Lue keskustelun säännöt.
G: Onko täällä muita lihavia, jotka ei enää jaksa taistella ruokaa vastaan? Mitä tapahtui kun luovutit?
06.04.2022 |
Tuntuu, ettei jaksa enää jatkuvia epäonnistumisia laihdutuksessa.
Kun ei ole sitä pitkäjänteisyyttä.
BMI 37
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?
Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON
Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.
Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.
Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.
Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.
Melkoisia stereotypioita lihavista. Ei me kaikki mussuteta jotain jatkuvasti, itse olen aina syönyt 3 kertaa päivässä vaan. Harva myös lihoo niin, että alkaa yhtäkkiä syödä valtavasti kulutukseen nähden, vaan sitä syödään vähän enemmän kuin kuluttaa ja painoa kertyy hiljalleen vuosien ja vuosikymmenten aikana. Isompi keho toki sitten kuluttaakin enemmän eli missään vaiheessa ei välttämättä ole omaan kulutukseen nähden järjetöntä kalorimäärää, vain vähän liikaa koko ajan.
Toinen juttu on että kun ihminien tarpeeksi lihoo, monet elimistön mekanismit sekoaa. Keskivartalorasva on hormonaalisesti aktiivista ja aiheuttaa matala-asteisen tulehduksen, nälkä- ja kylläisyyshormonit sekoaa niin että on aina nälkä, verensokerin säätely sekoaa niin että tulee huono olokin jos ei saa energiaa sisään usein, suolistomikrobifloora muuttuu lihavuutta suosivaksi. Mitä pidemmälle nämä muutokset etenee, sitä vaikeampi on ihan vaan tahdonvoimalla laihduttaa.
Tahdonvoima on rajallinen. Siitä on tutkimuksia. Joten sen varaan ei diettiään kannata rakentaa. Pikemmin hankkia itselleen rutiineja. Vaikka sitten syömällä aina se sama aamiainen. Aina samantyyppinen lounas tai päivällinen , aina samansuuruiset annokset jne. Ja vastaavasti pyrkiä eroon niistä lihottavista rutiineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pitkään aikaan "taistellut ruokaa vastaan(?)".
Mä syön lautasmallin mukaan ja paino tippuu hiljalleen. Lopetin vain odottamasta, että pääsen rantakuntoon 10 viikossa. Ehkä suurin oivallus oli se, että painonpudotus on mahdollista ilman kuureja ja kiristyksiä. Tapahtuu vaan hitaampaa.
Anna syntisi Jeesukselle. Usko että Hän kuoli puolestasi ristillä ja maksoi syntivelkasi.
Jeesus on herätetty kuolleista ja on voimallinen pelastamaan ja vapahtamaan myös tänä päivänä.
Vaikka tänään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten paljon täytyy syödä että lihoisi. Bigmac hampparissa on reilu 500kcal, eli jos liikkuu kohtuullisesti arjessa niin noita vois syödä suunnilleen 4x päivässä. (aamupala,lounas,päivällinen &iltapala)
MITEN?! Eikö kuulosta paljolta?
En ole ikinä syönyt mäkkärissä enkä tule syömään. Tein eilen yhden vegehampurilaisen itselleni. Lisäksi söin pasta-annoksen ja pari palaa focacciaa sekä hedelmiä ja kasviksia. Syön pieniä annoksia ja tuo hampurilainen teki tiukkaa ja tuli kamala ähky.
Se että on ylipainoinen ei tarkoita sitä että ahmii joka ikinen päivä valtavasti, minä lihoin sairaus- ja lääkekausina enkä ole sen koommin saanut painoa pudotettua. Pari kuukautta jaksan kituuttaa dietillä ja saan pari kiloa pois, sen jälkeen vaan tulee ihan hirveä nälkä ja pakko syödä kunnon arkiruokaa ja paino palaa.
Ei samana päivänä kannata syödä hampurilaista, pasta-annosta ja focacciaa. Jos yksi ateria on kovin vehnäjauhopitoinen, kannattaa muiden aterioiden olla kasvista ja proteiinia. Sellaista ajattelua tarvitaan painonhallinnassa - pitää katsoa päivän aterioita kokonaisuutena. Mistään ei tarvitse varsinaisesti kieltäytyä, kun käyttää järkeä.
En ole keto/karppiuskovainen. Syön pastaa ja perunaa ihan hyvällä mielellä, niin tein jo hoikkina aikoina. Pastaruoassani oli enemmän kasviksia ja proteiinia kuin pastaa, esim. sieniä, paprikaa ja parsakaalia ja vegeprotskua. Vehnäjauhoa ei tule syötyä edes joka päivä, nyt vaan en ehtinyt tehdä ruokia ja söin tähteitä. Hampurilaisen keksin kuukausi sitten vasta, en ollut vuosikymmeniin syönyt niitä. Eli silloin kun lihoin en syönyt hampurilaisia.
Harrastan paljon liikuntaa enkä jaksa jos en söisi hiilihydraattia. Mieluummin olen lihava kuin alan syömään jotain ketoproteiiniaterioita, yök. Pasta sopii itselleni tosi hyvin liikunnan kannalta, täysjyvänä tietenkin.
Nuorena olin ortorektinen, nykyisin en usko mihinkään rajoituksiin kuten ettei vehnää, viljaa tai perunaa saisi syödä. Yritän vain syödä mahdollisimman monipuolisesti ja värikkäästi kuten kasviskeittoja ja salaatteja.
Mitä jos söisit ihan vaan reilusti pastaa tomaattikastikeella? Sitten siihen kinkkusiivu ja jälkiruuaksi omena. Tuo on aika tyypillinen italialainen lounas ja he ovat tunnetusti laihoja.
Raamatussa puhutaan yhtäaikaa juomareista ja syömäreistä. On siis alkoholismiin verrattava asia. Kai mikä tahansa riippuvuus, joka ottaa ihmisestä vallan, voi olla niin voimakas että omin voimin et irti pääse.
Rukoile armoa ja apua Herralta Jeesukselta Kristukselta! Usko pyhä evankeliumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole varaa hyvään ruokaan. Elän leipäjonon antimilla, eli höttöruualla. Ihan sama, ollaan sitten lihava ja köyhä. Ruma olisin laihanakin, enkä tämän onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Minä laihdutin koko ajan ikävuodet 20-35. Lihoin tuona aikana 10 kiloa. Sit päätin et nyt riittää ja lopetin laihduttamisen ja lihoin vuodessa 15kg. Nyt olen taas laihduttanut viis vuotta ja paino on pysynyt samana tuon ajan
Eli se ”laihduttaminen” on lähinnä ahmimishäiriön hallintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavien suurin ongelma on olematon kyky kestää nälkää. On normaalia ja tervettä olla nälissään päivittäin edes jossain vaiheessa päivää. Mulla esim kurni vatsa noin 3 tuntia ennen kuin äsken söin. Ja söin vain sen verran, etten tullut kylläiseksi vaan sain pahimman kurninnan loppumaan. Opetelkaa sietämään lievästi epämiellyttävää oloa eli nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Lihavien suurin ongelma on olematon kyky kestää nälkää. On normaalia ja tervettä olla nälissään päivittäin edes jossain vaiheessa päivää. Mulla esim kurni vatsa noin 3 tuntia ennen kuin äsken söin. Ja söin vain sen verran, etten tullut kylläiseksi vaan sain pahimman kurninnan loppumaan. Opetelkaa sietämään lievästi epämiellyttävää oloa eli nälkää.
Ja tähän kun lisää sen, ettei syödä vaan nälkään vaan myös huvin vuoksi, niin lihavuus on taattu. Ruoka on pääasiassa polttoainetta. Sen kun sisäistää, niin voi olla mahdollisuuksia elämäntapamuutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et jaksa laihduttaa niin käy vatsalaukku leikkauksessa. Sen jälkeen ei enää kuukausiin jaksa syödä paljoa enempää kuin yhden siivun paahtoleipää ja puoli desiä kahvia kerralla. Kunnes vatsalaukku alkaa taas venymään kuukausien jälkeen jotta mahtuisi edes yksi hampurilainen.
Ylipainoisille se suurin ongelma tuntuu olevan ne ruokailu tottumukset. Kukaan muu ei sitä ruokaa suuhusi änge.
Ylipaino ja alkoholismi on verrattavissa toisiinsa, molemmissa otetaan enemmän kuin olisi terveydelle hyvästä, addiktioita joista on vain haittaa.
Japanissa ylipainoisia voidaan jopa sakottaa jos se ei liity työhön(sumo painia), ilmeisesti siksi koska se on kansanterveyden suurin rasite monissa maissa. Täytyisi ottaa sama laki käyttöön kaikkialla maailmassa. Ympäristö rasite koska ylipaino tulee ylensyönnillä, terveyshaitta ja rasite terveyden huollolle, ajoneuvot kuluttaa enemmän heitä kuljettaessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaudet kuten 2-tyypin diabetes,vaikea uniapnea,uni ongelmat (4-6 tuntia yössä) ja verenpainetauti ja niihin oleva lääkitys tekee laihtumisesta lähes mahdotonta,kokemusta on ja noi kaikki on.
Lisäksi kilpirauhasongelmat ja vv:t.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on kyllä yks prkl...jostain tuli 166 cm kroppaan 70 kg ja varmaan ylikin painoa entisen noin 55 kg kropan sijaan. Ihme kyllä vaatekoko on pysynyt melko lailla samana. Se on eniten sellaista nestelöllöä, en osaa kuvaillakaan.
Varmaan pitäisi tapella lääkärissä annoksen nosto siitä 25 mikrogrammasta jota olen pupeltanut viime heinäkuusta (kun todettiin). Tänäänkin halusin käydä koulun jälkeen lenkillä, mutta sain kylmää koulussa yhdessä harjoituksessa niin tuli jotenkin sairas olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos inuitiivisen syömisen, ei tartte enää taistella 😍
Aloitin elämäntapamuutoksen vuosi sitten muuttamalla yhden asian kerrallaan rauhassa, paino laskenut 8 kiloa.
En laske kaloreita, en kiellä tai rajoita mitään pois ruokavaliosta (se tekisi niistä haluttavampia).
Millekään kuurille en ole siis lähtenyt, opetellut vaan hyvän syömisen loppuelämäksi ja pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti. Näin tästä tulee pysyvä tulos, matkaa toki vielä yli 20 kiloa.
Minäkin kokeilin intuitiivistä syömistä, paino nousi 15kg kahdessa vuodessa :(
Ap
Sen oppimiseen voi mennä vuosia ja usein meneekin pitkä aika, ja ravitsemushan on osa sitä. Kaiken roskan syöminen ei siihen kuulu, vaikka sallisvuus tärkeää.
Lähtökohtana pitää kyllä perusravitsemus olla about tasapainossa, muuten tekee vaan höttöä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Harmi kun siihen on niin tiukat kriteerit. Toisaalta, en kyllä jaksaisi loppuelämää syödä vähän.
Miksi se ei mene jakeluun että ei tarvitse syödä vähän. Pitää syödä normaalisti, normaalia annoksia normaalia kotiruokaa.
Jos ruoka hallitsee mieltä, on syytä alkaa selvittää miksi niin on. Mikä on taustalla kun jokin tarve pitää tyydyttää syömällä? Mikään valtakunnan leikkaus ei siinä auta jos ahmimisen ja ylensyömisen syytä ei selvitetä. Sama jatkuu kaikkien ihmekuurien ja operaatiotten jälkeen. Miksi tämä ei mene jakeluun?
No syöminen on elämän iloa. Siis suuri syy, miksi elämä on elämisen arvoista.
Laihduttaessa tuntuu, kuin "kaikki" hyvä ja nautinto vietäisiin pois.Aina ei ole kyse traumoista. AP
Mutta tiedätkö, tämäkin on asia, jonka kanssa voi tehdä töitä. Mä tajusin tän siinä kohtaa, kun ystäväni kertoi heidän adoptiolapsestaan. Lapsi oli jo lähes kouluikäinen tullessaan ulkomailta suomeen, ja joutunut alkuelämänsä vähän taistelemaan ruoasta, vaikka ei varsinaisesti nälkää ollutkaan nähnyt. Ystävä kertoi, että nyt heidän tehtävänsä oli opettaa lasta löytämään iloa ja tyydytystä muista asioista kuin ruoasta. Lapsella kun oli tapana varastaa ja piilottaa ruokia ympäriinsä jne.
Tuosta tajusin sitten itsekin, että hitto, mähän olen ihan samanlainen. Mulle syömisen nautinto menee kaikkien muiden nautintojen ohi - tai näin ainakin olin oppinut uskomaan. Mutta kun aloin tietoisesti tutkimaan ja etsimään ja keskittymään muihin itselleni mieluisiin asioihin, aloin huomata, että olihan siellä paljonkin asioita, joista nautin oikeasti. Ja muistan sen hetken, kun tajusin, että hei, nyt tämä asia on parempaa kuin syöminen, tätä en vaihtaisi mihinkään maailman herkkuun.
Lisäksi tuohon auttaa se, että ei sekoita sitä syömistä kaikkeen muuhun tekemiseen. Että retkelle ei mennä eväiden takia, lukiessa ei syödä karkkia jne. Koska silloin se syöminen sotkee sen muun nautinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nälkä ei ole aina nälkää.
Joskus se nälkä voi olla janoa.
Ja joskus se kertoo ravintoaineitten puutteesta.
Ap:lle suosittelisin ekana jonkun monivitamiinipillerin syömistä tai ruuan terveellisyyden tarkistamista. Jo se pieni pilleri voi tehdä muutosta!
Ja varsin usein makeanhimo ei ole, tai sen ei tarvitsisi olla makeanhimoa, vaan se on nälkää. Varsinkin naiset vaan on opetettu että koko ajan pitäisi pyrkiä syömään vähemmän, ja sitten moni ikään kuin siinä onnistuu, mutta kuvittelee olevansa kamalassa sokerikoukussa, kun se nälkä mikä jää liian vähäisestä syömisestä näyttäytyy makeanhimona. Ja sitä makeaa tulee sitten kuitenkin syötyä yleensä paljon enemmän kuin mitä söisi kunnon ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?
Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON
Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.
Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.
Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.
Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.
No, oma lihominen on seurausta ahmimishäiriöstä. Mutta en mäkään päivittäin mättänyt suuria määriä ruokaa, vaan pääosin söin ihan normaalisti lautasmallin mukaan 3 krt/pvä ja sitten yleensä perjantaisin tuli ahmittua. Harrastin vielä liikuntaakin useana päivänä viikossa.
Lihoin pikkuhiljaa, tuli sellaset 8kg/vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Harmi kun siihen on niin tiukat kriteerit. Toisaalta, en kyllä jaksaisi loppuelämää syödä vähän.
Miksi se ei mene jakeluun että ei tarvitse syödä vähän. Pitää syödä normaalisti, normaalia annoksia normaalia kotiruokaa.
Jos ruoka hallitsee mieltä, on syytä alkaa selvittää miksi niin on. Mikä on taustalla kun jokin tarve pitää tyydyttää syömällä? Mikään valtakunnan leikkaus ei siinä auta jos ahmimisen ja ylensyömisen syytä ei selvitetä. Sama jatkuu kaikkien ihmekuurien ja operaatiotten jälkeen. Miksi tämä ei mene jakeluun?
No syöminen on elämän iloa. Siis suuri syy, miksi elämä on elämisen arvoista.
Laihduttaessa tuntuu, kuin "kaikki" hyvä ja nautinto vietäisiin pois.Aina ei ole kyse traumoista. AP
Mutta tiedätkö, tämäkin on asia, jonka kanssa voi tehdä töitä. Mä tajusin tän siinä kohtaa, kun ystäväni kertoi heidän adoptiolapsestaan. Lapsi oli jo lähes kouluikäinen tullessaan ulkomailta suomeen, ja joutunut alkuelämänsä vähän taistelemaan ruoasta, vaikka ei varsinaisesti nälkää ollutkaan nähnyt. Ystävä kertoi, että nyt heidän tehtävänsä oli opettaa lasta löytämään iloa ja tyydytystä muista asioista kuin ruoasta. Lapsella kun oli tapana varastaa ja piilottaa ruokia ympäriinsä jne.
Tuosta tajusin sitten itsekin, että hitto, mähän olen ihan samanlainen. Mulle syömisen nautinto menee kaikkien muiden nautintojen ohi - tai näin ainakin olin oppinut uskomaan. Mutta kun aloin tietoisesti tutkimaan ja etsimään ja keskittymään muihin itselleni mieluisiin asioihin, aloin huomata, että olihan siellä paljonkin asioita, joista nautin oikeasti. Ja muistan sen hetken, kun tajusin, että hei, nyt tämä asia on parempaa kuin syöminen, tätä en vaihtaisi mihinkään maailman herkkuun.
Lisäksi tuohon auttaa se, että ei sekoita sitä syömistä kaikkeen muuhun tekemiseen. Että retkelle ei mennä eväiden takia, lukiessa ei syödä karkkia jne. Koska silloin se syöminen sotkee sen muun nautinnon.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen juttu. Olen myös huomannut, että esimerkiksi lukeminen triggeröi karkinhimon ja tietyt televisiosarjat muita syömishimoja, koska aiemmin söin lähes aina televisiota katsoessa jotain mättöä. Kun asian olen tiedostanut, sille on voinut tehdä jotain, mutta tottumus on toinen luonto. Uusien asioiden oppiminen ja vanhoista rutiineista poisoppimien vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole luovuttanut, en aio ikinä luovuttaa, koska terveyteni (ja myös kauneuteni) on tärkeämpi kuin ruoan tuoma nautinto tai tottumus. Onnistuin jo laihtumaan yli 20 kg ja pitämään painon poissa useiden vuosien ajan, mutta stressaavan elämäntilanteen myötä palasin taas lohtusyömiseen ja lihoin takaisin. Nyt pudotan painoa taas, tarkoituksena omaksua terveelliset elämäntavat ja aktiivisempi elämäntyyli loppuiäksi. Olen juuri täyttämässä 30v, joten ajattelen myös tulevia lapsiani, joita toivon saavani lähivuosina. Haluan heille mahdollisimman terveen, energisen ja toimintakykyisen äidin.
Älkää luovuttako itsenne suhteen! Olen kokenut itse, millaista on elää 100+ kg painossa sekä sen, miten paljon helpompaa on olla normaalipainossa. Muistan, miten hyvin jaksoin liikkua, miten ihanaa oli esim. istua ja olla kun läskimakkarat ja maha eivät olleet tiellä, miten paljon kevyemmältä olo tuntui ylipäätään. Miten paljon parempi oli itsevarmuuteni, ja miten paljon tyytyväisempi olin itseeni ja ulkonäköönikin.
Aloin lihomaan, kun täytin 30v
Ajattelin, että millään ei ole enää mitään väliä, ja että olen arvoton näin vanhana naisena.Nyt paino yli sata, mahassa reppu, jos jokin sairauden saisin ja paino lähtisi, niin jäisi roikkuva nahkapussi.
Nii mitä järkeä edes yrittää, kun lopputuloskin on lopulta oksettava ja ruma?
Ap34v
Täällä moni alapeukuttaa koska asenteesi on huono. Mutta ymmärrän, mulla sama homma. Täytin 26 ja huomasin että olen lihonut 64 kiloon aikaisemmasta 58 kilosta . Järkytyin, ja en ollut tiedostanut tätä , ja miten hankalasti kilot lähtevät . Kyllä sen timmiyden ja kiinteiden saa mutta entä jos sen sai ennen mitä nyt vaan sattui syömään, ja nyt pitäisi tehdä hirveästi sen eteen tehdä ja pysyä siinä. Tuntuu hankalalta.
Aika moni näköjään laihtuu antamalla itselleen vapauden syödä mitä vaan. Mä kokeilin samaa nyt alkuvuonna, ajattelin koko ajan ruokaa, himoitsin ruokaa. Koko ajan teki mieli syödä jotain ja söinkin, 10kg tullut nyt lisää. Palaan ketoiluun, silloin ruuan himo pysyy aisoissa. En voi elää turvonneen ja ahdistuneena. Tuntuu etten koskaan tule täyteen normaalilla ruualla.
Luovutin kanssa taistelun ruokaa vastaan. Ei vaan jaksa enää työntää koko ajan ruokaa naamaan. Pituus on 181 cm ja paino 60 kg. Pitäisi väkisin laittaa ruokaa suuhun, mutta toisaalta viihdyn kevyessä painossani ja sixpack näkyy. Lihaksia tietysti toivoisin lisää.
Sukulaisnainen meni hänkin kovin odotuksin lihavuusleikkauksiin. Leikkauksen jälkeen tuli komplikaatioita komplikaatioiden perään ja kuoli teholla.