Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.

"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap

Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?

Ap tarvii isän lapsilleen. Ehdottaisin kääntymään lasten isien puoleen ja aloittamaan prosessin vuoroviikkovanhemmuden aloittamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua. 

Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.

Ensin pitäisi löytää se tasapainoinen arki työn, lasten, harrastuksen, lähipiirin, jne kesken ennen kuin edes harkitsee uutta parisuhdetta. Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki on vähän heikunkeikun ja ap ryntäilee sinne tänne.

Luulenpa, etteivät ihmiset tiedä että eri ihmisillä on erilaiset rakkauden kielet. Niitä taitaa olla viisi kappaletta, jotka ovat tyyliin:

1. Yhteinen aika / laatuaika

2. Lahjat

3. Sanallinen kanssakäyminen

4. Fyysinen kosketus

5. Palveluiden antaminen / vastaanottaminen

Luulen että AP sun on tuo 5 sun rakkaudenkieli, mikä on myös omani. Eli tälläisille henkilöille se, että toinen auttaa nimenomaan arjen askareissa on suhteessa paljon tärkeämpää, ja saa sinut kokemaan että toinen välittää/rakastaa, kuin vastaavasti jos hän ostaa sinulle lahjoja (esim tuo mökkireissut on lahja+yhteinen aika tai vastaavasti fyysinen kosketus).

Täällä hirveästi ihmiset mollaa AP:ta, mutta minä kyllä ymmärrän. Et siis AP ole yksin. Parisuhde on kuitenkin sellainen, että yleisemmin siinä ollaan valmiita tekemään asioita, jotka tekevät sen kumppanin onnelliseksi, ei vaan pelkästään asioita mitkä tekee itsensä onnelliseksi. Eli tässäkin tilanteessa voitaisiin välillä käydä siellä mökillä, mutta eikö mieskin voisi välillä auttaa AP:ta, vaikka ei heti siitä mitään saisikaan? Ihan varmasti samalla tavalla AP auttaisi omaa miestä, jos tilanne siihen menisi. 

Voi olla, että jos mies itse ei ymmärrä auttaa sinua, niin parisuhde ei vain ole toimiva pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua. 

Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.

Jos kuitenkin ensin hoitaisi ne lapset itseisyyteen ja aikuisuuteen ja sitten vasta lähtisi etsimään sitä arkea miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä se mies saa jos seksi ja mökkiviikonloput vaihtuvat lattian puunaamiseen, lasten kuskaamiseen, ja ap:n kulujen maksamiseen?

Ap:n haluamassa kuviossa hän saa miehestä hyötyä, mies ei saa ap:lta mitään muuta kuin lisää velvoliisuuksia. Käytännössä mies olisi ilmainen kotipalvelufirma ja ap:n lisälompakko.

No ei AP tuollaista ehdottanutkaan, vaan itse vedit tällaisen mustavalkoisen päätelmän.

Itse ymmärrän aloittajaa ihan täysin.

Yksinhuoltajana aika on rajattua ja tossa kuviossa mies vie siitä ison osan, joka on sitten pois muualta. Itse varmaan vastaavassa tilanteessa ehdottaisin harvempia tapaamisia. Mikäli mies ei ymmärrä, niin saisi itsekkyydessään siirtyä muihin maisemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.

Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.

"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap

Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?

Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap 

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Niin, onko se sitten se huoltajuusmuoto se kaikkein olennaisin asia? Mä esim. olen yh, eli mulla on lasteni yksinhuoltajuus, mutta me tehtiin niin käytännönsyistä. Kyllä lasten isä on lasten elämässä ihan aktiivisesti mukana, vaikka näin valittiinkin. Ja vaikka jollain olisi yhteishuoltajuus, niin ei se takaa, että toinen vanhempi olisi millään lailla lasten elämässä mukana.

Eri asia sitten jos on totaali-yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.

Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.

Toimivassa ydinperheessä tavataan päivittäin ja eletään sitä yhteistä arkea yhdessä. Tällaisessa suhteessa on vain ne parisuhteenhoitoviikonloput mutta ei sitten oikein mitään muuta. ap

https://www.5lovelanguages.com/quizzes/love-language

Jos osaa englantia niin kannattaa oikeasti tehdä tuo testi, siinä oppii tosi paljon siitä mikä on itselle tärkeää ja mikä ei. Ja ehkä sitten osaa myös kumppanille kertoa, mitä toivoisi tältä.

Mulla esimerkiksi lahjat on 0%, eli en välitä yhtään lahjoista, mutta taas todella paljon arvostan ja olen kiitollinen, jos mies tekee jotain arjen askareita puolestani, vaikka imuiroi tai siivoaa silloinkin, kun ei ole hänen "vuoronsa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.

Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.

No on kyllä typerä vertaus, kun teillä on arjessa 2 ihmistä jakamassa vastuuta ja töitä. Tekisit itse aivan kaiken vaikka muutaman kuukauden ajan, niin ehkä ymmärtäisit miten raskasta se on. Sillä erotuksella, että joillain se jatkuu vuodesta toiseen. Sinulla on aikaa itsellesi vaikka pitkin päivää, joillain sitä on 4 päivää kuukaudessa!

Minä ymmärrän ap:,ta. Minulla oli aikanaan vastaava tilanne. Mies halusi mökkiviikonloppuja, tai että olen hänen luonaan, ja kun sunnuntainantulin kotiin, oli kaikki kotityöt odottamassa, ja arki vastassa. Ne reissut ja yhteinen aika tuntui velvollisuudelta.

Mitä se olikin, näin jälkeenpäin katsoen. Minä vain koitin miellyttää miestä, tulematta itse kuulluksi. Kaikki menot oli miehen tarpeiden mukaan. Erosimme, ja se oli hyvä päätös.

Suhteessa täytyy olla parempi olla, kuin yksin olisi.

Miten häiriköivä miesystävä on niin ihana?

En jaksa lukea...jos suhteelta ei saa sitä mitä haluaa silloin erotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap

Siinä varmaan syy, miksei miehen kannattaisi alkaa seurustelemaan yh-äidin kanssa. Tukea ja lompakkona olemista kaivataan, mutta huvitteluja on turha odottaa. 

Minulla oli samankaltainen ongelma. Miesystävälläni oli jo aikuiset lapset omillaan ja mies olisi halunnut matkustella paljon, harrastaa koko ajan yhdessä kaikkea, käydä viikottain ulkona syömässä jne. Itse olin kiinni lapsissa ja töissä ja painopiste elämässä oli ihan muissa asioissa, rahatkin mieluummin säästin omakotitalon ylläpitoon ja muihin omasta mielestäni tärkeämpiin asioihin kuin matkusteluun. Mies alkoi selvästi ärsyyntyä ja kohdistaa ärtymystään lapsiini, mikä oli viimeinen niitti. Lopetin sitten suhteen, kun en nähnyt sillä mitään tulevaisuutta enää, intressit vaan eivät kohdanneet elämässä.

Jos tuo on jonkun mielestä rakkautta, niin selvä :D mutta ei kyllä ole. Haet vaan sitä omiin tarpeisiisi sopivaa huonekalua. Mun miesystävällä on kolme lasta ja meidän aikataulut ihan täysin hurlumheita, mutta hei, rakkaus kantaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.

Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.

Toimivassa ydinperheessä tavataan päivittäin ja eletään sitä yhteistä arkea yhdessä. Tällaisessa suhteessa on vain ne parisuhteenhoitoviikonloput mutta ei sitten oikein mitään muuta. ap

Käytännössä se arjen eläminen ei monissa lapsiperheissä edistä sen varsinaisen parisuhteen toimivuutta, monesti päinvastoin se kuormittaa sitä parisuhdetta. Eri asia on että töiden jako arjessa on siinä tietenkin helpompaa mutta se ei ole mikään varsinainen parisuhdeasia.