Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Mulla oli samanlainen tilanne, sillä erotuksella että viikonloputkin mentiin miesystävän ehdoilla. Lapsivapaiden viikonloppujen jälkeen olin usein tosi väsynyt. Erosin ja se ero oli tosi riitaisa kun mies ei ymmärtänyt yhtään miksi halusin erota. Ehkä uus yritys jonkun uuden kanssa nyt kohtapuoliin kun lapset on jo koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

ja olipa muuten todella typerä ja jopa loukkaavakin viesti. Jos yh-äiti lopettaa sen "hyörimisen ja pyörimisen" niin lastensuojelu vie lapset. Ihan normaalia elämää tämä on, vaikka itse ehkä oletkin jossain leppoisassa elämäntilanteessa, jossa sinulla olisi aikaaa lorvia ja bilettää niin paljon kuin huvittaa. ap

Ap ei ole epäromanttinen tylsimys, vaan hänen elämässään ei nyt ole se elämysten ja laatuajan aika. Sen aika tulee vielä, mutta on tosi okei että sellainen tuntuu turhuudelta nyt. Ap:n pitäisi saada ladata akkuja omalla ajallaan ihan omaehtoisesti, jotta jaksaa sitten taas olla perhettään varten ja iloita heistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:,ta. Minulla oli aikanaan vastaava tilanne. Mies halusi mökkiviikonloppuja, tai että olen hänen luonaan, ja kun sunnuntainantulin kotiin, oli kaikki kotityöt odottamassa, ja arki vastassa. Ne reissut ja yhteinen aika tuntui velvollisuudelta.

Mitä se olikin, näin jälkeenpäin katsoen. Minä vain koitin miellyttää miestä, tulematta itse kuulluksi. Kaikki menot oli miehen tarpeiden mukaan. Erosimme, ja se oli hyvä päätös.

Suhteessa täytyy olla parempi olla, kuin yksin olisi.

Täällä sama kokemus ja paljon ymmärrystä aapeelle. Mulla ei edes ole lapsia ja lapsettomanakin loputon treffailu saman miehen kanssa tuntui lopulta vaan uuvuttavalta ja nimenomaan velvollisuudelta, miehen mieliksi. Aikuisena on kuitenkin jo paljon hommaa, omaa harrastusaikaakin kaipaisi ja mulla työ vie paljon aikaa ja voimia (plus palautuminen). Mies ei tätä millään tajunnut vaikka jaksoi kyllä muistutella siitä kun itse oli väsynyt töistä. Joku viittasi aiemmin rakkauden kieleen ja mullekin rakkaudenosoitus olisi myös sitä, että saisi yhteistä aikaa ja apua ihan arkeen, että jaetaan taakat eikä että kumpikin elää erillistä elämää. Ne treffit on alussa ihan upeita mutta aikuisena tietyn ajan jälkeen haluaa jo muutakin. Sitten ei enää treffit kohota mielialaa kun kotiin tullessa kaikki kaatuu päälle. Elämä on kuitenkin sitä arkea enimmäkseen. 

Tapailin erästä viikko-viikko -isää muutaman vuoden. Viikon lapsi oli hänellä, viikon äidillään. Kuukaudessa hänellä jäi yhteensä kaksi viikkoa lapsetonta aikaa harrastaa ja keskittyä itseensä illat + viikonloput. Hän odotti meidän näkevän lapsettomina viikkoina lähinnä silloin, kuin hänen aikatauluunsa sattui sopimaan (työ, harrastukset, ystävät, iäkkäät vanhemmat). Hänen puoleltaan suhde oli juuri tällaista huvittelua ja tuntui, että homma pyöri yksin tämän miehen ehdoilla ja hänen tarpeita ajatellen. Itse olen yhden (silloin alta kouluikäisen) yh, jolla todella harvoin lapsivapaata, elämä kiireistä ja monesti koin kuormittuneisuutta. Hän ei osallistunut arkeemme, auttanut asioissa tms, vaikka olisi lapsettomina viikkoinaan hyvin voinut osallistua. Suhde jäi syventymättä yhteiseen arkeen. Hän antoi itse kovin vähän ja odotti paljon.

Alussa tietysti suhde oli ihana ja siihen heittäytyi. Mutta ajan kanssa homma muuttui niin raskaaksi, että näiden miehen lapsettomien viikkojen jälkeen huokaisin helpotuksesta, että hän on taas seuraavaksi viikon sidottuna omaan lapsiarkeensa. Eikä odottamassa minulta ainaista venymistä ja paukkumista omien ehtojensa ja aikataulujensa mukaisesti, hankkimassa minulle univelkaa ja kerääntyneitä kotitöitä jne.

Katsoin paremmaksi jatkaa elämääni ilman tätä miestä. Hän ei tietystikään ymmärtänyt, että mistä kiikasti ja miksi saatoin hänet jättää. Hänellähän oli itsellään asiat niin mukavasti. Niin, mukavaa varmasti oli, hänellä, niin kauan, kun tätä suhdetta mahdollistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.

Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?

Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?

Jos kerran rakastat miesystävääsi?

En millään saa kiinni ajatuksesta.

Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.

Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.

”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.

Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?

Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?

Jos kerran rakastat miesystävääsi?

En millään saa kiinni ajatuksesta.

Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.

Olen kyllä mielestäni tämän täällä jo selittänyt, mutta ehkä et ole lukenut.  Miehen tarjoama/vaatima rentoutus ei rentouta minua vaan stressaa. Se rentouttaa häntä mutta ei minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

ja olipa muuten todella typerä ja jopa loukkaavakin viesti. Jos yh-äiti lopettaa sen "hyörimisen ja pyörimisen" niin lastensuojelu vie lapset. Ihan normaalia elämää tämä on, vaikka itse ehkä oletkin jossain leppoisassa elämäntilanteessa, jossa sinulla olisi aikaaa lorvia ja bilettää niin paljon kuin huvittaa. ap

Niin juu, sitähän minä tarkoitinkin. Käskin aloittajan menemään ja bilettämään niin maan perusteellisesti. Ja hylkäävän lapsensa.

Tarkoitin lähinnä nyt niitä aikoja kun lapset ovat isällään ja äiti viettää aikaa yhdessä tämän miesystävän kanssa. Kai ne mummit ja kummitkin joskus lapsia hoitavat.

Jokainen äiti kaipaa joskus vapaata lapsistaan ja arkirutiineista. Juuri siksi, että jaksaa sitten paremmin taas sitä arkea.

Tuntuu vaan pahasti, että äidit koivin mielellään tekevät itsensä korvaamattomiksi ja saavat elämänsisällön pelkästään kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista. Pukeutuvat jopa marttyyrikruunuun kovin mielellään.

Miesystäväkin koetaan joksikin kivireeksi tai ikeeksi.

Antakaa nämä miehet tosiaan joillekin rennommille tyypeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.

”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.

Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.

Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?

Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?

Jos kerran rakastat miesystävääsi?

En millään saa kiinni ajatuksesta.

Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.

Olen kyllä mielestäni tämän täällä jo selittänyt, mutta ehkä et ole lukenut.  Miehen tarjoama/vaatima rentoutus ei rentouta minua vaan stressaa. Se rentouttaa häntä mutta ei minua. 

Selvä. Sitten on varmaan kummallekin parempi erota. Ette ole oikeat toisillenne.

Seksikin on varmaan epärentouttavaa. (jos sitä teillä on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.

Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?

Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?

Jos kerran rakastat miesystävääsi?

En millään saa kiinni ajatuksesta.

Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.

Minä ymmärsin asian niin, että ap ei koe rentouttavaksi, jos jatkuvasti lähdetään jonnekin viettämään aikaa miehen haluamalla tavalla, ja kotona tekemättömien asioiden lista, joka pitää kohdata kotiin tullessa, vaan pitenee siinä samalla. Että välillä haluaisi myös ehtiä tehdä muuta ja vaikka nukkua eikä vain harrastaa seksiä, vaikka se mukavaa onkin. Tajuan hyvin mitä ap tarkoittaa, itsekin ollut tuollaisessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

Edelleen en käsitä mikset voi tai pysty rentoutumaan miesystäväsi kanssa tai mukana ollessa? Mitä se "rentoutuminen" sinun käsityksesi mukaan tarkoittaa? Jos olette jo kolme vuotta tuntenut ei kuulisi enää jännittävänkään.

Minkälainen seurustelusuhteen sitten pitäisi olla, kun sanoit, että sen täytyy muuttua?

Jos kerran miesystävä tarjoaa rentoutumisviikonloppua ja sinä kerrot nyt, että haluaisit rentoutua. Mikä mättää?

Jos kerran rakastat miesystävääsi?

En millään saa kiinni ajatuksesta.

Minusta ihaninta on viettää aikaa rakastamani miehen kanssa.

Minulla on huono omatunto ja paha mieli kun isoäiti on yksin hoitokodissa toisessa kaupungissa enkä ehdi käydä. Omat vanhemmat ovat myös aika sairaita, heitäkin olisi hyvä käydä moikkaamassa välillä. Tällaisille reissuille ei ole helppo ottaa lapsia mukaan, eikä miesystäväkään lähde mukaan. Sitten kun olen tällaisia asioita tehnyt, niin olisi heti rennompi olo.  Omien ystävien näkeminen joskus rentouttaisi varmasti myös. Sekin rentouttaa, että saa joskus siivota kodin ja lukea sitten yksin kirjaa. Tällaisia asioita. Tykkään myös niistä miehen upeista hemmottelu ja panoviikonlopuista, mutta niistä on vaikea nauttia kun tietää, että kun nyt vaan tässä nautiskelen hänen kanssaan, se tarkoittaa sitä, että seuraavalla viikolla pitää jättää lapset yksin kotiin jos vaikka pitää käydä jossain asioilla, tai jättää se asia hoitamatta. Tällaisia juttuja nämä ovat aika monen äidin elämässä. Selvisikö nyt yhtään? ap 

Mielestäni ei ole mitenkään erikoista, että AP:ta stressaa miehen huvittelureissut. Kun se tietää sitä, että AP ei pysty / ehdi hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan, jotka kasautuvat siksi, että kaikki vapaa-aika menee näihin miehen ehdoilla toteutettuihin huvittelureissuihin. Hän ei myöskään pääse viettämään yhtään omaa aikaa tai voi tehdä muita palauttavia asioita, ei pysty hoitamaan muita sosiaalisia suhteitaan jne, koska kaikki vapaa aika menee mieheen. Ei sitä aina voi olla toiselle antamassa itsestään, täytyy sitä itsellekin joskus jotain saada. Mies on erittäin itsekeskeinen. Tai sitten ei ymmärrä AP:n elämästä ja kuormituksesta yhtään mitään.

Minulle tulee olo, että mies järjestää ihania viikonloppuja itselleen, ei ap:lle. Ap toki kuuluu näihin viikonloppuihin siksi, että pitäähän miehen seksiä ja romantiikkaa saada.

Minusta tuollainen suhde on tukehduttava.

Minua myös häiritsisi se, että kolmessa vuodessa suhde ei ole syventynyt. Se kielii siitä, että ap on miehelle nimenomaan kivaa seuraa ja viihdykettä viikonloppuisin.

Ap ei myöskään tule kuulluksi suhteessaan.

Olen ollut vastaavassa suhteessa. Se oli tosi raskasta, koska yhteisestä ajasta tuli yksi vaatimus lisää. Nimenomaan siksi, että sekin oli miestä varten,ei minua varten.

Myöhemmin muuten selvisi, etten edes ollut miehen ainoa nainen.

Minä olen juuri sellainen tylsimys, joka haluaa aikaisin nukkumaan, koska on tottunut menemään töihin neljäksi aamulla. En suuremmin välitä sosiaalisesta elämästä, kuten konserteista tai baareista. En kaipaa romantiikkaa, vaan rentoa, kotoisaa yhdessäoloa. Viihdyn hyvin kasvimaalla tai marjastamassa. Minulle olisi kauhistus ajella seikkailemaan vieraisiin paikkoihin ja käydä vaikka kahvilla. Koska työskentelen autonkuljettajana, en halua enää vapaa-ajallani istua autossa, tai olla kaupungilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.

Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?

Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.

Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.

Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?

Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.

Osaan rentoutua ja juuri sitä haluaisin tehdäkin. Siksi seurustelusuhteen täytyy muuttua tai päättyä. ap

ja olipa muuten todella typerä ja jopa loukkaavakin viesti. Jos yh-äiti lopettaa sen "hyörimisen ja pyörimisen" niin lastensuojelu vie lapset. Ihan normaalia elämää tämä on, vaikka itse ehkä oletkin jossain leppoisassa elämäntilanteessa, jossa sinulla olisi aikaaa lorvia ja bilettää niin paljon kuin huvittaa. ap

Niin juu, sitähän minä tarkoitinkin. Käskin aloittajan menemään ja bilettämään niin maan perusteellisesti. Ja hylkäävän lapsensa.

Tarkoitin lähinnä nyt niitä aikoja kun lapset ovat isällään ja äiti viettää aikaa yhdessä tämän miesystävän kanssa. Kai ne mummit ja kummitkin joskus lapsia hoitavat.

Jokainen äiti kaipaa joskus vapaata lapsistaan ja arkirutiineista. Juuri siksi, että jaksaa sitten paremmin taas sitä arkea.

Tuntuu vaan pahasti, että äidit koivin mielellään tekevät itsensä korvaamattomiksi ja saavat elämänsisällön pelkästään kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista. Pukeutuvat jopa marttyyrikruunuun kovin mielellään.

Miesystäväkin koetaan joksikin kivireeksi tai ikeeksi.

Antakaa nämä miehet tosiaan joillekin rennommille tyypeille.

Mitkä ihmeen mummit ja kummit? Ihan tuossa aloitusviestissä sanoin, ettei minulla ole tukiverkkoja. Se tarkoittaa juuri sitä, että ei ole niitä mummeja ja kummeja. Et taida tietää yhtään mitään lapsiperheiden elämästä. Se on ihan sellaista konkreettista olemista niiden lasten kanssa, eikä mitään marttyyrin kruunun pitämistä tai rentoa tai tiukkaa asennetta.  Tällaisessakin tilanteessa voi olla tyydyttävä rakkaussuhde, ja monilla ihmisillä onkin, mutta se vaatii sitä, että mies osaa tuoda tilanteeseen jotakin naista hyödyttävää. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosina puoliso on parhaimmillaan hyvä työpari. Sellainen ap:lta puuttuu, ja siksi seurustelu ei tunnu antoisalta.

”Työpari”. Ei kukaan lapseton halua millekään toisten työleireille.

Vai työleireille. Jos lapsiperheen arjen kokee työleirinä, niin ehkä kannattaa silloin valita lapseton puoliso, eikä perheellistä. Se perhe tulee siinä väistämättä kaupan päälle, jos yhtään vakavammasta suhteesta puhutaan. Ainakin minulle perheeni on osa minua. Miehen pitää perheeni hyväksyä ja olla osa sitä, jos haluaa parisuhteessa kanssani olla.

Joo, tässä nyt on vaan se, että ap ei ollut assertiivinen ja kertonut jo aikoja sitten, että etsii lapsille isän roolin täyttäjää, vaan KOLME vuotta esitti haluavansa samaa kuin mies. Mies nyt alusta saakka on teoillaan tehnyt selväksi, mitä haluaa. On ollut enintäänkin ap:n kuvitelmaa, että suhteessa ”syvennyttäisiin” ap:n haluamaan täysipainoisesti jaettuun perhe-elämään. No mutta nyt ap on kai viimeinkin myöntänyt itselleen, mitä haluaa, ja se ei ole yhteensopivaa miehen halujen kanssa -> ero.

Kuulostaa siltä, että tuossa on jäänyt tapailuvaihde päälle. Alkuun onkin kiva tehdä asioita ottamalla irtiottoja arjesta. Pidemmän päälle kuitenkaan siitä toisen elämästä ei voi valita vain niitä itselleen kivoja juttuja. Mikäli suhdetta on tarkoitus syventää kevyestä tapailusta pidemmälle.