Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko karu tuleva mummo, koska...
27.09.2015 |
...olen ilmoittanut aikuisille lapsilleni, että jos ja kun joskus päätätte hankkia lapsia, niin en todellakaan tule olemaan sellainen hoivaava hyysäri mummona, että jaksaisin lapsenlapsiani hoitaa miltei joka päivä?
Haluan elää jo omaa elämääni ilman lastenhoitovastuita. Olen vaan sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin itse ne sitten hoitaakin. Vain vierailut silloin tällöin puolin ja toisin sallisin, mutta ei kiitos jokapäiväiselle lastenhoidolle, olen sen rupeaman jo itse aikoinani hoidellut omat lapseni hoidettua; ja lasteni mummoista toinen mummo ei tavannut lapsenlapsiaan kuin lomillamme ja toinen mummo useimmin, koska asui likempänäkin. Toki lähimummo pääsi hoitamaan lapsiamme, jos itse sitä halusi, mutta ikinä emme pakottaneet häntä tulemaan piikomaan meille. Vapaaehtoista sen mummoavustuksen pitää olla.
Kommentit (158)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?
[/quote]
Tää on kyllä karu ajatusmaailma. Ilmeisesti nykypäivää.
En oikein osaa kommentoida.
Ei, tällä ajatusmaailmalla olisi karmeaa saattaa se lapsenlapsi edes kosketuksiin vähiä elinpäiviään käyttävien isovanhempien kanssa. Onhan se ajantuhlausta käydä katsomassa vastasyntynyttä sairaalassa, siinä ajassa ehtii heittää puolikkaan kierroksen golfia tai ehtii jo Tallinan aluevesille risteilemään.
Olin 30-vuotias kun sain esikoiseni, äitini oli vielä työelämässä n. 55-vuotiaana, ei todellakaan elämänsä loppusuoralla. Onneksi hän ei nytkään, 70 täyttäessään ajattele, että elämän loppusuora on käsillä ja kallisarvoista aikaa ei kannata TUHLATA lastenlasten kanssa, vaan on ihanaa mennä lastenlasten kanssa vaikka katsomaan balettia, teatteria, mökille jne. Isomumminikin on vielä hengissä ja hyvissä voimissa ja pyytää usein lapsenlapsia kylään, vaikka on lähellä yhdeksää kymppiä. Kun mennään, juodaan kahvit ja mummi sanoo usein, että onko sulla jotain asioita hoidettavana. Mene nyt ihmeessä niin me nuoriso vietetään täällä laatuaikaa!
Oikeasti kuulostaa niin surulliselta. Olen oppinut jo 1800-luvulla syntyneeltä omalta isomummiltani, kuinka tärkeä asia perhe on. Hänen mottonsa elämässä oli, että aina ensin tulee perhe. Ehkä siksi en osaa mitenkään nähdä tällaista asennetta, että isovanhemmat tuhlaisivat elinpäiviään lastenlapsiin, vaan että he kaikki saavat siitä jotain. En usko, että minusta voisi ikinä tulla tällainen mummi.
En ole ennen törmännyt tällaiseen vihaan lastenlapsia kohtaan, mutta aina oppii uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli...
[/quote]Taitaa olla lestadiolainen.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]
Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.
[/quote]
Olen töissä palvelutalossa ja voin vakuuttaa, että mitä enemmän aikanaan uhrasi lapsille ja lapsenlapsille, sitä vähemmän nämä muistavat, kun äiti on vanha ja sairas. Eniten vieraita palvelutalossa käy neiti-ihmisillä, entisillä opettajilla jne., jotka ehtivät harrastaa ja olla mukana vaikka seurakunnan toiminnassa. Heillä on kaikenikäisiä ystäviä, mutta nämä perheelleen eläneet istuu valokuvien ympäröiminä, mutta kukaan ei ehdi käymään. Paitsi se juoppo poika eläkkeenmaksupäivänä.
Itse olen aikaa sitten päättänyt, että eläkkeellä panostan harrastuksiin ja ystäviin.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?
[/quote]
Tää on kyllä karu ajatusmaailma. Ilmeisesti nykypäivää.
En oikein osaa kommentoida.
Ei, tällä ajatusmaailmalla olisi karmeaa saattaa se lapsenlapsi edes kosketuksiin vähiä elinpäiviään käyttävien isovanhempien kanssa. Onhan se ajantuhlausta käydä katsomassa vastasyntynyttä sairaalassa, siinä ajassa ehtii heittää puolikkaan kierroksen golfia tai ehtii jo Tallinan aluevesille risteilemään.
Olin 30-vuotias kun sain esikoiseni, äitini oli vielä työelämässä n. 55-vuotiaana, ei todellakaan elämänsä loppusuoralla. Onneksi hän ei nytkään, 70 täyttäessään ajattele, että elämän loppusuora on käsillä ja kallisarvoista aikaa ei kannata TUHLATA lastenlasten kanssa, vaan on ihanaa mennä lastenlasten kanssa vaikka katsomaan balettia, teatteria, mökille jne. Isomumminikin on vielä hengissä ja hyvissä voimissa ja pyytää usein lapsenlapsia kylään, vaikka on lähellä yhdeksää kymppiä. Kun mennään, juodaan kahvit ja mummi sanoo usein, että onko sulla jotain asioita hoidettavana. Mene nyt ihmeessä niin me nuoriso vietetään täällä laatuaikaa!
Oikeasti kuulostaa niin surulliselta. Olen oppinut jo 1800-luvulla syntyneeltä omalta isomummiltani, kuinka tärkeä asia perhe on. Hänen mottonsa elämässä oli, että aina ensin tulee perhe. Ehkä siksi en osaa mitenkään nähdä tällaista asennetta, että isovanhemmat tuhlaisivat elinpäiviään lastenlapsiin, vaan että he kaikki saavat siitä jotain. En usko, että minusta voisi ikinä tulla tällainen mummi.
En ole ennen törmännyt tällaiseen vihaan lastenlapsia kohtaan, mutta aina oppii uutta.
[/quote]
Sama mullakin pisti silmään. Vai se on kalliin elinajan haaskausta, että viettää aikaansa rakkaiden kanssa? Toisaalta, tuskin tuollaiset ihmiset edes tietävät mitä rakkaus on.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Minä ajattelen niin, että kun lapsia päättää hankkia, niin ei se vastuu niistä lapsista ja heidän elämästään pääty siihen, kun heistä tulee täysi-ikäisiä (vaikka se tietysti muuttaa muotoaan), vaan ulottuu myös tuleviin polviin. Isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea lapsiaan lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, tietysti oman vointinsa ja jaksamisensa sekä lastensa ja näiden puolisoiden toiveiden mukaan. Siksi "Minä olen jo oman osuuteni tehnyt"-tyyppiset kommentit tuntuvat oudoilta.
[/quote]
Eli lapsenlapsesi eivät mene päivähoitoon, vaan sinä hoidat heidät? Nostan hattua! On aika raskasta olla kahden pienen kanssa 10 tuntia, ulkoilla, askarrella, tehdä kaikkea kivaa ja siinä sivussa kasvattaa elämään ihmisiksi. Onko sinulla vain yksi lapsi vai tuovatko muut lapsesi omat lapsensa yhden sisaruksen kotiin, jossa lapsenlapsia hoidat? Käyttekö seurakunnan kerhossa tms.? On hienoa, kun isovanhemmat ymmärtävät, että mikään päiväkodin varhaiskasvaus ei ikinä voi korvata sitä hoivaa, jonka isovanhemmat voivat antaa. Sitä ei yhteiskunta saa ottaa pois vaan päinvastoin pitäisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilta ja enemmän panostaa siihen, että isovanhemmat huolehtivat moraalisesta velvollisuudestaan.
[/quote]
Oletko tyhmä ja/tai et osaa lukea? Missä tässä sanottiin (ja huom! en ole teksin kirjoittaja) tai oletettiin, että isovanhempien oleminen mukana kasvatuksessa tarkoittaisi heidän hoitavan ne lapsenlapset kokonaan?
Aina ei jaksa edes perustella.
Meidän molempien vanhemmat ovat osallistuneet aika hemmetisti lastemme kasvatukseen. Olleet meidän tukena heidän kasvatuksessaan ja ihan itsenäisestikin kasvattaneet ja kyllä, myös hoitaneet.
En vaan pääse mitenkään kärryille ajatuksesta, että isovanhempien moraalisen vastuun ollessa osallistua lastenlasten elämään ja kasvatukseen, se jotenkin tarkoittaisi sitä, että isovanhemmat hoitaisivat lasta päiväkodin sijaan esim. vanhempien ollessa töissä.
Voisitko pikkuisen avata tätä villiä ajatuksenjuoksuasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?
[/quote]
Tää on kyllä karu ajatusmaailma. Ilmeisesti nykypäivää.
En oikein osaa kommentoida.
Ei, tällä ajatusmaailmalla olisi karmeaa saattaa se lapsenlapsi edes kosketuksiin vähiä elinpäiviään käyttävien isovanhempien kanssa. Onhan se ajantuhlausta käydä katsomassa vastasyntynyttä sairaalassa, siinä ajassa ehtii heittää puolikkaan kierroksen golfia tai ehtii jo Tallinan aluevesille risteilemään.
Olin 30-vuotias kun sain esikoiseni, äitini oli vielä työelämässä n. 55-vuotiaana, ei todellakaan elämänsä loppusuoralla. Onneksi hän ei nytkään, 70 täyttäessään ajattele, että elämän loppusuora on käsillä ja kallisarvoista aikaa ei kannata TUHLATA lastenlasten kanssa, vaan on ihanaa mennä lastenlasten kanssa vaikka katsomaan balettia, teatteria, mökille jne. Isomumminikin on vielä hengissä ja hyvissä voimissa ja pyytää usein lapsenlapsia kylään, vaikka on lähellä yhdeksää kymppiä. Kun mennään, juodaan kahvit ja mummi sanoo usein, että onko sulla jotain asioita hoidettavana. Mene nyt ihmeessä niin me nuoriso vietetään täällä laatuaikaa!
Oikeasti kuulostaa niin surulliselta. Olen oppinut jo 1800-luvulla syntyneeltä omalta isomummiltani, kuinka tärkeä asia perhe on. Hänen mottonsa elämässä oli, että aina ensin tulee perhe. Ehkä siksi en osaa mitenkään nähdä tällaista asennetta, että isovanhemmat tuhlaisivat elinpäiviään lastenlapsiin, vaan että he kaikki saavat siitä jotain. En usko, että minusta voisi ikinä tulla tällainen mummi.
En ole ennen törmännyt tällaiseen vihaan lastenlapsia kohtaan, mutta aina oppii uutta.
[/quote]
Sama mullakin pisti silmään. Vai se on kalliin elinajan haaskausta, että viettää aikaansa rakkaiden kanssa? Toisaalta, tuskin tuollaiset ihmiset edes tietävät mitä rakkaus on.
[/quote]
Harva meistä haluaa viettää aikaa rakkaiden kanssa vain silloin, kun kolmas osapuoli eli lapsen vanhemmat ajankohdan yksipuolisesti päättää.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]
Minusta olet lähinnä omituinen, kun jo paasaat mummoudestasi vaikkei ole lapsenlapsiakaan ilmeisesti edes tuloillaan.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelin. Kannattaako ladella madonlukuja jo etukäteen? Meillä on kolme opiskeluikäistä tytärtä ja toivon, että heillä jossain vaiheessa edes jollain on perhettä, ja jos suinkin olen toimintakykyinen, haluan ilman muuta olla osa heidän elämäänsä. Autan aina kun se sopii, ja jos ei juuri sillä kerralla satu sopimaan, kerron siitä sitten.
Nyt kun lapset ovat isoja ja enää nuorin asuu kotona, elämä on vaivatonta, kun ei tarvitse töistä juosta kieli vyön alla kaupan ja päiväkodin kautta kotiin ruoanlaittoon, ja vapaita iltoja ja viikonloppuja ja kesälomia saa viettää miten haluaa. Työelämää riittää vielä viitisentoista vuotta. Saan vapaa-aikaan varmasti sovitettua lastenlapsienkin kanssa askarointia, jos heitä tulee.
Äitinäkään en ollut mikään hyysärimamma, mutta kyllä me kaikenlaista takuulla keksitään. Ja omasta kokemuksesta muistan miten mukava oli joskus päästä ilman lapsia pistäytymässä jossakin, niin että olen tyttärillenikin valmis silloin tällöin sellaista vapaata tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:49"]
Hauskaahan tästä tulee sitten, kun itse olet vanha houru ja kaatuilet kotonasi niin että lapsesi joutuu laukkaamaan luonasi ja soittelemaan ambulanssia. Kun unohdat lääkkeesi ja kävelet yöpaidassa valtatielle tai metsään. Kun makaat palvelutalossa ja katsot kuinka kaikkien muiden perheet käyvät vierailulla paitsi sinun. Lapsillasi on tarpeeksi hommaa palautua työviikoistaan ja lapsenhoidostaan. Ei siinä ehdi jotain rasittavaa mummelia hyysätä.
[/quote]Kuule kyllä siellä palvelutalossa ja vanhainkodilla yms. on niitäkin vanhuksia, jotka ovat käytännössä hoitaneet lapsenlapsensa, kun näiden vanhemmat ovat tehneet uraa. Mutta on heissä niitäkin, joita kukaan ei käy koskaan katsomassa. Jouluna lähetetään kortti ja ehkä kukkalähetys.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!!
[/quote]
Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli...
[/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on!
[/quote]
Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia?
[/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!!
[/quote]
Siis sinun miehesi on tehnyt viisitoista vuotta duunia tota tahtia? Onko tullut mieleen pyytää oman jaksamisen vuoksi vaikka isovanhempia auttamaan edes kerran kuussa? Jos vaikka he olisivat mukavampia isovanhempia kuin sinä tulet olemaan. Oletko muuten käynyt mitään kouluja tai ikinä ollut töissä? Toivottavasti miehesi on maksanut sinulle eläkettä, sillä jos hän jättää sinut, niin olet kusessa!
[/quote] olemme uusioperhe. Ja kyllä mieheni on 8 v painanut töitä 9-18 tuntia päivässä. Ja ei en pyydä äitiäni, hän on vanha ja sairas, minä autan häntä niin paljon kun jaksan , autan myös anoppiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista luettavaa... Vaikea kuvitella, mitä joillekin vastaajista on tapahtunut, että heistä on tullut näin tunnekylmiä. Miksi olette ylipäätään tehneet lapsia, jos ainut toiveenne on päästä heistä eroon heti kun he muuttavat pois kotoa? Mikä saa teidät kokemaan läheisten auttamisen noin vastenmielisenä?
Meillä on neljä lasta, ja jo esikoista suunniteltaessa oli meille molemmille täysin selvää, että tulemme olemaan vanhempia koko elämämme loppuun saakka. Se on tehtävä, joka ei lopu murrosikään, aikuisuuteen, kodin ostamiseen, vakituiseen työhön, lapsenlapsiin tai edes lapsenlapsenlapsiin. Minä olen nämä lapset tehnyt omasta halustani, ja minun tehtäväni on olla heille tukena niin kauan kuin vain suinkin pystyn.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?
[/quote]
Minusta lastenlasten hoitaminen ei ole viimeisten vuosien haaskausta, hei haloo! Ajattelen näin mummina, että voin antaa lapsenlapselle rakennuspuun tämän elämää varten olemalla lämmin välittävä ihminen. Se on omasta mielestäni paljon arvokkaampaa kuin esim matkustelu.
Eikä niitä matkojakaan koko aikaa jaksa kun on jo "loppusuoralla", eikä maksakaan kestä siellä Espanjassa ryyppäilyä ;). Mieluummin olen lähettyvillä ja tarvittaessa lasteni apuna. Mutta ei se ole niin mustavalkoista, joko tai. Voi elää omaa elämää, mutta silti pitää tärkeänä olla lastenlasten tukena ja apuna. terveisin mummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:26"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on! [/quote] Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia? [/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!! [/quote] No siis minkä ikäisiä nää sun lapset on ja kuinka hemmetin monta niitä oikein on, jos jo 15 vuotta olet ollut kotiäitinä? Etkä edelleenkään saa yhtään aikaa itsellesi, et ehdi harrastaa mitään, etkä tavata ystäviäsi. Tietty, jos olette pusertaneet maailman lapsen per vuosi, on aika kusinen paikka ja sitten ymmärrän sua, koska todennäköisesti kuulutte yhteen tiettyyn lahkoon ja myös mummina sinulla on sitten tyyliin 100 lastenlasta. Minäkin sanoutuisin irti moisesta. Mutta jos olette ns. normaali perhe, eikö ne lapset köy koulua? Miksi paapot niitä? Odotatko kädet ristissä kotona niiden tulevan koulusta, jotta voit valmistaa välipalaa? Ei vaan, sulla taitaa olla vauva sylissa ja uusi tulossa... [/quote] siivoan kodin, laitan ruuat, odotan koulusta välipalan kanssa jne. Meillä 4 lasta ja yhtä vielä yritämme. Ei se lapsiluku kaikkea kerro. Meillä myös erityislapsia. [/quote] Silti. Miten sä et ehdi harrastaa? Meillä on neljä lasta ja käyn töissä ja mainiosti ehdin harrastaa ja tavata ystäviä, vaikka tällä hetkellä lasten isä ja mieheni asuu toisella puolella maapalloa helmikuuhun 2016 saakka. En kyllä tajua. Sua vaivaa huono ajankäytön kontrolli ja olet juminut itsesi neljän seinän sisään. [/quote] en vaan ehdi, harrastukset myös maksaa.
[/quote]
Eli te säästätte rahaa voidaksenne muuttaa ulkomaille kun pääsette lapsista eroon.
[/quote]
Niinpä, miksi sitten vielä hankitte lisää ja samalla valitat kun ei ehdi/ole varaa tehdä mitään...?
[/quote] en valita. Vaan teen sitten mitä haluan kun omat lapset lentää pesästä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on! [/quote] Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia? [/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!! [/quote] Siis sinun miehesi on tehnyt viisitoista vuotta duunia tota tahtia? Onko tullut mieleen pyytää oman jaksamisen vuoksi vaikka isovanhempia auttamaan edes kerran kuussa? Jos vaikka he olisivat mukavampia isovanhempia kuin sinä tulet olemaan. Oletko muuten käynyt mitään kouluja tai ikinä ollut töissä? Toivottavasti miehesi on maksanut sinulle eläkettä, sillä jos hän jättää sinut, niin olet kusessa! [/quote] olemme uusioperhe. Ja kyllä mieheni on 8 v painanut töitä 9-18 tuntia päivässä. Ja ei en pyydä äitiäni, hän on vanha ja sairas, minä autan häntä niin paljon kun jaksan , autan myös anoppiani.
[/quote]
On on miehellä pitkät työmatkat kun 9:n tunnin päivään tulee pituutta tuplat. Taitaa olla kapakka matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Minä ajattelen niin, että kun lapsia päättää hankkia, niin ei se vastuu niistä lapsista ja heidän elämästään pääty siihen, kun heistä tulee täysi-ikäisiä (vaikka se tietysti muuttaa muotoaan), vaan ulottuu myös tuleviin polviin. Isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea lapsiaan lastenlastensa hoidossa ja kasvatuksessa, tietysti oman vointinsa ja jaksamisensa sekä lastensa ja näiden puolisoiden toiveiden mukaan. Siksi "Minä olen jo oman osuuteni tehnyt"-tyyppiset kommentit tuntuvat oudoilta.
[/quote]
Eli lapsenlapsesi eivät mene päivähoitoon, vaan sinä hoidat heidät? Nostan hattua! On aika raskasta olla kahden pienen kanssa 10 tuntia, ulkoilla, askarrella, tehdä kaikkea kivaa ja siinä sivussa kasvattaa elämään ihmisiksi. Onko sinulla vain yksi lapsi vai tuovatko muut lapsesi omat lapsensa yhden sisaruksen kotiin, jossa lapsenlapsia hoidat? Käyttekö seurakunnan kerhossa tms.? On hienoa, kun isovanhemmat ymmärtävät, että mikään päiväkodin varhaiskasvaus ei ikinä voi korvata sitä hoivaa, jonka isovanhemmat voivat antaa. Sitä ei yhteiskunta saa ottaa pois vaan päinvastoin pitäisi poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilta ja enemmän panostaa siihen, että isovanhemmat huolehtivat moraalisesta velvollisuudestaan.
[/quote]
Oletko tyhmä ja/tai et osaa lukea? Missä tässä sanottiin (ja huom! en ole teksin kirjoittaja) tai oletettiin, että isovanhempien oleminen mukana kasvatuksessa tarkoittaisi heidän hoitavan ne lapsenlapset kokonaan?
Aina ei jaksa edes perustella.
Meidän molempien vanhemmat ovat osallistuneet aika hemmetisti lastemme kasvatukseen. Olleet meidän tukena heidän kasvatuksessaan ja ihan itsenäisestikin kasvattaneet ja kyllä, myös hoitaneet.
En vaan pääse mitenkään kärryille ajatuksesta, että isovanhempien moraalisen vastuun ollessa osallistua lastenlasten elämään ja kasvatukseen, se jotenkin tarkoittaisi sitä, että isovanhemmat hoitaisivat lasta päiväkodin sijaan esim. vanhempien ollessa töissä.
Voisitko pikkuisen avata tätä villiä ajatuksenjuoksuasi?
[/quote]
Siis nykyvanhemmat tarvitsee lapsiaan kasvattamaan päiväkodin ja isovanhemmat? Itse ei tarvitse tehdä muuta kuin naida napsaista, synnyttää ja sen jälkeen hoito- ja kasvatusvastuu on muilla?
Isovanhempien vastuu lapsenlapsista kuului aikaan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin vanhempien työssäkäynti mahdollistui sillä, että vanhukset hoiti lapsenlapset. Nyt tuo hoiva on ulkoistettu, mutta yhä edelleen oletetaan, että isovanhemmilla on vastuu - eli vanhempien oma vastuu on kutistunut minimaaliseksi! Eikö voitaisi ajatella niin, että jos lapsi on päivähoidossa, niin hänelle tekee ihan hyvää joskus tavata niitä vanhempiaankin eikä olla mummolassa?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:06"] olemme uusioperhe. Ja kyllä mieheni on 8 v painanut töitä 9-18 tuntia päivässä. Ja ei en pyydä äitiäni, hän on vanha ja sairas, minä autan häntä niin paljon kun jaksan , autan myös anoppiani.
[/quote]Miksi uuttera miehesi ei ole palkannut teille lastenhoitoapua tai siivoojaa, niin että sinäkin saisit joskus omaa aikaa?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:38"]
Et ole karu. Jos minulle joskus lapsia vahingossa tupsahtaa (olen 30-v), niin en minä missään nimessä odota että vanhempani kuluttaisivat kallista elinaikaansa pitäen huolta lapsistani. Heillä on elämän loppusuora jäljellä, ja rahaa pankissa. Miksi heidän pitäisi haaskata viimeiset vuotensa minun lapsieni perässä juoksemiseen?
[/quote]
Tää on kyllä karu ajatusmaailma. Ilmeisesti nykypäivää.
En oikein osaa kommentoida.
Ei, tällä ajatusmaailmalla olisi karmeaa saattaa se lapsenlapsi edes kosketuksiin vähiä elinpäiviään käyttävien isovanhempien kanssa. Onhan se ajantuhlausta käydä katsomassa vastasyntynyttä sairaalassa, siinä ajassa ehtii heittää puolikkaan kierroksen golfia tai ehtii jo Tallinan aluevesille risteilemään.
Olin 30-vuotias kun sain esikoiseni, äitini oli vielä työelämässä n. 55-vuotiaana, ei todellakaan elämänsä loppusuoralla. Onneksi hän ei nytkään, 70 täyttäessään ajattele, että elämän loppusuora on käsillä ja kallisarvoista aikaa ei kannata TUHLATA lastenlasten kanssa, vaan on ihanaa mennä lastenlasten kanssa vaikka katsomaan balettia, teatteria, mökille jne. Isomumminikin on vielä hengissä ja hyvissä voimissa ja pyytää usein lapsenlapsia kylään, vaikka on lähellä yhdeksää kymppiä. Kun mennään, juodaan kahvit ja mummi sanoo usein, että onko sulla jotain asioita hoidettavana. Mene nyt ihmeessä niin me nuoriso vietetään täällä laatuaikaa!
Oikeasti kuulostaa niin surulliselta. Olen oppinut jo 1800-luvulla syntyneeltä omalta isomummiltani, kuinka tärkeä asia perhe on. Hänen mottonsa elämässä oli, että aina ensin tulee perhe. Ehkä siksi en osaa mitenkään nähdä tällaista asennetta, että isovanhemmat tuhlaisivat elinpäiviään lastenlapsiin, vaan että he kaikki saavat siitä jotain. En usko, että minusta voisi ikinä tulla tällainen mummi.
En ole ennen törmännyt tällaiseen vihaan lastenlapsia kohtaan, mutta aina oppii uutta.
[/quote]
Sama mullakin pisti silmään. Vai se on kalliin elinajan haaskausta, että viettää aikaansa rakkaiden kanssa? Toisaalta, tuskin tuollaiset ihmiset edes tietävät mitä rakkaus on.
[/quote]
Harva meistä haluaa viettää aikaa rakkaiden kanssa vain silloin, kun kolmas osapuoli eli lapsen vanhemmat ajankohdan yksipuolisesti päättää.
[/quote]
No jos näin on, on suhteessa jotain pielessä aikalailla syvästikin. Henkilökohtaisesti meillä isovanhemmat enemmän pyytävät lapsia kylään kuin me pydämme heitä lapsia hoitamaan. Ja kun kuviossa on vielä se edellinenkin sukupolvi, sitä enemmän: en ikipäivässä sanelisi 90-kymppiselle jotain hoitoaikoja. Enemmän huolta aiheutata se, että ehdimme sinne riittävän usein ja silloinkin mummi pilke silmäkulmassa ajaa meidät aikuiset pois. "Menkää vaikka elokuviin!".
Palvelutaloasiasta en osaa sanoa, ehkä näinkin, ettei sitten vanhuksia kuitenkaan muisteta. Kamala ajatus. Kukaan isovanhemmistani ei ole asunut palvelutalossa tai vanhainkodissa, vaan tuetusti kotona loppuun saakka ja tämä isomummi siis edelleen kotona, meidän ja kotihoidon tuella.
Ainakin asia on hiukan karusti ilmaistu, mutta ehkä se jotuu siitä että asia ei vielä ole ajankohtainen tai todellinen.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!! [/quote] Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli... [/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on!
[/quote]
Voi herranjumala! Kuinka paljon sulla on lapsia??? Ei ihme että sulla ei ole lasten saannin jälkeen ollut aikaa harrastaa ja tavata ystäviä jos olet 15 vuotta pykännyt kakaroita ja lisää meinaat vielä tehdä?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]
Minusta olet lähinnä omituinen, kun jo paasaat mummoudestasi vaikkei ole lapsenlapsiakaan ilmeisesti edes tuloillaan.
[/quote] Ja sinähän sen olet tietävinäsi, pyrskähdykseni, sori.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!!
[/quote]
Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli...
[/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on!
[/quote]
Miksi ihmeessä et voi harrastaa ja tavata ystäviäsi, ottaa itsesi huomioon, kun sinulla on lapsia?
[/quote] kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, oisko se?! Vai meinaatko että kun mieheni tekee 16-18 tuntisia päiviä että lähden ovesta ja sanon jatka tästä. En todellakaan!!
[/quote]
Siis sinun miehesi on tehnyt viisitoista vuotta duunia tota tahtia? Onko tullut mieleen pyytää oman jaksamisen vuoksi vaikka isovanhempia auttamaan edes kerran kuussa? Jos vaikka he olisivat mukavampia isovanhempia kuin sinä tulet olemaan. Oletko muuten käynyt mitään kouluja tai ikinä ollut töissä? Toivottavasti miehesi on maksanut sinulle eläkettä, sillä jos hän jättää sinut, niin olet kusessa!