Olenko karu tuleva mummo, koska...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]

Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.

[/quote]

Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.

Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.

[/quote]

Sitä tuntuu aina näkevän ja huomaavan juuri ne tapaukset, jotka sopii siihen omaan maailmankuvaan. Olen tämän huomannut omalla työpaikallanikin, ne katkerat näkättäjät näkee vain ne yksinäiset vanhukset, ja me normaalit kyllä näemme, että suurinta osaa perheellisistä vanhuksista käy ne perheenjäsenet katsomassa ja huolta pitämässä.

[/quote]

Ja niissä perheenjäsenissä on paljon kaltaisiasi: kerran vuodessa käydään ja hehkutetaan sitä, miten on mummolle tämän tästä soiteltu ja Maijan/Kallen/Irman kautta terveisiä lähetelty. Vika löydetään aina hoitajista, jotka ovat niin kovin kireitä ja hankalia.

Sinä et ole ollut päivääkään töissä palvelutalossa, mutta pidä kuvitelmasi.

[/quote]

Ihan miten vaan. Sääli jos sun työpaikalla on noin, mun työpaikalla ei ole.  Ehkä se riippuu mistä päin maatakin on? jos on seudulta, josta lapset on jo vuosikymmeniä sitten muuttanut satojen kilometrien päähän, se lienee ihan luonnollista, ettei lapset pääse vanhempiaan katsomaan jatkuvasti. Ja silloin lienee luonnollista, että ne ihmiset, jotka on siinä lähipiirissä samalla paikkakunnalla olleet, ovat niitä, jotka käyvät katsomassa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:03"]

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[/quote]

Ei ne käy katsomassa sitten vanhempiaankaan, koska nämä on koko lapsuuden ajan jaksaneet valittaa, miten raskasta on lastenhoito eikä isovanhemmat auta. Päiväkodissa lapset on 10-tuntisia päiviä, omia vanhempiaan tuskin tuntee - miksi ne välittäisi aikuisina kenestäkään, kun ne on koko lapsuutensa saaneet kuulla olevansa liikaa.

[/quote]Tais kolahtaa? joo jos vanhemmat on asenteella "lastenhoito on rankkaa ja menkää lapset vaikka ulos kadulle kaverin luo tai jonnekin että saa olla rauhassa" niin ei ne lapset käy katsomassa omia vanhempia. Sellaisista lapsista kasvaa joko todella tunnekylmiä, itsekkäitä ja jopa narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä, tai mielenterveyspotilaita ja toki joistakin tulee ihan taviksia. Nyt oli kuitenkin kyse isovanhemmasta joka ei halua viettää paljoa aikaa lapsenlapsien kanssa, turha ihmetellä aikanaan miksi lapsenlapset ei käy kylässä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:03"]

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[/quote]

Ei ne käy vaikka olisit hedän kanssaan ollutkin, minun mummini luona ei ainakaan käy juuri kukaan 6 serkusta. Yksi tosin asuu ulkomailla, yksi 800 km:n päässä, yksi 130 km päässä ja kaksi ovat miespuolisia. Yksi sitten voisi käydä asuinpaikan ja sukupuolen kannalta, mutta on niin masentunut, että hyvä että jaksaa elää. 

Ja ihana mummi hän on ollut. 

[/quote]no tostahan voi päätellä vain että sun suku on itsekästä paskasakkia.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:43"]

Mun isä kun niin nauttii hoitaa poikiani JOKA ARKIPÄIVÄ koukun jälkeen, on heille se tuki ja turva! Pojat ovat n.4 viikonloppua perpoika per vuosi ja yleensä erikseen mummilassa koska se tekee niille vain hyvää siis pojille kun saa jakamatonta huomiota ja hemmottelua!

Äiti on vielä työelämässä ja töissä kotoaan nikn ettei julkista liikennettä juurikaan ole, joten joka tapauksessa isäni joutuu äitiäni kuljettamaan ja näin ollen polttoaine kustannukset vähenevät huomattavasti kun tulee meille päiväksi! Isänä vielä hoito poikaamme vuoden kotihoidon tuella 2 kolmivuotiaaksi! Isäni joutui 90 luvun lamassa tekemään paljon töitä eikä juurikaan ehtinyt taas olla meidän omien lasten kanssa niin paljoa kuin halusi.. tämä kompensoi sitä aikaa, enkä valita yhtään!

Viikon päästälähdetään ouluun sopeuttumiskursille, isäni lähtee mukaan! Kela maksaa kaiken! Mieheni on töissä eikä pääse noin lyhyellä varoitus ajalla lähtemään, mennää lentäen!

Miehen vanhemmat hoitaa kans silloin tällöi ja pojat ovat heillään 2.3 kertaa vuodessa yö kylässä myös.! Ja muuten käydöän lasten kanssa siellä n.kerran kuussa päivällisellä!

Minä meinaan samallalailla hoitaa tulevaisuudessa omia lastenlapsiani! .

[/quote] ja ihan unohdin sain asua vuoden a mummoni luona tosin jo aikuisena kun opiskelujen pätyttyä sain heti työpaikan mutta asunnon vasta vuoden jälkeen! Mummoni luona asui vuoden verran myös veljeni, ja kakI serkkuani, perättäisinä vuosina! Vaarina oli jo kuollut joten seuraahan meistä vaan oli mummolleni =) mummni asuin omakotitalossa yksin

Ja oikeasti voin sanoa käsi sydämellä että parhaat kesäloma muistot on jurikin kun olimme serkkujeni kanssa mummolassa  viikon joka kesä yö kylässä, olimme kyllä myös serkuilla ja meillä vuorotellen

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Paitsi rahasta, toki.

ET-lehti on 30 vuotta tehnyt hartiavoimin töitä suomalaisten sukupolvien erottamiseksi toisistaan ja sen työn hedelmät nähdään tässäkin keskusteluketjussa. Suurten ikäluokkien pohjaton itsekkyys alkaa siirtyä nuoremmillekin sukupolville.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:43"]

Mun isä kun niin nauttii hoitaa poikiani JOKA ARKIPÄIVÄ koukun jälkeen, on heille se tuki ja turva! Pojat ovat n.4 viikonloppua perpoika per vuosi ja yleensä erikseen mummilassa koska se tekee niille vain hyvää siis pojille kun saa jakamatonta huomiota ja hemmottelua!

Äiti on vielä työelämässä ja töissä kotoaan nikn ettei julkista liikennettä juurikaan ole, joten joka tapauksessa isäni joutuu äitiäni kuljettamaan ja näin ollen polttoaine kustannukset vähenevät huomattavasti kun tulee meille päiväksi! Isänä vielä hoito poikaamme vuoden kotihoidon tuella 2 kolmivuotiaaksi! Isäni joutui 90 luvun lamassa tekemään paljon töitä eikä juurikaan ehtinyt taas olla meidän omien lasten kanssa niin paljoa kuin halusi.. tämä kompensoi sitä aikaa, enkä valita yhtään!

Viikon päästälähdetään ouluun sopeuttumiskursille, isäni lähtee mukaan! Kela maksaa kaiken! Mieheni on töissä eikä pääse noin lyhyellä varoitus ajalla lähtemään, mennää lentäen!

Miehen vanhemmat hoitaa kans silloin tällöi ja pojat ovat heillään 2.3 kertaa vuodessa yö kylässä myös.! Ja muuten käydöän lasten kanssa siellä n.kerran kuussa päivällisellä!

Minä meinaan samallalailla hoitaa tulevaisuudessa omia lastenlapsiani! .

[/quote] ja ihan unohdin sain asua vuoden a mummoni luona tosin jo aikuisena kun opiskelujen pätyttyä sain heti työpaikan mutta asunnon vasta vuoden jälkeen! Mummoni luona asui vuoden verran myös veljeni, ja kakI serkkuani, perättäisinä vuosina! Vaarina oli jo kuollut joten seuraahan meistä vaan oli mummolleni =) mummni asuin omakotitalossa yksin

Ja oikeasti voin sanoa käsi sydämellä että parhaat kesäloma muistot on jurikin kun olimme serkkujeni kanssa mummolassa  viikon joka kesä yö kylässä, olimme kyllä myös serkuilla ja meillä vuorotellen
[/quote] eli teidän omat vanhempanne eivät jaksaneet teitä. Surku!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:03"]

Et sä karu ole, mutta sitten ihan vanhana ja raihnaisena ei kannata ihmetellä miksei ne lapsenlapset käy moikkaamassa sua vanhainkodissa tai miksei he pidä sua tärkeänä ihmisenä vaikka olet sentään heidän isoäiti.

[/quote]

Ei ne käy katsomassa sitten vanhempiaankaan, koska nämä on koko lapsuuden ajan jaksaneet valittaa, miten raskasta on lastenhoito eikä isovanhemmat auta. Päiväkodissa lapset on 10-tuntisia päiviä, omia vanhempiaan tuskin tuntee - miksi ne välittäisi aikuisina kenestäkään, kun ne on koko lapsuutensa saaneet kuulla olevansa liikaa.

[/quote]Tais kolahtaa? joo jos vanhemmat on asenteella "lastenhoito on rankkaa ja menkää lapset vaikka ulos kadulle kaverin luo tai jonnekin että saa olla rauhassa" niin ei ne lapset käy katsomassa omia vanhempia. Sellaisista lapsista kasvaa joko todella tunnekylmiä, itsekkäitä ja jopa narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä, tai mielenterveyspotilaita ja toki joistakin tulee ihan taviksia. Nyt oli kuitenkin kyse isovanhemmasta joka ei halua viettää paljoa aikaa lapsenlapsien kanssa, turha ihmetellä aikanaan miksi lapsenlapset ei käy kylässä.

[/quote]

Miksi ne muka haluaisi lapsenlapsia koskaan kylään? Suurin osa nykyisistä kolmekymppisistä ei ilmesty isovanhempiensa hautajaisiinkaan, koska on menossa katukirppis tai ravintolapäivä tai töissä on nyt niin kiire, ettei ennätä. Miksi ne isovanhemmat uhraa ison osan elämästään ihmisille, jotka ei lopulta välitä heistä yhtään? Paljon parempi tehdä vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa, harrastaa kuorolaulua ja matkailua. Silloin ainakin saa elää täyden elämän ennen palvelutaloa. Jos vain hoitaa niitä lapsenlapsia, menettää oman elämänsä ja on lopulta kuitenkin yksin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[/quote]

Pointti ei edelleenkään ole sairaalan toiminta, vaan tuo sun sydäntä kylmäävä viestisi ylempänä. Se oikein huokuu "ihan sama, niillä on vanhemmat, ei kiinnosta".

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Mutta se suhde ei vaadi minkäänlaista hoito-osuutta! Isovanhempien ja lastenlasten suhde syntyy ja säilyy hyvänä silloinkin, kun lapsi ja isovanhempi ei koskaan jää kahden, vaan vanhempi on paikalla. Sukupolvien välinen suhde ei edellytä yökyläilyä, hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

[/quote]

No ei edellytäkään. Mutta sitten voi aina miettiä sitä oman lapsenkin jaksamista. Jos vaikka se kerran kuussa yökyläily isovanhempien luona auttaa vanhempia( mm.SITÄ OMAA LASTA, JOSTA TOIVOTTAVASTI JAKSOI EDES SEN 18 VUOTTA PITÄÄ KUNNOLLA HUOLTA???) jaksamaan arjessa paremmin, ei se ainakaan mulle tule olemaan ylivoimaista. Joillekin vissiin on.

Jos jaksoi pitää huolta omasta lapsesta 18 vuotta, niin eikä silloin odota, että oma lapsi jaksaa pitää siitä lapsenlapsesta huolta 18 vuotta eikä laita lasta isovanhemmille? Jos oma lapsi ei jaksa arkea eli sitä lapsenlasta, niin silloin siinä omassa lapsessa on jotain pahasti vialla ja kannattaa ehdottaa lapsenlapsen tilapäistä sijoitusta, jotta oma lapsi saa levätä.

En oo mummo koska lapseni vasta 18 vee. Olen jo valistanut pitkän aikaa eriasioista, hän on poika. Luuleeko ne joilla on lapsia että mummoilla ei oo elämää. Monet mummot harrastaa, jotkut ovat vielä työelämässä. matkustavat, tapailevat ystäviä jne. Itse en ala missään nimessä mummoilemaan jatkuvalla syötöllä. Silloin kun mulle sopii.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Mutta se suhde ei vaadi minkäänlaista hoito-osuutta! Isovanhempien ja lastenlasten suhde syntyy ja säilyy hyvänä silloinkin, kun lapsi ja isovanhempi ei koskaan jää kahden, vaan vanhempi on paikalla. Sukupolvien välinen suhde ei edellytä yökyläilyä, hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.
[/quote]

En kyllä ole samaa mieltä. Jos isovanhempi ja lapsenlapsi ei koskaan vietä aikaa kahdestaan, niin ei suhde kehity samanlaiseksi kuin jos sitä yhteistä aikaa on. Koska jos myös vanhemmat ovat paikalla, ei fokus ole koskaan kokonaan siinä lapsessa samalla tavalla kuin jos lapsi on isovanhempien kanssa kahden. Kyllä suhde voi olla lämminkin ilman kahdenoloaikaa, esim jos isovanhempi on jo niin vanha, ettei pysty ottamaan yksin vastuulleen lasta. Mutta erilainen se on. Lisäksi jos isovanhemmat eivät halua kahdenkeskistä aikaa vaikka siihen kykenisivät, ei tuollainen hylkivä asenne voi olla vaikuttamatta vuorovaikutukseen. Kuitenkin yhdessäolon pitäisi lähteä lapsen tarpeesta isovanhempaan, ei esim vanhempien tarpeesta "omaan aikaan". Sitä varten voi palkata vaikka MLL:n kautta lastenvahdin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta? [/quote] Minäkään en käsitä tätä hoitoapu sitä ja tätä jankkausta. Isovanhempien ja lapsen suhde on se mikä kehittyy tai sitten ei. Ja ei se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne kehity jos isovanhemmat ja lapsenlapsi eivät vietä aikaa yhdessä. Se on ihan fakta. En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät tuota suhdetta halua. Minusta sellaiset ihmiset ovat tunnekylmiä ja outoja (en kyllä tunne yhtäkään tällaista onnekseni). Samoin sellaiset vanhemmat ovat röyhkeitä ja tunnekylmiä omia lapsiaan kohtaan, jotka ovat tyyräämässä lapsiaan joka välissä hoitoon isovanhemmille. Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä jaksa hoitaa pieniä lapsia päiväkaupalla yhteen menoon. Eli puolin ja toisin kohtuus mielessä, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[/quote]

Mutta se suhde ei vaadi minkäänlaista hoito-osuutta! Isovanhempien ja lastenlasten suhde syntyy ja säilyy hyvänä silloinkin, kun lapsi ja isovanhempi ei koskaan jää kahden, vaan vanhempi on paikalla. Sukupolvien välinen suhde ei edellytä yökyläilyä, hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

[/quote]

No ei edellytäkään. Mutta sitten voi aina miettiä sitä oman lapsenkin jaksamista. Jos vaikka se kerran kuussa yökyläily isovanhempien luona auttaa vanhempia( mm.SITÄ OMAA LASTA, JOSTA TOIVOTTAVASTI JAKSOI EDES SEN 18 VUOTTA PITÄÄ KUNNOLLA HUOLTA???) jaksamaan arjessa paremmin, ei se ainakaan mulle tule olemaan ylivoimaista. Joillekin vissiin on.

Jos jaksoi pitää huolta omasta lapsesta 18 vuotta, niin eikä silloin odota, että oma lapsi jaksaa pitää siitä lapsenlapsesta huolta 18 vuotta eikä laita lasta isovanhemmille? Jos oma lapsi ei jaksa arkea eli sitä lapsenlasta, niin silloin siinä omassa lapsessa on jotain pahasti vialla ja kannattaa ehdottaa lapsenlapsen tilapäistä sijoitusta, jotta oma lapsi saa levätä.
[/quote]
Sulla ei ainakaan ole lapsia.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[/quote]

Meinaat, että pienet itkevät lapset saavat keskenään itkeä siellä huoneessa järkytystään ja pelkoaan ja lähiomaisia aletaan etsimään vasta sitten kun viitsitään/jaksetaan/muistetaan/ehditään? Joku saattaa ehkä välillä siinä kiireessä tuoda lasin mehua ja taputtaa olkapäälle. Noinko se menee?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:06"]

Meille lapsenlapset eivät tule koskaan hoitoon!

[/quote]

Tietenkään ei. Ei vaikka oma lapsesi olisi pää halki päivystyksessä. Et todellakaan hoida toisten lapsia. Pois se ajatuskin sinusta.

[/quote]

Mun lapsenlapsilla on kaikilla semmoinen outo asia kuin vanhemmat, sekä isä että äiti. Jos heille tapahtuu samaan aikaan jotain, niin loogisesti ajatellen lapset on silloin mukana ja menehtyy samantien tai sitten ne on sairaalassa turvassa joka tapauksessa. Vai oletatko, että esim. kolarista vammoitta selvinneet lapset laitetaan ensiavusta ulos noin vain? kyllä ne otetaan osastolle tarkkailuun.

[/quote]

Eli mielummin jätät mahdollisesti shokissa olevat lapsenlapsesi ventovieraitten hoteisiin kuin vaivautuisit tulemaan tueksi? Olen sanaton, jos olet tosissasi.

Tai no, tuon viestin perusteella et ole yhtään tutumpi kuin ne vieraat hoitajat, joten samapa kai tuo. Onneksi oma äitini on täysin toista maata.

[/quote]

Mahdatkohan sinä ymmärtää yhtään mitään sairaalan toiminnasta? Ei siellä todellakaan toivota mitään isovanhempia pyörimään hoitajien jaloissa hankaloittamassa heidän työtään. Amerikkalaiset sairaalat ovat erikseen, siellä istuu odotushuoneessa koko suku, kun jonkun kitarisat leikataan, mutta Suomessa ei keskellä yötä ryhdytä selvittämään, mistä isovanhemmat löytyvät. Ei siellä ole henkilökuntaa moiseen (huomaa, alunperin lähdettiin siitä, että lapseni on sairaalassa pää halki. Jos puolisolle ei ole sattunut mitään, on varsin luontevaa, että hän on lapsensa kanssa. Jos taas puolisolle on sattunut jotain samassa rytäkässä, on aika oletettavaa, että lapset olivat mukana)

[/quote]

Kyllä mahdan, mutta nyt olikin kyse sun erittäin välinpitämättömästä asenteestasi lapsiasi ja etenkin lapsenlapsiasi kohtaan.

Jos mulle ja miehelleni sattuisi onnettomuus ja lapset olisivat tajuissaan ja elävienkirjoissa, todellakin toivoisin, että hoitohenkilökunta soittaisi äidilleni tai isälleni, jotta pääsisivät lapsieni tueksi muutenkin järkyttävässä tilanteessa.

[/quote] Ja miten ne sen tekee? Sä olet tajuton, sun mies on tajuton, ensiavussa ruuhkaa muutenkin ja ne ryhtyy sitten paskaksi menneestä kännykästäsi etsimään isovanhempien numeroita? Kuule - ensimmäinen tehtävä on hoitaa potilaita, vasta kaukana sen jälkeen tehtävänä on toimia keskusneitinä.

[/quote]

Meinaat, että pienet itkevät lapset saavat keskenään itkeä siellä huoneessa järkytystään ja pelkoaan ja lähiomaisia aletaan etsimään vasta sitten kun viitsitään/jaksetaan/muistetaan/ehditään? Joku saattaa ehkä välillä siinä kiireessä tuoda lasin mehua ja taputtaa olkapäälle. Noinko se menee?
[/quote]
Juuri noinhan se lapsivihaajan fantasiassa menee.

Minulla oli mummola jonne sai aina mennä. Nyt olen jo itse yli viisikymppinen joten enää heitä ei ole kuin ihanissa muistoissa. Mummola oli maalaistalo joten leikkimiseen ei aikaa ollut mutta sitä tavallista arkista puuhastelua ja olenkin miettinyt miten he jaksoivat minut aina onnellisena vastaanottaa. Aikaa myöten he saivat lisää lastenlapsia ja kaikkia kohtelivat aivan samalla tavalla vaikka meillä oli paljon ikäeroja. Sitten sain omia lapsia ja kuinka ollakaan oma äitini ei edes halunnut nimetä itseään mummoksi ei kertonut kenellekään kaverilleen tulevasta lapsestani. Ja hän oli noiden minun ihanien mummon ja papan lapsi. Aluksi ajattelin että johtuu hänen nuoruudestaan ja vie aikansa sopeutua asiaan. Ei tullut pyyntöjä yökylään ja jos joskus oli pakko saada heiltä hoitoapua kuului eipähän ne täällä viihdy, No ei tosiaan ole viihtynyt sitten kun heistä tuli isoja alkoivat joskus pyytää heitä sinne ja ihmettelivät että miksiköhän he eivät mielellään tule???? Nyt minusta on tulossa MUMMO :) ja odotan innoissani ja toivon että pystyn olemaan samanlainen kuin omani on aikoinaan ollut. Liikaa en voi heidän elämäänsä tunkeutua koska välimatka on niin pitkä ja ehkä hyvä niin etten olisi maanvaivaksi asti heillä. Nauttikaa hyvät naiset mummoudesta jos sellaisen rikkauden saatte. En tarkoita että meidän tarvitsee päävastuuta hoitamisesta ottaa mutta tukiverkkona ja olen varma se ei ole hukkaan menetettyä aikaa. Olen itsekin työelämässä ja stressaavassa työssä mutta uskon että mummous on sille hyvä vastapaino:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija

27.09.2015 klo 18:38

Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?

Mulle tulee tosi surullinen olo tällaisesta, mut kukin tavallaan. Harmittaa vaan tällä tavalla ajattelevien puolesta... Kylmää.

Samoin mulle. Eivätkö ihmiset yhtään ajattele sitä, miten tärkeää lapselle on ymmärtää olevansa osa sukupolvien ketjua? Isovanhemmat voivat auttaa lasta rakentamaan omaa identiteettiään kertomalla esim. tarinoita suvussa olleista ihmisistä ja suvun historiasta. Tietenkin siinä lastenlasten kanssa puuhaillessa, levätessä tai muuten aikaa viettäessä. Miksi ottaa negatiivinen kanta kaikkeen? Taitaa olla suomalainen suhtautumistapa......