Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.
Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap
En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.
Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.
No on kyllä typerä vertaus, kun teillä on arjessa 2 ihmistä jakamassa vastuuta ja töitä. Tekisit itse aivan kaiken vaikka muutaman kuukauden ajan, niin ehkä ymmärtäisit miten raskasta se on. Sillä erotuksella, että joillain se jatkuu vuodesta toiseen. Sinulla on aikaa itsellesi vaikka pitkin päivää, joillain sitä on 4 päivää kuukaudessa!
Tietenkin jos parisuhdetta ajatellaan vain kotityökoneena niin olet oikeassa. Mutta minusta parisuhde on aika paljon muutakin. Kyllä se kahden ihmisen rakkaussuhde kaipaa nimenomaan sitä kahdenkeskistä aikaa välillä eikä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut muuttaa yhteen, mutta olinkin vain suhteessa laastari.
Kuormituin aikatauluttamisesta. Meni usein miehen harrastusten mukaan yhdessä olo. Kun aloin raamittamaan omaa aikaani, olinkin liian vaativa, höh. Hoidin kotihommat yms. niin että olisi aikaa olla yhdessä kun nähtiin.
Oli myös vaativa työ ja elämäntilanne. En jaksanut. Sittenpä tulin jätetyksi tekstiviestillä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Anteeksi, mutta nauratti ääneen toi:
Pesisin mielummin keittiön lattiaa...
Se on kaikista ällöin homma mulle, mökkeilisin sata kertaa mielummin.
Ei vaan, ymmärrän pointtisi oikeasti.
Tsemppiä, et asiat lutviutuis☺
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tunnu tajuavan että se ole sinä itse joka tässä häiritsee, ja saisit olla kiitollinen miehelle joka jaksaa seurustella kanssasi.
Sinä vain rutiset että miksei mies halua "jakaa arkea", mikä tarkoittaa käytännössä sitä että sinun velvollisuuksiasi siirtyy hänelle. Miksi helvetissä kukaan täysjärkinen haluaisi ryhtyä ilmaiseksi työkalupakiksi toiselle? Sinä olisit yksipuolisesti hyötyjä tässä kaupassa.
Oman kuvauksesi mukaan mies järjestää sinulle vikonloppuja, ja sinä vain valitat koska et sinä haluaisi mitään kivaa vaan että mies tulisi kotiisi työleirille.
Toivottavasti mies tajuaa ottaa hatkat.
No minulla on sitten ihan uskomaton onni totaali yh:na, kun sain elämääni miehen, joka oikeasti haluaa jakaa arjen kanssani. Joka haluaa minulle hyvää elämää, haluaa keventää taakkaani ja jakaa niin ilot kuin surut. Mies joka haluaa olla osa sitä jokapäiväistä elämää. Olen äärimmäisen kiitollinen hänelle. Mitä hän sitten saa minulta? Omien sanojensa mukaan tuon hänen elämäänsä iloa, valoa ja inspiraatiota, ja että hän kokee voivansa uudistua, saa kehittää uusia puolia itsessään. Ja hän kokee ylpeyttä, että saa kulkea tällaisen naisen rinnalla. Että ilmeisesti hän on erittäin tyytyväinen tähän suhteeseen. Koen meidän molempien olevan onnellisia.
Puhu vielä kerran oikein selkeästi sen miesystäväsi kanssa, ap. Ihan konkreettisin esimerkein. Ja kysy myös suoraan häneltä miten näkee teidän suhteenne kehittyvän ajan kanssa. Minusta hyvästä suhteesta pitäisi nimenomaan saada voimia ja energiaa, eikä niin, että se uuvuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Ap tarvii isän lapsilleen. Ehdottaisin kääntymään lasten isien puoleen ja aloittamaan prosessin vuoroviikkovanhemmuden aloittamiseksi.
Ap EI TIEDÄ, ketä isät on⁉️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osin sama fiilis tuli, kun muutama vuosi sitten kokeilin kaukosuhdetta. Käytännössä lapsettomalla viikonlopulla perjataina jompikumpi matkusti toisen luokse ja olimme yhdessä maanantai aamuun. Aika äkkiä huomasi, ettei olekaan omaa aikaa juuri ollenkaan, kuin muutamana arki-iltana. Totesin, ettei kaukosuhde ole minun juttu ja varsinkin nykyään, kun harrastukset haukkaavat osansa, niin olisi kurja missata seuran treenit ollessa eri seutukunnalla.
Nyt toivonkin löytäväni kumppanin niin läheltä, että voimme myös viettää illan yhdessä, mutta nukkua omassa kodissa yksin. Öitä ja viikonloppuja toki ollaan yhdessä, mutta sen ei tule olla pakon sanelema vakiotilanne.
Mielenkiintoisen paljon tämä kerää alanuolia.
Yhdessäasuessa on luonnollista, että niitä erilaisia kotihommia hoidetaan joko yhdessä tai toisen ollessa kotona. Mikäli asutaan erillään ja on sitä yhteistä aikaa, niin siitä tulee helposti syyllinen olo, jos käytän nyt vähää yhteistä aikaamme kotitöihin tai muihin askereisiin.
Pari vuotta takaperin tapailin yhden ihmisen kanssa, menin perjantaina hänen luokse. Lauantaina hänellä oli vähän töitä tehtävänä, joten hyppäsin junaan ja hurautin lähikaupunkiin. Hän sai työrauhan ja minä kiersin parissa museossa, kävin lounaalla ja taisin käydä leffassakin. Sitten palasin hänen luokse ja vietimme loppu viikonlopun yhdessä. Sellainen yhdessäasuvan pariskunnan tavallinen viikonloppu, mutta erillään asuessa tuo voi olla monelle vähän kyseenalainen teko.
Minulla myös ongelmana miesystävä, joka alkanut häiritsemään. En haluaisi loukata häntä, mutta tuntuu hän on vain tiellä koko ajan tiellä ja kaikki hänen tekemä ottaa päähän :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Ap tarvii isän lapsilleen. Ehdottaisin kääntymään lasten isien puoleen ja aloittamaan prosessin vuoroviikkovanhemmuden aloittamiseksi.
Ap EI TIEDÄ, ketä isät on⁉️
Oletat, että se aiempi viesti oli oikeasti ap:n kirjoittama. Kuka tahansa voi trollata ketjua ja lisätä viestinsä loppuu "ap".
Miehet, pysykää erossa yh äideistä ja leskistä. Ensin mainitut ei nää elämässä mitään muuta kuin lapset ja jälkimmäiset märehtii sitä entistä ukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä se mies saa jos seksi ja mökkiviikonloput vaihtuvat lattian puunaamiseen, lasten kuskaamiseen, ja ap:n kulujen maksamiseen?
Ap:n haluamassa kuviossa hän saa miehestä hyötyä, mies ei saa ap:lta mitään muuta kuin lisää velvoliisuuksia. Käytännössä mies olisi ilmainen kotipalvelufirma ja ap:n lisälompakko.
No ei AP tuollaista ehdottanutkaan, vaan itse vedit tällaisen mustavalkoisen päätelmän.
Itse ymmärrän aloittajaa ihan täysin.
Yksinhuoltajana aika on rajattua ja tossa kuviossa mies vie siitä ison osan, joka on sitten pois muualta. Itse varmaan vastaavassa tilanteessa ehdottaisin harvempia tapaamisia. Mikäli mies ei ymmärrä, niin saisi itsekkyydessään siirtyä muihin maisemiin.No ei minusta ole mitenkään itsekästä haluta tavata ihmisen kanssa jonka kanssa on jonkinlaisessa suhteessa. Se on ihan normaali tarve. Minusta vaikuttaa että Ap:lta puuttuu se varsinainen tarve ihmissuhteeseen ja se on se isoin ongelma.
Minusta taas ei. Minusta hän haluaa puolison, ei bilekaveria. Toiset nauttisivat siitä, että mies tekee omia juttujaan autotallissa ja nainen omia juttuja sisällä ja sitten vaikka muutaman tunnin päästä käyvät puoleksi tunniksi juomaan kahvit ja palaavat takaisin tekemään omia juttuja. Käydä kaupassa yhdessä ja vaikka istua siellä keittiössä juttelemassa sillä aikaa kun ap tekee ruokaa niille lapsille jne.
Ap: n tilanne on kuin ihmisillä joilla on työ ja joiden kaveri tulee sinne työpaikalle. Kaveri on kiva ja hänen seuransa on mukavaa, mutta kun ne työt on silti saatava tehtyä. Kaverin kanssa ei vaan voi jäädä juoruamaan. Määrätyt velvollisuudet kun vaativat sitä. Ja kun niitä ei saa tehtyä, se stressaa. Vaikka kaveri olisi kuinka kiva tahansa. Kaveri voi joko auttaa siinä samalla tai olla tulematta, mutta harva ihminen voi lopettaa ne työt vain voidakseen puhua kaverin kanssa, joka tulee ja menee tietenkin oman aikataulunsa mukaan.
Ap:n elämä on kuin 24h (palkatonta) työtä. Eikä siinä ole aikaan tuntikausien istumiseen, vaan koska kaveri haluaa juoruta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Anteeksi, mutta nauratti ääneen toi:
Pesisin mielummin keittiön lattiaa...Se on kaikista ällöin homma mulle, mökkeilisin sata kertaa mielummin.
Ei vaan, ymmärrän pointtisi oikeasti.
Tsemppiä, et asiat lutviutuis☺
Minäkin vain katsoisin mielummin Netflixiä, matkustaisin ympäri maailman ja olisin koskaan siivoamatta. Mutta me kaikki tiedämme mihin se lopulta johtaa, kun jättää tekemättä kaikki ne ei niin kivat jutut elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä keskustelussa myös tulkitaan aika rumasti miehen halu viettää yhteistä aikaa "bilekaveruudeksi" tai "itsekkäiksi haluiksi". Siis mitä ihmettä. Normaali yhdessäolo ei ole mitään paheellista biletystä vaan parisuhteen ylläpitoa! Mieshän on vielä yrittänyt järjestää naiselleen hemmotteluaikaa, ja sekin on ilmeisesti paha asia, kun ei pääse luuttuamaan lattioita?
Toisaalta ymmärrän myös sen, että kotityöt pitää hoitaa ja on ikävää jos niille ei tunnu riittävän aikaa. Jos mies viettää kovin paljon aikaa naisen kotona, niin olisi ihan kohtuullista hänenkin jossain määrin osallistua kodinhoitoon.
Vähän tulee sellainen kuva, että ap ei ole kovinkaan rakastunut mieheen, vaan etsii lapsilleen varaiskää ja itselleen kotityöläistä. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin ehkä hänelle sopisi kumppaniksi paremmin lapseton nainen, tai joku jonka jälkikasvu on jo aikuisempaa.
Onpas hauska, että muillakin on tätä haastetta. Tapailin miestä jonkun aikaa, niin huomasin, että sellaiset isommat kotihommat, mitä ei jaksa/ehdi arkena tehdä, vaan olen lapsivapailla hoitanut, rupesivat kasaantumaan (ikkunanpesu, terassinöljyäminen, shoppailu itselle/kotiin, joskus vaateostoksetkin on pakollisia, kun vaikka takki/kengät kuluneet jne.). Mies oli kyllä ihana ja hänen kanssaan kivaa, mutta stressasi silti.
No, mies lopetti suhteen, mikä ei liittynyt tähän ongelmaan, mutten ole sen jälkeen jaksanut uutta etsiä. Välillä mietin, että pitäiskö kuitenkin mennä deittisovelluksiin, mutta aina tulee olo, etten jaksa, ei ole aikaa ja energiaa panostaa :D Ehkä sitten kun lapset on isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin niin palavasti mieheen kun tapasimme, että olen antanut hänelle paljon vapaa-aikaani ja siitä on muut elämän osa-alueet kärsineet. Alkaa olla jo vuosien univelat kun öisin on sekstaillut, enkä ole ehtinyt tavata ystäviä tai sukua kovinkaan paljon, kun lasten ollessa isällään mies odottaa ja olettaa, että menen aina hänen kanssaan mökille koko viikonlopuksi tai vastaavaa. Aluksi ajattelin, että tämä on tavallaan panostusta tulevaisuuteen, jossa meille sitten muodostuu jokin yhteinen arki, jossa todellakin voisimme auttaa toisiamme ja olla tukena ihan käytännön tasolla ja henkisesti, mutta ei se vain onnistu. Mies ei kai tarvitse minulta sellaista tukea tai ehkä minäkään en osaa sitä hänelle antaa, koska hänestä suhteemme on oikein hyvä. Minusta tuntuu että hän haluaa vain seksiä ja huvitteluja. Minä kai haluaisin varmaan pikemminkin pestä keittiön lattiat ja kuunnella samalla itse valitsemaani musiikkia. Kuulostaa tylstältä, mutta ei kai yh-äiti pidemmän päälle tarvitse mitään unelmatreffejä vaan tukea arjen pyörittämiseen. ap
Ota puheeksi, mitä hän toivoo yhteiseltä tulevaisuudelta. Kerro, että haluaisit tehdä arkisia asioita kun näette ja että auttaisitte toisianne arjessa.
Olen varma, että ongelmat ratkeavat kuin itsestään, jos vain avaat suusi. Joko suhteenne syvenee arjen jakamisen myötä tai se päättyy. Kumpikin hyviä vaihtoehtoja
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.
No se riippuu, mitä hakee. Jos mies olisi esimerkiksi hyvin itsenäinen ja kiireinen itsekin (esim. pitkää päivää töissä tai reissutyötä), ei miehellekään välttämättä sovi perinteinen malli, jossa pitäisi nähdä usein ja viettää paljon aikaa yhdessä. Tällöin naisen lapsivapaaviikonloput voi hyvin riittää hänellekin. Joku ikkunanpesu vähissä vaatteissa flirttaillen voi olla ihan kivaa yhdessäkin ja johtaa ties mihin ;)
Ei voi kuitenkaan yleistää, ettei nainen, jolla lapsia, kenellekään sovi. Pitäisi vain löytää mies, jolle sopii.
Miten mulla aloitusta lukiessa tuli mieleeni, että siinä taas yksi "korvaamaton" suorittaja kertoilee elämästään. Töitä ja tekemistä on pitänyt kahmia yli oman jaksamisen, mutta koska arvostus ja hyväksyntä. Miten se mies suhtautuu lapsiin? Siitä en havainnut minkäänlaista mainintaa kertomuksessa. Miksei sitä viikonloppua voi viettää yhdessä lasten kanssa? Ei sitä lemmiskelyä tarvitse aina harrastaa. Ostakoon mies itselleen Pumpattavan Barbaran, jos vietti on niin voimakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.
Olen kyllä puhunutkin, mutta ei se auta tilannetta. En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia. Minun on vaikea pyytää häneltä apua, ja minulla on sellainen tunne, että jos olen pyytänyt, niin hän on usein kieltäytynyt ja sivuuttanut asian. Tiedän että mies kyllä aidosti välittää minusta eikä haluaisi erota. Toisaalta en tiedä pystyykö hän muuttumaankaan. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua minun arkeni pyörittämiseen. ap
Aa! Sä halusit miehestä pikku kotiapulaisen? Roudaamaan lapsia harrastuksiin ja laittamaan tiskejä koneeseen.
Juu, hänellä ei ole vevollisuutta pyörittää arkeasi, ellei hän halua. Eikä hän halua. Hän haluaa vaan rusinat pullasta.
Mä ymmärrän ap:tä ihan täysin. Olen sellainen puuhastelusta jollain tavalla nauttiva ihminen ja sen takia olen valinnut sellaisen asumismuodonkin, että hommaa riittää (vanha okt puutarhatontilla ja tulisijoilla, joilla osittain lämmitän taloa talvella). Lisäksi harrastan tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa.
Seurustelin joskus sellaisen miehen kanssa, joka olisi halunnut viettää viikonloppua esim. ajellen autolla pitkin maakuntaa, käymällä erilaisissa paikoissa kahvilla ja muuten vaan ihmettelemässä maisemia. Joo, ihan mukavaa kerran vuodessa, mutta ei mua levittää ahteriani istumalla tuntitolkulla autossa ja maksaa kahvikupista 5 euroa...
Erohan siitä sitten tuli ja jatkoin tyytyväisenä kukkapenkkieni möyrimistä ja metsässä juoksentelua. Mies saa nyt rauhassa ajella autollaan kahvittelemassa pitkin maakuntaa :-D
Meillä kolme lasta 0-10 v. Joka päivä hoidamme parisuhdetta. Me arvostamme toistemme kodin eteen tekemää työtä, hoidamme lapsia, remontoimme, tapaamme ystäviä ja sukulaisia. Aikaa kaksin mökillä ei ole koskaan, koska emme pidä mökkeilystä kuin kerran vuodessa lasten kanssa. Ap:n ja miehen vapaa-ajan mieltymykset ei tunnu kohtaavan millään tasolla. Yhteiset illanvietot ystävien kanssa voisi olla mielekkäämmät kuin jatkuva panomökkeily kaksin? Mun korvaan kuulostaa siltä, että mies on kiinnostunut ns. panosuhteesta, eikä varsinaisesta parisuhteesta. Eihän miehen tarvitse isäksi alkaa, mutta auttaisi ap:ta paljon, jos vaikka mies joskus hengaisi lasten kanssa pari tuntia, kun ap käy harrastamassa tai mies käy koko porukalle kaupssa (ap maksaa toki osansa). Vain ihminen, jolla ei ole lapsia ei ymmärrä, miten pienistä asioista se jaettu arki muodostuu ja miten paljon se helpottaa elämää ja tuo myös aikaa sille parisuhteen hoidolle.