaa sitä vanhuuden turvaa, josta meitä veloja niin muistutellaan. Oksettavaa kiristämistä.

Oma äitini tuli mummoksi 39-vuotiaana. Työelämässä oleva ihminen, oma aika jo muutenkin kortilla ja yksityisyrittäjä. Oli alusta alkaen selvää, ettei hoitoapua paljoa tule olemaan. Kovasti aina toitottaa, että kun eläkkeelle pääsee, niin on aikaa kehittää suhdetta lapsiin. Se olisi mielestäni pitänyt rakentaa jo vähän aiemmin. Tuskin kolmekymppisiä lapsenlapsia enään kauheasti sitten kiinnostaa. Voi olla jo omia lapsia ja luultavasti omat kuviot.. Toivottavasti itsellä on vähän enemmän aikaa olla apuna..