Olenko karu tuleva mummo, koska...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta?
[/quote]

Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]

Huvittava ketju. Neli-viisikymppiset mummot on niin nääntyneitä, että eivät jaksa lapsenlapsiaan hoitaa, mielellään eivät saisi kyläilläkään ettei vaan joudu yhtään lapsenhoidossa auttamaan. Olen päälle nelikymppinen vauvan äiti, vanhempani ovat seitsemissäkymenissä, mekin jaksetaan. Olisitte juhlineet nuorena niin jaksaistte lapsia vähän vanhempanakin. 

[/quote]

Olen nelikymppinen mummo jolla asuu vielä kolme alaikäistä lasta kotona. Laitan heille ruokaa, kuljetan harrastuksiin, kuulustelen kokeisiin, vietän aikaa, pelaan lautapelejä jne. Käy kodin ulkopuolella palkkatyössä ja kyllä, olen välillä aika nääntynyt. Lapsenlapsen kanssa koitan jaksaa illan silloin tällöin tai yhden yön 1-2 kuukauden välein. Enempään en näillä rahkeillani repeä nuoruuden juhlimisestani huolimatta. Onneksi vanhempani selviävät vielä ilman apua, en tiedä miten jaksaisin tässä vielä senkin.
[/quote]
Kuulostat sekä hyvältä äidiltä että mummolta. Toivottavasti lapsenlapsen vanhemmat arvostavat panostasi!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]

Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?

[/quote]

Öööh... voisiko vaikka olla, että aika moni ihminen kokee elämässään arvokkaimmaksi tavaksi käyttää aikaansa sen, että tutustuu omiin lapsenlapsiinsa ja viettää aikaa heidän kanssaan ennemmin kuin golf-kentällä? Tai hitsi, jos on eläkkeellä, niin saattaa, siis toki vain saattaa olla, että aikaa riittäisi vaikka molempiinkin????

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]

Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta?

[/quote]

Tämä on ydinkysymys. En minäkään ihan hirveesti tykkää, kun ruuat lentää, vahingossa tietenkin, lattialle, pöytälamput särkyy ja naapuritkin (vanhoja pariskuntia enimmäkseen) katselee riehakasta menoa ja mäiskettä kummissaan. Ovat aika lailla "vapaasti" saaneet kasvaa kotonaan, eikä jaksaisi tuntikausia jankuttaa, että ei noin saa  toimia jne... 

Mutta aina jaksan ajatella asian niin, että mulla on mahdollisuus kertoa "elämän viisauksia" ja kokemuksiani näille lapsille. Ovat sentään omaa lihaa ja vertani kuitenkin. Eihän näitä edes voisi olla rakastamatta, vaikka niin haluaisi :D Ja voi kuinka äkkiä ne kasvavat. Ilkeitä tai epärehellisiä murkkuja en tosin aio ottaa yökylään.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Mutta se suhde ei vaadi minkäänlaista hoito-osuutta! Isovanhempien ja lastenlasten suhde syntyy ja säilyy hyvänä silloinkin, kun lapsi ja isovanhempi ei koskaan jää kahden, vaan vanhempi on paikalla. Sukupolvien välinen suhde ei edellytä yökyläilyä, hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Oletko samaa mieltä muistakin suhteista? Etäsuhde ei voi toimia, koska ei asuta yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]

Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.

[/quote]

Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.

Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.

[/quote]

Sitä tuntuu aina näkevän ja huomaavan juuri ne tapaukset, jotka sopii siihen omaan maailmankuvaan. Olen tämän huomannut omalla työpaikallanikin, ne katkerat näkättäjät näkee vain ne yksinäiset vanhukset, ja me normaalit kyllä näemme, että suurinta osaa perheellisistä vanhuksista käy ne perheenjäsenet katsomassa ja huolta pitämässä.

Mun äiti suorastaan vaatii meidän lasta luokseen hoitoon joka viikko. Ei yökylään niin usein, mutta monesti tulee aamulla hakemaan kotoa ja tuo sitten iltapäivällä takaisin. Muuten tulee kuulemma liian ikävä. Meidän lapsi on äidin kolmas lapsenlapsi, mun veljen lapset asuu kaukana ja näkevät harvemmin.

Samaten mun anoppi tunkee aina puoliväkisin hoitamaan tai kerjää meitä kylään, mutta välimatkaa on sen melkein 400 kilsaa niin suht harvoin nähdään.
Meidän lapsella on ihanat, välittävät mummut.

Ei omilta vanhemmilta voi vaatia apua lastenhoidossa, mutta minusta on vaan luonnollista, että omia lapsenlapsiaan haluaa hoitaa. Ei joka päivä, mutta niin, että syntyy se ihana suhde isovanhempien ja pienten välille.

Mun äidin äiti ei hoitanut mua koskaan, ehkä kerran olin yökylässä jo isona lapsena ja sekin oli vaan vaivaannuttavaa, kun mummi oli jäänyt niin etäiseksi. Usein käytiin siellä kylässä, mutta silloin olin omissa oloissani, kun aikuiset keskittyi puhumaan politiikkaa. Jossain välissä multa kysyttiin pikaiswt kuulumiset ja siinä se. Ei mitään yhteisiä lämpimiä muistoja.

Mun isän äidin luona vietin lähes kaikki lomat. Mummu oli äkäinen mutta niin rakas. Piti sylissä, komensi kun oli tarvis, huolehti. Mun vanhemmat erosi jo kun olin pieni ja mun isä ihan rapajuoppo, joten mummu hoiti mua kun isä ei ikinä pystynyt.

Mun äiti hoitaa omat vanhempansa vaikka he ei auttaneet äitiä lasten kanssa. Äiti haluaa auttaa mua, kun tietää, kuinka tarpeen se voi välillä olla. Minä hoidan äidin, kun vanhuus iskee ja hoidan anopinkin, jos vaan voin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]

Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.

[/quote]

Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.

Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.

[/quote]

Sitä tuntuu aina näkevän ja huomaavan juuri ne tapaukset, jotka sopii siihen omaan maailmankuvaan. Olen tämän huomannut omalla työpaikallanikin, ne katkerat näkättäjät näkee vain ne yksinäiset vanhukset, ja me normaalit kyllä näemme, että suurinta osaa perheellisistä vanhuksista käy ne perheenjäsenet katsomassa ja huolta pitämässä.

[/quote]

Ja niissä perheenjäsenissä on paljon kaltaisiasi: kerran vuodessa käydään ja hehkutetaan sitä, miten on mummolle tämän tästä soiteltu ja Maijan/Kallen/Irman kautta terveisiä lähetelty. Vika löydetään aina hoitajista, jotka ovat niin kovin kireitä ja hankalia.

Sinä et ole ollut päivääkään töissä palvelutalossa, mutta pidä kuvitelmasi.

Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että omat isovanhempani halusivat oppia tuntemaan meidät lapsenlapset ja halusivat olla osa meidän elämää. Omat vanhempani jatkavat tätä perinnettä ja haluavat olla osa lapseni elämää. Myös minä aikanani haluan olla mahdollisten lastenlapseni elämää ja totta kai haluan auttaa omia lapsiani heidän lapsiensa kanssa, aivan kuten minäkin olen saanut apua, jos olen sitä tarvinnut.

Musta on tosi surullista se, että iso osa nykyisovanhemmista ei halua luoda suhdetta uuteen perheenjäseneen, vaan mesoavat vaan typerää mantraa "mä olen omani jo kasvattanut". Ikään kuin vaihtoehdot olisivat vain kerran vuodessa lähetetty synttärikortti lapsenlapsille tai jokapäiväinen lasten hoitaminen.

Mulle rakkaimpia ihmisiä elämässäni on kahdeksankymppinen isoisäni, ja olen tosi onnellinen siitä, että mut on otettiin kaikkien vanhempienkin sukulaisten taholta perheeseen täysivaltaisena perheenjäsenenä, eikä pidetty ylimääräisenä rasitteena.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

En ole tehnyt lapsiani äitini hoidettavaksi. Itselläni todettiin jo teininä lapsettomuutta aiheuttava sairaus. Vakaalla pohjalla olevaan parisuhteeseen lapset ovat syntyneet toivottuina. Ainoa, mistä äitini mummona olemista moitin on se, ettei hänellä ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa kehittää suhdetta lapsiin. En pyydä häneltä hoitoapua, itse saa tarjota jos haluaa. Harmittaa lähinnä se kun hän on lapsille etäinen.
.
Ja vaikka olen lapseni nuorena tehnyt, olen tyytyväinen. Jos olisin odottanut, en ehkä olisi tullut koskaan äidiksi. Enään ei tule lisää lapsia kun kohtu poistettiin 24-vuotiaana.

Ihan oikea asenne ap, minunkin äitini sanoi aina samaa ja olen mitoittanut elämäni niin, että pärjään itse. Silti hän on ollut lasten kanssa yllättävänkin paljon, mutta ei koskaan minun "sanelustani". 

Aion itse pidättää saman oikeuden itselläni. Jos se on lapsille kamalaa niin se on voi voi.

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:03"]

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[/quote]

Ei ne käy katsomassa sitten vanhempiaankaan, koska nämä on koko lapsuuden ajan jaksaneet valittaa, miten raskasta on lastenhoito eikä isovanhemmat auta. Päiväkodissa lapset on 10-tuntisia päiviä, omia vanhempiaan tuskin tuntee - miksi ne välittäisi aikuisina kenestäkään, kun ne on koko lapsuutensa saaneet kuulla olevansa liikaa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:03"]

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[/quote]

Ei ne käy vaikka olisit hedän kanssaan ollutkin, minun mummini luona ei ainakaan käy juuri kukaan 6 serkusta. Yksi tosin asuu ulkomailla, yksi 800 km:n päässä, yksi 130 km päässä ja kaksi ovat miespuolisia. Yksi sitten voisi käydä asuinpaikan ja sukupuolen kannalta, mutta on niin masentunut, että hyvä että jaksaa elää. 

Ja ihana mummi hän on ollut. 

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Mutta se suhde ei vaadi minkäänlaista hoito-osuutta! Isovanhempien ja lastenlasten suhde syntyy ja säilyy hyvänä silloinkin, kun lapsi ja isovanhempi ei koskaan jää kahden, vaan vanhempi on paikalla. Sukupolvien välinen suhde ei edellytä yökyläilyä, hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

[/quote]

No ei edellytäkään. Mutta sitten voi aina miettiä sitä oman lapsenkin jaksamista. Jos vaikka se kerran kuussa yökyläily isovanhempien luona auttaa vanhempia( mm.SITÄ OMAA LASTA, JOSTA TOIVOTTAVASTI JAKSOI EDES SEN 18 VUOTTA PITÄÄ KUNNOLLA HUOLTA???) jaksamaan arjessa paremmin, ei se ainakaan mulle tule olemaan ylivoimaista. Joillekin vissiin on.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)