G: Onko täällä muita lihavia, jotka ei enää jaksa taistella ruokaa vastaan? Mitä tapahtui kun luovutit?

Vierailija kirjoitti:

Eilen tv:ssä joku laihdutusspesialisti lääkäri väitti, että laihdutuksen jälkeen keho pyrkii takaisin laihdutusta edeltävään painoon. Minä, vuosikymmen sitten parikymppisenä pudotin hyvin epäterveellisellä dieetillä n. kuukaudessa 8 kiloa. Lähdin lomareissulle, nautin ruuasta ja juomista leivonnaisineen. Kilot eivät tulleet takaisin. Nyt 55 kg, 10 vuotta sitten 56kg, joten jopa laihtunut kilon.

Synnytysten jälkeenkään ei jäänyt lisäkiloja. Dieettinä vuosia sitten oli ravintona appelsiini päivässä, voileipäkeksi ja teetä. Ei voi suositella kenellekään, mutta tepsi minulla, syytä en tiedä.

Sun elämä on varmasti täydellistä, kun oot tässä iässä laiha..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten paljon täytyy syödä että lihoisi. Bigmac hampparissa on reilu 500kcal, eli jos liikkuu kohtuullisesti arjessa niin noita vois syödä suunnilleen 4x päivässä. (aamupala,lounas,päivällinen &iltapala)

MITEN?! Eikö kuulosta paljolta?

En ole ikinä syönyt mäkkärissä enkä tule syömään. Tein eilen yhden vegehampurilaisen itselleni. Lisäksi söin pasta-annoksen ja pari palaa focacciaa sekä hedelmiä ja kasviksia. Syön pieniä annoksia ja tuo hampurilainen teki tiukkaa ja tuli kamala ähky.

Se että on ylipainoinen ei tarkoita sitä että ahmii joka ikinen päivä valtavasti, minä lihoin sairaus- ja lääkekausina enkä ole sen koommin saanut painoa pudotettua. Pari kuukautta jaksan kituuttaa dietillä ja saan pari kiloa pois, sen jälkeen vaan tulee ihan hirveä nälkä ja pakko syödä kunnon arkiruokaa ja paino palaa.

Ei samana päivänä kannata syödä hampurilaista, pasta-annosta ja focacciaa. Jos yksi ateria on kovin vehnäjauhopitoinen, kannattaa muiden aterioiden olla kasvista ja proteiinia. Sellaista ajattelua tarvitaan painonhallinnassa - pitää katsoa päivän aterioita kokonaisuutena. Mistään ei tarvitse varsinaisesti kieltäytyä, kun käyttää järkeä. 

En ole keto/karppiuskovainen. Syön pastaa ja perunaa ihan hyvällä mielellä, niin tein jo hoikkina aikoina. Pastaruoassani oli enemmän kasviksia ja proteiinia kuin pastaa, esim. sieniä, paprikaa ja parsakaalia ja vegeprotskua. Vehnäjauhoa ei tule syötyä edes joka päivä, nyt vaan en ehtinyt tehdä ruokia ja söin tähteitä. Hampurilaisen keksin kuukausi sitten vasta, en ollut vuosikymmeniin syönyt niitä. Eli silloin kun lihoin en syönyt hampurilaisia.

Harrastan paljon liikuntaa enkä jaksa jos en söisi hiilihydraattia. Mieluummin olen lihava kuin alan syömään jotain ketoproteiiniaterioita, yök. Pasta sopii itselleni tosi hyvin liikunnan kannalta, täysjyvänä tietenkin.

Nuorena olin ortorektinen, nykyisin en usko mihinkään rajoituksiin kuten ettei vehnää, viljaa tai perunaa saisi syödä. Yritän vain syödä mahdollisimman monipuolisesti ja värikkäästi kuten kasviskeittoja ja salaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaudet kuten 2-tyypin diabetes,vaikea uniapnea,uni ongelmat (4-6 tuntia yössä) ja verenpainetauti ja niihin oleva lääkitys tekee laihtumisesta lähes mahdotonta,kokemusta on ja noi kaikki on.

Vai onko kaikki nuo ylipainon tuomat sairaudet?

Ruokavalio, mikä on päivittäisen ruuan, syömisten määrä?

Moni on sokea omalle syömiselleen, kuten minäkin. En muista syömisiäni enää päivän lopuksi. Siksi latasin kalorilaskurin ja tajusin syöväni ihan päin seiniä ja liikaa koko ajan.

Mulla oli uniongelmat ensin, se todella sekoittaa ruokahalun ja sokeriaineenvaihdunnan ja lihottaa ihan tutkitusti. Ekat kilot siitä. Sitten tuli syöpä ja hoitojen ja lääkkeiden myötä runsaampi ylipaino. 

Laihtuminen ei näillä lääkkeillä ja aineenvaihdunnalla onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Eilen tv:ssä joku laihdutusspesialisti lääkäri väitti, että laihdutuksen jälkeen keho pyrkii takaisin laihdutusta edeltävään painoon. Minä, vuosikymmen sitten parikymppisenä pudotin hyvin epäterveellisellä dieetillä n. kuukaudessa 8 kiloa. Lähdin lomareissulle, nautin ruuasta ja juomista leivonnaisineen. Kilot eivät tulleet takaisin. Nyt 55 kg, 10 vuotta sitten 56kg, joten jopa laihtunut kilon.

Synnytysten jälkeenkään ei jäänyt lisäkiloja. Dieettinä vuosia sitten oli ravintona appelsiini päivässä, voileipäkeksi ja teetä. Ei voi suositella kenellekään, mutta tepsi minulla, syytä en tiedä.

sä olet laihtunut kahdeksan kiloa! sun paino on siis melkein sama kuin silloin.

vähän eri asia kun on laihduttanut 50kg..

Vierailija kirjoitti:

Eilen tv:ssä joku laihdutusspesialisti lääkäri väitti, että laihdutuksen jälkeen keho pyrkii takaisin laihdutusta edeltävään painoon. Minä, vuosikymmen sitten parikymppisenä pudotin hyvin epäterveellisellä dieetillä n. kuukaudessa 8 kiloa. Lähdin lomareissulle, nautin ruuasta ja juomista leivonnaisineen. Kilot eivät tulleet takaisin. Nyt 55 kg, 10 vuotta sitten 56kg, joten jopa laihtunut kilon.

Synnytysten jälkeenkään ei jäänyt lisäkiloja. Dieettinä vuosia sitten oli ravintona appelsiini päivässä, voileipäkeksi ja teetä. Ei voi suositella kenellekään, mutta tepsi minulla, syytä en tiedä.

Tollasella paastoamisessa saa itsensä entistä sairaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin saxendan avuksi. Huvitti kyllä eilenkin, kun pakkasessa oleva kingispuikko huusi mun nimeäni vaikka nälkä ei ollut yhtään. Sain tehdä töitä, että vältin kiusauksen. t: bmi 59

Minkä takia siellä pakkasessa on kingispuikkoja? Ei se varmaan sinne itsestään ole kävellyt?

Rakastan sokeria mutta en minä osta kotiin herkkuja lojumaan, kauhea kiusaushan siitä tulee.

Terv.

Normaalipainoinen

Mulla on magnumpuikkoja ja erilaisia jäätelöpakkauksia pakastimessa(olen vegaani ja halusin maistella uutuuksia, vuosikymmeniin nimittäin kunnon jäätelöä ei vegaani löytänyt) ja sinne ne ovat unohtuneet, ei tee mieli. Sokerista tulee huono olo, eilen söin yhden kovan makeisen ja ällötti heti. Sen sijaan himoitsen enemmän tomaatteja ja salaatteja, ihanat salatinkastikkeet ovat isompi paheeni kuin jäätelö. Paprikasalaatinkastike ja salaatti jossa mm. rucolaa, punasalaattia ja kirsikkaluumutomaatteja, erilaiset raasteet, voi nam.

terv. ylipainoinen

Salaattikastikkeet on täynnä sokeria ja öljyä. Ja juustot kovaa rasvaa. En nyt tiedä onko ne sen parempia kuin yksi Karkki silloin tällöin.

Teen salaatinkastikkeet itse, öljyn määrää voi vähentää ja käyttää vaikkapa paprikaa, sipuleita. En syö juustoa.

Masennus eron jälkeen.

Viidessä vuodessa tuli sellaiset 53 kiloa.

Enemmän johtuu alkoholista.

Olen luovuttanut rakkaudesta. Niin paha pettäminen mitä Ex aiheutti.

Olen niin huono ihminen. Parempi olla yksin. En enää jaksa enkä välitä.

En ole ylipainoinen mutta normaalipainon ylärajalla. Lihoin viime vuodesta 10 kg rankan elämäntilanteen puhkaiseman masennuksen vuoksi. Ennen masennusta painonhallinta oli helppoa. Enää en vaan jaksa yrittää. Paino nousee vaikka yrittäisinkin. Kun miettii itsetuhoisia ajatuksia, paino on yksi ja sama. En haluaisi enää lihoa ja kilot ällöttää itseäni mutta kehoni on päättänyt imuroida kokoajan vain kiloja lisää. Ruoka on lohtu. Ei ole muita lohtuja tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitix4 kirjoitti:

Olen laihduttanut aina. Olen ollut lihava jo lapsena ja ruokailut aina vääristyneitä ja kokenut itsestä ja ulkonäöstä suurta häpeää. Välillä Olen onnistunutkin laihduttamaan yli 108kg - 76kg. Enimmäkseen Olen kuitenkin ollut vain jatkuvasti lihava laihduttaja. Vähän yli kolmikymppisenä tajusin että elämä menee hukkaan jos aina odottaa 'että sitten kun painan 65kg niin voin tehdä sitä sun tätä'. Pikkuhiljaa Olen löytänyt pieniä hyviä terveellisiä asioita elämään. Kipinän sain aamulypsyn annin sanoessa että hän ei ole laihtarilla vaan yritetään 'paremmille tavoille'. Opettelin kolmekymppisenä syömään salaattia. Kaikki vihreä oli aina maistunut karvaalle ja pahalle. Pikkuhiljaa eteenpäin. Edelleenkin syön kasviksia nirsoillen, mutta syön sitten niitä muutamia mitkä miellyttää, mutta nykyään syön niitä joka päivä mikä on käsittämättömän hieno juttu. Olen aina pitänyt esim. pensasmustikoita niin kalliina että niiden ostaminen on tuntunut kohtuuttomalta. Olen kuitenkin ahminut herkkuja pienen omaisuuden verran ja niitä on tarttunut mukaan joka kauppareissusta. Olenkin antanut itselleni luvan että hedelmä/vihanneshyllyillä hintaa ei tarvitse katsoa vaan siitä saa ja kuuluu ottaa kaikkea mikä houkuttaa ja mitä haluaa maistaa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa myös makuaisti on muuttunut. Aiemmin Olen ollut esim tietyn pääsiäissuklaan suuri ystävä ja syönyt sitä valehtelematta kilo tolkulla aina kun ne keväisin kauppoihin tulevat. Jostain syystä ne eivät enää maistukaan samalla tavalla kuin ennen ja pienen määrän maistelu riittää hyvin. Ennen myös leivoin paljon suklaisia yms. Överimakeita herkkuja ja piiraikoita kahvin kaveriksi. Edelleen syön kahvin kanssa jotain joka päivä, himoan nykyään kuitenkin kevyempiä juttuja kuten pullaa, lättyjä yms. mitä en edes ole pitänyt ennen mitenkään herkkuina.

Suuri oivallus oli myös että voin harrastaa liikuntaa myös lihavana. Kukaan ei katso pahalla vaikka yritän kävelyn seassa ottaa muutaman juoksuaskeleen tai että uskaltaudun uimahalliin vaikka uikkairesta näkyykin paksut jalat, höllyvät käsivarret ja mahan makkaratkin kyllä kankaan läpi paistaa.

Se henkinen hyvinvointi mikä seurasi siitä kun päätti että 85kg on ihan hyvä paino itselle. Sen jälkeen halusi tehdä itselle hyviä asioita eikä rangaista ruualla ja painokin päätyi laskusuuntaan.

Olen ehtinyt kokeilla kaikkea mahdollista. Pätkäpaastoa, ketoa, vhhta, pussikuureja, paastoa ja kaikkea mitä on laihtumiseen luvattu. Osasta on ollut myös hyötyä kuten pätkäpaastosta. Sen avulla tajusin vasta että on ihan normaalia tunteä nälkää ja etten kuolekaan vaikken söisi 3 tunnin välein. Tämäkin asia on ollut aina jotenkin vääristynyt. Tiedän myös tarkalleen minkä verran missäkin on kaloreita ja paljonko annos painaa. Laihtuminen ei ole tiedosta kiinni. Syöminen on myös ollut niin häpeällistä etten ole koskaan osannut nauttia ruuasta tai syödä herkkuja jonkun muun kanssa. Siitä tulee tunne että toinen/muut pitävät lihavana mässäilijänä. Jos kukaan ei näe sun syövän niin silloin et ole syönyt. Suurinta nautintoa onkin tuonut se kun saa yksin överisyödä. Tällaiset pienet asiat vaatii yllättävän paljon käsittelyä. Olen jotenkin alkanut löytää itseäni näin yli kolmikymppisenä. Ikä ja armollisuus itseä kohtaan on selvästi tehnyt minulle hyvää. Uskon myös että itsensä ruoskimisen sijasta positiivisuus ja rentous kantavat paljon pidemmälle.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta pulla on todellakin herkkua. Joka päivä pullaa voi syödä vaan jotkut vanhukset, jotka eivät syökään muuta päivän aikana. Ja se herkkukin maistuu paremmalta, kun siitä nauttii vähän harvemmin ;)

Höpö höpö. Tavallisessa pullassa/pullaviipaleessa on koosta riippuen joku 100 - 150 kcal.

Eri

Etsipä mulle se pulla, jossa on 100-150 kcal! Esim Lidlin (myönnettäköön hehtokokoisessa) korvapuustissa on 531 kcal, syön joskus harvoin puolikkaan. Mutta tuossa puolikkaassakin on tuplamäärä kaloreita tuohon väittämääsi, 265 kcal. Tarkoitatko nyt jotain Pågenin minipuustia, joita tasan kukaan ei syö vain yhtä?

Nimimerkillä tiedosta kiitollinen pullafani

Eikö tuossa edellä puhuttu pullasta eikä puusteista? Ihan tavallinen pullapitko on alle 400 kcal / 100 g, ja yksi siivu on n. 20 g.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole luovuttanut, en aio ikinä luovuttaa, koska terveyteni (ja myös kauneuteni) on tärkeämpi kuin ruoan tuoma nautinto tai tottumus. Onnistuin jo laihtumaan yli 20 kg ja pitämään painon poissa useiden vuosien ajan, mutta stressaavan elämäntilanteen myötä palasin taas lohtusyömiseen ja lihoin takaisin. Nyt pudotan painoa taas, tarkoituksena omaksua terveelliset elämäntavat ja aktiivisempi elämäntyyli loppuiäksi. Olen juuri täyttämässä 30v, joten ajattelen myös tulevia lapsiani, joita toivon saavani lähivuosina. Haluan heille mahdollisimman terveen, energisen ja toimintakykyisen äidin.

Älkää luovuttako itsenne suhteen! Olen kokenut itse, millaista on elää 100+ kg painossa sekä sen, miten paljon helpompaa on olla normaalipainossa. Muistan, miten hyvin jaksoin liikkua, miten ihanaa oli esim. istua ja olla kun läskimakkarat ja maha eivät olleet tiellä, miten paljon kevyemmältä olo tuntui ylipäätään. Miten paljon parempi oli itsevarmuuteni, ja miten paljon tyytyväisempi olin itseeni ja ulkonäköönikin. 

Aloin lihomaan, kun täytin 30v

Ajattelin, että millään ei ole enää mitään väliä, ja että olen arvoton näin vanhana naisena.

Nyt paino yli sata, mahassa reppu, jos jokin sairauden saisin ja paino lähtisi, niin jäisi roikkuva nahkapussi.

Nii mitä järkeä edes yrittää, kun lopputuloskin on lopulta oksettava ja ruma?

Ap34v

Jaaha, nyt palstan trollaava laihdutushullu on 34v. Yleensä 36 - 37v. Ja kyllä, tämän tunnistaa samoista jutuista, joita on jankannut täällä jo vuosia.

Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?

Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON

Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.

Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.

Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.

Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.

Väsyin taistelmaan niitä karkkipusseja ja limupulloja vastaan jotka väkisin hyppäävät ostoskärryyni ja sitten tunkeutuvat väkisin suuhuni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?

Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON

Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.

Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.

Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.

Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.

Jee, 10 vuotta lisää askeettista elämää.

Mieluummin lyhyt elämä nauttien kuin pitkä elämä askeettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?

Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON

Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.

Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.

Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.

Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.

Työkaveri kävi kunnallisella leikkauksessa ja paino putosi 60kg.

Tästä jo vuosia aikaa ja 45kg on tullut takaisin.

Lihavuus on syömishäiriö.

Mä kanssa ihmettelen, miten joku jaksaa käydä koko ajan kaupassa ja raahata kaupasta kauheasti kaikkia herkkuja ja erilaisia ruokia kotiin.

Itse olen laiska, ja käyn kaupassa vasta pakon edessä, ja ostan mahdollisimman pitkälle ajalle tavallista ruokaa, jolla pärjää, ei herkkuja. Näkkileipää ja kaurahiutaleita, koska ne säilyy kauan ja ovat riittoisia. Kuivattuja herneitä, että voi keittää ison kattilllisen hernekeittoa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jaksamista laihduttamisessa on? Enemmän ihmettelen sitä miten jaksaa edes syödä paljon enemmän kuin tarvii, lähes jatkuvasti jaksaa jotain mussuttaa silti? Miten jaksaa käydä kaupassa hakemassa järkyttäviä määriä ruokaa?

Maailman helpoin laihdutus keino = ÄLÄ SYÖ NIIN PALJON

Siinä säästyy niin rahat, jalat ja terveys. Ei tarvi jaksaa käydä kaupassa niin usein, ei tarvi jaksaa raahautua jääkaapille niin usein.

Itse sopusuhtainen, mutta tuttavapiirissä on monia sairaalloisen ylipainoisia. Yhdellä jopa polvet alkaneet pettää painon takia, eikä pysty enää ilman kipua käymään edes kaupassa. Toisella on ongelmia rahan takia koska syö enemmän kuin on varaa, vetää kilon karkkia parissa tunnissa, kahvikuppi on litran tuoppi, jäätelöä menee litra kerralla, jääkapilla ravataan jatkuvasti, syövät monta kertaa päivässä isoja lautasellisia ja ihmettelee mistä se paino tulee.

Tuntuu että ylipainoisilla on ongelmia ymmärtää minkä verran ravintoa ihminen tarvii päivittäin, 1 lautasellinen lämmintä ateriaa ja 2 pientä välipalaa on tarpeeksi. Nämä tuntemani ylipainoiset syövät päivittäin 4-12 kertaa sen määrän mitä itse edes pystyn.

Yksi jolla oli näitä ongelmia, kävi vatsalaukun kutistus leikkauksessa, ja pudotti muutamassa vuodessa lähes yli 80kg painoaan. Kertoi alussa miten paljon olisi halunnut syödä, mutta kurkusta ei vain mennyt alas enempää vaikka yritti. Hänelle tuo radikaali leikkaus toi todennäköisesti yli 10v lisää elinaikaa.

Melkoisia stereotypioita lihavista. Ei me kaikki mussuteta jotain jatkuvasti, itse olen aina syönyt 3 kertaa päivässä vaan. Harva myös lihoo niin, että alkaa yhtäkkiä syödä valtavasti kulutukseen nähden, vaan sitä syödään vähän enemmän kuin kuluttaa ja painoa kertyy hiljalleen vuosien ja vuosikymmenten aikana. Isompi keho toki sitten kuluttaakin enemmän eli missään vaiheessa ei välttämättä ole omaan kulutukseen nähden järjetöntä kalorimäärää, vain vähän liikaa koko ajan. 

Toinen juttu on että kun ihminien tarpeeksi lihoo, monet elimistön mekanismit sekoaa. Keskivartalorasva on hormonaalisesti aktiivista ja aiheuttaa matala-asteisen tulehduksen, nälkä- ja kylläisyyshormonit sekoaa niin että on aina nälkä, verensokerin säätely sekoaa niin että tulee huono olokin jos ei saa energiaa sisään usein, suolistomikrobifloora muuttuu lihavuutta suosivaksi. Mitä pidemmälle nämä muutokset etenee, sitä vaikeampi on ihan vaan tahdonvoimalla laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitix4 kirjoitti:

Olen laihduttanut aina. Olen ollut lihava jo lapsena ja ruokailut aina vääristyneitä ja kokenut itsestä ja ulkonäöstä suurta häpeää. Välillä Olen onnistunutkin laihduttamaan yli 108kg - 76kg. Enimmäkseen Olen kuitenkin ollut vain jatkuvasti lihava laihduttaja. Vähän yli kolmikymppisenä tajusin että elämä menee hukkaan jos aina odottaa 'että sitten kun painan 65kg niin voin tehdä sitä sun tätä'. Pikkuhiljaa Olen löytänyt pieniä hyviä terveellisiä asioita elämään. Kipinän sain aamulypsyn annin sanoessa että hän ei ole laihtarilla vaan yritetään 'paremmille tavoille'. Opettelin kolmekymppisenä syömään salaattia. Kaikki vihreä oli aina maistunut karvaalle ja pahalle. Pikkuhiljaa eteenpäin. Edelleenkin syön kasviksia nirsoillen, mutta syön sitten niitä muutamia mitkä miellyttää, mutta nykyään syön niitä joka päivä mikä on käsittämättömän hieno juttu. Olen aina pitänyt esim. pensasmustikoita niin kalliina että niiden ostaminen on tuntunut kohtuuttomalta. Olen kuitenkin ahminut herkkuja pienen omaisuuden verran ja niitä on tarttunut mukaan joka kauppareissusta. Olenkin antanut itselleni luvan että hedelmä/vihanneshyllyillä hintaa ei tarvitse katsoa vaan siitä saa ja kuuluu ottaa kaikkea mikä houkuttaa ja mitä haluaa maistaa. Pikkuhiljaa vuosien saatossa myös makuaisti on muuttunut. Aiemmin Olen ollut esim tietyn pääsiäissuklaan suuri ystävä ja syönyt sitä valehtelematta kilo tolkulla aina kun ne keväisin kauppoihin tulevat. Jostain syystä ne eivät enää maistukaan samalla tavalla kuin ennen ja pienen määrän maistelu riittää hyvin. Ennen myös leivoin paljon suklaisia yms. Överimakeita herkkuja ja piiraikoita kahvin kaveriksi. Edelleen syön kahvin kanssa jotain joka päivä, himoan nykyään kuitenkin kevyempiä juttuja kuten pullaa, lättyjä yms. mitä en edes ole pitänyt ennen mitenkään herkkuina.

Suuri oivallus oli myös että voin harrastaa liikuntaa myös lihavana. Kukaan ei katso pahalla vaikka yritän kävelyn seassa ottaa muutaman juoksuaskeleen tai että uskaltaudun uimahalliin vaikka uikkairesta näkyykin paksut jalat, höllyvät käsivarret ja mahan makkaratkin kyllä kankaan läpi paistaa.

Se henkinen hyvinvointi mikä seurasi siitä kun päätti että 85kg on ihan hyvä paino itselle. Sen jälkeen halusi tehdä itselle hyviä asioita eikä rangaista ruualla ja painokin päätyi laskusuuntaan.

Olen ehtinyt kokeilla kaikkea mahdollista. Pätkäpaastoa, ketoa, vhhta, pussikuureja, paastoa ja kaikkea mitä on laihtumiseen luvattu. Osasta on ollut myös hyötyä kuten pätkäpaastosta. Sen avulla tajusin vasta että on ihan normaalia tunteä nälkää ja etten kuolekaan vaikken söisi 3 tunnin välein. Tämäkin asia on ollut aina jotenkin vääristynyt. Tiedän myös tarkalleen minkä verran missäkin on kaloreita ja paljonko annos painaa. Laihtuminen ei ole tiedosta kiinni. Syöminen on myös ollut niin häpeällistä etten ole koskaan osannut nauttia ruuasta tai syödä herkkuja jonkun muun kanssa. Siitä tulee tunne että toinen/muut pitävät lihavana mässäilijänä. Jos kukaan ei näe sun syövän niin silloin et ole syönyt. Suurinta nautintoa onkin tuonut se kun saa yksin överisyödä. Tällaiset pienet asiat vaatii yllättävän paljon käsittelyä. Olen jotenkin alkanut löytää itseäni näin yli kolmikymppisenä. Ikä ja armollisuus itseä kohtaan on selvästi tehnyt minulle hyvää. Uskon myös että itsensä ruoskimisen sijasta positiivisuus ja rentous kantavat paljon pidemmälle.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta pulla on todellakin herkkua. Joka päivä pullaa voi syödä vaan jotkut vanhukset, jotka eivät syökään muuta päivän aikana. Ja se herkkukin maistuu paremmalta, kun siitä nauttii vähän harvemmin ;)

Höpö höpö. Tavallisessa pullassa/pullaviipaleessa on koosta riippuen joku 100 - 150 kcal.

Eri

Etsipä mulle se pulla, jossa on 100-150 kcal! Esim Lidlin (myönnettäköön hehtokokoisessa) korvapuustissa on 531 kcal, syön joskus harvoin puolikkaan. Mutta tuossa puolikkaassakin on tuplamäärä kaloreita tuohon väittämääsi, 265 kcal. Tarkoitatko nyt jotain Pågenin minipuustia, joita tasan kukaan ei syö vain yhtä?

Nimimerkillä tiedosta kiitollinen pullafani

En ole alkuperäinen, mutta esimerkiksi Fazerin Sokerileipurin pulla on 144 kcal/kpl, ihan tavallisen kokoisia ovat. Oululaisen pullapitkosta yksi normaalikokoinen viipale on 99 kcal.

Suunnilleen samaa luokkaa kalorit ovat myös kotona leivotuissa versioissa, kun tavallisista vehnäpullista puhutaan. Puustit, viinerit, munkit ym. ovat sitten asia erikseen, mutta ainakin mä pidän niitä eri leivonnaisena.

Vierailija kirjoitti:

Mä kanssa ihmettelen, miten joku jaksaa käydä koko ajan kaupassa ja raahata kaupasta kauheasti kaikkia herkkuja ja erilaisia ruokia kotiin.

Itse olen laiska, ja käyn kaupassa vasta pakon edessä, ja ostan mahdollisimman pitkälle ajalle tavallista ruokaa, jolla pärjää, ei herkkuja. Näkkileipää ja kaurahiutaleita, koska ne säilyy kauan ja ovat riittoisia. Kuivattuja herneitä, että voi keittää ison kattilllisen hernekeittoa jne. 

Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Syön herkkuja jonkin verrran, mutta en ylettömästi. Jäätelöautosta ostettu paketti on kestänyt pakkasessa jo pari viikkoa eikä muita herkkuja asunnossa ole. - 120 kg tantta

Löysin ratkaisun ozempicista. -20 kg. olen tyytyväinen.

Tee itsellesi tarkat ruoka-ajat. Älä liiottele niiden lukumäärän kanssa. Älä lipsu niistä. Jos et ehdi silloin syödä, niin odota seuraavaa ruoka-aika sitten.

Kun se puoli on kunnossa voit viilata sitä ruokavaliota. Syö vain ruokia joista oikeasti pidät. Et mitä tahansa, koska sinulla on nälkä. Sitten valikoit niistä ruuista mistä oikeasti pidät, ne terveelliset ruuat. Kaikki selkeästi huonot jätät pois, mutta kerran kahdessa kuussa saat syödä sitä. Älä huijaa itseäsi sanomalla, että pidät kaikesta todella paljon. Nälkäisenä sitä syö jopa ”pikkukiviä”, vaikkei niistä oikeasti pitäisi jos ihan rehellinen on itselleen.

Ja sitten katsot annoskoot. Älä opettele syömään liian suuria annoksia. Huomenna on uusi päivä ja voit taas syödä sitä samaa ruokaa, jos se on hyvänmakuista. Kaikkea ei tarvitse syödä tänään. Huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla on mahdollisuus syödä myös.